Kaakkuri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kuikkalintua. Muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Kaakkuri
Gavia stellata -Iceland -swimming-8.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kuikkalinnut Gaviiformes
Heimo: Kuikat Gaviidae
Suku: Kuikat Gavia
Laji: stellata
Kaksiosainen nimi
Gavia stellata
(Pontopiddan, 1763)
Levinneisyyskartta
Gavia stellata map.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kaakkuri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kaakkuri Commonsissa

Kaakkuri (Gavia stellata) on kuikkien sukuun kuuluva karujen sisävesien lintulaji. Sen kanta on Suomessa vähentynyt, joten se kuuluu alueellisesti silmällä pidettäviin lajeihin.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaakkuri on pienin kuikkalinnuista. Sen pituus on 55–67 ja siipien kärkiväli 91–110 senttimetriä. Paino on noin 1 600 g.

Lisääntyvillä aikuisilla on harmaa pää, punainen kurkku, valkoinen vatsa ja tumma selkä. Kaakkurin nokka on harmaa tai valkeahko ja se kaartuu hieman ylöspäin, mikä on ainutlaatuista sukeltajilla.

Vanhin suomalainen rengastettu kaakkuri on ollut 14 vuotta 4 kuukautta 1 päivää vanha.lähde? Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen, 23 vuotta 7 kuukautta,selvennä

Ääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesimäpaikoillaan kaakkuri päästelee helposti tunnistettavia, pitkälle kantavia yksisävyisiä voihkaisuja. Lentoääni on luonteenomainen ka-ka-ka-ka-ka-ka. Ennen parkuvaa kuorohuutelua KARR-gorlii KARR-gorrlii..., kuuluvat ooh -äänet.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaakkuri on levinnyt melko laajalle alueelle, sillä se pesii pohjoisessa Euraasiassa ja arktisessa Kanadassa. Suomessa pesi 1990-luvun tietojen mukaan 900–1 100 kaakkuriparia.[2][3] Laji talvehtii Länsi-Euroopan ja Välimeren rannikoilla,[3] mutta kanta on pienentynyt siitä, ja BirdLifen vuoden 2010 arvion mukaan pesiviä pareja on 600–750. Kanta on vähentynyt huomattavasti koko 1900-luvun ajan. Syynä pidetään nkyisin ensisijaisesti muutto- ja talvehtimisaikaisia oloja, kuten Tanskan kalaverkkoja ja myrkkyjä.[4]

Muutto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvipukuinen kaakkuri Yhdysvaltain itärannikolla.

Kevätmuutto alkaa keskimäärin 10. huhtikuuta, on suurimmillaan 1. toukokuuta ja päättyy 15. toukokuuta. Syysmuutto alkaa 1. syyskuuta, on suurimmillaan 1. lokakuuta ja päättyy 30. marraskuuta. Syysmuutto voi pesinnän epäonnistuessa alkaa jo heinäkuun lopulla. Suomen yli muuttaa pääasiassa Suomenlahden ja Kaakkois-Suomen yli toukokuussa ja syys–lokakuussa Luoteis-Venäjällä pesiviä yksilöitä 50 000 – 70 000.[3]Suomessa pesivät talvehtivat lähinnä Tanskan salmista Englannin kanaaliin yltävällä alueella.[4] Suomessa voi talvehtia 20–100 yksilöä.[3]

Vuonna 2014 uusimaalainen naaraskaakkuri varustettiin lähettimellä, josta saatiin seuraavana vuonna tietoa sen talvenaikaisista liikkeistä. Sen pesintä onnistui vasta toisella yrittämällä, ja se lähti muuttomatkalla 11. syyskuuta. Kolmen päivän kuluttua se oli Tanskan salmissa. Se viipyi Tanskan luona Pohjanmerellä, mutta siirtyi vuoden viime päivinä Englannin kanaaliin, jossa se oli tammi-helmikuun. Kevätmuuton naaras aloitti maaliskuun alussa ja oli Suomessa 23. maaliskuuta.[4]

Lukurenkaiden avulla on havaittu, että Suomesta lähtenyt kaakkuri on talvehtinut Biskajanlahdella.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienet runsaskasvustoiset ja -kalaiset metsälammet sekä suolampareet ovat kaakkurin pesimäpaikkoja.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaakkuri vastikään kuoriutuneen poikasensa kanssa.

Kaakkuri munii touko–kesäkuussa 1–2 munaa, jotka ovat tummanruskeita ja mustatäpläisiä. Naaras hautoo noin neljä viikkoa. Poikaset lentävät 40–45 vuorokauden ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaakkuri käyttää ravinnokseen kalaa, joita se pyydystää jopa yli 750 metrin sukelluksillaan. Laji syö myös äyriäisiä ja hyönteisiä.

Ohjeellinen arvo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympäristöministeriön päätöksellä (n:o 1209/95) lähes kaikille Suomen pesimälintulintulajeille on määritelty ohjeellinen arvo. Lisäksi Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 824/2001 (27.9.2001) määritellään riistalinnuille ohjeellinen arvo. Kaakkurin ohjeellinen arvo on 1 682 euroa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Gavia stellata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.4.2014. (englanniksi)
  2. Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-12663-6
  3. a b c d Koskimies, Pertti: Suomen lintuopas. WSOY, 2005. ISBN 951-0-26541-1.
  4. a b c d Linnut, 2015, nro 4, s. 40–41.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]