Karhusaaren taidekeskus
| Karhusaaren taidekeskus Sinebrychoffin huvila |
|
|---|---|
 Karhusaaren taidekeskus Länsiväylän vieressä kulkevalta kevyen liikenteen väylältä nähtynä |
|
| Osoite | Karhusaarenpiha 5 |
| Sijainti | Westend, Espoo |
| Valmistumisvuosi | 1890-luku[1] |
| Suunnittelija | K. A. Wrede |
| Rakennuttaja | Nicolas Sinebrychoff |
 |
|
Karhusaaren taidekeskus (alkuaan Sinebrychoffin huvila / Karhusaaren huvila) on uusrenessanssinen puurakenteinen, korkealle lohkokivijalalle rakennettu huvila Karhusaaressa Espoon kaakkoisosassa. Sitä on kuvattu Espoon 1800-luvun huviloista rakennustaiteellisesti mielenkiintoisimmaksi.[1]
Björnholm eli Karhusaari on nykyisin Westendin koillinen osa-alue, jonka pinta-alasta suuren osan kattaa taidekeskuksen pohjoispuolitse kulkeva Länsiväylä. Kauppaneuvos Nicolas Sinebrychoffille erotettiin Sinebrychoffin suvun omistamasta Hagalundin kartanosta Björnholma vuonna 1890. Arkkitehti Wrede sai huvilan suunnitellakseen; hän oli palannut samoihin aikoihin Italiasta, ja huvilan italialaisvaikutteet ovat selkeät. Huvilaan kuuluu erikoinen tasakattoratkaisu leveine räystäineen, joiden alla on kasetointi. Huvila oli aikoinaan myös pieni maatila talousrakennuksineen, joista useimmat ovat säilyneet. Osa rakennuksista, kuten laituri uimahuoneineen jäi Länsiväylän alle.[1]
Myös huvilan sisustus edustaa uusrenessanssia. Kattomaalaukset, paneloinnit ja kaakeliuunit on tehty taiten.[1]
Aivan huvilan läheisyydessä sijaitsee Krimin sodan aikaisia patterivalleja.[1]
Sinebrychoffin huvila esitti roomalaista huvilaa Ossi Elstelän ohjaamassa melodraamassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi vuonna 1943.[2]
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Härö, Erkki: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisemat : Byggnadskulturen och kulturlandskapet i Esbo. Toinen, tarkistettu painos. Helsinki: Espoon kaupunginmuseo/Esbo stadsmuseum, 1991. ISBN 951-857-182-1.