Siirry sisältöön

Viirupöllö

Wikipediasta
Viirupöllö
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Suomessa:

Elinvoimainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pöllölinnut Strigiformes
Heimo: Pöllöt Strigidae
Suku: Viirupöllöt Strix
Laji: uralensis
Kaksiosainen nimi

Strix uralensis
Pallas, 1771
Katso myös

  Viirupöllö Wikispeciesissä
  Viirupöllö Commonsissa
Viirupöllö, video

Viirupöllö (Strix uralensis) on suurikokoinen varsinaisiin pöllöihin kuuluva petolintu, joka asuu havu- ja sekametsissä.[3]

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viirupöllön yleisväritys on harmaanruskea, ja sillä on pyrstö- ja siipisulissa pitkiä tummia raitoja. Vaaleahkolla vatsapuolella on mustia pitkittäisjuovia. Nokka on keltainen, silmät mustat, ja pöllölle tyypillisessä leveässä naamassa on vaaleita kiehkuroita. Viirupöllöllä on pitkä pyrstö ja leveät siivet.[3] Naaras on huomattavasti koirasta suurempi. Sen pituus on 58–62 cm, ja koiras painaa 570–800 g, naaras 630–1 300 g.

Vanhin suomalainen ja samalla eurooppalainen rengastettu viirupöllö on ollut 23 vuotta 10 kuukautta 13 päivää vanha.[4][5]

Ääntely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viirupöllökoiraan soidinääni kumea, koiramainen ”VUhu... Vuh-vuh-vuVU-hu”. Naaraan ääni on karkea rääkäisy.[3] Pesällä viirupöllö varoittaa uhkaavasti haukkumalla. Maastopoikaset kerjäävät ruokaa käheällä pihinällä.

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viirupöllö on levinnyt laajalti pohjoiseen Euraasiaan Tyyneltämereltä Skandinaviaan. Se on tyypillinen taigan pesimälintu.[6] Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 80 300 – 132 000 paria, joista 61 prosenttia Venäjän Euroopan puoleisilla alueilla ja 21 prosenttia Romaniassa.[7] Maailman kanta on noin nelinkertainen Euroopan kantaan verrattuna.[8]

Suomessa viirupöllöä tavataan pääosin maan etelä- ja keskiosissa lukuun ottamatta Ahvenanmaata.[3] Suomen pesimäkannaksi arvioitiin EU-raportointikautena 2019–2024 keskimäärin 3 100 paria.[9]

Viirupöllön Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024[10][11][9]
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–20123 3003 500
2013–20182 7223 0883 651
2019–20242 6003 1003 500

Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Viirupöllön arvo on 542 euroa.[12]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viirupöllö on paikkalintu ja se pesii koloissa. Tyypillisesti se elää kuusi- ja sekametsissä.[13] Sopivien kolopuiden määrä on tehometsätalouden aikana vaikuttanut kannan suuruuteen. Kantaa on yritetty vahvistaa paikoin keinotekoisilla linnunpöntöillä ja tulokset ovatkin olleet niin hyviä, että nykyään suurin osa viirupöllöistämme pesineekin pöntöissä.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viirupöllön munia.
Poikasen kerjuuääni on lehtopöllön tapainen, mutta karkeampi ”pitsepp”.
Opettaja Heljä Pylvänäinen ja biologi Vesa Hyyryläinen tarkastamassa hellästi aiemmin rengastettua naarasviirupöllöä Paltamossa toukokuussa 2023

Pesä on tavallisesti pöntössä, luonnonkolossa tai vanhassa petolinnun pesässä. Hyvinä jyrsijävuosina muninta voi alkaa jo helmikuussa, tavallisesti maalis–huhtikuun vaihteessa. Katovuosina laji voi jättää pesinnän väliin. Munamäärä vaihtelee yhdestä kahdeksaan munaan, huippuvuosina keskimäärin 4 ja katovuosina 2. Naaras hautoo 32–34 päivää. Koiras ruokkii naarasta koko haudonta-ajan. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti, ja lähtevät pesästä vielä lentokyvyttöminä noin kuukauden ikäisinä. Ne oppivat lentämään viisiviikkoisina. Emot huolehtivat poikueesta vielä 2–3 kuukautta. Emot puolustavat poikasiaan hyvin aggressiivisesti ja voivat aiheuttaa kynsillään pahoja vammoja ihmiselle.[3]

