Avohakkuu
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli esittää avohakkuut ainoana vaihtoehtona. Wikipedian neutraalius-tavoite ei toteudu |
Avohakkuu on metsän päätehakkuun muoto, jossa metsikkökuviolta kaadetaan kaikki tai lähes kaikki hakkuualueen puut[1][2].
Avohakkuu on nykypäivän metsänhoidossa yksi metsänuudistamisen menetelmä muiden joukossa[3]. Noin 82 prosenttia Suomessa vuosina 2009-2017 päätehakatusta metsästä kaadettiin kuitenkin avohakkuulla[4].
Metsä päätehakataan jaksollisessa metsänkasvatuksessa hyvin paljon ennen kuin puut saavuttavat biologisen vanhuuden[5]. Päätehakkuu tehdään Etelä-Suomessa yleensä puiden ollessa 60-80 vuoden ikäisiä[6].
Suurimmassa osassa avohakkuualueita jätetään jokaiselle hehtaarille 5–10 niin sanottua säästöpuuta. Tämä johtuu siitä, että yli 95 prosenttia Suomen talousmetsistä on vapaaehtoisen PEFC-sertifiointijärjestelmän piirissä.
Metsän niin sanottu avohakkuuvaihe kestää 1-3 vuotta[6]. Päätehakkuun toteuttamisvaihtoehdot ovat avohakkuu, siemenpuuhakkuu ja suojuspuuhakkuu[2].
Avohakkuisiin perustuva metsätalous on johtanut luonnonmetsien eliölajien uhanalaistumiseen. Esimerkiksi mustikan peittävyys valtion metsissä on vähentynyt puoleen entisestä.[7]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen vuonna 1886 voimaan tullut ensimmäinen metsälaki[8] kielsi avohakkuiden suorittamisen muualla kuin kasvukykynsä menettäneissä metsissä[9]. Avohakkuuta alettiin käyttää laista huolimatta toisen maailmansodan aikana valtion ja yksityisten maanomistajien metsissä tehtävissä pakkohakkuissa. Menettelyn taustalla oli sodan aiheuttama Suomen polttoainehuollon vaikeutuminen. Tapa yleistyi kuitenkin sotien jälkeen viranomaisten myöntämien poikkeuslupien avulla.[9][10] Avohakkuukielto poistettiin Suomen lainsäädännöstä vuonna1967[5].
Metsän uudistaminen avohakkuun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsänhoitoa ja metsänomistajan velvollisuuksia säädellään Suomessa etenkin metsälaissa, jonka mukaan uusi taimikko on perustettava uudistushakkuun jälkeen.[11][12] Luontaista uudistamista käytettäessä uuden, kehityskelpoisen taimikon tulisi syntyä Etelä-Suomessa 5 vuodessa hakkuun jälkeen, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa 7 vuodessa ja Lapissa 10 vuodessa. Taimikon perustamista koskevat toimenpiteet on saatettava loppuun viiden vuoden kuluessa uudistushakkuun aloittamisesta tai kolmen vuoden kuluessa uudistushakkuun päättymisestä. Tämä metsän uudistamisvelvollisuus koskee kaikkia metsänomistajia. Metsälaki antaa metsänomistajalle vapauden valita kiertoajan pituuden.[13]
Avohakkuu ja vaihtoehdot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsää voidaan uudistaa myös luontaisilla menetelmillä, tai metsää voidaan kasvattaa eri-ikäisrakenteisena. Metsäpolitiikka, metsänhoidon suositukset ja käytännöt kannustavat monipuoliseen metsänhoitoon ja metsien monimuotoisuuden säilyttämiseen osana metsätaloutta.[14]
Avohakkuita vastustava professori Timo Pukkala sanoo, että Suomessa asiantuntijoilla on laaja yksimielisyys tasakokoisen puuston puolesta (jaksollinen kasvatus). Pukkalan mielestä kuitenkin jatkuva kasvatus olisi parempi: vaikka tuotto voi jäädä vähän pienemmäksi, luontoarvohyödyt ovat kovin suuria. UPM onkin siirtynyt jatkuvaan kasvatukseen rehevissä ojitetuissa korvissa. Metsä Group suosittelee lehtometsille suojelua tai luonnonhoitoa. Energiateollisuus ry haluaa, että lahopuut jätetään metsään.[15]
