Siirry sisältöön

Sinipyrstö

Wikipediasta
Sinipyrstö
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Siepot Muscicapidae
Suku: Sinipyrstöt Tarsiger
Laji: cyanurus
Kaksiosainen nimi

Tarsiger cyanurus
(Pallas, 1773)

Synonyymit
  • Luscinia cyanura
Katso myös

  Sinipyrstö Wikispeciesissä
  Sinipyrstö Commonsissa

Sinipyrstö (Tarsiger cyanurus) on sieppojen heimoon kuuluva vähän punarintaa suurempi euraasialainen lintulaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 14 senttimetriä, siipien kärkiväli 21–24,5 senttimetriä ja paino keskimäärin 12–15 grammaa. Pää on iso, muodoltaan lähellä sieppoja. Sinipyrstöllä on kaikissa puvuissa oranssinpunaiset kyljet ja sininen pyrstö. Juhlapukuinen koiras on päältä kokonaan sininen, vatsa ja kurkku ovat valkoiset. Naaras ja nuori ovat yleisväritykseltään ruskeita.

Sinipyrstö huomataan usein kirkkaasta ja voimakkaasta laulustaan, joka muistuttaa hieman leppälintua. Laulun säe on tyypillinen, esimerkiksi ”tidy tidy tyty tidydydydy”. Varoitusääni on ”iih”.

Sinipyrstö pesii Pohjois-Aasiassa Japania myöten, Siperiassa ja Luoteis-Venäjällä. Erillinen populaatio elää etelämpänä Afganistanista Kiinaan ulottuvalla alueella. Suomessa se pesii melko harvalukuisena, mutta yleistyvänä Itä-Suomessa, Kainuussa ja Etelä-Lapissa. Lajin levinneisyysalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä, ja sen eurooppalainen populaatio on 20 000–41 000 yksilöä. Lajin talvehtimisalueet sijaitsevat Kaakkois-Aasiassa. Suomessa laji on pesimäalueiden ulkopuolella harvinainen, etelärannikolta on vain muutamia havaintoja koko historian ajalta.[3]

Sinipyrstön pesimäkannat Suomessa kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024[4][5]
Raportointikausi Minimi Keskimäärin Maksimi
2008–2012 150   6 500
2013–2018 750 1 500 5 500
2019–2024 4 100 13 000 22 000

Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Sinipyrstön arvo on 136 euroa.[6]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa sinipyrstöt viihtyvät vanhoissa kuusikoissa ja aarniometsissä. Aasiassa elinympäristö on laveampi ja laji elää myös esimerkiksi puutarhoissa ja metsiköissä. Japanissa lajia tavataan vuoristoissa kolmen kilometrin korkeudelle saakka missä puut, pääasiassa koivut, ovat kitukasvuisia ja vain pari–kolme metriä korkeita. Himalajalla laji voi pesiä jopa neljän kilometrin korkeudella. Muuttoaikana lajia voidaan havaita monenlaisissa ympäristöissä.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on kannossa, mättäässä tai puunjuurten onkalossa. Naaras munii toukokuun lopulla tai kesäkuussa 5–7 valkeahkoa munaa. Naaras yksin hautoo, haudonta-ajan pituutta ei tunneta. Poikaset jättävät pesän noin kahden viikon ikäisinä. Pesii toisinaan kahdesti kesässä. Pesimäbiologia tunnetaan puutteellisesti.

Sinipyrstö on hyönteissyöjä, joka pesimäajan ulkopuolella syö lisäksi marjoja ja siemeniä.

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa, V. – Oxford University Press. Hongkong. ISBN 0-19-857508-4
  1. BirdLife International: Tarsiger cyanurus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.2.2014. (englanniksi)
  2. Jari Valkama: Sinipyrstö – Tarsiger cyanurus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. Rariteettikomitea birdlife.fi. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Population status and trends at the EU and Member State levels Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 16.11.2025.
  5. Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 16.11.2025.
  6. Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 16.11.2025.