Viirupöllöjen pariside on elinikäinen ja avioeroja tapahtuu hyvin harvoin. Moniavioisuutta esiintyy, mutta vain äärimmäisen harvoin. Jo yksivuotiaat saattavat pesiä, mutta pääosin pesintä aloitetaan kolmen tai neljän vuoden iässä.

Ravinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viirupöllön pääasiallista ravintoa ovat pikkunisäkkäät. Lintujen ja sammakoiden osuus on suurempi kuin muilla pöllöillä. Viirupöllö saalistaa lintuja enemmän kuin mikään muu pöllö varpuspöllöä lukuun ottamatta.[13]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ BirdLife International: Strix uralensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.5.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Jari Valkama: Viirupöllö – Strix uralensis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. 1 2 3 4 5 Laine, Lasse J.: Varo viiraria! Helsingin Sanomat, 17.4.2012, s. D2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.4.2012.
  4. ↑ Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 22.6.2021.
  5. ↑ Longevity list European Union for Bird Ringing. Arkistoitu 2.4.2023. Viitattu 22.6.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Valkama, Jari; Vepsäläinen, Ville; Lehikoinen, Aleksi: Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) (Viirupöllö Strix uralensis) Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 21.1.2026.
  7. ↑ Ural Owl Strix uralensis (pdf) (Population. Population in detail. Supplementary information.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 21.1.2026. (englanniksi)
  8. ↑ Ural Owl Strix uralensis (Population. Population in detail.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”Europe forms approximately 25% of the global range, so a very preliminary estimate of the global population size is 640,000-1,052,000 mature individuals, although further validation of this estimate is needed.” Viitattu 21.1.2026. (englanniksi)
  9. 1 2 Lehikoinen, Aleksi ym.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 21.1.2026.
  10. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2008–2012. Country: Finland (Strix uralensis) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 21.1.2026. (englanniksi)
  11. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2013–2018. Country: Finland (Strix uralensis) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 21.1.2026. (englanniksi)
  12. ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 21.1.2026.
  13. 1 2 Alasaarela, Matti; Hohtola, Esa; Peltomäki, Jari: Pöllöt – Metsiemme hiljaiset saalistajat, s. 80. Docendo, 2023. ISBN 978-952-382-462-1

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alasaarela, Matti; Hohtola, Esa; Peltomäki, Jari: Pöllöt – Metsiemme hiljaiset saalistajat. Docendo, 2023. ISBN 978-952-382-462-1
  • Koskela, P. 1968: Viirupöllö ja mehiläishaukka peräkkäispesijöinä Haapavedellä. – Lintumies 4. s. 102. SLY.
  • Pietiäinen, Hannu & Kolunen, Heikki 1986: Viirupöllön iän määrittäminen. – Lintumies 2.1986 s. 85–87. LYL.
  • Sarkanen, Mauri 1990: Mopsi Viirupöllön (Strix uralensis) hyökkäilyn kohteena. – Lintumies 5.1990 s. 245. LYL.
  • Saurola, Pertti 1980: Yltiön mamma in memoriam eli viirupöllönaaraaseen D-21037 ja sen jälkeläisiin liittyviä muistikuvia. – Lintumies 3.1980 s. 121–128. LYL.
  • Saurola, Pertti (toim.) 1995: Suomen pöllöt. – Kirjayhtymä Oy. Porvoo. ISBN 951-26-4052-X
  • Vilhunen, Lasse 1977: Viirupöllö Strix uralensis kanahaukan Accipiter gentilis saaliina. – Lintumies 1.1977 s. 23. LYL.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viirupöllö&oldid=23808357”