Metsäinventoinnin ja ympäristösuojelun emeritusprofessorit ja metsänhoidon erikoistutkija emeritus kirjoittavat, että tieteellisten tutkimusten mukaan jaksollinen kasvatus tuottaa enemmän puuta kuin metsän jatkuvakasvatus.lähde? Puusto onkin noussut 1970-luvun 57 miljoonasta kuutiometristä 110 miljoonaan pääosin avohakkuupohjaisen jaksollisen kasvatuksen ansiosta. Jatkuvassa kasvatuksessa puusto kasvaa hitaasti ja on harvaa, keskitilavuus laskee. Tukkien koko pienenee ja laatu heikkenee.[16]
Hakkuita tehdään 500 000 hehtaarilla vuodessa, mistä vain 1 000 - 2 000 hehtaarilla jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Avohakkuiden noin 110 000 hehtaaria on 0,5 % metsämaan alasta. Suomessa metsäammattilaiset suosivat jaksollista kasvatusta siksi, että jatkuvassa kasvatuksessa kaadettaisiin suuret puut, joiden varassa siementuotanto on.[16]
Kuuset valtaavat metsät jatkuvassa kasvatuksessa. Tarvittaisiin vuosittain yhä suurempia hakkuupinta-aloja ja korjuukustannuksia. Tulot ja työpaikat vähenisivät.[16]
Avohakkuiden arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
»Avohakkuu on kuin pissaisi talvella housuunsa: hetken tuntuu lämpimältä, mutta siihen se ilo sitten jääkin.»
(Metsämaatieteen ja metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde Yleisradion haastattelussa 17. toukokuuta 2020.[17])
Kun harsintametsätaloudesta luovuttiin vuosina 1949–1950, metsätoimenpiteet alettiin kohdistaa metsiköihin. Kunkin metsikön hoidon päämaaliksi tuli avohakkuu. Avohakkuita alettiin perustella pääosin neljällä väitteellä, joissa avoimeksi hakkaamista verrattiin luontaiseen metsän kehitykseen. Uusi Metsäkirja kutsuu näitä väitteitä myyteiksi. Ensimmäisen väite perustelee metsäpalon polttavan kaikki metsän puut, jolloin syntyy luonnollinen avohakkuu. Metsäpaloja on kuitenkin erityyppisiä ja niissä eivät tuhoudu kaikki puut, esimerkiksi paksukaarnaiset vanhat männyt. Toinen väite liittyy metsäpalon jälkeisen metsän tasaikärakenteisuuteen. Kolmannen väitteen muodostaa käsitys että luonnontilainen metsää muodostuu vanhetessaan yhden puulajin metsäksi. Neljäs perustelu on luonnontilaisen metsän häiriödynamiikan liiallinen yksinkertaistaminen.[18]
Avohakkuun ympäristövaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsien hiilinielu ja hiilivaranto sekä puuston keskitilavuus laskisivat avohakkuita välttävässä "jatkuvassa kasvatuksessa", kirjoittavat metsäinventoinnin ja ympäristösuojelun emeritusprofessorit ja metsänhoidon erikoistutkija emeritus. Siksi heistä se sopii vain mökin lähelle ja muuhun maisemanhoitoon.[16]
Tohtori Tapio Klenin mukaan avohakkuilla on negatiivisia vaikutuksia ympäristöön ja metsien rinnakkaiskäyttöön. Avohakkuut aiheuttavat esimerkiksi mustikan katoamisen metsästä ja sen paluu kestää 40 vuotta.[19] Nettomääräisesti puolet mustikkametsistä onkin kadonnut metsänhoidon takia viimeisen 50 vuoden aikana.[19]
Metsäntutkimuslaitoksen emeritustutkija Simo Hanneliuksen mukaan avohakkuut ovat luonnonmukaisia aiemmin yleisten metsäpalojen mukaelmia ja edesauttavat mustikka- ja puolukkasatoja, päiväperhosia, kukkaketoja ja ylipäänsä valoa kaipaavia kasveja,[20] myös pioneerikasveja. Esimerkiksi avohakatulle alueelle tulevat jäkälät tuovat maaperään typpeä.[21] Avohakkuu huonontaa maisemaa tilapäisesti, mutta sitä voi parantaa jättämällä alueelle säästöpuuryhmiä ja kelopuita,[20] kuten nykyään on tapana.[21] Hanneliuksen mukaan avohakkuiden tuottama tasaikäinen metsä sitoo enemmän hiilidioksidia[20] ja kasvaa nopeammin.[21]
Metsätieteiden emeritusprofessori Erkki Lähde pitää avohakkuita kestämättömänä toimintana.[22]
