Muinaispuku
Muinaispuku on esihistoriallisen ajan mallin mukainen puku, joka on valmistettu hautalöytöjen perusteella. Suomessa ensimmäiset muinaispuvut tehtiin 1800-luvun lopussa, jolloin myös kansallispukujen käyttö ja valmistus yleistyi.
Pakanalliseen tapaan kuului haudata vainaja juhlapuvussaan. Lisäksi mukana oli muun muassa pronssista valmistettuja koruja ja muita koristeita. Niiden perusteella on pystytty selvittämään pukujen malli sekä kankaiden rakenne ja väri. Kaikki toistaiseksi tehdyt suomalaiset muinaispuvut ovat naisten pukuja. Miesten asuja ei ole pystytty vähäisten hautalöytöjen vuoksi jäljentämään.
Suomen ensimmäinen rekonstruoitu muinaispuku oli ns. Aino-puku, jonka Helsingin yliopiston Viipurilainen osakunta valmisti vuonna 1893 arkeologi Theodor Schvindtin ohjeiden mukaan. Tunnetuin suomalainen muinaispuku lienee Euran emännän puku, jollaista presidentti Tarja Halonen käytti vuonna 2001 itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Yhteensä suomalaisia muinaispukuja on valmistettu yhdeksän erilaista mallia. Kymmenes, Kaarinan Ravattulan Ristimäen löytöihin pohjautuva puku on tekeillä.[1]
Suomalaiset muinaispuvut[edit | edit source]
- Aino-puku (1893)
- Perniön puku (1925)
- Tuukkalan puku (1930-luku)
- Muinais-Karjalan puku (1950-luku)
- Kaukolan puku (1956)
- Euran emännän puku (1982)
- Maskun puku (1985)
- Kaarinan puku (1991)
- Mikkelin puku (1994)
- Ravattulan puku (tekeillä)
Lähteet[edit | edit source]
- ↑ Ravattulan muinaispuku ravattula.fi. Viitattu 19.1.2020.
- Rauman seudun historia tutuksi –hanke
- Jenny Kangasvuo, Suomalainen muinaispuku - myöhäisrautakautinen vai nykyaikainen juhlapuku?
