Helsinki

Helsinki Helsingfors
vaakuna	sijainti
Sijainti	60°10′15″N, 24°56′15″E
Maakunta	Uudenmaan maakunta
Seutukunta	Helsingin seutukunta
Kuntanumero	091
Perustettu	1550
Kuntaliitokset	Helsingin kuntaliitokset Haaga (1946) Huopalahti (1946) Kulosaari (1946) Oulunkylä (1946)
Pinta-ala ilman merialueita	215,08 km² 256:nneksi suurin 2022
Kokonaispinta-ala	715,48 km² 165:nneksi suurin 2022
– maa	214,19 km²
– sisävesi	0,89 km²
– meri	500,40 km²
Väkiluku	674 500  suurin 31.12.2023
– väestötiheys	3 149 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	14,3 %
– 15–64-v.	68,3 %
– yli 64-v.	17,4 %
Äidinkieli	2023
– suomenkielisiä	75,0 %
– ruotsinkielisiä	5,5 %
– muut	19,6 %
Kunnallisvero	5,30 % 306:nneksi suurin 2024
Helsingin kaupunginjohtaja	Jussi Pajunen
Helsingin kaupunginvaltuusto	85 paikkaa
2013–2016  • Kok.  • Vihr.  • SDP  • Vas.  • PS  • RKP  • Kesk.  • KD  • SKP	23 19 15 9 8 5 3 2 1
www.hel.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Helsinki (ruots. Helsingfors) on Suomen pääkaupunki ja Uudenmaan maakuntakeskus. Se sijaitsee Suomenlahden pohjoisrannalla Uudenmaan maakunnan keskiosassa. Helsingin naapurikunnat ovat lännessä Espoo, pohjoisessa Vantaa ja idässä Sipoo. Kaupungissa on 674 500 asukasta. Helsingin keskustaajama ulottuu usean naapurikunnan alueelle. Laajemmalla Helsingin seudun metropolialueella on 1 438 750 asukasta.

Helsinki on Suomen kulttuurillinen, hallinnollinen, poliittinen ja liike-elämän keskus, monen suuren yrityksen kotikaupunki ja maan suurin työnantaja. Kaupunki perustettiin Tallinnan kilpailijaksi Vantaanjoen suulle vuonna 1550 ja siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1640. Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812 ja Suomen pääkaupunki maan itsenäistyessä vuonna 1917.

Helsinki-nimen alkuperä

1630-luvulla esitetyn käsityksen mukaan Helsingin seudun uudisasukkaat olisivat tulleet 1200-luvun puolivälin tienoilla Keski-Ruotsista Hälsinglandin maakunnasta, ja Vantaanjokea olisi ryhdytty uudisasukkaiden mukaan kutsumaan nimellä Helsingå, mistä 1300-luvulla syntynyt kirkkopitäjä olisi vuorostaan saanut nimen Helsinge. Nykyisin käsitystä pidetään kuitenkin kyseenalaisena, sillä murretutkimuksen perusteella uudisasukkaat tulivat Uplannista ja sen lähiseuduilta. Historioitsija Tapio Salminen arvioi, että nimi Helsinge juontuu ”pikemminkin jostain itse seutuun ja sen kolonisaatioasutuksen sijaintiin liittyvästä piirteestä” eikä nimen alkuperä ole enää yksiselitteisesti tutkimuksen tavoitettavissa.

Kun joen suulle, Forsbyn kylän (nykyisin Koskela) kohdalle, alettiin perustaa kaupunkia vuonna 1548, siitä ryhdyttiin käyttämään nimitystä Helsinge fors eli ’Helsingin koski’, mikä vakiintui sitten muotoon Helsingfors. Nimi viittaa Vantaanjoen suulla sijaitsevaan koskeen, joka nykyään tunnetaan nimellä Vanhankaupunginkoski. Kansan suussa paikka tunnettiin kuitenkin lähinnä muunnelmilla Helsinge tai Helsing, josta kehittyi suomenkielinen muoto Helsinki.

Nimeä Helsinki on käytetty suomenkielisissä asiakirjoissa ja sanomalehdissä vuodesta 1819 lähtien, jolloin Suomen senaatti siirtyi kaupunkiin ja siellä annetut asetukset alettiin päivätä siellä. Näin nimi Helsinki vakiintui suomen kirjakieleen.

Maantiede

Pääartikkeli: Helsingin maantiede

Lapinlahden puistoa talvella

Esplanadin puisto kesällä

Helsingin saaristoa kesällä

Helsingin pinta-ala on 2022-01-011. tammikuuta 2022 715,48 km², josta 214,19 km² on maata, 0,89 km² sisävesialueita ja loput 500,40 km² merivesialueita.

Helsingissä on viheralueita yhteensä noin 8 500 hehtaaria. Puistot vaihtelevat klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10 km² laajuiseen Keskuspuistoon. Helsingissä on 52 luonnonsuojelualuetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 689,3 hehtaaria. Helsingin nimikkokasvi on vaahtera ja nimikkoeläin orava.

Helsingin maa-alueen maantieteellinen keskipiste on Viikissä. Korkeimmalla Helsingissä asutaan Jakomäenkalliolla, jonka korkeus on 59,5 metriä meren pinnasta, ja korkein maastokohta on Malminkartanonhuippu, joka nousee 90 metrin korkeuteen. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos ”Tuulet ja suunnat”.

Rannikot ja vesialueet

Helsingin kantakaupunki sijaitsee niemellä kahden sisämaahan työntyvän merenlahden välissä: länsipuolella on Seurasaarenselkä, itäpuolella Kruunuvuorenselkä ja sen jatkeena Vanhankaupunginlahti.

Seurasaarenselän yhdistää mereen noin puoli kilometriä leveä Lauttasaarensalmi kantakaupungin ja Lauttasaaren välissä. Sen läheisyydessä on Länsisatama ja pienemmät lahdet Hietalahti ja Ruoholahti. Kantakaupungin luoteispuolella on Munkkiniemi, josta johtaa saariketju Lauttasaareen. Saarten väliset kapeat salmet yhdistävät Seurasaarenselän lännempänä sijaitsevaan Laajalahteen, jonka poikki kulkee Helsingin ja Espoon raja. Keskellä Seurasaarenselkää sijaitsee Seurasaari.

Kantakaupungin itäpuolella sijaitsevan Kruunuvuorenselän erottaa avomerestä joukko saaria, joille on rakennettu Suomenlinna. Kruunuvuorenselän lahtia ovat Eteläsatama ja Pohjoissatama, joiden välissä on Katajanokka. Pohjoissatamasta työntyy länteen salmi, joka johtaa Töölönlahteen. Salmen yli johtavat Hakaniemen silta ja Pitkäsilta ja varsinaisen Töölönlahden suulla sijaitseva rautatiepenger.

Kruunuvuorenselän jatkeena pohjoisessa on Vanhankaupunginlahti, johon Vantaanjoki laskee Vanhankaupunginkosken kautta. Välissä on joukko saaria, joista suurimmat ovat Kulosaari, Mustikkamaa ja Korkeasaari. Niiden itäpuolella on Herttoniemi, ja sen edustalla suuret saaret Laajasalo ja Santahamina, jotka rajoittavat Kruunuvuorenselkää itäpuolelta. Kaupungin itäisimmässä osassa on laaja Vuosaaren niemimaa, jota rajoittavat Vartiokylänlahti ja Porvarinlahti.

