Siirry sisältöön

Mankinjoki

Wikipediasta
Mankinjoki
Mankån [1]
Mankinjoki Espoossa.
Mankinjoki Espoossa.
Maat Suomi
Maakunnat Uusimaa
Kunnat Espoo, Kirkkonummi
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Suomenlahden rannikkoalue (81)
Valuma-alue Mankinjoen valuma-alue (81.057)
Pinta-ala 175,05 km² [2]
Järvisyys 8,4 % [2]
Pääuoman pituus 28,5 km [3][a]
Pääuoman osuudet Mankinjoki ←GumbölenjokiNupurinjärvi ←Brobackaån ←Nuuksion Pitkäjärvi ←Myllypuro
Joen uoman kohteita
Alkulähde Loojärvi [4]
  60.20631°N, 24.52543°E
Laskupaikka Espoonlahti [5]
  60.17550°N, 24.56804°E
Esteet Kartanonkoski
Sivu-uomat Nyfinnsbäcken
Taajamat Helsingin keskustaajama
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 13,9 m [4]
Laskukorkeus 0 m [5]
Korkeusero 13,9 m
Pituus 6,7 km [3]
Leveys yli 5 m [3]
Kaltevuus 2,07 m/km
Suurin virtaama 13,5 m³/s (HQ) [6]
Keskiylivirtaama 10,7 m³/s (MHQ) [6]
Keskivirtaama 1,7 m³/s (MQ) [7]
Keskialivirtaama 0,1 m³/s (MNQ) [6]
Pienin virtaama 0,03 m³/s (NQ) [6]
Muuta
Muualla Wikimedia Commons
Kartta
Mankinjoki

Mankinjoki (ruots. Mankån) on Uudellamaan Espoossa ja Kirkkonummella virtaava 7 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa alajuoksulla kolme kilometriä [a] pitkän osuuden 29 kilometriä pitkästä Mankinjoen valuma-alueen pääuomasta.[3][5][8]

Joen ruotsinkielinen nimi Mankån on pohjana suomenkieliselle nimelle. Mankån on ollut vanhastaan paikallisten asukkaisen käytössä. Se tulee viimeistään 1540-luvulta peräisin olevan kylän nimen ”Mankgyn” mukaan, kun nimen alkuosan Mank perään on liitetty å tai ån, jokea merkitsevästä liitteestä.[1]

Mankinjoki alkaa Loojärven kaakkoispäästä, jossa järven luusua kuuluu Kirkkonummelle. Vajaa 400 metrin jälkeen Espoon vastainen kuntaraja seuraa joen uomaa 200 metrin verran. Joki jää sitten kokonaan Espoon puolelle. Kilometrin jälkeen se saapuu Järvikylään, jossa se ohittaa ensin suuren sähköaseman, alittaa sitten kaksi kylätietä. Joki siirtyy seuraavaksi Mossenin peltoaukealle, jonka takana on Espoonkartano ja jonka Kartanonkosken patorakenteita sijaitsee kartanon pihapiirin eteläpuolella kosken itäpuolella (Myllykoski [9], Espoonkartanonkoski [7]).[10] Kartanolla joki alittaa yhdystien 11310 kaksi vanhaa siltaa ja yhtyy sen jälkeen vasemmalta tulevaan Gumbölenjokeen. Gumbölenjoki on Mankinjokea valuma-alueeltaan hieman suurempi, jolloin sen virtaama kasvattaa Mankinjoen vesimäärää yli kaksinkertaiseksi.[4]

Mankinjoki suuntautuu nyt peltolaakson pohjalla suoraan kohti etelää pystytellen Kauklahden länsipuolella. Joen toinen, ja välillä molemmatkin puolet, on loppuosuudella kuitenkin metsän peitossa. Se alittaa aluksi Kehä III:n ja Hansakallion kohdalla yhdystien 1130. Jokeen yhtyy oikealta Nyfinnsbäcken. Seuraavaksi se alittaa entisen ja uuden rautatien linjaukset. Vasemmalle puolelle jää kaakkoon Kurttilassa Lasilaakson asuinalue. Viimeiset 1,5 kilometriä se virtaa peltomaiden reunaa seuraten ilman jokea ylittäviä siltoja Espoonlahden leveään kaislikkoiseen rantavyöhykkeeseen. Joki laskee lahden pohjoisrantaan, jossa se toimii 400 metrin matkalla Espoon ja Kirkkonummen välisenä kuntarajana.[5][11]

