Avohakkuu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Avohakkuualue Skotlannissa.

Avohakkuu on metsänuudistusmenetelmä, jossa metsikkökuviolta kaadetaan kaikki puut.

Kun harsintametsätaloudesta luovuttiin vuosina 1949-50, siirryttiin metsikkö kohtaiseen tarkasteluun. Tässä yhteydessä avohakkkuita alettiin perustella pääosin neljällä myytillä, jossa avoimeksi hakkaamista verrattiin luontaiseen metsän kehitykseen. Ensimmäisen harhakäsitys muodostui kun perusteltiin metsäpalon polttavan kaikki metsän puut, jolloin syntyy luonnollinen avohakkuu. Metsäpaloja on kuitenkin erityyppisiä ja niissä eivät tuhoudu kaikki puut. Toinen myytti liittyy metsäpalon jälkeisen metsän tasaikärakenteisuuteen. Kolmannen myytin muodostaa käsitys että luonnontilainen metsää muodostuu vanhetessaan yhden puulajin metsäksi. Neljäs perustelu on luonnontilaisen metsän häiriödynamiikan liiallinen yksinkertaistaminen.[1]

Avohakkuu on uudistushakkuun eli päätehakkuun menetelmä, jonka vaihtoehto on luontaisen uudistamisen hakkuu.[2] Avohakkuuta tehdään yleensä alueilla, joissa pääosa metsästä on jo ohittanut voimakkaimman kasvun vaiheen. Sitä ennen on usein tehty yksi tai useampia harvennushakkuita.

Metsän uudistaminen avohakkuun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsälain mukaan uusi taimikko on perustettava uudistushakkuun jälkeen. Luontaista uudistamista käytettäessä uuden, kehityskelpoisen taimikon tulisi syntyä Etelä-Suomessa 5 vuodessa hakkuun jälkeen, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa 7 vuodessa ja Lapissa 10 vuodessa. Taimikon perustamista koskevat toimenpiteet on saatettava loppuun viiden vuoden kuluessa uudistushakkuun aloittamisesta tai kolmen vuoden kuluessa uudistushakkuun päättymisestä. Tämä metsän uudistamisvelvollisuus koskee kaikkia metsänomistajia.

Uusi metsälaki ei enää rajoita avohakkuita keskenkasvuisissa metsissä.[3]

Avohakkuun ympäristövaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avohakkuilla on negatiivisia vaikutuksia ympäristöön ja metsien rinnakkaiskäyttöön. Esimerkiksi mustikka kuolee avohakkuiden seurauksena palaten metsään vasta 40 vuoden kuluttua[4]. Nettomääräisesti puolet mustikkametsistä onkin kadonnut metsänhoidon seurauksena viimeisen 50 vuoden aikana[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Tietolaatikko 22”, Uusi Metsäkirja, s. 238. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-983-0.
  2. Alueelliset metsäohjelmat 2006–2010 s. 16. Maa- ja metsätalousministeriö
  3. http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/pankit-leikanneet-metsien-vakuusarvoja-1.78224
  4. a b Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Tapio Klen: Mustikan juurista nousee nopeasti uusia versoja. Helsingin Sanomien mielipidesivu 16.8.2013, B 10.