Ilmasto

Helsingissä vallitsee merellisen ja mantereisen ilmaston välimuoto: talvet ovat suomalaisittain melko lauhoja ja kesät lämpimiä, joskin hellepäiviä on vähemmän kuin Etelä-Suomen sisämaassa. Merituuli viilentää kaupungin ilmaa keväisin, kun taas syksyllä vaikutus on päinvastainen: esimerkiksi vertailukaudella 1981–2010 terminen talvi alkoi Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla Ilmatieteen laitoksen mukaan vasta 7. joulukuuta. Helsingin pakkasennätys mitattiin Kaisaniemessä tammikuussa 1987, jolloin lämpötila laski −34,3 °C asteeseen. Kaisaniemen lämpöennätys on +31,6 °C heinäkuussa 1945. Sadepäiviä (sademäärä väh. 0,1 mm) on keskimäärin 182 vuodessa. Aurinkotuntien määrä on suurin rannikolla, ja se laskee sisämaahan mentäessä. Kaudella 1981–2010 lähin mittauspaikka oli Helsinki-Vantaan lentoasema, jossa havaittiin 1 780 aurinkotuntia. Luku on korkeampi kuin sisä-Suomen mittausasemilla, mutta alempi kuin Suomenlahden saaristossa. Auringon kulma kesäpäivänseisauksessa on korkeimmillaan 53,3° ja talvipäivänseisauksessa 6,5°.

Kaisaniemen ilmastotilastoa tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −1,3 −1,9 1,5 7,6 14,4 18,5 21,5 19,8 14,6 9,0 3,7 0,5 ka. 9 Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −6,5 −7,4 −4,1 0,8 6,3 10,9 14,2 13,1 8,7 4,3 −0,6 −4,5 ka. 2,9 Vrk:n keskilämpötila (°C) −3,9 −4,7 −1,3 3,9 10,2 14,6 17,8 16,3 11,5 6,6 1,6 −2 ka. 5,9 Sademäärä (mm) 52 36 38 32 37 57 63 80 56 76 70 58 Σ 655 Sadepäivät (d) 19 17 15 11 11 14 12 15 14 16 18 20 Σ 182 Veden lämpötila (°C) 2 1 1 2 5 9 15 17 14 10 7 3 ka. 7,2 L ä m p ö t i l a −1,3 −6,5 −1,9 −7,4 1,5 −4,1 7,6 0,8 14,4 6,3 18,5 10,9 21,5 14,2 19,8 13,1 14,6 8,7 9,0 4,3 3,7 −0,6 0,5 −4,5 S a d a n t a 52 36 38 32 37 57 63 80 56 76 70 58 Lähde:

Seutu ja seutukunta

Pääartikkeli: Helsingin seutu ja Helsingin seutukunta

Helsingin seutu on Helsinkiä ympyröivä metropolialue. Siihen kuuluvat Helsingin lisäksi Espoo, Vantaa, Kauniainen, Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Sipoo, Tuusula, Pornainen, Mäntsälä ja Vihti. Helsingin seutua laajempi alue on Helsingin seutukunta, joka on yksi Suomen seutukunnista.

Kaupunginosat ja piirit

Aluejakojen vertailu
Kaupunginosajako	Piirijako
59 kaupunginosaa	8 suurpiiriä
	34 peruspiiriä
148 osa-aluetta	148 osa-aluetta
404 pienaluetta	404 pienaluetta

Helsingin aluejako kaupunginosiin.

Helsingin kahdeksan suurpiiriä.

Pääartikkeli: Helsingin alueellinen jako

Helsinki jakaantuu 59 kaupunginosaan. Sen lisäksi lähinnä Helsingin kaupungin hallinnon tarpeita varten on luotu piirijako.

Helsingin kantakaupunki tarkoittaa tarkemmin määrittelemätöntä Helsingin ydinaluetta, esikaupunkien ja lähiöiden vastakohtana. Nimitykset liikekeskusta ja ydinkeskusta tarkoittavat yleensä Kluuvia ja Kampin itä- ja pohjoisosia.

Kaupunginosat osa-alueineen suurpiireittäin

Helsingissä on 8 suurpiiriä ja 34 peruspiiriä.

Kaupunkinäkymä

Eteläistä Helsinkiä Hotelli Tornista nähtynä. Vasemmalla Erottajan pelastusaseman torni, keskellä Johanneksenkirkko ja oikealla Mikael Agricolan kirkko. Taustalla Suomenlinnaa ja Suomenlahti. Etualalla Helsingin vanha kirkko ja vanhan kirkon puisto eli Ruttopuisto.

Arkkitehtuuri

Helsingin arkkitehtuurissa huomattavimmat tyylisuunnat ovat uusklassismi, jugend ja funktionalismi. Suurin osa Helsingin rakennuksista on rakennettu vuoden 1808 tulipalon jälkeen. Helsingin kantakaupungin vanhin säilynyt rakennus on Sederholmin talo (1757) Senaatintorin ja Katariinankadun risteyksessä. Myös Suomenlinnassa on 1700-luvulla valmistuneita rakennuksia, muun muassa Kustaanmiekan Kuninkaanportti (1753–1754).

Uusklassismi

Kun Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki, kaupunkia piti rakentaa uudelleen tulipalon jälkeen. Uusi asemakaava ja uudet rakennukset syntyivät Johan Albrecht Ehrenströmin ja Carl Ludvig Engelin yhteistyönä. Kaupungille luotiin empiretyylinen keskusta, jonka perusilme on säilynyt 2000-luvulle asti. Ehrenströmin asemakaavassa Kruununhaka, Kluuvi, Kaartinkaupunki, Kamppi ja Punavuori saivat nykyisen korttelirakenteensa, mutta yksi- tai kaksikerroksiset empiretyyliset puutalot on purettu lähes kokonaan uudempien ja kookkampien kivirakennusten tieltä.

Engelin piirtämiä rakennuksia on eritoten Senaatintorin ympärillä. Senaatintorin itä- ja länsipäädyissä sijaitsevat Helsingin yliopiston päärakennus (1828–1832) ja Valtioneuvoston linna (1818–1822). Senaatintoria hallitsee pohjoispäässä sijaitseva empiretyylinen, valkea Helsingin tuomiokirkko (1830–1846, vihitty 1852). Lähiympäristössä sijaitsevat muun muassa kaupungintalo (1828-1833), yliopiston kirjasto (1836–1845), entinen sisätautien klinikka, nykyinen Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan kampusrakennus (1824) ja ortodoksinen Pyhän Kolminaisuuden kirkko (1827). Empiretyylisen Presidentinlinnan (1820) suunnitteli Pehr Granstedt. Helsingin vanhin kirkko on Vanha kirkko (1826), jonka suunnitteli Engel.

Kertaustyylit

Empire-keskustan rakentamisen jälkeen Helsingissä oli hiljaisempi rakennuskausi 1860-luvulle asti. Monet uudet liikerakennukset olivat neljä-, viisi- tai kuusikerroksisia, ja ne toivat viitteitä mannermaiseen arkkitehtuuriin. Uuden sukupolven huomattavin arkkitehti oli uusrenessanssia edustanut Theodor Höijer, joka suunnitteli muun muassa Pohjoisesplanadille ehjän kaupunkikuvallisen kokonaisuuden. Höijerin piirustusten mukaan on rakennettu muun muassa Ateneumin taidemuseo (1887), jonka arkkitehtuuriin kuuluvat monet korkokuvat ja patsaat, ja Rikhardinkadun kirjasto. Suomen Pankkia vastapäätä sijaitsee uusrenessanssityylinen Säätytalo (1891).

