Pääkaupunkiseudun lähiliikenne

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helsingin seudun lähiliikenne
Helsingin lähiliikenteen logo.png
Stadler FLIRT HSL:n väreissä Lentoasemalla.
Stadler FLIRT HSL:n väreissä Lentoasemalla.
Tyyppi paikallisjuna
Sijainti Suomen lippu Helsinki, Suomi
Avattu 1969
Pituus 99,2 km
Asemia 44 HSL-alueella
69 yhteensä
Linjoja 15
Y U L X E A
I P K N T R D
Z
G
Raideleveys 1 524 mm
Omistaja Pääkaupunkiseudun Junakalusto ja VR-Yhtymä
Operaattori(t) VR
Matkoja päivässä 194 500[1]

www.hsl.fi
www.vr.fi

Pääkaupunkiseudun lähiliikenne tai Helsingin seudun lähiliikenne on pääkaupunkiseudun alueella toimiva paikallisjunajärjestelmä, jota liikennöi VR.

Lähiliikenne koostuu HSL:n tilaamasta liikenteestä linjoilla Y X U L E A I P N K sekä VR:n omaehtoisena liikenteenään liikennöimistä linjoista R T D Z G.[2] Yhdessä Helsingin metron ja runkolinjojen 550 ja 560 kanssa pääkaupunkiseudun lähiliikenne muodostaa HSL-alueella joukkoliikenteen selkärangan.

HSL-alueen liikennemuotoja kuvaavissa väreissä lähijunaliikennettä kuvaa violetti (#8C4799).[3] VR:n omaehtoisen lähiliikenteen värinä käytetään VR:n brändistä tuttua vihreää (#58a618).

HSL-alueen lähiliikenteen asemista 15 sijaitsee Helsingissä, 14 Vantaalla, 7 Espoossa ja 4 Kirkkonummella. Näiden lisäksi Kauniaisissa ja Keravalla on kussakin kaksi asemaa. Sipoossa ei ole ollenkaan asemia.[4] VR-alueen lähiliikenteen asemista 3 sijaitsee Järvenpäässä, 1 Tuusulassa, 1 Hyvinkäällä, 1 Riihimäellä, 4 Hausjärvellä, 1 Janakkalassa, 2 Hämeenlinnassa, 1 Hattulassa, 2 Akaassa, 1 Lempäälässä, 1 Tampereella, 2 Kärkölässä, 1 Hollolassa ja 1 Lahdessa.[2] Lisäksi arkena ruuhka-aikoina kaksi Z-junaa kulkevat aamulla Kouvolasta ja illalla Kouvolaan, vaikka Lahti-Kouvola-väli ei kuulu lähiliikennealueeseen pysähtyen neljällä asemalla Lahden alueella, yhdellä asemalla Iitissä ja kahdella asemalla Kouvolassa.

Lähiliikenne on Helsingin metron tavoin täysin raskaisiin sähköjuniin perustuvaa joukkoliikennettä. Raideleveys on molemmissa verkostoissa sama 1 524 mm, mutta liikennöintitavat eroavat jonkin verran: lähijunat saavat sähkönsä raitiovaunujen tapaan ilmajohdosta, metro puolestaan sivuvirtakiskosta.

Junavuoroja ajetaan jokaisena arkipäivänä 676.[5] Lähiliikenteen junissa voi HSL-alueella käyttää vain HSL:n lippuja. HSL-alueen ulkopuolella sijaitseville asemille matkustaessa on ostettava VR:n lippu.

Lipunmyynti VR:n ja HSL:n lähijunissa loppui 19. kesäkuuta 2017, mutta konduktöörit tarkastavat niissä edelleen lippuja.[6]

Lähiliikenteen junien hankkimisesta ja niiden hallinnoimisesta vastaa Pääkaupunkiseudun Junakalusto Oy HSL-liikenteen osalta ja VR-Yhtymä oman liikenteensä osalta.

Luonnehdinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne on pääkaupunkiseudun junaverkostossa tiheää. Keskimäärin junia kulkee pienemmiltä asemilta 1–3 kertaa tunnissa ja suurilta vaihtoasemilta yli 10 kertaa tunnissa. Junien tarjonta ja käyttö on suurinta Helsingin rajojen sisällä, mutta junat tarjoavat melko tiheästi yhteyksiä myös muihin Helsingin seudun kuntiin. Yhteydet lähiliikennealueeseen viimeisen vuosikymmenen aikana liitetyille asemille ovat kerran tunnissa oikoradan sekä Lahti-Riihimäki-radan osalta ja harvemmin Riihimäki-Tampere-välillä.[7]

Lähijunalinjat A, I, P ja K ovat liikenteeltään hyvin metromaisia. Asemien välimatkat, vuoroväli, sekä vaunujen matalalattiaisuus on samanlaista molemmissa järjestelmissä. Lähilinjat eroavat kuitenkin metrosta niiden palvelutasollaan: lähijunissa on yleensä vessat ja pehmustetut istuimet.

Alkaen 19.6.2017 lähijunassa on saanut saa kuljettaa polkupyörää vapaasti kokeiluna.[8] Matkan voi maksaa joko HSL-matkakortilla tai mobiilisovelluksella.[9]

Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähiliikenne käyttää kesäkuusta 2017 eteenpäin HSL-alueella Sm5-junia[10] ja VR-alueella Sm4- ja Sm2-junia. Syksystä 2017 lähtien Helsingin seudulla tulee olemaan yhteensä 81 FLIRT-junaa.[9][11]

Rataosuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähijunat ja Helsingin metro kartalla. Himmeällä suunnitteilla ja rakenteilla olevat ratahankkeet.
Sm1-tyyppinen lähijuna Keravan asemalla.

Lähiliikennettä operoidaan viidellä rataosuudella. Jokainen näistä paitsi Riihimäen ja Lahden välinen osuus alkaa Helsingin päärautatieasemalta ja jatkaa Pasilan rautatieaseman läpi ennen erkaantumistaan eri suuntiin.

Riihimäen rata ja Keravan kaupunkirata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riihimäen rata on osa päärataa ja jatkuu pohjoiseen Hämeenlinnan kautta Tampereelle. Pääradalla liikennöivät R, T ja D-junat. Vuonna 2004 avattu Keravan kaupunkirata mahdollisti laajan vuorotarjonnan lisäämisen Helsingin ja Keravan välisellä kolmellatoista asemalla. Kaupunkirataa liikennöivät K ja N-junat. Kesäkuussa 2017 lähiliikennealue pääradalla laajeni Tampereelle asti.

Riihimäen-Lahden rata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Riihimäki–Lahti-rata

Tämä rataosuus on osa vuoden 1870 Pietarin rataa. Osa lähiliikennettä siitä tuli Lahden oikoradan valmistuttua vuonna 2006, jolloin sillä alkoivat liikennöidä taajamajunat välillä Riihimäki-Lahti. Kuitenkin vasta vuonna 2017 rataosan junille saatiin kirjaintunnus G.

Lahden oikorata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Lahden oikorata

3. syyskuuta 2006 liikenteelle avattu Kerava–Lahti-oikorata erkanee pääradasta Keravan Kytömaalla. Rataosuudella ajetaan lähiliikennettä Z-junalla Lahteen.

Rantarata ja Leppävaaran kaupunkirata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantarata kaartaa Espoon läpi länteen Kirkkonummen kautta Karjaalle. Kaukoliikenteen junat jatkavat eteenpäin Turkuun. Rantaradalla liikennöivät Y, X, U, L, ja E-junat. Leppävaaran kaupunkiradan käyttöönotto 2. kesäkuuta 2002 mahdollisti vuorotarjonnan lisäämisen Helsingin ja Leppävaaran välisillä kuudella asemalla. Kaupunkiradalla liikennöi A-juna.

