Kehrääjä
| Kehrääjä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kehrääjälinnut Caprimulgiformes |
| Heimo: | Kehrääjät Caprimulgidae |
| Suku: | Kehrääjät Caprimulgus |
| Laji: | europaeus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Caprimulgus europaeus |
|
 Kehrääjän levinneisyysalue, johon on merkitty oranssilla pesimäalue ja sinisellä talvehtimisalue. |
|
| Katso myös | |
Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) on kehrääjien (Caprimulgidae) lintuheimoon kuuluva laji. Se on tämän heimon ainoa edustaja laajoilla alueilla Euroopassa ja Aasiassa.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kehrääjä on jokseenkin räkättirastaan kokoinen. Pitkä pyrstö ja pitkät, leveäpäiset siivet. Pää suuri. Höyhenet pehmeitä, harmaita ja ruosteenruskeita. Naamioväri erittäin hyvä, ei juurikaan liiku päiväsaikaan. Nokka on erittäin pieni mutta aukeaa suureksi. Koiraalla käsisiivellä ja pyrstön kulmissa selkeät valkoiset täplät. Pituus 24–28 cm, siipien kärkiväli 52–59 cm, paino 56–85 g.
Kehrääjän soidinääni on omalaatuinen - pitkä monotoninen ⓘ (ohje), joka voi jatkua jopa tuntikausia. Normaalisti pitkiä sarjoja, jotka koostuvat vain parista äänenkorkeudesta. Koiras läpsyttää siipiään kovaäänisesti soidintaessaan. Kutsuäänenä sammakkomainen ”kruik”-kurahdus.
Vanhin suomalainen rengastettu kehrääjä on ollut 10 vuotta ja 24 päivää vanha.[3] Euroopan vanhin kehrääjä on ollut brittiläinen vähintään 11 vuotta ja 11 kuukautta vanha lintu.[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kehrääjä on muuttolintu, joka pesii Euroopassa ja Aasiassa ja talvehtii Itä- ja Etelä-Afrikan savanneilla. Laji pesii lähes koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Idässä sen esiintymisalue ulottuu Kiinan länsiosiin. Maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan 3–6 miljoonaa yksilöä.[1]
Suomessa kehrääjiä esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa. Kevätmuutto kestää toukokuusta kesäkuuhun ja syysmuutto elokuusta lokakuuhun. Suomen pesimäkannan kooksi arvioitiin vuosina 2019–2024 keskimäärin 9 600 paria (8 000 – 11 000 paria).[5] Sen Suomen-kanta on seitsenkertaistunut vuodesta 1980 vuoteen 2024.[6][7] Laji luokiteltiin aiemmin silmälläpidettäväksi, mutta vuodesta 2010 lähtien se on ollut elinvoimainen.[8]
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 3 000 | 5 000 | |
| 2013–2018 | 5 000 | 6 000 | 7 000 |
| 2019–2024 | 8 000 | 9 600 | 11 000 |
Kehrääjä on Suomessa rauhoitettu. Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Kehrääjän arvo on 170 euroa.[10]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kehrääjä pesii kuivilla ja harvapuustoisilla männikköseuduilla.[11] Se viihtyy hakkuuaukeiden, soiden ja kallionlakimänniköiden läheisyydessä.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kehrääjä ei rakenna pesää vaan munii munansa maahan. Muninta alkaa tavallisesti kesäkuun puoliväliin mennessä. Pohjaväriltään vaaleita, tummin kiemuraisin suojavärityksen antavin juovin kuvioituja munia on yleensä 2, joskus 3. Sekä koiras että naaras hautovat, naaras kuitenkin enemmän. Haudonta-aika on noin 2½ viikkoa. Poikasia ruokkivat molemmat emot. Poikaset osaavat auttavasti lentää 2-viikkoisina, kunnolla 4−5-viikkoisina. Kehrääjä on sukukypsä 1-vuotiaana.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kehrääjä syö yöperhosia ja muita yöllä lentäviä hyönteisiä. Jos on sateinen sää eivätkä hyönteiset lennä, se voi vaipua horrokseen säästäen näin energiaa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Caprimulgus europaeus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Kehrääjä – Caprimulgus europaeus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 22.6.2021.
- ↑ Longevity list European Union for Bird Ringing. Arkistoitu 2.4.2023. Viitattu 22.6.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 16.11.2025.
- ↑ Suomen yhteenveto 2025 lintudirektiivin raportoinnista ja vertailu edelliseen 2019 raportointiin (pdf) Suomen ympäristökeskus (Syke). Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 9.11.2025.
- ↑ REPORTING FORMAT AS REFERRED TO IN ARTICLE 12 OF DIRECTIVE 2009/147/EC (BIRDS DIRECTIVE) Reference portal for reporting under Article 12 of the Birds Directive. Euroopan ympäristökeskus.
- ↑ Kehrääjä Suomen lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 13.3.2021.
- ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 16.11.2025.
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 9.11.2025.
- ↑ Kehrääjä Luontoportti. Viitattu 13.3.2021.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jukka Lilja: Kehrääjä – Siivet pystyssä. Kurikka: Valmiixi, 2017. ISBN 978-952-5965-48-3
- Valto A. Peiponen: Kehrääjälintu ja muita horrostavia lintuja. Omakustanne, 2004. ISBN 952-91-7415-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ITIS: Caprimulgus europaeus (englanniksi)
- Kehrääjä Lintukuva-verkkopalvelu.