Uusgotiikan ainoita näkyviä julkisia rakennuksia on Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko (1891), joka on Suomen suurin kivikirkko. Sen kaksoistornit kohoavat 74 metriin ja istumapaikkoja on 2 600. Muita esimerkkejä uusgotiikasta ovat Ritarihuone Kruununhaassa sekä katolinen pyhän Henrikin katedraali.

Jugend ja kansallisromantiikka

Jugendtyyli on Helsingin näkyvimpiä arkkitehtuurin tyylisuuntauksia, ja 1900-luvun alkuvuosina rakennetut jugendtyyliset kerrostalot hallitsevat monen Helsingin kaupunginosan katukuvaa.

Jugendin alkuvaiheessa näkyivät kansainväliset arkkitehtuurisuuntaukset, mistä todistavat keskustan useat liikerakennukset ja Suomen Kansallisteatteri (1902). Jugendin toisen vaiheen, Kansallisromantiikan kauden merkittävimpiin töihin kuuluvat Gesellius–Lindgren–Saarisen Pohjolan talo ja kauden päättävä Kansallismuseo sekä Lars Sonckin Puhelinyhdistyksen talo. Kansallismuseon ulkoasu mukailee kansallisromanttisesti Suomen keskiaikaisia linnoja, mutta sisältä se edustaa lähinnä jugendtyyliä. Myöhäisjugendissa arkkitehtuuri palasi klassisiin aiheisiin. Ajanjakson tärkein arkkitehtuurikilpailu järjestettiin Helsingin rautatieasemasta. Eliel Saarinen voitti sen kansallisromanttisella ehdotuksella, mutta ehdotus muuttui lopulta kritiikin jälkeen kohti konstruktivismia ja rationalismia.

Modernismi

Suomen tunnetuimpia rakennuksia on Eduskuntatalo (1926–1931). Rakennus on tyyliltääm lähinnä klassistinen, mutta on siinä on myös heräävän funktionalismin piirteitä. Suomen ensimmäiseksi pilvenpiirtäjäksi kutsuttu Hotelli Torni rakennettiin 1931.

Funktionalismi murtautui suomalaiseen arkkitehtuuriin 1930-luvulla, ja niin sanottu töölöläisfunkkis loi yhtenäisen ilmeen Keski- ja Taka-Töölön asuinkerrostaloihin. Helsingissä on kuitenkin melko vähän funktionalismia syvimmin edustavia rakennuksia. Teollisuusarkkitehtuurin parhaita esimerkkejä on SOK:n Vallilan tuotantolaitokset. Niin sanottua valkoista funktionalismia rakennettiin runsaasti vuoden 1940 olympialaisia varten, kuten Olympiastadion, Autopalatsi, Lasipalatsi ja Olympiakylä, joka oli Helsingin ensimmäinen funktionalistinen avokorttelirakenteinen kaupunginosa. Funktionalistinen Helsinki-Malmin lentoasema on Suomen lentokentistä ainoana luetteloitu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi.

Toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakentamiskauden aikana Helsinkiin nousi lyhyessä ajassa rakennuskannaltaan yhtenäisiä lähiöitä, kuten Maunula, Haaga, Munkkivuori, Lauttasaari, Länsi-Herttoniemi ja Roihuvuori. Suomalaista arkkitehtuuria leimasi 1950-luvulla yksinkertaisuus ja inhimillinen mittakaava. Helsingissä tätä humaania rationalismia edustavat muun muassa Kansallisteatterin pieni näyttämö ja Kulttuuritalo.

Suomi kaupungistui voimakkaasti 1960–1970-luvuilla. Helsingissä uusia asukkaita varten rakennettiin muun muassa Pihlajamäki, jossa käytettiin Suomessa ensimmäisen kerran laajassa mittakaavassa betonielementtimenetelmää. 1960-luvun arkkitehtuurin veistoksellisempia esimerkkejä ovat Kannelmäen ja Temppeliaukion kirkot sekä Helsingin kaupunginteatteri. Kaksi viimeksi mainittua ovat esimerkkejä myös suuren rakennushankkeen taitavasta sijoittamisesta ympäristöönsä. Tällaista suuntausta edustaa myös Alvar Aallon keskustasuunnitelmasta ainoana toteutettu Finlandia-talo. Kasvukaudella purettiin monia vanhoja arvorakennuksia, ja esimerkiksi Katajanokalla sijaineen Norrménin talon tilalle rakennettin Stora Enson pääkonttori.

1980- ja 1990-luvuilla rakennetussa Pikku Huopalahdessa on pyritty pääsemään eroon yksi-ilmeisestä ruutukaavasta. Pikku Huopalahden ilme onkin hyvin orgaaninen, eivätkä sen kadut toistu samanlaisina. Itäkeskus oli puolestaan ensimmäinen 1980-luvulla rakennettu aluekeskus. Helsinkiä on myös pyritty suojelemaan 1900-luvun lopulla, ja monia vanhoja rakennuksia on peruskorjattu. Modernia arkkitehtuuria edustaa muun muassa Nykytaiteen museo Kiasma, joka koostuu kahdesta suorasta ja kaarevaseinäisestä osasta. Kiasman vieressä on lasiseinäinen Sanomatalo (1999).

Nähtävyydet

Pääartikkeli: Helsingin nähtävyydet

Helsingin tuomiokirkko mereltä

Merellinen Helsinki on nähtävyys itsessään, yksi Suomen 27:stä kansallismaisemasta. Merkittävimpiä nähtävyyksiä on Suomenlinnan linnake, joka on merkitty UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Toinen saarikohde on Seurasaaren virkistysalue ja ulkoilmamuseo. Lapsiperheiden suosimia nähtävyyksiä ovat Linnanmäen huvipuisto ja Korkeasaaren eläintarha. Helsingin kirkoista tunnetuimpia ovat Temppeliaukion kirkko, ortodoksinen Uspenskin katedraali ja Helsingin tuomiokirkko, joka hallitsee empiretyylistä Senaatintoria. Sen reunalla sijaitsevat Helsingin yliopiston päärakennus ja Valtioneuvoston linna. Senaatintorilta on lyhyt matka Kauppatorille, jonka reunalla sijaitsevat Presidentinlinna ja Helsingin kaupungintalo. Esplanadin puisto on ydinkeskustan merkittävin puisto. Mannerheimintien varrella on muun muassa Kansallismuseo, eduskuntatalo, nykytaiteen museo Kiasma ja Stockmannin tavaratalo. Aleksanterinkatu on keskustan merkittävin ostos- ja liikekatu. Merkittäviä ostoskeskuksia ovat Kauppakeskus Itäkeskus, joka on Pohjoismaiden suurin, ja ydinkeskustassa sijaitseva viisikerroksinen Kampin keskus.Helsingin keskusta-alueeseen voi tutustua nopeasti linjojen 2 ja 3 raitiovaunulla, joka ajaa kahdeksikon muotoista reittiä. Töölössä sijaitsevassa Ratikkamuseossa voi tutustua Helsingin joukkoliikenteen historiaan. Olympiastadionin 72 metriä korkeasta tornista voi luoda yleiskatsauksen Helsinkiin.