Metsäpatologian professori Jarkko Hantula "korjaa" Lähteen käsityksiä uusimmilla tutkimustiedolla. Hantulan mukaan jatkuva kasvatus johtaa yleensä kuusivaltaistumiseen. Tätä ei voida kompensoida edes pienaukoilla. Kuusivaltaisuus taas aiheuttaa hyöteistuhoriskejä, jotka voimistuvat ilmastonmuutoksen takia. Juurikääpäkin on ongelma kuusissa, jotka ovat alikasvua. Jaksollisessa kasvatuksessa puutuotoskin on neljänneksen suurempi. Ero kasvaa jalostuksen edetessä. Jatkuvallekin kasvatukselle on paikkansa muttei Hantulan mielestä valtavirtana. Lehtipuumetsien ja sekametsien lisääminen olisi kuitenkin tärkeämpää biodiversiteetin ja tuhoalttiuden näkökulmasta, mikä vaatii Hantulan mukaan avohakkuita.[23]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://www.smy.fi/forest-fi/sanasto/#word-avohakkuu-clear-cutting-clear-felling (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Jaksollinen metsänkasvatus (periodic cover silviculture) Sanasto. 2020. Suomen Metsäyhdistys. Arkistoitu 18.7.2020. Viitattu 18.7.2020.
- ↑ https://www.metsakeskus.fi/uudistushakkuu
- ↑ https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/170160/Hautanen_Tuija.pdf?sequence=2&isAllowed=y
- ↑ a b Metsä | ”Se on valtava munaus” – Emeritusprofessori vei HS:n kävelylle lähimetsäänsä ja selitti, millainen taistelu Suomen metsistä on käyty Helsingin Sanomat. 14.4.2024. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ a b https://www.smy.fi/forest-fi/sanasto/?haku=kierto#word-jaksollinen-metsankasvatus-periodic-cover-silviculture (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Avohakkuiden lyhyt historia - Avohakkuut historiaan avohakkuuthistoriaan.fi. Viitattu 20.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Metsälaki Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ a b Avohakkuiden lyhyt historia - Avohakkuut historiaan avohakkuuthistoriaan.fi. Viitattu 20.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Metsä | ”Se on valtava munaus” – Emeritusprofessori vei HS:n kävelylle lähimetsäänsä ja selitti, millainen taistelu Suomen metsistä on käyty Helsingin Sanomat. 14.4.2024. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ https://www.metsakeskus.fi/oikeudet-ja-velvollisuudet
- ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961093
- ↑ http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/pankit-leikanneet-metsien-vakuusarvoja-1.78224 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://mmm.fi/talousmetsien-monimuotoisuus
- ↑ Suomen metsäosaaminen tunnetaan ulkomailla oikein hyvin, eikä sillä ole erityisen hyvä maine, sanoo metsäprofessori Timo Pukkala Helsingin Sanomat. 14.11.2021.
- ↑ a b c d Erkki Tomppo, metsäninventoinnin professori emeritus, Pekka Kauppi, ympäristönsuojelun professori emeritus, Heikki Smolander, metsänhoidon erikoistutkija, eläkkeellä: Metsäammattilaiset Suomessa ja Ruotsissa suosivat jaksollista kasvatusta Helsingin Sanomat. 18.7.2020.
- ↑ Heidi Kononen: "Avohakkuu on kuin pissaisi talvella housuunsa" – metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde on sitkeä piikki selluteollisuuden lihassa 17.5.2020. Yleisradio. Viitattu 2.1.2021.
- ↑ ”Tietolaatikko 22”, Uusi Metsäkirja, s. 238. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-983-0.
- ↑ a b Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Tapio Klen: Mustikan juurista nousee nopeasti uusia versoja[vanhentunut linkki]. Helsingin Sanomien mielipidesivu 16.8.2013, B 10.
- ↑ a b c Simo Hannelius: Metsät vihreiden trollien hampaissa (Vol 36 Nro 2) Tieteessä Tapahtuu. 22.3.2018.
- ↑ "Avohakkuu on kuin pissaisi talvella housuunsa" – metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde on sitkeä piikki selluteollisuuden lihassa Yle, 2020
- ↑ Metsäpatologian professori Jarkko Hantula: Laajamittainen siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen lisäisi metsiemme kuusivaltaistumista Helsingin Sanomat. 18.7.2020.