Ero sivun ”Venäjä” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 77: Rivi 77:


''Katso myös:'' [[Luettelo Venäjän kaupungeista]]
''Katso myös:'' [[Luettelo Venäjän kaupungeista]]

===Ilmasto===
Venäjän ilmaston muotoutumisen taustalla on useampia tekijöitä. Maan valtava koko sekä monien alueiden etäisyys merestä tarkoittavat, että dominoivana ilmastotyyppinä on [[mannerilmasto]], joka vallitsee sekä Euroopan että Aasian puoleisella Venäjällä lukuunottamatta [[tundra]]-alueita ja maan kaakkoisnurkkaa.<ref name=climate/> Etelän vuoret estävät lämpimien ilmamassojen tulon Intian valtamereltä ja lännen sekä pohjoisen arot tekevät maan avoimeksi arktisen alueen ja [[Atlantin valtameri|Atlannin]] vaikutuksille.<ref name=congress>{{cite web|title=Climate|publisher=Library Of Congress|url=http://countrystudies.us/russia/24.htm|accessdate=2007-12-26}}</ref>

Lähes koko Venäjän alueella on erotettavissa vain kaksi vuoden aikaa: [[talvi]] ja [[kesä]]. [[Kevät]] ja [[syksy]] ovat yleensä lyhyitä välikausia hyvin matalan ja hyvin korkean lämpötilan kausien välissä.<ref name=congress/> Kylmin kuu on tammikuu (meren rannoilla helmikuu), lämpimin on yleensä heinäkuu. Tyypillistä maalle on lämpötilojen suuri vaihteluväli. Talvella lämpötilat viilenevät sekä etelästä pohjoiseen että lännestä itään.<ref name=climate/> Kesät voivat olla varsin kuumia ja kosteita jopa Siperiassa. [[Sotši]]a ympäröivä Mustanmeren rannikkoalue on ilmastoltaan [[subtrooppinen ilmasto|subtrooppinen]].<ref>{{cite journal|last=Drozdov|first=V. A.|coauthors=et al|title=Ecological and Geographical Characteristics of the Coastal Zone of the Black Sea|journal=GeoJournal|publisher=Springer Netherlands|location=27.2, pp. 169–178|date=1992|url=http://www.springerlink.com/content/n877766450lk8p66/fulltext.pdf|accessdate=}}</ref> Kuivimpia alueita ovat mannermaan sisimmät alueet.


== Historia ==
== Historia ==

Versio 13. kesäkuuta 2008 kello 13.21

Российская Федерация
Rossijskaja Federatsija
Venäjän federaatio
Venäjän lippu Venäjän vaakuna
lippu vaakuna

Venäjän sijainti

Valtiomuoto liittotasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Dmitri Medvedev
Vladimir Putin
Pääkaupunki Moskova (10 409 200 as.)
55° 45' N, 37° 37' E
Muita kaupunkeja Pietari (4 661 219 as.), Novosibirsk (1 425 600 as.), Nižni Novgorod (1 334 249 as.), Jekaterinburg, Omsk, Ufa, Tseljabinsk, Kazan, Rostov-na-Donu, Volgograd, Perm, Vladivostok
Pinta-ala
– yhteensä 17 075 400 (sijalla 1)
– josta sisävesiä 1,1 %
Väkiluku (2006) 142 894 000 (sijalla 8)
– väestötiheys 8,5
– väestönkasvu −0,37 (2005)
Viralliset kielet venäjä koko federaatiossa, noin 30 muuta kieltä alueellisesti
Valuutta rupla (RUB)
BKT (2003)
– yhteensä 1 287 mrd. USD  (sijalla 10)
– per asukas 11 209 USD
HDI (2003) 0,802 (sijalla 65)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 4,9
– teollisuus 33,9
– palvelut 61,2
Aikavyöhyke +2 / UTC+12
– kesäaika UTC+3 / UTC+13
Itsenäisyys
Neuvostoliitosta:
12. kesäkuuta 1990 (suvereenisuusjulistus)
Lyhenne RU
– ajoneuvot: RUS
– lentokoneet: RA
Kansainvälinen
suuntanumero		 +7
Tunnuslause ei virallista mottoa
Kansallislaulu ”Venäjän federaation hymni”
Edeltäjä(t) Neuvostoliitto (1923–1991)
Neuvosto-Venäjä (1917–1922)
Venäjän keisarikunta (1699–1917)
Moskovan Venäjä (1400-luku–1699)
Moskovan ruhtinaskunta (1200-luku–1400-luku)

Venäjän federaatio (ven. Росси́йская Федера́ция, Rossijskaja Federatsija) eli Venäjä Ru-Rossiyskaya_Federatsiya_Rossiya.ogg (Россия) (ohje) (ven. Росси́я, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän rajanaapureita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia ja Pohjois-Korea.


Maantiede

Siperia
Kamtšatkan niemimaa

Pinta-alaltaan Venäjä on maailman suurin valtio. Maan alue ulottuu Itä-Euroopasta Itä-Aasiaan saakka sekä Keski-Aasiasta Pohjoiselle jäämerelle. Venäjän federaation korkein kohta on Elbrus-vuori (Gora El-brus), jonka korkeus on 5 633 metriä.

Venäjän suurin joki on Volga, joka on Euroopan pisin ja runsasvetisin joki. Volgan pituus on 3685 kilometriä. Muita merkittäviä jokia ovat muun muassa Lena, Ural ja Amur.

Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:

Moskova
Pietari

Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista

Ilmasto

Venäjän ilmaston muotoutumisen taustalla on useampia tekijöitä. Maan valtava koko sekä monien alueiden etäisyys merestä tarkoittavat, että dominoivana ilmastotyyppinä on mannerilmasto, joka vallitsee sekä Euroopan että Aasian puoleisella Venäjällä lukuunottamatta tundra-alueita ja maan kaakkoisnurkkaa.[1] Etelän vuoret estävät lämpimien ilmamassojen tulon Intian valtamereltä ja lännen sekä pohjoisen arot tekevät maan avoimeksi arktisen alueen ja Atlannin vaikutuksille.[2]

Lähes koko Venäjän alueella on erotettavissa vain kaksi vuoden aikaa: talvi ja kesä. Kevät ja syksy ovat yleensä lyhyitä välikausia hyvin matalan ja hyvin korkean lämpötilan kausien välissä.[2] Kylmin kuu on tammikuu (meren rannoilla helmikuu), lämpimin on yleensä heinäkuu. Tyypillistä maalle on lämpötilojen suuri vaihteluväli. Talvella lämpötilat viilenevät sekä etelästä pohjoiseen että lännestä itään.[1] Kesät voivat olla varsin kuumia ja kosteita jopa Siperiassa. Sotšia ympäröivä Mustanmeren rannikkoalue on ilmastoltaan subtrooppinen.[3] Kuivimpia alueita ovat mannermaan sisimmät alueet.

Historia

Pääartikkeli: Venäjän historia

Nestorin kronikan mukaan ensimmäisen venäläisen valtakunnan perusti varjagi Rurik Laatokan eteläpuolella. Muinainen Venäjä eli Rusj keskittyi Novgorodin ja Kiovan ympärille.

1200-luvulla mongolit valloittivat Venäjän ruhtinaskunnat ja alistivat ne perustamansa Kultaisen ordan valtakunnan alaiseen vero-orjuuteen vuosisadoiksi. Mongolivallan aikana Moskovan ruhtinaskunta alkoi nousta Venäjän johtavaksi ruhtinaskunnaksi ja kykeni lopulta haastamaan Kultaisen ordan. Mongolivalta murrettiin ja Venäjän ruhtinaskunnat yhdistyivät Moskovan alaisuuteen 1500-luvulle tultaessa.

Pietari Suuren 1700-luvun alussa perustama Venäjän keisarikunta, johon myös Suomi oli vuodesta 1809 autonomisena kuulunut, lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolševikit muodostivat Venäjän johdolla Neuvostoliiton 1922. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.

Venäjän federaation aika

Neuvostoliiton hajoamisen aikana ja sen jälkeen tehtiin pitkälle meneviä talousreformeja, kuten laajoja yksityistämisohjelmia sekä markkinoiden ja kaupan vapauttamista. Tänä aikana Venäjän talous ajautui suureen kriisin. Tätä aikakautta kuvastivat tuotannon raju supistuminen (teollisuustuotanto puolittui) sekä bruttokansantuotteen pieneneminen noin 50 prosentilla vuosien 1990 ja 1995 välillä.[4][5] Lokakuussa 1991 Jeltsin ilmoitti, että Venäjä ottaa käyttöönsä rajun shokkiterapiaksi kutsutun talousuudistusohjelman, jota Yhdysvallat ja Kansainvälinen valuuttarahasto suosittelivat.[6][7] Hintojen säätely lakkautettiin ja yksityistäminen aloitettiin. Miljoonat ihmiset putosivat köyhyyteen. Maailmanpankin mukaan Neuvostoliiton ajan lopussa 1.5 prosenttia ihmisistä eli köyhyydessä kun taas vuoden 1993 puolivälissä peräti 39-49 prosenttia väestöstä oli köyhiä.[8] Palkkojen maksujen viivästymisestä tuli pysyvä ongelma, kun miljoonien ihmisten palkat maksettiin kuukausia tai jopa vuosia myöhässä. Venäjä sai vastuulleen Neuvostoliiton ulkoisen velan maksamisen, vaikka sen väestö oli vain puolet Neuvostoliiton väestöstä.[9] Yksityistäminen siirsi yritysten johtamisen pois valtion toimielimiltä yksityishenkilöiden ryhmille, joilla oli yhteyksiä sekä hallitukseen että venäjän mafiaan. Väkivaltaiset rikollisryhmät saivat usein haltuunsa valtionyritykset käyttäen salamurhia ja kiristystä. Hallituksen virkamiesten korruptiosta tuli osa päivättäistä elämää. Monet vastarikastuneet gansterit ja liikemiehet siirsivät miljardiomaisuuksiaan rahassa ja muussa muodossa ulos maasta, joka tarkoitti valtavaa pääomapakoa.[10] Äkillinen ja pitkä lama lamautti laajemmin koko yhteiskuntaa. Sosiaalipalvelut romahtivat, syntyvyysaste putosi ja kuolleisuusaste ampaisi rajuun nousuun. 1990-luvun alku ja keskivaiheet olivat laittomuuksien aikaa. Rikollisjengit ja järjestäytynyt rikollisuus sekä murhat ja muut väkivaltarikokset riistäytyivät hallinnasta.[11]

Moskovaa rakennetaan. Kaupunki on maailman kallein paikka elää.[12]

Vuonna 1993 maa ajautui perustuslailliseen kriisiin, joka oli Moskovan rajuin sisäinen taistelu Lokakuun vallankumouksen jälkeen.[13] Presidentti Jeltsin kumosi parlamentin laittomasti[14] sen vastustaessa hänen aikeitaan keskittää valtaa ja kiihdyttää epäsuosittuja uusliberalistisia uudistuksia; vastauksena lainsäädäntövallan edustajat sulkivat itsensä valkoisen talon sisään, erottivat Jeltsinin ja valitsivat uuden presidentin. Seurasi suuria protesteja Jeltsiniä vastaan ja satoja kuoli väkivaltaisuuksissa. Asevoimat tukenaan Jeltsin lähetti armeijan ottamaan haltuun valkoinen talo ja häätää sen puolustajat. Armeija hoiti tehtävän panssarivaunujen ja tykistön avulla ja ajoivat kansanedustajat ulos.