Tunnettuja patsaita ja muistomerkkejä ovat muun muassa keisari Aleksanteri II:n patsas (1894), suihkulähdeveistos Havis Amanda (1908), Paavo Nurmen juoksijapatsas (1925), Kolmen sepän patsas (1932), Aleksis Kiven muistopatsas (1939), marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas (1960) ja Sibelius-monumentti (1967).

Historia

Pääartikkeli: Helsingin historia

C. L. Engel, Helsingin raatihuoneentori, 1820.

Jatkosodan pommitusten tuhoja Helsingissä helmikuussa 1944

Kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin Vantaanjoen suulle Forsbyn eli Koskelan keskiaikaisen kylän paikalle 12. kesäkuuta 1550. Kaupungin oli tarkoitus kilpailla Tallinnan kanssa kauppakaupunkina, ja kuningas määräsi Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan porvarit muuttamaan Helsinkiin. Joen suuhaarojen väliseen saareen perustettiin kuninkaankartano vuonna 1551, ja kaupunkiin rakennettiin kirkko 1553. Ruotsi kuitenkin valloitti Pohjois-Viron ja Tallinnan vuonna 1561, mikä vähensi kuninkaan kiinnostusta Helsinkiin. Helsinki sai tapulioikeudet vuonna 1617, mutta kaupunki pysyi edelleen pienenä ja vaatimattomana eikä siellä ollut 1640-lukuun mennessä enempää kuin muutama sata asukasta.

Vuonna 1640 Pietari Brahe siirrätti kaupungin meren äärelle Vironniemelle, missä nykyisin sijaitsee muun muassa Senaatintori. Helsinki oli pitkään lähinnä vain pienikokoinen Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherran hallintokaupunki, mutta sen merkitys alkoi kasvaa, kun kaupungin edustalle ryhdyttiin vuonna 1748 rakentamaan Suomenlinnan linnoitusta. Linnoitustyöt toivat lisää asukkaita ja varuskunta vilkastutti kaupungin seuraelämää, kaupankäyntiä ja laivaliikennettä. Helsingin väkiluku oli 1800-luvun alussa kohonnut neljään tuhanteen asukkaaseen.

Suomen sodan aikana 1808 venäläiset valtasivat Helsingin, ja samana vuonna suuri tulipalo hävitti kaupunkia. Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812. Turun palon jälkeen vuonna 1827 myös yliopisto siirrettiin Helsinkiin. Helsingistä kehkeytyi hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki, ja se kasvoi maan todelliseksi teollisuuskeskukseksi. Vuonna 1840 kaupungin väkiluku oli noussut noin 20 000:een asukkaaseen.

Teollistumisen ja elinkeinojen harjoittamisen vapautumisen myötä Helsinki kasvoi voimakkaasti 1800-luvun lopussa. Väljät ja matalat puutalokorttelit korvattiin vähitellen monikerroksisilla kivitaloilla. Kaupunki alkoi myös laajentua sisämaahaan, ja uusia kaupunginosia suunniteltiin ja rakennettiin. Helsingin asukasluku oli 1910-luvulla jo yli 100 000.

1900-luvun alussa suomen- ja ruotsinkielisiä oli Helsingissä suunnilleen yhtä paljon, ja työläisistä enemmistö oli suomenkielisiä. Stadin slangi kehittyi lasten ja nuorten keskuudessa suomalais-ruotsalaisena sekakielenä 1890-luvulta alkaen. 1950-luvulta lähtien slangi alkoi voimakkaasti suomalaistua.

Helsingistä tuli itsenäisen Suomen pääkaupunki joulukuussa 1917. Suomen sisällissota puhkesi tammikuussa 1918, kun Hakaniemessä Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi. Punakaarti valtasi pian kaupungin, ja senaatti eli hallitus joutui lähtemään evakkoon Vaasaan. Saksalaiset valtasivat Helsingin huhtikuussa 1918 ja Mannerheimin johtama valkoinen armeija saapui Helsinkiin seuraavassa kuussa.

Toisen maailmansodan aikana Helsinki joutui useaan Neuvostoliiton suurpommitukseen, mutta selvisi tehokkaan ilmapuolustuksen ansiosta suhteellisen pienin vaurioin. Esimerkiksi Helsingin suurpommitukset helmikuussa 1944 torjuttiin melko pienin tappioin. Lontoon ja Moskovan ohella Helsinki jäi ainoaksi sotaan osallistuneen eurooppalaisen maan pääkaupungiksi, jota ei valloitettu.

Sodan jälkeen Huopalahden, Oulunkylän ja Kulosaaren maalaiskunnat, Haagan kauppala ja merkittävä osa Helsingin pitäjästä liitettiin kaupunkiin. Esikaupunkialueet olivat aiemmin vastustaneet liitosta, mutta väestön nopea kasvu pakotti siihen. Liitosten seurauksena Helsingin pinta-ala viisinkertaistui ja asukasluku kasvoi 51 %:lla.

Helsinki kasvoi sodan jälkeen nopeasti, ja asukasluku nousi yli puolen miljoonan vuonna 1965. Helsinkiä uudisrakennettiin runsaasti 1970- ja 1980-luvuilla, ja tiivistä kaupunkirakennetta nousi muun muassa Malmiin, Tapanilaan, Puistolaan ja itäisiin esikaupunkeihin. Keskusta-alueella asui 1970-luvulla lähinnä vanhuksia, mutta 1990-luvulla nuoriso on muuttanut uudelleen kantakaupunkiin. Samalla sotien jälkeen lähiöihin muuttanut väestö on vanhentunut.

Vuonna 1952 pidettiin Helsingin olympialaiset ja vuonna 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) huippukokous. Vuonna 1982 avattiin Helsingin metro. Vuonna 2000 Helsinki oli yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista.

Kunnallishallinto

Pääartikkeli: Helsingin hallinto

Helsingin vaakuna Helsingin kaupungintalon päädyssä, C. L. Engel, 1833.

Helsingin kaupunginvaltuustossa on 85 jäsentä, joista nykyisellä kaudella (2013–2016) on miehiä 43 ja naisia 42. Suurimmat valtuustoryhmät ovat Kokoomus (21 paikkaa), Vihreät (19) ja SDP (15). Muuhun Suomeen verrattuna Keskustapuolueen kannatus on pieni.

Helsingin kaupunginjohtaja on Jussi Pajunen ja apulaiskaupunginjohtajia ovat Anni Sinnemäki (kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimi), Ritva Viljanen (sivistys- ja henkilöstötoimi), Pekka Sauri (rakennus- ja ympäristötoimi) ja Laura Räty (sosiaali- ja terveystoimi).

Vuonna 2016 Helsingin kaupungin organisaatio koostui 31 virastosta ja laitoksesta. Virastojen ja laitosten lisäksi kaupunkikonserniin kuuluu kaupungin kokonaan tai yli puoleksi omistamia osakeyhtiöitä ja säätiöitä. Kaupungin palveluksessa oli vuonna 2016 noin 38 000 henkilöä.

Väestö

Asukasluvun kehitys, alueet ja kieliryhmät

Helsingin asukasluku (31.12.2023) on 674 500, josta suomenkielisiä on 83,7 %, ruotsinkielisiä 6,0 % ja muunkielisiä 10,2 %. Asukkaista on suurempi osa naisia (53,4 %) kuin muualla Suomessa (51,1 %). Kaupungin väestötiheys on 3 049,66 henkilöä/km² (maa-alueet).

