Liito-orava

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liito-orava
Pteromys volans.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha[2]
Heimo: Oravat Sciuridae
Alaheimo: Pteromyinae[2]
Suku: Pteromys
Laji: volans
Kaksiosainen nimi
Pteromys volans
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Liito-oravan levinneisyys
Liito-oravan levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Liito-orava Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Liito-orava Commonsissa

Liito-orava (Pteromys volans), aiemmin myös siipiorava[3], on Pohjois-Euraasiassa Suomesta Tyynenmeren rannikolle ja Keski-Kiinaan tavattava oravalaji. Suomessa liito-oravaa esiintyy Kokkolasta ja Kuusamosta etelään.

Liito-orava on yöeläin, väriltään harmaa, ja hiukan tavallista oravaa pienempi. Sille on tunnusomaista liitopoimu, jonka avulla se voi liidellä yli 50 metrin matkoja puusta puuhun. Uhanalaisuudeltaan liito-orava on luokiteltu maailmanlaajuisesti elinvoimaiseksi ja Suomessa silmälläpidettäväksi. Sitä uhkaavat metsähakkuut, minkä vuoksi sitä suojellaan.

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-orava kuuluu oravien heimoon, ja sen lähin sukulaislaji on samaan Pteromys-sukuun kuuluva japaninliito-orava.[4] Liito-oravasta erotetaan nykyisin neljä alalajia. Nimilajin P. v. volans levinneisyysalue käsittää suurimman osan Euraasian mannerta, yksi alalaji elää Sahalinin saarella, yksi Kiinassa ja yksi Japanin Hokkaidon saarella.[5]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-orava on tavallista oravaa pienempi.[6] Naaras painaa keskimäärin noin 150 grammaa ja koiras noin 125 grammaa. Ruumis on 15–17 senttimetriä pitkä, häntä 11–12 senttimetriä. Turkki on talvella selästä hopeanharmaa, kesällä siinä on ruskehtavaa sävyä. Vatsa on vaalean harmaa, lähes valkoinen.[7] Kaulan ja eturaajan taipeessa on musta viiru. Silmät ovat suuret.[6] Ruumiin kummallakin sivulla etu- ja takaraajojen välissä on liitopoimu. Häntä on litteä.[8]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-orava on Siperian taigavyöhykkeen laji. Sen levinneisyysalue ulottuu Suomesta halki Venäjän Tyynellemerelle ja Hokkaidolle. Eteläisimmillään lajia tavataan Keski-Kiinassa. Lännessä liito-oravaa tavataan myös pienellä ja eristyneellä alueella Koillis-Virossa. Latviassa sitä ei ole tavattu vuoden 2005 jälkeen, ja Liettuasta se hävisi mahdollisesti jo ennen 1900-lukua. Valko-Venäjän itärajalla liito-orava ilmeisesti vielä pesii, mutta laji oli vielä 1700-luvulla koko maassa varsin yleinen. Ruotsiin ja Norjaan liito-orava ei ole levinnyt Suomen puolen suurten suoalueiden ja Tornionjoen vuoksi.[9]

Suomessa liito-oravan esiintymisen painopiste on etelässä, ja sen levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Kokkolan pohjoispuolelta Kuusamon eteläosiin. Kanta on tihein länsirannikolla Vaasan ja KristiinankaupunkiNärpiön seudulla. Liito-oravia esiintyy runsaasti myös Lounais-Suomessa ja paikoin Keski- ja Kaakkois-Suomessa. Kanta on harva Pohjois- ja Etelä-Karjalassa, Itä-Uudellamaalla ja Savossa. Laji puuttuu lähes koko saaristosta. Liito-oravatiheys vaihtelee suuresti levinnäisyysalueen sisällä. Itärajan takana Venäjän Karjalassa ja Karjalankannaksella lajin tiheys vaihtelee samankaltaisesti kuin Suomessa, mutta Laatokan luoteispuolella sekä Laatokan ja Äänisen välissä lajia esiintyy Suomea tiheämmin.[10]

