Tilastollinen kuntaryhmitys

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tilastollinen kuntaryhmitys on Tilastokeskuksen julkaisema luokittelu, jossa Suomen kunnat jaetaan kolmeen ryhmään. Nämä ryhmät määritellään seuraavasti:[1]

  • Kunta on kaupunkimainen, jos vähintään 90 % väestöstä asuu taajamissa tai suurimmassa taajamassa on vähintään 15 000 asukasta.
  • Kunta on taajaan asuttu, jos vähintään 60 %, mutta alle 90 % väestöstä asuu taajamissa. Lisäksi vaaditaan, että kunnan suurimmassa taajamassa on vähintään 4 000 asukasta, mutta kuitenkin alle 15 000 asukasta.
  • Kunta on maaseutumainen, jos alle 60 % väestöstä asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 15 000 asukasta. Maaseutumaisia ovat myös ne kunnat, joissa taajamissa asuu yli 60 %, mutta kuitenkin alle 90 % väestöstä ja suurimman taajaman väkiluku on alle 4 000 asukasta.

Tilastollinen kuntaryhmitys otettiin käyttöön vuonna 1989.[1] Vuonna 2017 Suomen kunnista 58 oli kaupunkimaisia, 63 taajaan asuttuja ja 190 maaseutumaisia. Yhteensä kuntia oli tuona vuonna 311 kappaletta.[2] Seuraavassa taulukossa on ilmoitettu kunkin ryhmän kuntien yhteenlaskettu väestö ja laskettu tietojen pohjalta kunkin kuntaryhmän osuus koko maan väestöstä.

Kuntaryhmä Väkiluku
(31.12.2016)[3]
%
kaupunkimaiset kunnat &&&&&&&&03905358.&&&&003 905 358 &&&&&&&&&&&&&071.&&&&0071,0
taajaan asutut kunnat &&&&&&&&&0843041.&&&&00843 041 &&&&&&&&&&&&&015.030000015,3
maaseutumaiset kunnat &&&&&&&&&0754898.&&&&00754 898 &&&&&&&&&&&&&013.070000013,7

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]