Muinaispuku

Euran emännän puku.

Muinaispuku on esihistoriallisen ajan mallin mukainen puku, joka on valmistettu hautalöytöjen perusteella. Suomessa ensimmäiset muinaispuvut tehtiin 1800-luvun lopussa, jolloin myös kansallispukujen käyttö ja valmistus yleistyi.

Pakanalliseen tapaan kuului haudata vainaja juhlapuvussaan. Lisäksi mukana oli muun muassa pronssista valmistettuja koruja ja muita koristeita. Niiden perusteella on pystytty selvittämään pukujen malli sekä kankaiden rakenne ja väri. Kaikki toistaiseksi tehdyt suomalaiset muinaispuvut ovat naisten pukuja. Miesten asuja ei ole pystytty vähäisten hautalöytöjen vuoksi jäljentämään.

Suomen ensimmäinen muinaispuku oli ns. Aino-puku, jonka Helsingin yliopiston Viipurilainen osakunta valmisti vuonna 1893 arkeologi Theodor Schvindtin ohjeiden mukaan näytelmäpuvuksi. Tunnetuin suomalainen muinaispuku lienee Euran emännän puku, jollaista presidentti Tarja Halonen käytti vuonna 2001 itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Vuonna 1982 valmistuneen Euran muinaispuvun suunnittelutyö pohjasi ensimmäisenä suomalaisena muinaispukuna kokonaan yhden haudan, Euran Luistarin haudan 56, löytöihin ja se pyrittiin tekemään kaikilta osin alkuperäisiä löytöjä vastaavaksi.

Yhteensä suomalaisia muinaispukuja on valmistettu yhdeksän erilaista mallia. Kymmenes, Kaarinan Ravattulan Ristimäen löytöihin pohjautuva puku on tekeillä.

Perniön puku.

Suomalaiset muinaispuvut

• Aino-puku (1893)
• Perniön puku (1925)
• Tuukkalan puku (1930-luku)
• Muinais-Karjalan puku (1950-luku)
• Kaukolan puku (1956)
• Euran emännän puku (1982)
• Maskun puku (1985)
• Kaarinan puku (1991)
• Mikkelin puku (1994)
• Ravattulan puku (tekeillä)

Lähteet

• Rauman seudun historia tutuksi –hanke
• Jenny Kangasvuo, Suomalainen muinaispuku - myöhäisrautakautinen vai nykyaikainen juhlapuku?