1990-lukua leimasivat aseistetut etniset konfliktit Pohjois-Kaukasuksella. Konflikteissa oli kyse islamistien kapianasta federaation valtaa vastaan (etenkin Tshetsheniassa) tai paikallisten ryhmien välisistä etnisistä tai klaanien kahinoista (kuten Pohjois-Ossetia-Alaniassa osseettien ja Inguušien välillä tai eri klaanien välillä Tshetsheniassa). 1990-luvun alussa tshetsheeniseparatistit julistivat maan itsenäiseksi, jonka jälkeen alueella on käyty katkottaista sissisotaa (Ensimmäinen Tshetshenian sota, Toinen Tshetshenian sota) tshetsheenien kapinallisryhmien sekä Venäjän armeijan välillä.[15] Separatistien terroristihyökkäykset siviileitä vastaan, kuten Venäjän kerrostalopommit, Moskovan teatterikaappaus ja Beslanin koulukaappaus tappoivat satoja ihmisiä ja aiheuttivat huomiota maailmalla. Tshetshenian sodissa kuoli joidenkin arvioiden mukaan pari sataatuhatta ihmistä ja niihin liittyi paljon siviileitä vastaan kohdistettuja julmuuksia ja muita sotarikoksia. Suuret budjettivajeet sekä Aasian talouskriisi saivat aikaan vuonna 1998 Venäjän talouskriisin[16], joka supisti maan BKT:ta entisestään.[5] Vuosituhannen viimeisenä päivänä (1999) presidentti Jeltsin erosi presidentin tehtävistään ja jätti paikan äskettäin nimitetylle pääministerille, Vladimir Putinille, joka voitti vuoden 2000 presidentinvaalit. Putin lisäsi suosiotaan tukahduttamalla tshetsheenien vastarinnan, vaikka ajoittainen väkivalta jatkuu alueella edelleen. Korkeat öljyn hinnat ja heikko valuutta yhdistettynä kasvavaan kotimaiseen kysyntään, kulutukseen ja investointeihin asettivat Venäjän talouden tähän päivään jatkuneelle kasvu-uralle, nostaen ihmisten materiaalista elintasoa ja lisäten Venäjän painoarvoa kansainvälisessä politiikassa.[17] Putin on saanut länsimaista paljon kritiikkiä uudistustensa epädemokraattisiksi katsotuista piirteistä[18], mutta hänen kaudellaan kasvanut vakaus, järjestyksen paluu ja talouden edistys tekivät hänestä kotimaassaan suositun [19] sekä toivat tunnustusta myös ulkomailta.[20]

Politiikka

Tiedosto:State duma2.jpg
Duuma

Venäjän perustuslaillisen kriisin jälkeen 12. toukokuuta 1993 kansanäänestyksessä hyväksytyn nykyisen perustuslain mukaan Venäjä on federaatio eli liittovaltio ja semipresidentiaalinen järjestelmä, jossa presidentti on valtionpäämies. [21] ja pääministeri on hallituksen johtaja. Liittovaltio on rakennettu edustuksellisen demokratian periaatteiden mukaan. Hallintoa säädellään vallan kolmijako -opin mukaan perustuslain määrittelemällä tavalla. Perustuslaki toimii maan ylimpänä laillisena dokumenttina sekä yhteiskuntasopimuksena maan kansalaisille.

Liittovaltion valtiovalta jaetaan kolmeen haaraan:

  • Lainsäädäntövalta: kaksikamariseen liittokokoukseen (parlamenttiin), joka koostuu 450 jäsenisestä valtionduumasta (alempi kamari) sekä liittoneuvostosta (ylempi kamari), säätää liittovaltion lain, julistaa sodan, hyväksyy valtiosopimukset, omaa budjettivallan, sekä omaa vallan asettaa hallituksen jäseniä virkasyytteeseen ja erottaa heidät virastaan. Duuman edustajat valitaan maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia. Liittoneuvoston 176 jäsentä käsittävät kaksi jäsentä kultakin Venäjän 89:ltä alueelta.
  • Toimeenpanovalta: Presidentti on puolustusvoimain ylipäällikkö, voi veto-oikeudellaan kumota lakialoitteita, sekä nimittää ministeriön ja muut virkamiehet, jotka hallinnoivat ja saattavat voimaan liittovaltion lakeja ja politiikkaa.
  • Tuomiovalta: Perustuslaillinen tuomioistuin, korkein oikeus, ja ylin välimiesoikeus sekä alemmat liittovaltion tuomioistuimet, joiden tuomarit ovat presidentin suosituksesta liittoneuvoston nimittämiä, tulkitsevat lakeja ja voivat kumota lakeja, joita ne pitävät perustuslain vastaisina.

Perustuslaillinen oikeus perustuu perustuslain mukaan kaikkien kansalaisten tasavertaisuuteen,[22] tuomarit ovat itsenäisiä ja vain lain itsensä alaisia,[23] oikeudenkäynnit ovat avoimia ja syytetylle taataan puolustus.[24] Vuodesta 1996 lähtien Venäjä on jättänyt kuolemanrangaistuksen pois käytöstä, joskaan sitä ei ole lailla kumottu.

