Monikonpuro

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Monikonpuro (ruots. Monikkobäcken) on Espoossa sijaitseva puro, joka virtaa Leppävaaran keskustan ja Vermon kautta Isoon Huopalahteen. Purosta on käytetty myös nimeä Kilonoja[1].

Puro on ollut julkisuudessa muun muassa Leppävaaran alueen rakentamisen yhteydessä tehdyn uoman siirtämisen sekä taimenkantansa takia.

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monikonpuron valuma-alueen yläosiin kuuluu muun muassa Hämevaara, Laaksolahden lounaisosa, Karakallio ja Lintuvaaran länsiosa. Puro kulkee Leppävaaran ulkoilupuistossa Monikko-nimisen alueen läpi, Leppävaaran keskuksen kautta Perkkaalle ja Vermoon ja laskee Vermon eteläpuolella Iso-Huopalahteen. Puron pituus on noin 6,5 kilometriä, ja uoma on leveydeltään 1–2 metriä.[2]

Puron keskivirtaama on noin 0,1 m³/s, mutta rankkasateiden aikainen ylivirtaama jopa 6 m³/s.[2]

Kalakanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalastusharrastajien Taimeninstituutti-niminen yhdistys istutti Monikonpuroon Inkoon Ingarskilanjoen taimenia vuonna 1994 ja kunnosti puroa useina vuosina.[3] Vuonna 2000 purosta tavattiin myös geneettisesti alkuperäisiä taimenia. Vuosien 2002 ja 2003 kuivat kesät ja puron jäätyminen talvella aiheuttivat kuitenkin taimenkannan katoamisen, eikä taimenen poikasia ole tavattu purossa sen jälkeen.[4]

Purossa esiintyy särkeä, seipiä, salakkaa, ahventa, haukea, kymmenpiikkiä ja kolmipiikkiä.[5]

Uoman siirtämiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun lopulla Espoon kaupunki halusi siirtää Monikonpuron uomaa noin kilometrin matkalla kauppakeskus Sellon ja uuden liikenneterminaalin tieltä. Kaupunki sai vuonna 1999 Länsi-Suomen vesioikeudelta luvan puron siirtämiseen, mutta kaupungin ympäristölautakunta ja Espoon ympäristöyhdistys hakivat Vaasan hallinto-oikeudelta muutosta päätökseen. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan muuttanut päätöstä, ja uoma siirrettiin vuonna 2001.[5]

Myös Perkkaalle suunnitellun SuperLife Lab-keskuksen kohdalle on anottu ja saatu lupa Monikonpuron siirtämiseen.[6] Alueen kaavamuutoksesta valitettiin Helsingin hallinto-oikeuteen, yhtenä perusteena Monikonpuron suojeleminen, mutta valitus hylättiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niemelä, Jari et al.: Purovesistöjen merkitys kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle. Ympäristöministeriö, 2004. ISBN 952-11-1822-9.
  • Saura, Ari & Könönen, Katriina: Espoon Monikonpuron kalasto- ja pohjaeläintarkkailu vuonna 2005. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 2006. ISBN 951-776-533-9. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vakkilainen, Pertti et al. (toim.): Rakennetun ympäristön valumavedet ja niiden hallinta, s. 46. Ympäristöministeriö, 2005. ISBN 951-731-318-7.
  2. a b Saura, s. 4
  3. Niemelä, s. 74
  4. Saura, s. 8
  5. a b Saura, s. 2
  6. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, lupapäätös nro 10/2007/3 [1]