Kelloseppäkoulu
Kelloseppäkoulu (engl. The Finnish School of Watchmaking) on Espoon Leppävaarassa toimiva yksityinen ammattioppilaitos, jonka kelloalan koulutusohjelmassa koulutetaan kelloseppiä ja mikromekaanikkoja sekä erillisillä kursseilla kello- ja jalometallialan erikoismyyjiä. Koulua ylläpitää Kellosepäntaidon edistämissäätiö, jonka taustalla on Kelloseppäliitto.lähde? Kelloseppäkoulu on Suomen ainoa ammattioppilaitos, jossa koulutetaan kelloseppiä[1].
Henkilökuntaa on 13.[2]
Kelloseppäkoulusta ovat valmistuneet mm. Kari Voutilainen ja Stepan Sarpaneva.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kelloseppäkoulun perustaminen lähti liikkeelle, kun Oy Perkon omistaja Esteri Perkko lahjoitti hanketta varten 500 000 mk.[4] Koulu perustettiin Lahteen vuonna 1944.[5] Lahdessa koulu toimi aina vuoteen 1959, jolloin Tapiolaan valmistuivat uudet koulu- ja asuntolarakennukset.[6] Vuonna 2007 koulu muutti nykyisiin tiloihinsa entisessä kirjastorakennuksessa[2]. Vuoden 2025 alussa koululle on varattu rakennuksesta 1800 m2 tilaa[2].
Alkuperäinen opetussuunnitelma sai innoituksensa saksalaisesta Glashütte Original Uhrmacherschule Alfred Helwig -koulusta[2].
Kelloseppäkoulu ryhtyi vuonna 1997 kouluttamaan mikromekaanikkoja kasvavan tarkkuusteollisuuden tarpeisiin ja koulutus kehitettiin yhteistyössä teollisuuden kanssa. Metalliteollisuuden Keskusliitto (vuodesta 2003 Teknologiateollisuus ry) ja Sähkö- ja elektroniikkateollisuusliitto tukivat koulutuksen aloittamista.[7] 2010-luvulla kello- ja mikromekaniikan koulutus lopetettiin kaikista muista ammattioppilaitoksista, joissa sitä järjestettiin (Validia, Varia ja Hyria).[1]
Koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kouluun valitaan vuosittain yhteensä 30 opiskelijaa: heistä 15 aloittaa kelloseppälinjalla ja toiset 15 mikromekaanikkolinjalla[8][1].
Monet opiskelijat ovat yli 30-vuotiaita ja heillä on ollut työuraa muilla aloilla ennen kelloseppäopintoja[2]. Hakijoita koetellaan sekä psykologisin testein että sorminäppäryyskokein ennen kuin heidät hyväksytään oppilaitokseen.[2]
Koulutettavat eivät koske kelloon ennen kuin he ovat itse valmistaneet kellon rakentamiseen käytettävät työkalut[2]. Opiskelijat aloittavat seinäkelloilla ja taskukelloilla ja siirtyvät viimeisenä opintovuotenaan rannekelloihin[2]. Myös mikromekaanikkolinjan opiskelijat, jotka pyrkivät avaruus- tai lääketieteen aloille, oppivat kellonrakennusta ja valmistavat omat instrumenttinsa ennen kuin siirtyvät oman alansa opintoihin[2].
Koulun painotus sorminäppäryyteen ja ongelmanratkaisuun tuottaa klassisen kellonrakennuksen hallitsevia osaajia[2].
Hallituksen koulutusleikkausten jälkeen Kelloseppäkoulu päätti aloittaa englanninkielisen opintolinjan kansainvälisille opiskelijoille. Linja aloittaa vuoden 2025 syksyllä. Linjalle otetaan 10 oppilasta joka toinen vuosi. Heistä jokainen maksaa 50 000 euroa kahden vuoden opinnoista.[2]
Työllistyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kolmivuotisen koulutuksen jälkeen kellosepät työllistyvät korjaus- ja myyntitehtäviin, toimivat yrittäjinä tai siirtyvät rinnakkaisaloille.[9] Opiskelijoiden työtilanne on hyvä: pelkästään Espoon yritykset palkkaisivat kolme kertaa enemmän osaajia kuin koulusta valmistuu.[8] Espoon Otaniemessä toimii esimerkiksi piensatelliittien moottoreita valmistava yritys, joka tarvitsee Kelloseppäkoulun mikromekaanikkojen osaamista tulitikkurasian kokoisten moottoreittensa kokoamiseen[1]. Kelloseppäkoulun kasvatteja työllistää myös Bluefors, joka valmistaa kvanttitietokoneiden jäähdyttimiä.[1]
Noin kolmannes opiskelijoista siirtyy valmistumisen jälkeen ulkomaille, mutta eivät yleensä suurten sveitsiläisten kellovalmistajien palvelukseen[2]. Suurimmat valmistajat palkkaavat mieluiten ranskankielisiä opiskelijoita sveitsiläisistä kouluista, jotka on järjestetty palvelemaan juuri näitä valmistajia[2].
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Pieni opinahjo Espoossa valmistaa avaruusteknologian ja kvanttitietokoneiden rakentajia – nyt kellosepistäänkin tunnettua koulua uhkaa lopetus Yle Uutiset. 19.11.2020. Viitattu 27.8.2023.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Penelope Colston: In Finland, a Watchmaking School Embraces the World The New York Times. 12.2.2025. Viitattu 1.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Jussi Peltola: Suomalainen kellontekijä, tarua vai totta? Ilta-Sanomat. 8.3.2015. Viitattu 4.8.2022.
- ↑ Kelloseppäkoulu perustetaan Lahteen – Kello ja koru kellomuseo.fi. Viitattu 21.12.2023.
- ↑ Mikä on Kelloseppäkoulu? kelloseppakoulu.fi. Arkistoitu 22.4.2019. Viitattu 26.4.2019.
- ↑ Untitled Document kellomuseo.kutomonportti.fi. Viitattu 21.12.2023.
- ↑ Suomen kellomuseo kellomuseo.fi. Arkistoitu 21.7.2017. Viitattu 26.4.2019.
- ↑ a b Leo Graefe opiskelee alaa, jonka osaajat revitään töihin: ”Se antaa valoa tunnelin päähän” Yle Uutiset. 25.8.2023. Viitattu 27.8.2023.
- ↑ Suomen kellomuseo www.kellomuseo.fi. Arkistoitu 21.7.2017. Viitattu 6.5.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]