Suomessa arvioitiin vuonna 2006 olevan 143 000 liito-oravanaarasta.[11]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-orava Zvenigorodin biologisella asemalla Venäjällä

Liito-orava viihtyy varttuneessa kuusivaltaisessa sekametsässä, jossa on kolopuita kuten haapoja pesä- ja päivänviettopaikaksi sekä lehtipuita kuten haapoja, leppiä ja koivuja ravinnoksi. Lehtipuusto voi olla kuusimetsässä pieninä ryhminä tai hajallaan. Liito-orava voi elää myös nuorehkossa, 15–20 metriä korkeassa metsässä, kunhan sinne on hakkuun jäljiltä jätetty kolohaapa pesäpuuksi ja varttuneempaa metsää kasvaa enintään 100 metrin päässä. Se voi pesiä myös metsän reunassa tai muutaman metrin päähän aukealle jätetyssä haavassa, tai pihalla, asutuksen lomassa ja kaupunkeihin jätetyssä varttuneessa kuusisekametsikössä.[12]

Liito-orava elää, liikkuu, ruokailee, pesii ja lisääntyy alueella, joka on uroksella keskimäärin 60 hehtaaria ja naaraalla noin viisi hehtaaria. Liito-orava on paikkauskollinen alueelle, jolle se asettui synnyinkesänsä syksyllä, ja se elää koko elämänsä samalla elinpiirillä. Urosten elinpiirit voivat olla päällekkäisiä, eivätkä ne puolusta niitä toisia uroksia vastaan. Naaraat sen sijaan elävät kukin omalla alueellaan. Liito-orava viettää suurimman osan öisestä aktiivisuudestaan noin 10 prosentin ydinalueella omassa elinpiirissään. Pääosin nämä ydinalueet ovat sen tärkeitä ruokailualueita, joilla kasvaa lehtipuita.[13]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-oravan lisääntymiskausi alkaa maaliskuun jälkipuoliskolla ja kestää pisimmillään heinäkuun loppuun. Uros alkaa helmi-maaliskuussa vierailla eri naaraiden reviireillä ja pesissä. Naaras tulee kiimaan maaliskuun jälkipuoliskolla. Naaras ja uros tulevat ulos pesästä ja parittelevat useita kertoja 10–20 minuutin jaksoissa. Joskus uroksia on yhden naaraan seurassa useampi kuin yksi, jolloin ne kilpailevat naaraasta ajamalla toisiaan takaa.[14]

Parittelun jälkeen naaras jää pesään yksin valmistautumaan poikasten synnyttämiseen. Uros ei enää palaa sen ja poikasten luo vaan lähtee etsimään toista naarasta. Joskus samassa poikueessa voi olla useamman kuin yhden uroksen siittämiä poikasia.[15]

Naaras synnyttää yleensä yhden, joskus kaksi poikuetta kesässä. Toinen kiima-aika on huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa.[16]

Liito-oravanaaraan kantoaika on noin 41 vuorokautta. Ensimmäinen poikue syntyy Suomessa huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Naaras synnyttää yleensä 2–4 poikasta, joskus jopa viisi. Poikueiden keskikoko on 2,4–2,6 poikasta, mikä on jyrsijäksi vähän. Poikanen painaa syntyessään viidestä kymmeneen grammaa. Emo imettää poikasiaan 42–45 vuorokautta.[17]

Poikaset lähtevät pesästään ensimmäisen kerran 40–45 vuorokauden ikäisinä ja alkavat tuolloin syödä maidon ohella lehtiravintoa. Heinäkuun alussa poikaset liikkuvat jo parin sadan metrin päähän pesästä. Ensimmäisen poikueen poikanen jättää pesänsä lopullisesti yleensä elokuussa ja lähtee etsimään omaa elinpiiriään. Tällainen dispersaalimatka on keskimäärin noin kaksi kilometriä ja joskus jopa yhdeksän kilometriä pitkä.[18]

