Mustalintu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mustalintu
Naaras.
Naaras.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Mustalinnut Melanitta
Laji: nigra
Kaksiosainen nimi

Melanitta nigra
(Linnaeus, 1758)[1]

Katso myös

  Mustalintu Wikispeciesissä
  Mustalintu Commonsissa

Mustalinnun munia.

Mustalintu (Melanitta nigra) on keskikokoinen musta sorsalintu. Sen vanha kansanomainen nimi oli meriteeri[3].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiras.

Mustalintu on 44–54 cm pitkä ja sen siipien kärkiväli on 70–84 cm. Mustalintukoiraan höyhenpuku on musta, mutta käsisulat ovat vaaleat. Nokka on sivuilta musta ja keskeltä keltainen, ja siinä on pieni kyhmy. Naaras on väriltään likaisenruskea. Sen niska ja päälaki ovat tummanruskeat, mutta posket vaaleammat. Nokka on kokotumma eikä siinä ole kyhmyä. Nuoret yksilöt muistuttavat naarasta, mutta niillä on vaaleampi, ruskeanvalkea vatsa ja niiden puku on ruskeammanvärinen, ei niin harmaa kuin vanhoilla naarailla.[4]

Vanhin suomalainen rengastettu mustalintu on ollut 8 vuotta ja 3 päivää vanha. Euroopan vanhin oli islantilainen 16 vuotta ja 9 kuukautta vanha lintu.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustalinnun lisääntymisaluetta ovat Euroopan ja Aasian pohjoisimmat osat. Se talvehtii Euroopan länsiosissa ja Luoteis-Afrikan rannikolla. Sen maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan 1,6 miljoonaa yksilöä. Maailmanlaajuisesti mustalintu on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]

Suomessa mustalintua tavataan pesivänä pääasiassa Oulun pohjoispuolella, ja etelämpänä pesinnät ovat hyvin poikkeuksellisia. Suomen mustalintukanta väheni 1900-luvun alusta 1970-luvulle. Vähenemisen syitä olivat ainakin metsästys ja talvehtimisalueiden öljytuhot. 1990-luvun lopulla Suomen mustalintukannaksi arvioitiin noin 1 500 paria. Vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa mustalintu luokiteltiin Suomessa elinvoimaiseksi, kun taas vuoden 2000 arvioinnissa se oli luokiteltu silmälläpidettäväksi.[5]

Suomen mustalinnut talvehtivat Itämeren etelä- ja itäosissa[6] sekä Pohjanmerellä.[7] Vanhojen koiraiden syysmuutto tapahtuu jo kesäkuun lopulla ja heinäkuussa. Naaraat ja nuoret yksilöt muuttavat pääosin elo-lokakuussa. Pieni määrä mustalintuja talvehtii Suomessakin Ahvenanmaan vesillä.[6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustalintua tavataan pesimäaikaan järvillä, joilla ja lammilla.[4] Muuttoaikoina sitä tavataan myös merialueilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustalintu munii maahan rannan lähelle tehtyyn pesään yleensä touko–heinäkuussa 6–10 munaa, joita naaras hautoo 27–31 vuorokautta.[6][7] Poikaset ovat lentokykyisiä 6–7 viikon ikäisinä.[7]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustalintu käyttää ravinnokseen nilviäisiä ja hyönteisiä, erityisesti vesihyönteisten toukkia.[6] Myös erilaiset vesikasvit muodostavat osansa mustalinnun ravinnosta. Mustalintu voi syödä myös jopa marjoja.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Melanitta nigra IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
  2. Jari Valkama: Mustalintu – Melanitta nigra Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. Merilä, Eino: Käytössä olleita ja ehdotettuja linnunnimiä Hailuoto, insula Rari Generis. 1996. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 7.4.2011.
  4. a b Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 38. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  5. Mustalintu (Melanitta nigra) Suomen lintuatlas. Viitattu 7.10.2013.
  6. a b c d Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 64. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
  7. a b c d </ Mustalintu Luontoportti. Viitattu 8.10.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]