Kansa äänestää presidentin neljän vuoden kaudeksi[25] (sama presidentti ei saa olla virassa kolmea peräkkäistä kautta);[26] Hallituksen ministeriöt koostuvat pääministeristä ja hänen avustajistaan, ministereistä ja muista valituista henkilöistä. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin. Myös valtionduuman on hyväksyttävä pääministerin nimitys.

Vuoden 1999 duuman vaaleissa suurin puolue oli Venäjän federaation kommunistinen puolue. Vuoden 2003 duuman vaaleissa ja 2007 vaaleissa suurin puolue oli Yhtenäinen Venäjä. Näiden lisäksi duumassa ovat edustettuina Venäjän liberaalidemokraattinen puolue ja Oikeudenmukainen Venäjä. Vaalijärjestelmää uudistettiin ennen 2007 vaaleja poistamalla listojen ulkopuoliset yhden edustajan enemmistövaalipiirit ja mahdollisuus äänestää kaikkia ehdokkaita vastaan.

Aluejako

Pääartikkeli: Venäjän aluejako
Liittovaltiosubjektit

Venäjän Federaatio koostuu 83:sta liittovaltiosubjektista.[27] Subjekteilla on tasavertainen edustus —kaksi edustajaa kustakin— Venäjän Liittovaltioneuvostossa.[28] Subjektit kuitenkin eroavat toisistaan siinä suhteessa, kuinka paljon autonomiaa niillä on.

Liittovaltiosubjektit käsittävät:

  • 46 oblastia (provinssi): yleisin liittovaltiosubjektin tyyppi. Oblastissa on liittovaltiotasolla nimitetty kuvernööri ja paikallisesti valitut lainsäätäjät.
  • 21 tasavaltaa: nimellisesti autonomisilla tasavalloilla on oma perustuslakinsa, presidenttinsä ja parlamenttinsa. Tasavalloilla on oikeus käyttää omaa virallista kieltään Venäjän kielen rinnalla, mutta kansainvälisissä asioissa niitä edustaa Federaatio. Tasavallat on tarkoitettu etnisten vähemmistöjen kodiksi.
  • Yhdeksän aluepiiriä (край, krai): nämä ovat hyvin samantyyppisiä kuin oblastit. Alueet on rajattu historian perusteella. Alun perin ne olivat rajamaita ja myöhemmin myös hallinnollisia lohkoja, jotka sisälsivät autonomisia piirejä tai oblasteja.
  • Neljä autonomista piiriä (автономный округ, avtonomnyi okrug): alun perin oblastien ja aluepiirien sisäisiä kokonaisuuksia, jotka luotiin etnisiä vähemmistöjä varten. Näistä tehtiin liittovaltiosubjekteja 1990-luvulla. Ne ovat Tšukotkaa lukuunottamatta hallinnollisesti oblastiensa tai aluepiiriensä alaisia.
  • Yhden autonomisen oblastin, joka on Juutalaisten autonominen alue (nykyään ei juutalaisten asuttama): autonomiset oblastit olivat alun perin aluepiirien alaisia hallinnollisia yksiköitä. Vuonna 1990 niistä tuli tasavaltoja yhtä lukuunottamatta.
  • Kaksi liittokaupunkia (Moskova ja Pietari): maan kaksi suurinta kaupunkia toimivat erillisinä alueinaan (Leningradin alue ja Moskovan alue).


Liittovaltion piirit ja taloudelliset alueet

Liittovaltiosubjektit on jaettu seitsemään liittovaltiopiiriin, joista jokaista hallitsee Venäjän presidentin nimittämä lähetti.[29] Toisin kuin liittovaltiosubjektit, liittovaltiopiirit eivät ole hallinnoltaan kansallista tasoa alempana olevia vaan ne kuuluvat suoraan Federaation hallinnon alaisuuteen. Liittovaltiopiirien lähetit ovat yhteyshenkilöitä liittovaltiosubjektien ja itse Federaation välillä. He ovat vastuussa siitä, että liittovaltiosubjektit toimivat Federaation lakien mukaisesti.

Kartta Venäjän Federaation liittovaltiosubjekteista

Ulkomaansuhteet ja asevoimat

Kansainvälinen laki tunnustaa Venäjän federaation perineen Neuvostoliiton oikeussubjektin aseman.[30] Venäjä jatkaa NL:n kansainvälisten sitoumusten täyttämistä ja sai myös NL:n pysyvän paikan YK:n turvallisuusneuvostossa, jäsenyydet muissa kansainvälisisssä järjestöissä, NL:n oikeudet ja velvollisuudet kansainvälisissä sopimuksissa sekä sen omistukset ja velat. Venäjällä on diplomaattisuhteet 178 maahan ja sillä on maailmalla140 suurlähetystöä.[31] Ulkopolitiikasta päättää presidentti ja sitä toteuttaa maan ulkoministeriö.[32]

YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenmaana Venäjällä on keskeinen rooli kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa. Se on osallistunut kansainvälisten konfliktien selvittelyyn osallistumalla esimerkiksi Lähi-idän kvartettiin, kuuden osapuolen neuvotteluihin Pohjois-Korean kanssa, Kosovon sodan selvittelyyn ja ydinaseiden leviämistä koskevaan politiikkaan. Venäjä on teollisuusmaiden G8-ryhmän, Euroopan neuvoston, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ja APECin jäsen. Venäjällä on johtava asema alueellisissa järjestöissä, kuten Itsenäisten valtioiden yhteisössä, Euraasian talousyhteisössä, Kollektiivisessa turvallisuusjärjestössä, sekä Shanghain yhteistyöjärjestössä. Presidentti Vladimir Putin on suosinut eri tavoin strategista kumppanuutta ja läheistä integraatiota, mikä näkyy esimerkiksi EU:n ja Venäjän "yhteisten tilojen" yhteistyöhankkeessa.[33] Neuvostoliiton jälkeen Venäjä on kehittänyt aiempaa ystävällisemmät, joskin edelleen varsin epävakaat suhteet NATOon. Venäjän ja NATOn välille perustettiin komissio vuonna 2002 mahdollistamaan 26 sotilasliiton valtion ja Venäjän tasaväkisen kumppanuuden yhteisten päämäärien tavoittelua varten.[34]

Venäläisiä laskuvarjojääkäreitä Kazakstanissa

Venäjä peri Neuvostoliitolta sen rajojen ulkopuoliset aseteollisuuden tuotantolaitokset ja suurin osa Neuvostoliiton aseteollisuudesta jäi tietysti sen Venäjän rajojen sisäpuolelle.[35] Venäjän asevoimat on jaettu maajoukkoihin, laivastoon ja ilmavoimiin. Yleisesikunnan alaisuudessa on lisäksi kolme aselajia: strategiset ohjusjoukot, avaruusjoukot ja maahanlaskujoukot. Vuonna 2006 Venäjän asevoimien palveluksessa oli 1.037 miljoonaa aktiivista työntekijää.[36] Venäjällä valtioista eniten varastoituja ydinaseita. Sillä on toisiksi suurin ballistisilla ydinohjuksilla varustettujen sukellusveneiden laivasto ja se on Yhdysvaltojen lisäksi ainoa maa, jolla on moderni strategisten pommikoneiden osasto.[37] Maalla on suuri ja täysin kotimainen aseteollisuus, joka tuottaa maan kaikki sotavälineet. Venäjä on vuodesta 2001 alkaen ollut maailman johtava aseiden viejä, jonka myynti käsittää noin 30 prosenttia maailman aseiden myynnistä[38]. Aseita vietiin vuonna 2007 80 eri maahan.[39] Neuvostoliiton tapaan kaikki 18-27-vuotiaat miehet joutuvat käymään kaksi vuotisen sotilaspalveluksen, joskin armeijaan liittyvien ongelmien vuoksi vuodesta 2008 alkaen armeijassa vietettävää aikaa lyhennetään vuoden pituiseksi, ja vuoteen 2010 mennessä asevoimien palkkatyöntekijöiden osuutta pyritään kasvattamaan 70 prosenttiin.[17] Puolustusmenot ovat nelinkertaistuneet kuluneen kuuden vuoden aikana.[40] Hallituksen viralliset asevarustelumenot vuonna 2008 ovat 40 miljardia dollaria,[41] joskin eri lähteet, kuten Yhdysvaltain tiedustelulähteet,[42] sekä brittiläinen politiikan tutkimuslaitos IISS,[36] ovat arvioineet todellisen määrän olevan selvästi korkeampi.[43] Tällä hetkellä on menossa vuosille 2006-2015 suunnattu asevoimien varusteiden uudistushanke, jonka budjetti on suunnilleen 200 miljardia dollaria.[44]

Talous

Pääartikkeli: Venäjän talous

Vuosituhannen vaihteen jälkeen nousevat öljyn hinnat, kasvavat ulkomaaninvestoinnit, korkeampi kotimainen kysyntä ja suurempi poliittinen vakaus ovat ripeyttäneet Venäjän talouskasvua. Vuosi 2007 oli maan yhdeksäs talouskasvun vuosi, vuosittaisen kasvuvauhdin ollessa keskimäärin seitsemän prosenttia vuoden 1998 finanssikriisin jälkeen. Vuonna 2007 Venäjän BKT oli $2.076 triljoonaa (arvioitu ostovoimapariteetti), seitsemänneksi suurin talous maailmassa, BKT:n kasvun ollessa 8.1 prosenttia edellisvuodesta. Kasvu oli pääasiassa ulkomaankauppaan soveltumattomien palveluiden sekä kotimaanmarkkinoiden hyödykkeiden vetämää, eikä niinkään öljyn tai mineraalien viennin.[17] Venäläisten keskipalkka oli vuoden 2008 alussa 640 dollaria kuussa, kun se vielä vuonna 2000 oli vain 80 dollaria.[45] Noin 14 prosenttia venäläisistä eli vuonna 2007 kansallisen köyhyysrajan alapuolella,[46], kun taas lukema oli peräti 40 prosenttia vuonna 1998, jolloin se oli Neuvostoliiton jälkeisistä vuosista huonoimmillaan.[8] Työttömyys vuonna 2007 oli kuudessa prosentissa, kun taas vuonna 1999 se oli ollut 12,4 prosenttia.[47][48]

Rosneft bensa-asema. Venäjä on maailman johtava maakaasun viejä ja toiseksi suurin öljynviejä.
Soyuz TMA-2 siirretään lähtöalustalleen, josta se vie ensimmäisen miehistönsä kansainväliselle avaruusasemalle