Helsingin voimakas kasvu alkoi pääkaupungiksi tulemisen myötä 1810-luvulla. Se jatkui sotavuosia lukuunottamatta aina vuoteen 1968.

1960-luvulla Helsingin väestönkasvu pysähtyi, kun pääkaupungin väestöä muutti Espoon ja Vantaan uusiin lähiöihin, jossa väestönkasvu jatkui entistä tahtia. Alettiin puhua pääkaupunkiseudusta. Myöhemmin Helsingin lisäksi myös Espoossa ja Vantaalla alkoi kaavoitus olla riittämätöntä ja tämän seurauksena Helsingin kaupunkiin alun perin suuntautunut muuttovirta alkoi ulottua yhä kauemmas Helsingin seudulle entisiin maaseutukuntiin ja vieläkin kauemmaksi, jopa Lohjalle, Hämeenlinnaan, Lahteen ja Porvooseen saakka. Helsinkiläisten lukumäärä ylitti 600 000:n rajan kesällä 2012. Helsingin väkiluvun on arvioitu olevan vuonna 2050 noin 860 000.

Vuodenvaihteessa 2014–2015 vieraskielisten (joiden äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi) osuus Helsingin väestöstä oli 13,5 prosenttia. Suurimmat vieraskielisten ryhmät olivat venäjänkieliset (16 592 henkeä), vironkieliset (11 665 henkeä) ja somalinkieliset (7 961 henkeä).

Helsingin keskustaajama ulottuu Helsingin lisäksi usean naapurikunnan alueelle. Vuoden 2011 lopussa Helsingin keskustaajamassa oli 1 159 211 asukasta ja sen pinta-ala oli 631,11 neliökilometriä. Vuoden 2014 lopussa keskustaajaman väkiluku oli 1 214 210 asukasta.

Helsingin keskustaajaman alueella sijaitse kolme paikkatietomuotoisen alueluokituksen mukaista kaupunkialuetta: Helsingin, Keravan ja Järvenpään kaupunkialueet. Helsinki ja sen lähikunnat muodostavat 1,4 miljoonan asukkaan Helsingin seudun metropolialueen.

Uskonnolliset yhteisöt

Helsingissä kirkkooon kuuluvien osuus on pienempi ja laskee nopeammin kuin muualla Suomessa. Vuonna 2013 alle puolet Helsingissä syntyneistä kastettiin kirkon jäseniksi.

Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat muodostavat Helsingin seurakuntayhtymän, johon kuuluu 18 suomenkielistä ja kolme ruotsinkielistä seurakuntaa. Helsingin ortodoksinen seurakunta toimii Helsingin lisäksi koko Uudellamaalla. Vuonna 2014 siihen kuului noin 20 000 jäsentä.

Pääkaupunkiseudulla on kaikkiaan noin 30 moskeijaa. Monet kieliryhmät ja kansallisuudet, kuten bangladeshilaiset, kosovolaiset, kurdit ja bosnialaiset ovat perustaneet omia moskeijoitaan.. Muslimiyhteiöistä vanhin on 1800-luvulla muodostunut tataariyhteisö. Vuoden 2015 lopulla imaami Anas Hajar arvioi, että suurina juhlapyhinä moskeijoissa käy yhteensä noin 10 000 muslimia.

Helsingin synagoga vuodelta 1906 on vanhempi Suomen kahdesta synagogaksi alun perin rakennetusta rakennuksesta.

Asuminen

1920-luvulla rakennettu Puu-Käpylä edustaa niin kutsuttua puutarhakaupunkiaatetta.

Vuoden 2009 lopussa Helsingissä oli noin 326 000 asuntoa. Yksinasuminen on yleistynyt ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuun mennessä lähes puolet asuntokunnista oli yhden hengen talouksia. Vuonna 2009 Helsingissä oli osapuilleen saman verran omistus- ja vuokra-asuntoja.

1900-luvun taitteessa Helsingin asuntokantaa leimasi säädynmukaisuus: varakkaat asuivat verraten tasokkaasti, varattomat sitä vastoin alkeellisissa hökkeleissä. Sosiaalinen asuntotuotanto aloitettiin vuonna 1905. Töölöön ja Alppilaan rakennettiin asuntoja, joiden varustukseen kuului muun muassa vesijohto ja viemäri. Pitkänsillan pohjoispuoliset alueet saivat asemakaavan ja kunnallistekniikan 1900-luvun alusta lähtien. Suurin osa asui vuokralla ja vuokrat olivat korkeat, joten alivuokralaisuus oli yleistä.

Helsinkiläisten asumiselle on ollut tyypillistä ahtaus, tosin ahtauden määritelmää on muutettu ajan saatossa useaan otteeseen. Vuonna 1950 ahtaan asumisen kriteeri nostettiin kolmesta hengestä huonetta kohden kahteen henkeen huonetta kohden. Tuolloin kolmannes kaupunkilaisista asui ahtaasti, saman määritelmän mukaan vuonna 2009 asui ahtaasti 0,7 %. Vuonna 1990 ahtaasti asumisen rajaksi määriteltiin yli yksi henkilö huonetta kohden, eikä keittiötä enää laskettu huoneeksi. Uuden määritelmän mukaan viidesosa helsinkiläisistä asui ahtaasti vuonna 2009. Vuonna 2009 Helsingissä oli noin 3 500 yksinäistä asunnotonta, asunnottomia perheitä ja pariskuntia oli 165.

1920-luvulla asuntorakentaminen oli noususuhdanteessa. Kaupungin ilme muuttui ratkaisevasti, kun puutalot purettiin kerrostalojen tieltä. Etu-Töölöön kohosi 1910-luvulla myöhäisjugend-tyylisiä kerrostaloja, 1920-luvulla suosittiin punatiiliklassismia. Toisen maailmansodan jälkeen Helsingin asuntopula oli ennennäkemätön. Pommitukset olivat tuhonneet asuntoja ja uustuotanto oli sodan aikana hiipunut. Suomessa taloudelliset voimavarat keskitettiin sotakorvausten maksamiseen ja uudet asunnot saivat odottaa. Rintamamiestaloja nousi muun muassa Herttoniemeen, Pakilaan ja Paloheinään. Kaupunkirakenne hajautui ja ihanteena oli luonnonläheisyys. Syntyi matalia kerrostalorivistöjä, rivitaloja ja tornimaisia pistetaloja. Maaltamuuttajat alkoivat muuttaa kantakaupungin sijasta uusiin lähiöihin 1960-luvun puolenvälin jälkeen.

Talous

Helsingin keskustaa: Sokoksen tavaratalo, Stockmannin tavaratalo ja kauppakeskus Forum.

Aleksanterinkatu on yksi kaupungin tärkemmistä ostoskaduista

Helsingin seutu luokitellaan yhdeksi nopeimmin kasvavista suurkaupunkialueista Euroopan unionissa. Vuonna 2012 Helsingin kaupunki sai verotuloja arviolta 2 755 miljoonaa euroa, yhteensä tuloja kertyi noin 4 434 miljoonaa. Suomen valtionosuusjärjestelmässä Helsinki on nettomaksaja kuten muutkin pääkaupunkiseudun kunnat. Kuntalain muutoksen edellyttämä Helsingin Energian yhtiöittäminen ja valtionosuuksien leikkaaminen ovat kasvattaneet kaupungin talouspaineita vuodesta 2015 alkaen.