Kehärata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kehärata

Kehärata yhdistää pääradan ja Vantaankosken radan. Radalla liikennöi I-juna Helsingistä Tikkurilan kautta Lentoasemalle ja jatkaa Huopalahden kautta takaisin Helsinkiin, P-juna kulkee toisinpäin.[12] Liikennöinti aloitettiin 1.7.2015.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähiliikenteen edeltäjänä toimivat höyry- ja myöhemmin dieselkalustolla liikennöidyt Helsingin seudun paikallisjunat vuodesta 1886, jolloin paikallisliikenne neljällä junaparilla Helsinki-Järvenpää-reitillä alkoi. Varsinaisesti lähiliikenne-termin käyttö kuitenkin alkoi vuonna 1969 sähköjunaliikenteen alkaessa. Vuoden 1975 reittikaaviossa otsikkona on "RAUTATEIDEN LÄHILIIKENNE".[13]

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähiliikenne alkoi ensimmäisenä sähköistetyllä osuudella Helsinki-Kirkkonummi kuudella Sm1-junayksiköllä. Vuosi 1972 oli merkittävä usealla tavalla lähiliikenteen kannalta: lähiliikenteen ydinalue pääradalla saatiin sähköistettyä Riihimäelle asti, saatiin valmiiksi liikennöinnin vaatima ratakapasiteetin laajennus Tikkurilaan asti rakennetun kolmannen raiteen muodossa ja mainittuna vuonna 28. toukokuuta tapahtui merkittävä muutos, kun kööpenhaminalaisen esikuvan mukaiset linjakirjaimet otettiin käyttöön.

Sähköjuniakin alkoi 70-luvun ensi vuosina olla riittävästi tiheän lähiliikenteen järjestämiseen kun Sm1-junien ensimmäinen 30 yksikön valmistussarja saatiin liikenteeseen. Ruuhka-ajan pisimpiin juniin Sm1-yksiköiden kapasiteetti ei riittänyt, vaan niitä liikennöitiin aluksi diesel-, myöhemmin Sr1-sähköveturien vetämillä puukorisista matkustajavaunuista muodostetuilla junilla.

Ensimmäinen varta vasten lähiliikenteen tarpeisiin rakennettu rata avattiin vuonna 1975 kun Martinlaakson rata avattiin liikenteelle. Martilaakson rata oli ensimmäinen suurprojektina suunniteltu rata, jossa ratayhteys, asemat sekä asemien palvelualueiden asemakaavoitus suunniteltiin yhdessä. Muita liikennepaikkamuutoksia 70-luvulla olivat vuoden 1976 Strömbergin seisakkeen lakkautus ja Luoman seisakkeen lakkautus, jossa yhteydessä Nokan seisake muutettiin uudeksi Luomaksi. Sm1 ja Sm2-yksiköitä hankittiin lisää 70 kappaletta vuoteen 1981 mennessä. 40 junayksikköä toimitettiin ilman WC:tä, koska oltiin ajateltu, että lyhyillä reitillä sitä ei tarvita. Näitä yksiköitä päädyttiin kuitenkin käyttämään myös pitkillä reiteillä, ja WC asennettiin jälkiasennuksena kaikkiin yksiköihin. Kaluston osalta nämä 100 Sm1 ja Sm2-sähköjunaa toimivat lähiliikenteen pääkalustona pitkälle 2000-luvulle asti.[13]

Liikenne oli tähän aikaan VR:n täysin omaa eikä kenenkään tilaamaa, joten pääasiassa junissa kävivät VR:n junaliput, Helsinkiä lukuunottamatta. HKL:n liput kelpasivat vain lisämaksun kanssa vuoteen 1975 asti, jolloin Helsingin kaupungin alueella alkoivat kelvata pelkät HKL-liput. Vuonna 1974 VR jakoi lähiliikennealueen ABC-vyöhykkeisiin väleillä Helsinki-Kirkkonummi ja Helsinki-Kerava. Ensimmäiset lipunmyyntilaitteet otettiin käyttöön tällä vuosikymmenellä, mutta ne toimivat epäluotettavasti.[14]