Liito-orava elää keskimäärin 1–2 vuoden ikäiseksi. Vanhin tunnettu luonnossa elänyt uros saavutti viiden ja vanhin naaras neljän vuoden iän.[19]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä liito-orava syö pääasiassa lehtipuiden lehtiä, etenkin haavan ja leppien mutta myös koivujen ja pihlajan. Se voi syödä myös pihlajan marjoja ja vaahteran siemeniä. Syyskuussa liito-orava alkaa siirtyä talviravintoonsa eli koivun ja lepän norkkoihin. Se varastoi norkkoja talven varalle pieninä oksannippuina kuusen tiheiden oksien väleihin, tikankoloihin, lahopökkelöiden koloihin, pönttöihin, kallion ulokkeille tai tavallisen oravan pesiin.[20]

Liito-orava syö myös lehtipuiden ja havupuiden silmuja sekä tuoreiden männynkäpyjen siemeniä ja etenkin Siperiassa lehtikuusen neulasia. On mahdollista, että se syö myös eläinravintoa kuten lintujen munia ja poikasia, mutta tästä ei ole saatu tutkimuksissa viitteitä.[20]

Saalistajat ja loiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-oravan saalistajia ovat useat isot pöllöt kuten huuhkaja ja viirupöllö sekä haukat ja näätä. Saalistajat eivät mahdu liito-oravan pesään, mutta näätä voi yltää eläimeen etukäpälällään. Liito-oravia joutuu asutusten lähellä myös kissojen suihin.[21]

Suomalaisilla liito-oravilla esiintyy kolmea kirppulajia: oravankirput Tarsopsylla octodecimdentata ja Ceratophyllus sciurorum sekä liito-oravankirppu Ceratophyllus indages indages. Kirput elävät pesäaineksissa ja aikuisiksi kuoriuduttuaan siirtyvät liito-oravan turkkiin verta imemään.[22]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-oravan jätöksiä vanhan haavan tyvellä

Liito-oravan pesänä on yleisimmin haavassa oleva käpytikan kovertama kolo, jonka suuaukko on sopivan kokoinen liito-oravalle ja riittävän pieni saalistajien torjumiseksi. Pesä voi joskus olla myös luonnon muovaamassa kolossa, kuten irronneen oksan kohdalle lahonneessa onkalossa. Koloonsa liito-orava rakentaa oman pesän useimmiten naavasta, mutta pesässä voi olla myös sammalta, katajan kuorta tai sohvan täytettä. Pesäaineksien sisään liito-orava tekee pesäonkalon, johon johtaa sivulta tai päältä suuaukko. Pesäainekset voivat täyttää koko kolon.[23]

Toiseksi yleisin liito-oravan pesäpaikka on tavallisen oravan rakentamassa risupesässä, jossa on talvella jopa yli 20 astetta lämpimämpää kuin ulkona. Liito-orava voi muuttaa myös ihmisen tekemään pönttöön, joka on varpuspöllölle tarkoitettu puupölkkyyn koverrettu luonnonpönttö tai laudasta rakennettu kottaraispönttö. Pöntön suuaukon halkaisijan pitäisi olla 40–43 millimetriä ja koverretun pöntön seinämien 5 senttimetriä paksuja ja syvyyden 30–40 senttimetriä suuaukon alareunasta. Liito-orava voi tehdä pesänsä myös rakennusten seinien koloihin tai kattojen alle.[24] Joskus harvoin on liito-oravan havaittu käyttäneen pesänään satunnaisesti maakoloa.[25]

Jokainen liito-orava käyttää vuoden mittaan useaa pesää, urokset keskimäärin kahdeksaa ja naaraat viittä. Urokset vaihtavat pesää noin kolmen viikon välein. Liito-orava vaihtaa pesää esimerkiksi silloin, kun se alkaa tuntea vanhan pesänsä turvattomaksi, tai kun se haluaa välttää ulkoloisia.[26]