Helsinki on pörsseineen ja Aleksanterin ”pankkikatuineen” Suomen talouselämän keskus. Useat suomalaiset pörssiyhtiöt ja lähes kaikki Suomen keskeiset pankit ja vakuutusyhtiöt pitävät Helsinkiä kotipaikkanaan. Vuonna 2013 Helsingissä toimi lähes 44 000 yritystä, eli noin puolet Helsingin seudun yrityksistä ja kahdeksasosa koko maan yrityksistä. Helsingin seudulla vuonna 2013 toimineet suurimmat yritykset olivat Posti Oy, HOK-Elanto Liiketoiminta Oy, Nordea Bank Finland Abp, Stockmann Oyj Abp ja ISS Palvelut Oy.

Valtiovarainministeriö on koordinoinut vuodesta 2000 alkaen hanketta, jossa pyritään sijoittamaan valtion yksikköjä ja toimintoja pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Työpaikkoja on siirtynyt vuosina 2000-2015 maakuntiin noin 4200 henkilötyövuoden verran.

Työpaikat

Vuonna 2011 lopussa Helsingissä oli noin 386 000 työpaikkaa, joista noin 118 000 oli julkisen sektorin työpaikkoja.

Koko Helsingin seudun elinkeinorakenne on hyvin palveluvaltainen. Seudun työpaikoista 16 % on jalostuksessa, 59 % kaupan ja muiden markkinapalveluiden toimialoilla sekä 25 % julkisissa palveluissa. Erityisesti kaupan ja muiden markkinapalvelualojen osuudet ovat Helsingin seudulla huomattavasti suurempia kuin koko maassa. Julkisten palveluiden työpaikkaosuus on seudulla jonkin verran pienempi ja jalostuksen osuus huomattavasti pienempi kuin koko maassa.

Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja. Kaupunkilaisten erilaisista palveluista vastaavat lähes 39 000 työntekijää. Helsinkiläisistä 18–64-vuotiaista 72,0 % oli työllisiä vuonna 2011, kun koko maan vastaava lukema oli 69,9 %. Muuhun Suomeen verrattuna Helsingissä on vähän teollisuustyöpaikkoja, mutta runsaasti liike-elämän palvelujen ja tukku- ja vähittäiskaupan työpaikkoja. Pääkaupungissa on yli 68 000 tietotekniikkaan liittyvien toimialojen työpaikkaa. Se on noin kolmasosa koko Suomen informaatiosektorin työpaikoista.

Suurimmat työpaikkakeskittymät sijaitsevat kantakaupungin alueella, ydinkeskustan ohella Pasilassa ja Meilahdessa. Kantakaupungissa merkittäviä julkisen sektorin työllistäjiä ovat eri ministeriöt ja keskusvirastot. Kantakaupungin ulkopuolella merkittäviä työpaikkakeskittymiä ovat Lauttasaari, Pitäjänmäki, Herttoniemi, Itäkeskus ja Vuosaari.

Helsingin työpaikkaomavaraisuus on 130,8 % (2011), joten useat muiden kuntien asukkaat käyvät Helsingissä töissä. Tähän Helsingin työssäkäyntialueeseen, eli paikkakuntiin, joista käydään paljon Helsingissä töissä, kuului Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2005 jo 23 kuntaa, ja alue on kasvamaan päin.

Palvelut

Koulutus

C. L. Engel, Helsingin yliopiston päärakennus, 1832. I. K. Inhan valokuva.

Olavi Sortta, Tilkan sairaala, 1936.

Salmisaaren voimalaitos Ruoholahdessa.

Helsingissä sijaitsee neljä tiede- tai taideyliopistoa: Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, Taideyliopisto ja Svenska handelshögskolan. Opiskelijoita näissä on lähes 50 000 – yli 28 % koko Suomen yliopisto-opiskelijoista. Helsingissä toimii myös puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu.

Lisäksi toiminnassa on kuusi ammattikorkeakoulua Diak, Humak, Laurea, Metropolia, Haaga-Helia ja ruotsinkielinen Arcada. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yli 15 000 opiskelijaa; tarjolla on yli 30 eri perustutkintoa. Yleissivistävästä aikuiskoulutuksesta huolehtivat aikuislukiot sekä kansalais- ja työväenopistot. Suomenkielisellä työväenopistolla on yhdeksän omaa toimipaikkaa ja lisäksi toimintaa 60 pisteessä kuten kouluilla ja kirjastoissa.

Peruskoulujen lukumäärä muuttuu vuosittain oppilasmäärien muuttumisen mukaan. Vuonna 2016 kouluja on noin sata. Lukioita on 11 ja niissä vajaat 7000 opiskelijaa. Esi- perus ja lukio-opetukseen osallistuu yhteensä 43 000 suomenkielistä ja 4 600 ruotsinkielistä oppilasta (2016 arvio). Oman äidinkielen opetusta annetaan noin 40 kielellä.

Terveydenhuolto

Helsingin kunnallisesta terveydenhuollosta vastaavia terveysasemia on yhteensä 25. Kaupunginsairaaloita on neljä. Päivystäviä sairaaloita ovat niistä Malmin ja Haartmanin sairaalat, ja alle 16-vuotiaiden kohdalla Lastenklinikka. Terveyspalveluita ollaan keskittämässä voimakkaasti.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä on 24 sairaalaa, joista Helsingissä sijaitsevat:

• Auroran sairaala
• Herttoniemen sairaala
• Iho- ja allergiasairaala
• Kirurginen sairaala
• Kätilöopiston sairaala
• Töölön sairaala
• Meilahden alueen sairaalat

Sosiaalipalvelut

Helsingin kaupungin sosiaalipalveluista vastaa sosiaali- ja terveysvirasto. Lapsiperheiden palvelut sisältävät äitiys- ja lsten- ja perheneuvolat, kouluterveydenhuollon ja terapiapalvelut, kotipalvelua, lastensuojelua ja perheoikeudellisia asioita. Aikuisille on terveyspalveluita, mielenterveys- ja päihdepalveluita, nuorten, ikääntyneiden ja vammaisten palveluita jsekä sosiaaliseen tukeen ja toimeentuloon liittyviä palveluita muun muassa asunnottomille, maahanmuuttajille ja työttömille.

Energia, vesi- ja jätehuolto

Helsingin energiankulutus vuonna 2014 oli 1598 GWh, mikä on noin neljä prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kasvihuonekaasupäästöt olivat noin 2,8 miljoonaa CO2-ekvivalenttitonnia, mikä on 2 % vähemmän kuin vuonna 2013 ja 23 % pienemmät kuin vuonna 1993. Asukasta kohden tarkasteltuna päästöt ovat vähentyneet vuodesta 1990 noin 39 %. Helsinkion siis jo saavuttanut vuodelle 2030 asetetun päästövähennystavoitteen. Energiantuotantoa ollaan muutamassa pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Salmisaaren öljylämpökeskus korvataan pellettilämpökeskuksella vuonna 2017. Kaukolämpötuotantokapasiteettia lisätään, jotta Hanasaaren hiilivoimalasta voidaan luopua. Hanasaaren hiilivoimala lakkautetaan vuoteen 2024 mennessä.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut eli HSY puhdistaa Päijännetunnelia pitkin tulevaa vettä Pitkäkosken ja Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitoksilla. Lisäksi Espoossa toimii Dämmanin vedenpuhdistuslaitos, joka ottaa veden Nuuksion Pitkäjärvestä. Jätevesiä käsittelee Viikinmäen jätevedenpuhdistamo. Pääkaupunkiseudun kotitaloudet tuottavat vuosittain noin 360 000 tonnia jätettä. Niistä lajitellaan paperi, biojäte, kartonki, lasi, metalli ja muovijäte. Kierrätykseen kelpaamaton sekajäte kuljetetaan Vantaan Energian jätevoimalaan, missö siitä tuotetaan sähköä ja kaukolämpöä. Jätevoimala korvaa kaatopaikan.

