Varpuspöllö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Varpuspöllö
Värbkakk.JPG
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [2]

Suomessa: Vaarantunut[1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pöllölinnut Strigiformes
Heimo: Pöllöt Strigidae
Suku: Varpuspöllöt Glaucidium
Laji: passerinum
Kaksiosainen nimi

Glaucidium passerinum
Carolus Linnaeus, 1758

Varpuspöllön levinneisyys
Varpuspöllön levinneisyys
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Varpuspöllö Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Varpuspöllö Commonsissa

Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) on Euroopan pienin pöllö.[3]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varpuspöllö on 15–19 senttimetriä pitkä, sen siipiväli on 32–39 cm ja paino 47–70 grammaa. Linnun selkäpuoli on ruskea ja valkopilkkuinen. Vatsapuolelta se on vaaleampi ja ruskeaviiruinen.[3] Linnun pää on melko pieni ja pyrstö lyhyt. Nokka on keltainen.[4]

Varpuspöllön ääntelyä.

Varpuspöllön ”pyyppäävä” soidinvihellys kuulostaa ihmisen vihellykseltä, ja on helppo erottaa muiden pöllöjen äänistä. Silloin tällöin voi kuulla myös nopean, nousevan vihellyssarjan. Ruuankerjuuääni on hyvin korkea vinkuminen.

Vanhin suomalainen rengastettu varpuspöllö on ollut 5 vuotta, 11 kuukautta ja 21 päivää vanha.[5] Euroopan vanhin varpuspöllö on ollut kuusivuotias saksalainen yksilö.[6]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varpuspöllö kuusessa Pälkäneellä.

Varpuspöllö pesii Keski- ja Pohjois-Euroopasta idässä aina Tyynellemerelle ulottuvalla alueella. Euroopan pesimäkannaksi arvioidaan 100 000–195 000 paria ja maailman populaation kooksi 600 000–1 100 000 yksilöä. Lajin kanta on vakaa ja se luokitellaan elinvoimaiseksi.[2]

Suomessa varpuspöllöä tavataan Etelä-Lapin korkeudelle saakka.[3] Suomessa pesii noin 3 500–6 000 paria[4]. Varpuspöllö luokiteltiin vielä vuonna 2010 elinvoimaiseksi, mutta vuonna 2015 se luokiteltiin silmälläpidettäväksi ja vuonna 2019 vaarantuneeksi[1].

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisimmät elinpiirit ovat havu- ja sekametsiä, joissa on vanhoja tikankoloja. Varpuspöllö pesii tikankoloon tai linnunpönttöön.[3]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Glaucidium passerinum

Varpuspöllön muninta ajoittuu huhtikuuhun tai toukokuuhun, joskus kuitenkin jo maaliskuun loppuun. Valkoisia munia on 3–8. Naaras hautoo kuukauden ja koiras ruokkii sitä haudonnan aikana. Poikaset saavuttavat lentokyvyn kuukauden ikäisinä.[4]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varpuspöllön ravintoa ovat muun muassa jyrsijät, pienet linnut[4] ja sammakot. Myyräkantojen ollessa vahvoja varpuspöllöt syövät pääasiassa niitä. Tavallisimmat lintusaaliit ovat tiaisia, hippiäisiä, urpiaisia, peippoja, vihervarpusia. Suurimmat lintusaalit ovat pikkurastaiden ja käpytikan kokoluokkaa. Syksyllä ja talvella varpuspöllö varastoi saaliita koloihin ja linnunpönttöihin[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Varpuspöllö – Glaucidium passerinum laji.fi. Viitattu 23.6.2021.
  2. a b BirdLife International: Glaucidium passerinum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.6.2021. (englanniksi)
  3. a b c d Koskimies, Pertti: Kuuntele: Varpuspöllö Suomen Luonto. 20.2.2014. Viitattu 23.6.2021.
  4. a b c d e Varpuspöllö luontoportti.com. Viitattu 23.6.2021.
  5. Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 23.6.2021.
  6. Longevity list European Union for Bird Ringing. Viitattu 23.6.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]