Venäjällä on maailman laajimmat maakaasuesiintymät, toiseksi suurimmat hiilivarat ja kahdeksanneksi suurimmat öljyvarannot. Se on maailman johtava maakaasun viejä ja toiseksi suurin öljynviejä. Öljy, maakaasu, metallit ja puu käsittävät 80 prosenttia Venäjän ulkomaanviennistä.[17] Vuodesta 2003 alkaen luonnonvarojen vienti alkoi kuitenkin menettää tärkeyttään taloudelle kotimaisten markkinoiden kasvaessa nopeasti.[15] Huolimatta korkeista energian hinnoista öljy ja kaasut tuovat vain 5.7 prosenttia BKT:stä ja hallitus ennustaa tämän putoavan 3.7 prosenttiin vuoteen 2011 mennessä.[49] Useimmista muista luonnonvaroiltaan rikkaista maista poiketen Venäjän katsotaan olevan suhteellisen pitkällä kehityksessä pitkän ja vankan koulutuksen, tieteen ja teollisuuden perintönsä johdosta.[50] Maalla on enemmän korkeakoulusta valmistuneita kuin millään muulla Euroopan maalla.[51] Venäjän maatalouden tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koillispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde. Venäjä on myös merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.

Vuoden 2007 ensimmäisellä puoliskolla ulkomaaninvestoinnit venäjälle tuplaantuivat edellisvuoteen verrattuna, saavuttaen lopulta 60.3 miljardin dollarin arvon.[52] Vuonna 2000 kokonaisinvestoinnit kiinteisiin omaisuuseriin olivat 40 miljardia dollaria, kasvun ollessa 300 prosenttia vuoteen 2006 asti, jolloin investoinnit saavuttivat 120 miljardin tason.[49] Vuonna 2001 käyttöönotettu yksinkertaisempi verolaki vähensi ihmisiin kohdistuvaa verorasitusta ja kasvatti suuresti valtion tuloja.[53] Venäjällä on 12 prosentin tasaverotus henkilökohtaisiin tuloihin, mitä on pidetty muihin maihin verrattuna hyvin houkuttelevana yrittäjien kannalta.[54][55] Federaation budjetti on ollut ylijäämäinen vuodesta 2001 alkaen vuoden 2007 lukeman ollessa kuusi prosenttia BKT:stä. Vuonna 2003 luotiin federaation vakautusrahasto, johon siirretään varoja Uralin öljyn hinnan ylittäessä 27 dollarin hinnan barrelia kohti.[56]. Huhti-toukokuussa 2006 öljyn hinta oli 60,9 dollaria barrelilta ja vakautusrahastoon oli kertynyt 1 800 miljardia ruplaa (70 miljardia dollaria).[57] Ne päätettiin sijoittaa 14:n Euroopan maan obligaatioihin. Viime vuosien aikana Venäjä on käyttänyt öljyvarojaan vakautusrahastosta myös maksaakseen ennakolta kaikki neuvostoajan velat Pariisin klubin velkojille sekä Kansainväliselle valuuttarahastolle. Ulkomaanvelka onkin vähentynyt dramaattisesti.[58] Vaikka Venäjä on yksin maksanut takaisin yli 90 prosenttia Neuvostoliiton ulkomaanvelasta, maa on lähes velaton. Ulkomaanvelka oli vuonna 2007 vain noin 7 % bruttokansantuotteesta, kun se vielä 1998 oli 90 %. Tulot öljyviennistä ovat lisäksi mahdollistaneet ulkomaanvaluuttareservien kasvattamisen vuoden 1999 12 miljardista dollarista vuoden 2007 lopun 470 miljardiin. Näin ollen Venäjän valuuttareservit ovat kolmanneksi suurimmat maailmassa.[17]

Maan talouskehitys on ollut maantieteellisesti epätasaista Moskovan alueen tuottaessa suhteellisesti hyvin suuren osan maan BKT:stä.[15] Suurin osa Venäjän alueista, erityisesti alkuperäiskansojen alueet ja maaseutuyhteisöt Siperiassa, ovat jääneet pahasti jälkeen. Kuitenkin keskiluokka on kasvanut vuoden 2000 kahdeksasta miljoonasta 55 miljoonaan (vuoden 2006 luku).[59] Venäjällä on maailman maista toiseksi eniten miljardöörejä Yhdysvaltojen jälkeen. Vuonna 2007 niiden lukumäärä lisääntyi 50:llä ja yhteensä heitä on 110.[60]

Viimeisen viiden vuoden aikana, pääomainvestoinnit ovat tuottanee keskimäärin yli 10 prosentin vuotuisen tuoton ja ihmisten reaalitulot ovat nousseet yli 12 prosenttia vuodessa. Tänä aikana köyhyys on vähentynyt tasaisesti ja keskiluokka on jatkanut laajentumistaan. Venäjä on myös kohentanut asemaansa kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla vuoden 1998 kriisin jälkeen.[17] Keskeiset tekijät Venäjän talouden vahvan nousun taustalla on ollut vahva tuottavuuden, reaalipalkkojen ja kulutuksen kasvu.[61] Huolimatta maan vahvasta talouskehityksestä vuoden 1999 jälkeen Maailmanpankki on luetellut joukon Venäjän talouteen kohdistuvista haasteista. Näihin kuuluvat talouden monipuolistaminen, pienten ja keskisuurten yritysten kasvun rohkaiseminen, ihmispääoman kasvattaminen sekä yrityshallinnon kehittäminen.[62] Inflaatio kasvoi vuoden 2006 yhdeksästä prosentista noin 12 prosenttiin vuoden 2007 loppuun mennessä. Inflaation kasvu jatkui vuoden 2008 alussa, pääasiassa nousevien ruoan hintojen takia.[46][17]