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

80-luvulla lähiliikenteen kehittämistä häiritsivät valtion ja alueen kuntien kiistely investointien rahoituksesta. Uusia ratainvestointeja tehtiin vain kolmas raide välille Tikkurila-Kerava vuonna 1981. Sähköjunakalustoa ei hankittu, mutta puuvaunujen aikakausi lähiliikenteessä päättyi huhtikuussa 1987, kun ruuhkajuniin saatiin tilalle veturilla vedettävät teräksiset lähiliikennevaunut. Asemista suljettiin Hanala, jonka tilalle avattiin Koivukylän rautatieasema.[13]

Lippupuolella tapahtui merkittäviä muutoksia, kun vyöhykejärjestelmä laajeni käsittämään koko silloisen lähiliikennealueen Riihimäelle asti vuoden 1984 alusta ja syyskuussa 1986 otettiin merkittävä edistysaskel, kun YTV:n seutulippu alkoi kelvata kaikissa YTV-alueen joukkoliikennevälineissä. Vuonna 1987 siirryttiin avorahastukseen, lipunmyyntiin lipunmyyntiosastoissa ja tarkastusmaksun perintään lähiliikenteessä. Vuonna 1989 päättyi VR:n A,B ja AB-vyöhykelippujen myynti uuden YTV-sopimuksen myötä.[14]

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisaalta seisakelakkautusten, toisaalta ratakapasiteetin lisäämisen vuosikymmen alkoi Huikon seisakkeen lakkautuksella vuonna 1990 ja uuden lyhyen rataosan avaamisella välille Martinlaakso-Vantaankoski vuonna 1991. Turun radan sähköistyksen myötä lähiliikennealue laajeni G-vyöhykkeenä Karjaalle asti vuonna 1993.[13] Sama jatkui vuosikymmenen puolivälissä, jolloin toisaalta lakkautettiin runsaasti H- ja T-junien seisakkeita pääradalta (Kytömaa, Ristinummi, Takoja, Palopuro ja Monni) vähäisen käytön ja H-junan nopeuttamisen takia[15] sekä toisaalta rakennettiin neljäs raide eli Tikkurilan kaupunkirata vuonna 1996, joka mahdollisti metromaisen vuorovälin välillä Helsinki-Tikkurila.

Lisääntynyt liikenne, kasvaneet matkustajamäärät, radan kunnon parantumisen sallimat suuremmat nopeudet ja matalalattiaisuuden tulo joukkoliikenteeseen saivat VR:n hankkimaan vuodesta 1999 alkaen lähiliikenteeseen uusia Alstom Coradia-junia, Suomessa Sm4, ensi kerran sitten viimeisten Sm2-toimitusten vuonna 1981.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lähiliikenteen laajenemisen vuosikymmen alkoi mittavalla projektilla, kun Pasilan ja Leppävaaran välille toteuttiin kaupunkirata, joka valmistui kesäkuussa 2001. Uusi kaupunkirata johti merkittäviin muutoksiin Rantaradan lähiliikennelinjoilla, muun muassa uusien A- ja Y-junien muodossa.[16] Suurempaa oli kuitenkin luvassa, sillä samoihin aikoihin vuonna 2002 aloitettiin Keravan kaupunkiradan ja Lahden oikoradan työt. Näillä osuuksilla oli merkittävät vaikutukset sekä lähiliikenteeseen kapasiteetin lisääntymisen, että kokonaan uuden lähiliikenneradan muodossa. Lahden oikoradan myötä lähiliikennealue laajeni H-vyöhykkeellä, johon kuuluivat Lahti, Herrala ja Järvelä. Vuonna 2006 valmistuneelle oikoradalle asetettiin liikennöimään uusi junavuoro Z ja tämä sekä R aikataulutettiin nopealle Sm4-kalustolle.[17]