Liikenne

Hakaniemen metroasema. Helsingin metro liittää kaupungin itäiset lähiöt keskustaan. Helsingissä toimivat Suomen ainoat raitiotie-, metro- ja kaupunkijunajärjestelmät.

Helsingissä toimii Helsingin seudun liikenteen (HSL) organisoima kattava julkinen liikenne, joka koostuu linja-autojen säteittäis- ja poikittaisyhteyksistä, 12 linjan raitiovaunujärjestelmästä, kaksihaaraisesta metroradasta sekä kolmesta lähijunin liikennöitävästä kaupunkiradasta. Vuonna 2002 joukkoliikennematkoja tehtiin vuodessa noin 210 miljoonaa ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista oli Suomen suurin. Matkoista vajaa puolet taitetaan bussilla, vajaa kolmannes raitiovaunuilla ja reilu neljännes metrolla.

Kantakaupungissa vilkasliikenteisin tie on Sörnäisten rantatie. Merkittävimmät säteittäiset väylät ovat Itäväylä, Porvoonväylä, Lahdenväylä, Tuusulanväylä, Hämeenlinnanväylä, Turunväylä ja Länsiväylä. Lisäksi Helsinkiä kiertävät Suomen vilkasliikenteisin tie Kehä I ja Kehä III. Helsingissä on tuhatta asukasta kohti alle 350 autoa, kun koko maan keskiarvo on yli 450.

Lentoliikennettä palvelee Vantaalla sijaitseva Helsinki-Vantaan lentoasema, jonne avattiin rautatieasema 10. heinäkuuta 2015. Yleisilmailua varten käytössä on pienempi Helsinki-Malmin lentoasema.

Helsingin päärautatieasema on Suomen matkustajaliikenteen keskeinen pääteasema ja sieltä on myös ulkomaanyhteydet Pietariin ja Moskovaan. Pasilan rautatieasemalla rautatie haarautuu kohti länttä ja pohjoista. Rautateiden pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kaupunkiradat tarjoavat yhteyksiä eri puolille pääkaupunkiseutua.

Helsingin Satama on merkittävä yleisen liikenteen tuonti- ja vientisatama ja vilkkain matkustajasatama sekä risteily- että linjaliikenteessä. Vuonna 2011 Helsingin satamassa oli 8 779 aluskäyntiä eli keskimäärin yli 24 laivaa joka päivä. Helsingin satamien kautta kulki vuonna 2011 noin 10,3 miljoonaa matkustajaa. Kesäsesongin aikana satamissa vieraili vuonna 2011 yli 258 risteilyalusta, jotka toivat Helsinkiin 385 000 päiväkävijää. Matkustajaliikenteessä Viking Line, Silja Line, Tallink ja ynnä muut tarjoavat säännöllisiä laivayhteyksiä lähinnä Tallinnaan, Tukholmaan ja Pohjois-Saksaan. Matkustajaliikenne keskittyy Etelä- ja Länsisatamaan ja tavaraliikenne Vuosaaren satamaan. Satamssa käy myös risteilyaluksia, etenkin matkallaan Pietariin.

Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on noin 12 000 laituripaikkaa. Suomenlinnaan kulkee lautta ja Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä.

Kulttuuri

Pääartikkeli: Helsingin kulttuuri

Tapahtumia

Vappu on Helsingissä suuri kansanjuhla. Kuva Mantan lakituksesta vuonna 2011.

Onni Törnqvist-Tarjanne, Suomen Kansallisteatteri, 1902.

Helsingin ehkä tunnetuin kulttuuritapahtuma on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on usean viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2015 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 278 000 kävijää. Vuosittain toukokuussa järjestetään Kaisaniemen puistossa eri kulttuureja esittelevä ilmaistapahtuma Maailma kylässä.

Kesäkuun 12. päivänä vietetään Helsinki-päivää, jonka lukuisat viihdetapahtumat huipentuvat ulkoilmakonserttiin. Heinäkuinen Tuska-festivaali on vuorostaan metallimusiikin suurin tapahtuma Pohjoismaissa. Vuonna 2015 tapahtumassa vieraili noin 25 000 kävijää. Elokuussa urbaanin musiikin ja kaupunkikulttuurin Flow Festival kerää kävijöitä Suvilahteen. Vuonna 2013 festivaalilla oli 61 500 kävijää.

Elokuvan puolelta merkittävin tapahtuma on syksyisin järjestettävä Rakkautta ja Anarkiaa, joka runsaan viikon aikana näyttää sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät ole ikinä päätyneet tai tule päätymään laajempaan levitykseen esimerkiksi poikkitaiteellisuutensa vuoksi. Vuonna 2014 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 62 000 katsojaa. Dokumenttiin keskittyvä DocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa. Vuonna 2015 se järjestettiin 14. kerran.

Kulttuurin järjestäjät

Helsingissä sijaitsee monia Suomen keskeisiä kulttuurilaitoksia kuten valtion taidemuseo Ateneum, nykytaiteen museo Kiasma, Suomen Kansallisooppera, Kansallisarkisto ja useita teattereita kuten Kansallisteatteri, Helsingin kaupunginteatteri ja Ruotsalainen teatteri.

Helsingissä toimii kaksi ammattimaista sinfoniaorkesteria, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri. Molemmat pitävät klassisen musiikin konsertteja vuonna 2011 valmistuneessa Musiikkitalossa. Suuria populaarimusiikin keikkoja pidetään Olympiastadionilla, Hartwall-areenassa ja Helsingin jäähallissa. Rock-klubeista tunnetuin on Tavastia-klubi.

Helsingissä on kymmeniä elokuvasaleja. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin teatteri Orion ja muut toimitilat sijaitsevat nekin pääkaupungissa. Suurimpia elokuvasaleja ovat noin 700-paikkaiset Bio Rex ja Tennispalatsin 1-sali.

Kaupungissa on myös kunnallisia kulttuuripalveluita, esimerkiksi kirjastoja. Helsingin kaupunginkirjaston pääkirjasto sijaitsee Pasilassa ja uutta vuonna 2018 valmistuvaa Keskustakirjastoa suunnitellaan Töölönlahdelle. Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus hallinnoi Helsingin kulttuurikeskuksia kuten Kanneltaloa ja Malmitaloa. Niissä järjestetään vuosittain useita kymmeniä konsertteja ja muita esityksiä.

Urheilu ja liikunta

Helsinki City Marathon vuonna 2011

Helsingin suurin säännöllinen urheilutapahtuma on vuodesta 1976 alkaen järjestetty lasten ja nuorten jalkapalloturnaus Helsinki Cup. Laajat massat kerää myös elokuinen Helsinki City Marathon, jonka reitti kiertää Helsinkiä rantaviivaa seuraillen. Suomen suurin juoksutapahtuma kerää vuosittain noin 6000 osanottajaa. Suuri liikuntajuhla on myös Naisten Kymppi. Helsingissä on järjestetty lukuisia kansainvälisestikin hyvin merkittäviä arvokilpailuja. Näistä omassa luokassaan ovat vuoden 1952 Helsingin olympialaiset.