Mankinjoki on yläjuoksulla jokityypiltään ”pieni savimaiden joki” ja alajuoksulla ”keskisuuri savimaiden joki”.[12] Joki on rehevä ja samea ympäri vuoden.[7] Sen valuma-alue on suurimmalta osin metsää, suota tai peltomaata. Järvien ja lampien osuus on runsaat kahdeksan prosenttia eli noin viisitoista neliökilometriä. Mankinjoen valuma-alue käsittää lukuisia arvokkaita virtavesikohteita. Virtavesissä on joitakin vaelluskalojen lisääntymis- ja elinalueita sekä luonnontilaisiakin koskia ja varsinkin yläjuoksulla kirkkaita puroja.[12]

Vesistösuhteita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mankinjoki sijaitsee Suomenlahden rannikkoalueen (vesistöaluetunnus 81) Mankinjoen valuma-alueella (81.057). Joen valuma-alueen pinta-ala on 175,05 neliökilometriä (tai 175,84 km² [3]) ja järvisyys 8,4 %.[2] Mankinjoen yläjuoksun valuma-alue on 82,13 neliökilometriä [3]. Laajasta valuma-alueestaan huolimatta sitä ei lueta Suomen päävesistöihin. Valuma-alue sijaitsee Espoossa, Kirkkonummella ja Vihdissä.[13][8]

Espoonkartanon kartanonkoskessa on ollut pieniä vesimyllyjä, useitakin kerrallaan, kartanon mylly ja vesivoimainen sahalaitos 1500-luvulla. Koski on perattu 1756 vesimyllyjen tehostamiseksi. Vuonna 1904 perusti kartano koskeen sähkölaitoksen. Tämän jälkeen on Mankinjokea perattu peltomaiden kuivattamiseksi. Kokonaan kuivattu järvi on yläjuoksulla Kauhalanjoella sijaitseva Lillträsket ja osittain kuivatettu Nyfinnsbäckenin Igelträsk. Vuonna 2004 suoritettiin Kartanonkoskessa patoaltaan tyhjäksi ruoppaaminen ja samalla kerralla purettiin kosken läntisen haaran patorakenteet pois. Tilalle tuotiin kiveä, jolla rakennettiin tekokoski. Koski soraistettiin taimenille kutusoraksi.[7]

  1. 1 2 Jokihaara kuuluu pääuomaan, jos sen virtaama on suurempi kuin toisella jokihaaralla. Se, ettei Mankinjoen latvaosuus kuulu pääuomaan, on selostettu artikkelissa Mankinjoen valuma-alue kappaleessa Pääuoman kulku ja pituus.
  1. 1 2 Espoonkartanon nimistö: Mankinjoki - Mankån espoo.fi. Espoo: Espoon kaupunki. Viitattu 13.10.2025.
  2. 1 2 3 Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
  3. 1 2 3 4 5 6 Mankinjoen valuma-alue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 12.10.2025.
  4. 1 2 3 Mankinjoki, alku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.10.2025.
  5. 1 2 3 4 Mankinjoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.10.2025.
  6. 1 2 3 4 Mankin- ja Espoonjoen vesistöalue - Mankinjoki Kehä III:n ymparisto.fi. 16.10.2025. Helsinki. Viitattu 16.10.2025.
  7. 1 2 3 4 Janatuinen, Aki: Espoon virtavesiselvitys 2008 (PDF) (Osa 2: Espoon vesistöt, s.8–9, 16–18, 30–32) espoo.fi. 1.5.2009. Espoo: Espoon kaupunki. Viitattu 12.10.2025.
  8. 1 2 Mankinjoen valuma-alue (81.057) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 12.10.2025.
  9. Espoonkartano Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 12.10.2025.
  10. Korto, Petra: Espoonkartanon sillat I & II (PDF) (Qvarnbro & Sagbro) mobilia.fi. 2012. Helsinki: Mobilia. Viitattu 13.10.2025.
  11. Mankinjoki Espoon karttapalvelussa
  12. 1 2 Krans, Essi: Espoon vesistöjen tila ja vesiensuojelu Espoon ympäristölautakunta. Arkistoitu 29.7.2020. Viitattu 1.10.2019.
  13. Suomenlahden rannikkoalue (81) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 12.10.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mankinjoki Wikimedia Commonsissa