Aiemmin 30 toimitettua Sm4:ää oli käytetty lyhyillä YTV-alueen linjoilla YTV:n vaatiessa matalalattiaista kalustoa. Vuosikymmenen lopulla matalalattiaisuuden ongelma alkoi ratketa, kun perustettiin kaupunkien ja VR:n toimesta Pääkaupunkiseudun junakalusto, jonka tehtävänä oli valita uusi junamalli YTV-liikenteessä käytettäväksi. Valituksi tuli Stadler Flirt, joka tunnetaan Suomessa sarjatunnuksella Sm5. Lippujärjestelmässä merkittävin muutos oli Keravan (2006) ja Kirkkonummen (2007) liittyminen YTV:hen ja sitä kautta tulo osaksi pääkaupunkiseudun lippujärjestelmää vyöhykkeenä 3. Mainittujen kuntien jäsenyys YTV:ssä muutti linjat S, U, L, K ja N kokonaan YTV-alueella kulkeviksi. Toisena lippujärjestelmään liittyneenä muutoksena oli YTV:n siirtyminen matkakorttiin ja paperilippujen käytön väheneminen. Kolmas lippumuutos oli lipunmyyntien poistuminen 2000-luvun alussa kaikilta vain lähiliikennettä palvelevilta asemilta.

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymmenlukua ovat hallinneet uusi suurimuotoinen rataprojekti, eli Kehärata ja toisaalta kaluston täydellinen vaihtuminen vanhojen Sm1- ja Sm2-junien hiljalleen korvauduttua Sm5-junilla vuosina 2009-2017. Heti vuosikymmenen alussa YTV:n toiminta siirtyi HSL:lle. Lähiliikennealue ei kuitenkaan laajentunut ennen vuotta 2018, koska HSL:ään on liittynyt sen perustajakuntien lisäksi vain junaton Sipoo. Vuonna 2016 seurasi lakkautuksia pitkän, 18 vuoden tauon jälkeen kun Purolan rautatieasema ja Nuppulinnan rautatieasema pääradalla sekä Mankin seisake ja Luoman seisake Rantaradalla lakkautettiin. Myös pääradan H-juna ja Y-juna Karjaalle lakkautettiin[18], tosin sen liikennöintiä jatkettiin HSL-järjestelyin välittömästi Siuntioon asti. Y-junan kohtalo jatkossa vaikutti Siuntion tekemään päätökseen liittyä HSL:ään vuoden 2018 alusta.

Lippujärjestelmä oli vuosia entisellään odottamassa suuria muutoksia, joista ensimmäinen tapahtui kesäkuussa 2017, jolloin lipunmyynti päättyi lähijunissa. Tämän mahdollistivat kaikille asemille tulleet lipunmyyntiautomaatit sekä mobiililaitteilla ostettavien lippujen esiinmarssi.

Tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pisararata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pisararata

Pisararata on Helsingin keskustaan suunniteltu maan alla kulkeva paikallisjunarata, jolla purettaisiin päärautatieaseman ruuhkaa ohjaamalla A-, I/P- ja K-junat Pasilasta pisaran muotoiselle ratalenkille, jolla olisi vaihtoyhteys metroon Hakaniemessä sekä tulevaisuuden toiseen metrolinjaan Töölössä.

Junaliikenne Nikkilään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YTV on tehnyt alustavia suunnitelmia junaliikenteestä Keravan asemalta Ahjon kautta Nikkilään[19] ja mahdollisesti edelleen Kilpilahteen ja/tai Porvooseen.[19] Junaliikennettä suunnitellaan parantamaan joukkoliikennetilannetta, kun Ahjoon kaavoitetaan lisää asutusta ja mahdollisesti Sipookin tekee samoin. Konkreettisia suunnitelmia ei ole tällä hetkellä henkilöjunaliikenteen aloittamiseen rataosalla. Ratahallintokeskus teki Sipoon kunnan kanssa selvitystä alueen maankäytöstä. Selvityksen tulos oli, että liikenne aloitetaan vasta jos alueelle kaavoitetaan tarpeeksi asutusta.