Talvella ja keväällä liito-oravan läsnäolon voi havaita puiden kuten isojen haapojen ja suurten kuusien tyvillä ja joskus muurahaiskeoissakin olevista ruskeankeltaisista papanakasoista. Liito-oravan papanat ovat 6–8 millimetriä pitkiä ja 2–3 millimetriä paksuja, säännöllisen liereitä ja pyöreäpäisiä. Värinsä ne saavat liito-oravan talviravinnon, lepän ja koivujen norkkojen siitepölystä. Kesällä papanat ovat tummia ja hajoavat nopeasti. Talvipapanoiden sijainnista ei välttämättä näe sitä, missä liito-oravan poikaspesä keväällä ja kesällä on.[27]

Vuorokausiaktiivisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-orava on yöeläin, joka on valoisaan aikaan ulkona vain harvoin. Kesäisin liito-orava lähtee ulos pesästään ruoanhakuun pian auringonlaskun jälkeen ja on ulkona koko pimeän ajan. Talvella se tulee yleensä ulos vasta tunteja auringonlaskun jälkeen. Syksyllä ja talvella liito-orava ei ole liikkeellä koko pimeää aikaa vaan muutaman tunnin alkuyöstä ja toisen jakson loppuyöstä, joiden välillä se lepää pesässään. Keväällä paritteluaikaan liito-oravat ovat liikkeellä päivällä ja naaras myös kesällä kun sillä on pesässään isot poikaset.[28]

Liikkuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-orava liidossa

Liito-orava osaa liitää ilmassa pitkiäkin matkoja. Sen ruumiin kummallakin sivulla etu- ja takajalkojen välissä on liitopoimu, joka on ohut ja molemmilta puolilta karvan peittämä nahka. Sen etujaloissa ulkovarpaiden tyvessä on lisäksi noin 3,6 senttimetriä pitkä kannusrusto. Liitäessään liito-orava levittää molemmat jalkansa ja kannusrustonsa, jolloin liitopoimu laajentaa sen kantavaa pintaa. Myös sen litteä häntä auttaa liidossa.[29]

Liito-orava ponnistaa liitoon useimmiten vaakasuoralta oksalta ja asettuu heti ponnistuksen jälkeen liitoasentoon. Liito suuntautuu alaviistoon, usein 64–68 asteen kulmassa lähtöpaikkaan nähden. Liidon lopussa liito-orava koukkaa ylöspäin ja kääntyy jarruttaen pystyasentoon laskeutuessaan puunrungolle.[29]

Liito-orava ylittää liitämällä helposti 50 metrin aukeita kuten sähkölinjoja ja moottoriteitä. Mäen ylärinteestä männynlatvasta ponnistamalla sen on havaittu liitäneen jopa 80 metrin matkoja aukeiden yli. Metsässä sen liitomatkat ovat paljon lyhyempiä. Liito-orava pystyy muuttamaan liidon aikana suuntaansa jopa lähes 90 astetta ja syöksymään kaartaen lähes pystysuoraan alas puun latvustosta sen rungon alaosaan.[30]

Maassa liito-orava ei juokse. Se voi käydä korkeintaan metrin päässä puun rungosta. Jos liito jää lyhyeksi, liito-orava loikkii maassa viimeiset metrit puuhun.[31]

Ääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-oravat ovat melko hiljaisia. Ne voivat pitää hiljaista kitinää parittelun aikana tai kun emo ja nuoret poikaset ovat yöllä ulkona pesästä. Liito-orava käyttää myös ihmiskorvalle kuulumattomia ultraääniä, mutta niiden merkitystä ei vielä tiedetä.[32]

Uhanalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-orava on Suomessa luokiteltu vuodesta 2015 alkaen silmälläpidettäväksi. Vuosina 2000–2014 laji luokiteltiin vielä vaarantuneeksi ja vuosina 1985–2000 jälleen silmälläpidettäväksi, taantuneeksi. Virossa ja Latviassa liito-orava luokitellaan erittäin uhanalaiseksi. Venäjän Karjalan tasavallassa ja Leningradin alueella liito-orava luokitellaan vaarantuneeksi.[33]

Liito-oravan kanta taantuu Suomessa. Taantumisen tärkein syy ovat metsänhakkuut, sillä liito-oravan suosimia varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä avohakataan.[34]

Suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-orava on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Sitä ei saa tappaa, ottaa elätiksi tai häiritä sen pesiessä, eikä kuolleita yksilöitä saa säilyttää ilman viranomaisten lupaa.[35] Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien IV (a) -listalle, jonne luetteloitujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Sen seurauksena liito-oravan asuttamilla paikoilla täytyy suorittaa erityistoimenpiteitä, kun metsää suunnitellaan kaadettavaksi tai maisemaa muuten muutettavaksi.[36] Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön asettaman työryhmän vuonna 2004 laatimien ohjeiden mukaan uudistushakkuissa on liito-oravan pesäpuun ympärille jätettävä hakkaamatta vähintään 10–15 metrin alue. Liito-oravalle on myös varmistettava kulkuyhteys puuryhmästä läheisiin metsiin esimerkiksi jättämällä hakkuuaukealle puista riittävän tiheä rivi.[37]

Vanhoista liito-oravan asuttamista metsistä on kiistelty ainakin vuodesta 1980. Luonnonsuojelulaissa kiellettiin uhanalaisen liito-oravan pesäpuiden hävitys vuonna 1996.[38]

Liito-oravatutkija Ilpo K. Hanskin mukaan liito-oravia ei suojella Suomessa riittävästi. Hänen mukaansa metsätaloudessa liito-oravalle nykyisin jätettävä muutaman aarin elinalue pitäisi laajentaa vähintään hehtaariin.[39] Joidenkin suomalaistutkijoiden mukaan Suomen liito-oravakanta on selvästi yliarvioitu, ja todellinen määrä olisi alle puolet vuoden 2006 arviosta.[40]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hanski, Ilpo K.: Liito-orava: Biologia ja käyttäytyminen. Metsäkustannus, 2016. ISBN 987-952-6612-92-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Shar, S., Lkhagvasuren, D., Henttonen, H., Maran, T. & Hanski, I.: Pteromys volans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.6.2014. (englanniksi)
  2. a b ITIS: Pteromys volans
  3. Finlex: 13§ Luonnonsuojelulaki. 1923. Viitattu 19.12.2015.
  4. Hanski 2016, s. 18–20.
  5. Hanski 2016, s 12.
  6. a b Liito-orava, Luonnossa.org
  7. Hanski 2016, s. 12–13.
  8. Hanski 2016, s. 31.
  9. Hanski 2016, s. 18–20.
  10. Hanski 2016, s. 15–17.
  11. Hanski 2016, s. 21.
  12. Hanski 2016, s. 24.
  13. Hanski 2016, s. 55–58.
  14. Hanski 2016, s. 61–62.
  15. Hanski 2016, s. 63–64.
  16. Hanski 2016, s. 65.
  17. Hanski 2016, s. 65–66.
  18. Hanski 2016, s. 66–70.
  19. Hanski 2016, s. 58.
  20. a b Hanski 2016, s. 27–29.
  21. Hanski 2016, s. 72–75.
  22. Hanski 2016, s. 50.
  23. Hanski 2016, s. 44.
  24. Hanski 2016, s. 44.
  25. Hanski 2016, s. 54.
  26. Hanski 2016, s. 50.
  27. Hanski 2016, s. 35–37.
  28. Hanski 2016, s. 71.
  29. a b Hanski 2016, s. 31.
  30. Hanski 2016, s. 32–33.
  31. Hanski 2016, s. 33.
  32. Hanski 2016, s. 72.
  33. Hanski 2016, s. 79–80.
  34. Hanski 2016, s. 80.
  35. Hanski 2016, s. 79.
  36. Hanski 2016, s. 84.
  37. Hanski 2016, s. 85.
  38. Harvinaisen liito-oravan perässä jo vuodesta 1996, Helsingin Sanomat 9.3.2008 A6
  39. Helmi Nykänen: Liito-oravat lasketaan – kaavoittajan mielestä suojelu menee jo liiallisuuksiin Yle Uutiset. 28.3.2014. Viitattu 13.11.2016.
  40. Anu Rummukainen: Apulaisprofessori: Liito-oravakanta vähintään puolet tiedettyä pienempi Yle Uutiset. 4.3.2016. Viitattu 13.11.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]