Helsingin suurimpia urheiluseuroja on HIFK, jonka lajivalikoimaan kuuluvat jääkiekko, jääpallo, jalkapallo, keilailu, käsipallo, salibandy ja yleisurheilu. Sen eri lajit ovat itsenäistyneet erilliseksi tytärseuroiksi. Helsinkiläinen jääkiekkojoukkue Jokerit puolestaan on pelannut kansainvälisessä KHL-sarjassa kaudesta 2014–2015 alkaen. Jokereiden kotihalli Hartwall-areena on Suomen suurin monitoimihalli. Ensimmäisen KHL-kauden urheilullisen menestyksen vuoksi Jokerit valittiin vuoden helsinkiläiseksi. Jokerit keräsi ensimmäisellä KHL-kaudellaan Hartwall Arenalle keskimäärin 11 000 katsojaa. HJK eli Helsingin Jalkapalloklubi on Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäin jalkapalloseura. Kolmosessa jalkapalloa pelaava Ponnistus on perustettu vuonna 1887 ja on yksi Suomen vanhimpia yhtäjaksoisesti toimineita urheiluseuroja.

Suurin osa Helsingin liikuntapaikoista on Helsingin kaupungin liikuntaviraston vastuulla, kuten 70 liikuntahallia tai -salia ja noin 350 urheilukenttää. Jäähalleja on yhdeksän, joista kolme liikuntaviraston hallinnassa. Talvisin on käytössä seitsemän tekojäärataa. Uimaan Helsingissä pääsee 14 uimahallissa, joista suurin on Mäkelänrinteen uintikeskus, kahdessa maauimalassa ja yli 20 uimarannalla, joista Hietaniemen uimaranta lienee tunnetuin.

Ystävyyskaupungit ja kansainväliset yhteydet

Helsingillä ei ole varsinaisia ystävyyskaupunkeja, mutta Helsinki harjoittaa kahden- ja monenvälistä yhteistyötä useiden tahojen kanssa. Helsingillä on yhteydet muiden EU-maiden ja Pohjoismaiden pääkaupunkeihin ja Itämeren alueen yhteistyökaupunkeihin. Näiden lisäksi Helsingillä on erityistä yhteistyötä Moskovan ja Pekingin kanssa.

Katso myös

• Helsingin korttelit
• Helsinki Help
• Helsinki-mitali
• Helsinki.fi
• Hitas
• Luettelo Helsingin saarista
• Luettelo tunnetuista helsinkiläisistä

Lähteet

• Helsingin kaupunki hel.fi. Viitattu 14.2.2016.
• Visit Helsinki (Helsingin kaupungin virallinen matkailusivusto) Helsingin kaupunki. Viitattu 14.2.2016.
• Helsingin ulkomaalaisväestö vuonna 2005 – Helsingin kaupungin tietokeskuksen verkkojulkaisuja 2005/34. (PDF)
• Helsingin väestöennuste 2006–2030 – Helsingin kaupungin tietokeskuksen verkkojulkaisuja 2005/32. (PDF)
• Tilastotietoja Helsingistä 2005 – Helsingin kaupungin tietokeskus. (PDF)
• Cantell, Timo & Lahti, Tero: Helsinki tiedon kohteena. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus, 2011. ISBN ISBN 978-952-223-989-1 (painettu); ISBN 978-952-223-990-7 (verkossa). Teoksen verkkoversio (PDF).
• Ilonen, Arvi: Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa – arkkitehtuuriopas. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23193-6.

Kirjallisuutta

• Biström, Anna & Paqvalén, Rita & Rask, Hedvig (toim.): Naisten Helsinki: Kulttuurihistoriallinen opas. (Kvinnornas Helsingfors: En kulturhistorisk guide, 2010.) Suomentaneet Riie Heikkilä ym. Helsinki: Schildts, 2010. ISBN 978-951-50-1994-3.
• Haavikko, Paavo (toim.): Helsinki – kaupunki graniittisilla juurilla, avaralla niemellä. Helsinki: Art House, 2000. ISBN 951-884-275-2.
• Jokinen, Pauli (teksti) & Väänänen, Marja (valokuvat): Kulttuurikävelyllä Helsingissä. Helsinki: Minerva, 2011. ISBN 978-952-492-546-4.
• Klinge, Matti & Kolbe, Laura: Helsinki, Itämeren tytär: Lyhyt historia. Uudistettu laitos. Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21812-8.
• Leino, Eino: Kirjailijoiden Helsinki. Helsinki: Gummerus, 2012. ISBN 978-951-20-8846-1.
• Ääniä stadista. Otavan äänikirja. Toimittanut Peikko Pitkänen (2 cd-levyä + 16-sivuinen esite).

Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Helsinki Wikivoyagessa (englanniksi)
• Helsingin kaupungin kotisivut.

• ptp.hel.fi, Helsingin paikkatietopalvelut.
• kartta.hel.fi, Pääkaupunkiseudun opaskartta.

• Tilastokeskus - Helsingin avainluvut.
• Helsingin kaupungin viralliset matkailusivut.
• Helsinki.fi-kaupunkiportaali – Uutisia, hakupalveluja ja tietoa Helsingistä pääkaupunkiseudun asukkaille ja matkailijoille.
• Helsinki – Itämeren tytär Helsinki-kooste Ylen Elävässä arkistossa.
• Helsingin kaupunkiopas: Helsinkiopas – Helsingin yritykset, nähtävyydet ja tilastotietoa.
• Festinki Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen festivaali tapahtumakalenteri
• Helsinki 450 vuotta Juhlajulkaisu.
• Helsingin arkeologisia tutkimuksia – Museoviraston aikaansaannoksia.
• Helsinki lapsiperheiden retkioppaassa.
• Korttelit.fi – Kuvitettu kävelykierros keskustan kortteleissa.
• Albumit auki – Etsi hakukoneella valokuvia Helsingistä kuvausvuoden, kaupunginosan tai aiheen mukaan. Valokuvia 1800-luvun lopulta tähän päivään.
• Reittiopas joukkoliikenteeseen.

Suomen 30 suurinta kuntaa väkiluvun mukaan (31. joulukuuta 2023)

1. Helsinki	674 500	7. Jyväskylä	147 746	13. Lappeenranta	72 988	19. Porvoo	51 289	25. Lohja	45 645
2. Espoo	314 024	8. Kuopio	124 021	14. Vaasa	68 956	20. Salo	51 100	26. Nurmijärvi	44 785
3. Tampere	255 050	9. Lahti	120 693	15. Hämeenlinna	68 319	21. Kotka	50 500	27. Tuusula	41 338
4. Vantaa	247 443	10. Pori	83 106	16. Seinäjoki	66 160	22. Kokkola	48 295	28. Kirkkonummi	41 154
5. Oulu	214 633	11. Kouvola	78 880	17. Rovaniemi	65 286	23. Hyvinkää	46 901	29. Rauma	38 832
6. Turku	201 863	12. Joensuu	78 062	18. Mikkeli	51 919	24. Järvenpää	46 490	30. Kerava	38 211