Siirry sisältöön

Lehtokerttu

Wikipediasta
Lehtokerttu
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kertut Sylviidae
Suku: Kertut Sylvia
Laji: borin
Kaksiosainen nimi

Sylvia borin
(Boddaert, 1783)[1]

Alalajit[3]
  • S. b. borin
  • S. b. woodwardi
Katso myös

  Lehtokerttu Wikispeciesissä
  Lehtokerttu Commonsissa

Lehtokerttu (Sylvia borin) on harmaanruskea lehtipuumetsien lintu.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtokerttu on 13–15 cm pitkä.[4][5] Lehtokertun perustuntomerkki on se, että siinä ei ole mitään yksityiskohtaa, mihin silmä tarttuisi. Väriltään se on harmaanruskea, alapuoli on hieman vaaleampi. Kaulansivuilla lehtokertulla on usein heikko harmaa alue. Jalat ovat melko tukevat ja vaalean harmahtavat.[5] Lehtokerttu on elintavoiltaan huomaamaton ja piilottelee puiden latvuksissa lehvästön seassa.[5][4]

Lehtokertun lauluⓘ (ohje) on 3–8 sekunnin pituinen kirkassointinen jokeltava lavertelusäe, jossa ei ole selvää melodiaa, vaan säe pulppuilee epämääräisesti ylös ja alas.[5][4] Laulussa ei ole mustapääkertulle tyypillisiä huilumaisia loppusointuja, mutta joskus lehtokertun laulu voi olla kirjokerttumainen.[5] Lehtokertun kutsu- ja varoitusääni on nenäsointinen maiskuttelu ”svät-svät-svät...”[5][4]

Lehtokerttujemme sulkasato tapahtuu vasta talvehtimisalueella. Sekä vanhat että nuoret linnut sulkivat siellä koko höyhenpukunsa. Loppukesällä vanhat ja nuoret lehtokertut erottaa höyhenpukujen kuluneisuudesta: nuorella on tuore ja aavistuksen kellertävämpi höyhenpuku. Lehtokertulla on vahvat sulat, sillä usein vanhojen lintujen sulat ovat vielä suhteellisen hyväkuntoiset syysmuuton aikana, toisin kuin esimerkiksi kerttusten ja sirkkalintujen hyvin kuluneet sulat.

Vanhin suomalainen rengastettu lehtokerttu on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 26 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen vähintään 14 vuoden 2 kuukauden ikäinen lintu.

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtokerttu pesii lähes koko Euroopassa ja Aasian länsi- ja keskiosissa.[6] Se on muuttolintu, joka talvehtii trooppisessa Afrikassa.[7] Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 11,6–19,5 miljoonaa paria, joista 48 prosenttia Venäjän Euroopan puoleisilla alueilla, 8 prosenttia Ruotsissa ja 6 prosenttia Saksassa.[8] Maailman populaatiosta noin 80 prosentin on arvioitu sijoittuvan Eurooppaan.[9]

Suomen pesimäkannaksi on vuosina 2019–2024 arvioitu keskimäärin 530 000 paria.[10] Yhtenäisen levinneisyyden pohjoisraja kulkee Lapin eteläosissa.[6]

Lehtokertun Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024[11][10]
Raportointikausi Minimi Keskimäärin Maksimi
2008–2012 730 000 980 000
2013–2018 524 403 663 618 846 795
2019–2024 480 000 530 000 570 000

Keväällä ensimmäiset lehtokertut saapuvat Suomeen toukokuun puolivälissä, ja poismuutto tapahtuu elo-syyskuussa. Osa lehtokertuista voi viivytellä lokakuullekin asti.[4]

Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Lehtokertun arvo on 203 euroa.[12]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aukkoiset ja valoisat lehtimetsät ja lehtipuu­valtaiset sekametsät sekä myös puistot, puutarhat ja pihat, lehtipuutaimikot ja pellonreuna­metsiköt. Reviirillä tulee olla pesäpaikaksi runsasta alus­kasvillisuutta, esimerkiksi pensaikkoa.[6]

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehtokertun munia.

Hatara korsipesä matalalla pensaassa, puuntaimessa tai korkeissa ruohovartisissa kasveissa, esimerkiksi koiranputkissa, nokkosissa, vatuissa jne. Naaras munii toukokuun lopulla-kesäkuun alkupuolella 4–6, tavallisesti 5, vaaleata tummatäpläistä munaa. Molemmat emot hautovat yhteensä noin 12 vrk. Poikaset lähtevät pesästä ollessaan vielä lentokyvyttömiä 10–11 vrk:n ikäisinä. Emot huolehtivat niistä vielä pari viikkoa. Joillakin vielä toinen pesue.

Ravinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyönteiset, hämähäkit ja marjat.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b BirdLife International: Sylvia borin IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.12.2013. (englanniksi)
  2. ↑ Jari Valkama: Lehtokerttu – Sylvia borin Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ Garden Warbler (Sylvia borin) IBC. Viitattu 22.10.2013. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Laine, Lasse J.: Suomalainen lintuopas, s. 253. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
  5. ↑ a b c d e f Svensson, Lars: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 304. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
  6. ↑ a b c Valkama, Jari; Vepsäläinen, Ville; Lehikoinen, Aleksi: Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) (Lehtokerttu Sylvia borin) Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 16.12.2025.
  7. ↑ Svensson, Lars: ”Lehtokerttu Sylvia borin”, Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 314. (3. uudistettu laitos) Otava. ISBN 978-951-1-46468-6
  8. ↑ Garden Warbler Sylvia borin (pdf) (Population. Population in detail. Supplementary information.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 16.12.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Garden Warbler Sylvia borin (Population. Population in detail.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”In Europe, the total population size is estimated at 23,200,000-38,900,000 mature individuals, with 11,600,000-19,500,000 breeding pairs (BirdLife International 2021), and comprises approximately 80% of the species' global range, so a very preliminary estimate of the global population size is between 29,000,000-48,600,000 mature individuals, although further validation of this estimate is desirable.” Viitattu 16.12.2025. (englanniksi)
  10. ↑ a b Lehikoinen, Aleksi ym.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 17.12.2025.
  11. ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Sylvia borin) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 17.12.2025. (englanniksi)
    Species trends at the Member State level, Finland (Sylvia borin) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 17.12.2025. (englanniksi)
  12. ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 16.12.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Marjakangas, Arto 1980: Lehtokertun Sylvia borin pesä korkealla koivussa. - Lintumies 4.1980 s. 180. LYL.
  • Solonen, Tapio 1976: Lammin biologisen aseman ympäristön lehtokerttupopulaatio vuosina 1971-76. - M. Sc. thesis, Dept. Zool., Univ. Helsinki.
  • Solonen, Tapio 1977: Lehtokertun Sylvia borin pesimäbiologiasta. - Lintumies 3.1977 s. 69-78. LYL.
  • Solonen, Tapio 1979: Population dynamics of the Garden Warbler Sylvia borin in southern Finland. - Ornis Fennica 56:3-12.
  • Solonen, Tapio 1980: Lehtokerttu pesimälintuyhteisön jäsenenä. - Ornis Fennica 57:58-63.
  • Lehtokerttu Lintukuva-verkkopalvelu.
  • LuontoPortti: Lehtokerttu (Sylvia borin)
  • ITIS: Sylvia borin (englanniksi)
  • www.okulaari.net
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lehtokerttu&oldid=23741544”