Nuolihaukka
| Nuolihaukka | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Falco subbuteo Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Nuolihaukka Wikispeciesissä Nuolihaukka Commonsissa |
Nuolihaukka (Falco subbuteo) on jalohaukkoihin kuuluva pieni, nopea petolintu.
Sisällysluettelo
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tummanharmaa selkä ja siivet, valkea leuka, tumma "kypärä "päässä. Vatsapuoli valkoruskeapilkullinen. Sillä on punertavat "alushousut" jotka näkyvät linnun istuessa. Nuoret yksilöt ovat ruskeampia.
Pituus 28–31 cm, siipien kärkiväli 75–80 cm, koiraan paino 150–200g, naaraan paino 230–340g.
Vanhin suomalainen rengastettu nuolihaukka on ollut 7 vuotta 8 kuukautta 30 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen 14 vuoden 1 kuukauden ikäinen yksilö.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuolihaukka pesii Euraasiassa, Kamtšatkaa ja Japania myöten. Euroopassa pesii 20 000–23 000 paria, joista Suomessa noin 2800 paria. Suomessa sitä tavataan Etelä- ja Itä-Suomessa Rovaniemelle saakka; pohjoisempana sen paikan vie pienempi ampuhaukka. Nuolihaukka talvehtii trooppisessa Afrikassa. Keväällä ensimmäiset muuttajat saapuvat huhtikuun lopulla, pääosa toukokuun aikana. Syysmuutto tapahtuu elo–syyskuussa.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuolihaukka pesii valoisissa metsissä, usein rantojen ja saarien harvoissa männiköissä. Saalistelee järven- ja merenlahdilla, peltoaukeilla ja rannoilla.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuolihaukka rakentaa pesänsä korjailemalla jonkun muun, esimerkiksi variksen, vanhaa pesää. Se tekee 2-4, yleensä 3, vaaleaa munaa. Haudonta on pääasiassa naaraan huolena, ja kestää noin kuukauden. Poikaset lähtevät pesästä noin kuukauden ikäisinä, ja itsenäistyvät runsaan kuukauden päästä. Sukukypsä 2–vuotiaana.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuolihaukka on taitava ja nopea lentäjä, ja nappaa jopa pääskysiä lennosta. Se syö myös isoja hyönteisiä kuten sudenkorentoja. Poikasia ruokitaan pääasiassa pikkulinnuilla.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Falco subbuteo IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 14.5.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Murtomäki, Eero & Valkola, Ari 2006: Nuolihaukka. - Amk-Kustannus Oy. ISBN 978-952-5491-22-7
- Nuolihaukka Lintukuva.fi-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Nuolihaukka (Falco subbuteo)
- ITIS: Falco subbuteo (englanniksi)
