Finnon kartano

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Finnon kartano
Osoite Rusthollarinkatu
Sijainti Kaitaa, Espoo
Rakennustyyppi kartano
Valmistumisvuosi 1952[1]
Purkuvuosi n. 2000
Runkorakenne tiili
Kerrosluku 2
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Finnon kartano sijaitsi Kaitaalla eteläisessä Espoossa. Sen päärakennus ja talousrakennukset on purettu, ja niiden tilalle on rakennettu varastoja ja myymälöitä. Vakituisen asutuksen historia kartanon lähiympäristössä ulottuu Hannusjärvestä tehdyn siitepölytutkimuksen mukaan rautakaudelle.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnon kartanon historia alkaa 1600-luvun lopulta, jolloin Finnon keskiaikaisesta kylästä muodostettiin kartanomainen ratsutila. Vakinaista peltoviljelystä alueella harjoitettiin jo rautakaudella vuoden 1000 tienoilla. Finno tunnettiin 1900-luvun alkupuolella laajasta puu- ja hedelmätarhastaan. Finnon viimeinen päärakennus valmistui Helsingin olympiavuonna noin 200 metriä länteen vanhasta, myös puretusta päärakennuksesta. Alueen maalaismainen ilme alkoi muuttua 1960-luvulla, jolloin moottoritie Länsiväylä rakennettiin aivan päärakennuksen pohjoispuolitse. Vuosisadan lopussa Finnon vanhalle tonttimaalle rakennettiin muun muassa varastohalli ja seuraavan vuosisadan alussa myymälähalleja. Tuolloin viimeisetkin vanhat kulttuurikerrokset katosivat.[2]

Viimeinen päärakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1952 valmistunut päärakennus oli kaksikerroksinen ja 13-huoneinen kivitalo. Barokista ammentaneine, symmetrisine julkisivuineen se oli ilmeeltään jossain määrin yksitotinen. Rakennuksen keskiakselia oli korostettu frontonein ja eteiskuistein. Kuistin päällä oli balusterikaiteinen parveke. Rakennuksen pohjoissivulle rakennettiin kaari- ja ympyräaiheinen sisääntulokatos 1971.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Härö, Erkki: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisemat : Byggnadskulturen och kulturlandskapet i Esbo. Toinen, tarkistettu painos. Helsinki: Espoon kaupunginmuseo/Esbo stadsmuseum, 1991. ISBN 951-857-182-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Härö, s. 311
  2. a b ESPOO, SUOMENOJA,FINNON KYLÄTONTTI Kyppi.fi. Museovirasto, rakennushistorian osasto. Viitattu 1.11.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]