Monikonpuro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Monikonpuro kauppakeskus Sellon vieressä.

Monikonpuro (ruots. Monikkobäcken) on Espoossa sijaitseva puro, joka virtaa Leppävaaran keskustan ja Vermon kautta Isoon Huopalahteen. Purosta käytetään myös nimiä Leppävaaranoja, Vermonoja[1] ja Kilonoja[2].

Puro on ollut julkisuudessa muun muassa Leppävaaran alueen rakentamisen yhteydessä tehdyn uoman siirtämisen sekä taimenkantansa takia.

Monikonpuron valuma-alueen yläosiin kuuluu muun muassa Hämevaara, Laaksolahden lounaisosa, Karakallio ja Lintuvaaran länsiosa. Puro kulkee Leppävaaran ulkoilupuistossa Monikko-nimisen alueen läpi, Leppävaaran keskuksen kautta Perkkaalle ja Vermoon ja laskee Vermon eteläpuolella Iso-Huopalahteen. Puron pituus on noin 6,5 kilometriä, ja uoma on leveydeltään 1–2 metriä.[3]

Puron keskivirtaama on noin 0,1 m³/s, mutta rankkasateiden aikainen ylivirtaama jopa 6 m³/s.[3]

Kalastusharrastajien Taimeninstituutti-niminen yhdistys istutti Monikonpuroon Inkoon Ingarskilanjoen taimenia vuonna 1994 ja kunnosti puroa useina vuosina.[4] Vuonna 2000 purosta tavattiin myös geneettisesti alkuperäisiä taimenia. Vuosien 2002 ja 2003 kuivat kesät ja puron jäätyminen talvella aiheuttivat kuitenkin taimenkannan katoamisen, eikä taimenen poikasia ole tavattu purossa sen jälkeen.[5]

Purossa esiintyy särkeä, seipiä, salakkaa, ahventa, haukea, kymmenpiikkiä ja kolmipiikkiä.[6]

Uoman siirtämiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun lopulla Espoon kaupunki halusi siirtää Monikonpuron uomaa noin kilometrin matkalla kauppakeskus Sellon ja uuden liikenneterminaalin tieltä. Kaupunki sai vuonna 1999 Länsi-Suomen vesioikeudelta luvan puron siirtämiseen, mutta kaupungin ympäristölautakunta ja Espoon ympäristöyhdistys hakivat Vaasan hallinto-oikeudelta muutosta päätökseen. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan muuttanut päätöstä, ja uoma siirrettiin vuonna 2001.[6]

Myös Perkkaalle suunnitellun SuperLife Lab-keskuksen kohdalle on anottu ja saatu lupa Monikonpuron siirtämiseen.[7] Alueen kaavamuutoksesta valitettiin Helsingin hallinto-oikeuteen, yhtenä perusteena Monikonpuron suojeleminen, mutta valitus hylättiin.

  • Niemelä, Jari et al.: Purovesistöjen merkitys kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle. Ympäristöministeriö, 2004. ISBN 952-11-1822-9
  • Saura, Ari & Könönen, Katriina: Espoon Monikonpuron kalasto- ja pohjaeläintarkkailu vuonna 2005. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 2006. ISBN 951-776-533-9 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  1. Espoon karttapalvelu kartat.espoo.fi. Viitattu 11.4.2024.
  2. Vakkilainen, Pertti et al. (toim.): Rakennetun ympäristön valumavedet ja niiden hallinta, s. 46. Ympäristöministeriö, 2005. ISBN 951-731-318-7
  3. a b Saura, s. 4
  4. Niemelä, s. 74
  5. Saura, s. 8
  6. a b Saura, s. 2
  7. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, lupapäätös nro 10/2007/3 [1]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]