Tällä hetkellä rata Keravan ja Nikkilän välillä ei täytä henkilöliikenteen asettamia vaatimuksia. Radalta pitäisi poistaa tasoristeyksiä, rakentaa turvalaitteita ja laiturirakenteita. Sipoo kuitenkin vastustaa liikenteen aloittamista, ja kaikki suunnitelmat ovat tähän mennessä kaatuneet. Lisäksi Porvoon museoradalla lähestulkoon koko ratainfrastruktuuri tulisi uusia, mikäli sähköjunaliikennettä Porvooseen asti alettaisiin harjoittaa.

Asiaan vaikuttavat myös muut seikat kuten kannattavuus, junaliikenteen mukanaan tuomien bussipuolen palveluita heikentävät vaikutukset, öljyjunaliikenteen vaikeutuminen sekä kalustoasiat.lähde? Keravan kaupunkiradan valmistuttua junat viipyvät pääsääntöisesti Keravalla 10 minuuttia ennen paluulähtöä. Liikenteen ulottaminen pidemmälle vaatisi vuoromäärästä riippuen 2–5 junayksikköä lisää liikenteeseen.

Linjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pääkaupunkiseudun lähiliikenteen linjat

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.junakalusto.fi/site/?lan=1&page_id=5
  2. a b VR-Yhtymä Oy: Lähiliikenteen reittikartta 2017 www.vr.fi. Viitattu 20.6.2017.
  3. Värit HSL. Viitattu 18.2.2017.
  4. Lähijunaliikenne Helsingin seudun liikenne. Viitattu 18.2.2017.
  5. www.junakalusto.fi: Pääkaupunkiseudun Junakalusto Oy | Lähijunaliikenne www.junakalusto.fi. Viitattu 18.2.2017.
  6. Lipunmyynti lähijunissa loppui – nämä 4 asiaa sinun pitää tietää Yle Uutiset. Viitattu 19.6.2017.
  7. VR Yhtymä Oy: VR Lähiliikenne aikataulut 2017 www.vr.fi. Viitattu 20.6.2017.
  8. Pyörää saa 19.6. alkaen kuljettaa lähijunassa aina kun tilaa on HSL. Viitattu 9.6.2017.
  9. a b HSL-alueen lähijunaliikenteessä kulkee ainoastaan FLIRT-junia 19.6. alkaen HSL. Viitattu 9.6.2017.
  10. www.junakalusto.fi: Pääkaupunkiseudun Junakalusto Oy | Lähijunaliikenne www.junakalusto.fi. Viitattu 18.2.2017.
  11. www.junakalusto.fi: Pääkaupunkiseudun Junakalusto Oy | Kalusto www.junakalusto.fi. Viitattu 18.2.2017.
  12. Kehärata 2015 hsl.fi. Helsingin seudun liikenne. Viitattu 18.12.2015.
  13. a b c d Oksanen, Jarmo: VR:n sähköinen lähiliikenne 25 vuotta osa 1. Resiina, 31.3.1994, 26. vsk, nro 2/1994, s. 2-16. Helsinki: SRHS/MRY. ISSN 0356-0600. fi
  14. a b Oksanen, Jarmo: VR:n sähköinen lähiliikenne 25 vuotta osa 2. Resiina, 31.3.1995, 27. vsk, nro 2/1995, s. 20-25. Helsinki: SRHS/MRY. ISSN 0356-0600. fi
  15. Sulo Aittoniemi: Kirjallinen kysymys 256 / 1996 1996. Eduskunta. Viitattu 20.06.2017.
  16. Nummelin,Markku: Tasoristeys-palsta. Resiina, 31.10.2001, 31. vsk, nro 3/2001, s. 33. Helsinki: SRHS/MRY. ISSN 0356-0600. fi
  17. Nummelin,Markku: Tasoristeys-palsta. Resiina, 31.10.2006, 38. vsk, nro 3/2006, s. 43-44. Helsinki: SRHS/MRY. ISSN 0356-0600. fi
  18. Aalto, Maija: Valtio lakkauttaa Y-junan Karjaalle Helsingin Sanomat. 15.9.2015. Viitattu 20.6.2017.
  19. a b ETELÄ-SUOMEN RAUTATIELIIKENTEEN VISIOT 2050 > Hankekuvaukset, s. 11

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]