Sintola
Sintola on kylä Karjalankannaksella Vuoksen itärannalla.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkujaan Sintola on ollut kantatalo, josta se aikojen kuluessa kasvoi kyläksi. Koko 1600-luvun Ruotsin vallan ajan se toimi verovapaana ratsutilana, jonka kantatalo säilyi itsenäisenä ja kuului Jääsken pitäjään.
Sintola joutui Venäjän vallan alaisuuteen 1710, mutta sitä ei alistettu lahjoitusmaa-alueeksi. Vuonna 1721 solmitussa Uudenkaupungin rauhassa Jääski jaettiin rajanvedossa kahtia ja tässä yhteydssä eteläpuolella sijainnut Sintola joutui Venäjän keisarikunnan alaisuuteen ja oli samasta vuodesta alkaen osana Antreaa.
1. tammikuuta 1919 lähtien kylä kuului Vuoksenrannan kuntaan.
Talvisodassa ja Jatkosodan hyökkäysvaiheessa kylä säilyi lähes kokonaan ehjänä, ainoastaan eräässä riihessä ollut ammusvarasto oli räjähtänyt, harjua palanut ja siinä yhteydessä osuuskauppa tuhoutunut. Asukkaat palasivat Asemasodan aikana ehjiin asuinrakennuksiin. Myöhemmin sodan jälkeen venäläiset purkivat kylän kaikki rakennukset ja siirsivät ne muualle.
Sintolan harjulla toimi 11.7.1944 lähtien 2. divisioonan KTR 15 :n viides tulenjohtopaikka "Onni". [1]
Kylästä on löydetty kivikautinen asuinpaikka (noin 3900–3400 eaa.). Sakari Pälsi suoritti paikalla esihistoriallisia kaivauksia vielä elokuussa 1944, tykistö- ja ilmahyökkäyksien välissä.
Jatkosodan päätyttyä 19. syyskuuta 1944 klo 12.00 voimaan astuneeseen Moskovan välirauhansopimukseen, Suomi luovutti kylän Neuvostoliitolle ja sen kohtaloksi koitui NL miehitys.
Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyään kylä on asumaton ja sinne johtaa heikkokuntoinen tie, jota on mahdoton ajaa henkilöautolla. Kylässä on jäljellä vanhoja rakennusten kivijalkoja. Sintola on nykyään sankkaa ja lähes koskematonta metsää. Neuvostoliitto/Venäjä ei ole tiettävästi nimennyt kylää.
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Armeijan miesten päivää vietetään Sintolassa 20.8.1944. -
Hanuristi Toivo Manninen viihdyttää sotilaita miesten päivänä 20.8.1944.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ”Vuoksenrannan Sintola”, Sintoset karjalassa 1500-luvulta lähtien, s. 81-95. Vaajakoski: Sukuseura Sintonen ry, 2007. ISBN 978-952-92-2512-5.
- ”Vuoksenranta”, Karjalaisten osoitekalenteri, s. 308. Jyväskylä: Kustannusliike Pohjola ja kumppanit, 1952.
- ↑ Tampereen Tykistökilta [1][vanhentunut linkki]