Väestö

Väestötiedot
vuonna 2005
Väestönkasvu -0,37 %
Syntyvyys 9,8 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 14,52 / 1 000 henkilöä
Elinajanodote 67,1
Lapsikuolleisuus 15,39 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto 1,03 / 1 000 henkilöä
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä		 1,1 %
Lukutaitoisia 99,4[63] % väestöstä
Ikärakenne
Mediaani-ikä 38,15 vuotta
0–14-vuotiaat 14,6
15–64-vuotiaat 71,3
65 vuotta täyttäneet 14,2
Tiedosto:Population of Russia from 1992 to January 2008.PNG
Väestö vuosina 1992–2008. Asukkaiden lukumäärä miljoonina[64]

Alustavien arvioiden mukaan vuoden 2008 ensimmäisenä päivänä Venäjällä oli 142 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2007 väestö kutistui 237,800 ihmisellä eli 0.17 prosentilla (edellisenä vuonna 532,600 ihmisellä ja 0.37 prosentilla). Maahanmuutto kasvoi 50.2 prosentilla vuonna 2007[65] ja saavutti 274,000 hengen lukeman.[66] Suuri enemmistö maahanmuuttajista tulivat IVY-maista ja olivat etnisesti venäläisiä tai ainakin venäjän kielisiä.[65] Laittomien maahanmuuttajien lukumääräksi IVY-maista arvioidaan noin kymmentä miljoonaa.[67]

Venäjän Federaatio on monietninen yhteiskunta, koti yli 160 etniselle ryhmälle, johon sisältyy alkuperäiskansoja.[68] Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1 %), mordvalaiset ja valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit.

Vaikka Venäjän väestö on suhteellisen suuri, on väestöntiheys matala valtion valtaisan pinta-alan vuoksi. Väestöntiheys on suurimmillaan Euroopan puolella, lähellä Uralvuoria sekä Lounais-Siperiassa. 73 prosenttia väestöstä elää kaupunkialueilla.[69] Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua. Vuoden 2002 laskennan mukaan kaksi suurinta kaupunkia ovat Moskova (10,126,424 asukasta) ja Pietari (4,661,219). Yksitoista muuta kaupunkia ovat kooltaa yhden ja kahden miljoonan väliltä: Tŝeljabinsk, Kazan, Novosibirsk, Nizni Novgorod, Omsk, Perm, Rostov-na-Donu, Samara, Ufa, Volgograd, and Jekaterinburg.

Venäjän väestö oli suurimmillaan vuonna 1991, jolloin väkeä oli 148,689,000.[70] Vuonna 2007 kuolleisuus ylitti syntyvyyden 477,700 hengellä. Edellisenä vuonna lukema oli suurempi: 687,100.[65] Venäjän Tilastopalvelun mukaan kuolleisuusaste laski neljä prosenttia vuonna 2007 verrattuna edellisvuoteen, ollen noin kahden miljoonan paikkeilla kun taas syntyvyysaste kasvoi 8.3% vuosittain ollen nyt 1.6 miljoonan syntyneen paikkeilla.[66] Väestö siis kutistuu korkean kuolleisuuden ja matalan syntyvyyden vuoksi. Syntyvyysaste on kyllä verrattavissa Euroopan maiden lukemiin (keskimäärin 11.3 syntynyttä tuhatta ihmistä kohden vuonna 2007[65] ja EU:n keskiarvo on 10.00 per 1000),[71] sen väestö pienenee suuren kuolleisuuden takia (vuonna 2007 kuolleisuusaste oli 14.7 per 1000 henkeä[65] siinä missä EU:n keskiarvo oli 10.00 per 1000).[72] Venäjän terveysministeriö kuitenkin ennustaa, että vuoteen 2011 mennessä kuolleisuusaste ja syntyvyysaste kohtaavat kuolleisuuden pienetessä ja syntyvyyden noustessa.[73]

Koulutus

Moskovan valtiollinen yliopisto

Venäjällä on perustuslain takaama ilmainen koulutus kaikille kansalaisille,[74] ja 99.4 prosenttia väestöstä on lukutaitoisia.[17] Vuonna 2006 tehdyssä neljäsluokkalaisten luetunymmärtämistaitoa mittaavassa Bostonin yliopiston PIRLS-tutkimuksessa (Progress in International Reading Literacy Study) Venäjä sijoittui ensimmäiseksi.[75] Korkeamman asteen koulutuspaikoista on Venäjällä kova kilpailu.[76] Koulutuksessa on panostettu perinteisesti vahvasti tieteeseen ja teknologiaan, jonka tuloksena Venäjän lääketieteen, matematiikan, luonnontieteen sekä avaruuden ja ilmailun tutkimus on edelleen yleensä korkatasoista.[77][78]

Hallitus jakaa valtion koulutuslaitoksille rahoitukset joko vakiintuneen kiintiösumman tai oppilasmäärän mukaan. Tämän tarkoituksena on taata, että kaikki pätevät oppilaat saavat koulutuspaikan. Lisäksi opiskelijoille myönnetään pieni stipendi ja ilmainen asuminen. Opetuslaitosten rahoitus tapahtuu kokonaan valtion tai alueellisen tason budjeteista.[79] Rahoituksen turvaamiseksi monet valtion laitokset ovat avanneet ulkopuolisesti rahoitettuja virkoja, joiden määrä on ollut kasvussa.[80] Uusien korkean teknologian ja muiden nousevien teollisuusalojen työvoiman tarvetta tyydyttämään on noussut monia yksityisiä korkean asteen oppilaitoksia.[79]

Terveys

Venäjän perustuslaki lupaa ilmaisen, yleisen terveydenhuollon kaikille kansalaisille.[81] Vaikka Venäjällä on enemmän lääkäreitä, sairaaloita ja terveysalan työntekijöitä kuin lähes millään muulla maalla[82][83] on väestön terveys Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen heikentynyt huomattavasti sosiaalisten, taloudellisten ja elämäntapaan liittyvien muutosten myötä.[84] Vuonna 2007 keskimääräinen eliniänodote oli miehille 61,5 vuotta ja naisille 73,9 vuotta.[85] Keskimääräinen eliniänodote, 67,7 vuotta, on 10,8 vuotta lyhyempi kuin EU-maiden keskiarvo.[86] Miesten matalan eliniän suurimmat taustatekijät ovat työikäisten miesten estettävissä olevat kuolinsyyt, kuten alkoholimyrkytykset, stressi, tupakointi, liikenneonnettomuudet sekä väkivaltarikokset. Miesten kuolleisuus nousi 60 % vuoden 1991 jälkeen ja on neljä-viisi kertaa korkeampi kuin Euroopassa keskimäärin.[87] Johtuen sukupuolten välisestä eliniänodotteesta, sekä toisen maailmansodan yhä jatkuvasta vaikutuksesta (Venäjällä kuoli sodassa enemmän miehiä kuin missään muussa maassa) sukupuolten välillä vallitsee epätasapaino ja jokaista naista kohden on 0,859 miestä.[17]

Sydänsairaudet aiheuttavat 56,7 % kaikista kuolemista, ja näistä 30 % koskee työikäisiä ihmisiä. Noin 16 miljoonaa venäläistä kärsii verenkiertoelinten sairauksista, mikä on suhteellisesti toiseksi eniten maailmassa Ukrainan jälkeen.[87] Kuolemat henkirikoksista, itsemurhista ja syövästä ovat myös kansainvälisellä tasolla hyvin korkeat.[88] Itsemurhia tehdään WHO:n mukaan prosentuaalisesti yli kaksi kertaa enemmän kuin korkeiden itsemurhalukujen Suomessa.[89] Vuoden 2007 tutkimuksen mukaan 52 % miehistä ja 15 % naisista tupakoivat. Tupakka aiheuttaa maassa noin 260 000 kuolemaa vuodessa.[90] AIDSia ei juuri tavatattu neuvostoaikana, mutta 1990-luvun aikana se lisääntyi huimasti suonensisäisten huumeiden leviämisen myötä.[91] Virallisten tilastojen mukaan HIV-positiivisia ihmisiä on Venäjällä 364,000, mutta jotkut asiantuntijat pitävät todellisia lukuja selvästi korkeampana.[92] Kamppaillakseen tautia vastaan hallitus lisäsi HIVin torjumisen keinoihin kohdistetuja varoja kaksinkymmenkertaiseksi vuonna 2006 ja seuraavana vuonna määrärahat vielä kaksinkertaistettiin edellisvuodesta.[93] Neuvostoliiton jälkeisenä aikana myös tuberkuloosin aiheuttamat kuolemat ovat lisääntyneet rajusti erityisesti vankien usein sairastuessa tautiin.[94]

Kamppaillakseen väestön hupenemista vastaan hallitus on aloittanut useita ohjelmia, joiden tarkoitus on lisätä syntyvyyttä ja houkutella maahan lisää maahanmuuttajia. Hallitus on kaksinkertaistanut kuukausittaiset lapsilisät ja on asettanut vuodesta 2007 alkaen 250 000 ruplan (noin 6800 euroa) kertapalkkion naisille, jotka saavat toisen lapsen.[95] Vuonna 2007 syntyvyys nousi korkeimmalle tasolle Neuvostoliiton jälkeisenä aikana.[96] Varapääministeri Sergei Ivanov myös kertoi 20 miljardin ruplan (noin 544 miljoonaa euroa) käyttämisestä neuvoloihin vuosina 2008–2009. Maahanmuutto nähdään välttämättömänä keinona ylläpitää maan väestömäärää.[97]

Kielet

Maat, joissa puhutaan venäjää

Venäjän 160 etnisen ryhmän edustajat puhuvat yhteensä noin sataa eri kieltä.[98] Vuoden 2002 lukemien mukaan 142.6 miljonaa ihmistä puhuu venäjää. Toiseksi suurin kieliryhmä ovat tataaria puhuvat (5.3 miljoonaa puhujaa) ja kolmantena saksankieliset (2.9 miljoonaa).[99] Venäjä on maan ainut virallinen kieli, mutta perustuslaki antaa yksittäisille tasavalloille oikeuden ottaa oman alueensa alkuperäiskieli alueen toiseksi viralliseksi kieleksi.[100] Huolimatta laajasta alueellisestä levinneisyydestään, venäjän kieli on varsin homogeenistä koko maassa. Venäjä on Euraasian maantieteellisesti laajimmalle levinnyt kieli ja puhujamäärältään suurin slaavilainen kieli.[101] Venäjän kieli kuuluu Indoeurooppalaisten kielten perheeseen ja on yksi kolmesta elävästä itä-slaavilaisista kielistä (muut ovat valkovenäjä, ukraina). Vanhaa itä-slaavilaista venäjän kieltä on löydetty kirjoitetussa muodossa 900-luvulta lähtien.[102] Nykyään yli neljännes maailman tieteellisistä julkaisuista julkaistaan venäjäksi.[103] Venäjän kieli on yksi Yhdistyneiden Kansakuntien kuudesta virallisesta kielestä.

Uskonnot

Neuvostoaikana tuhottu ja 1990-luvulla korjattu katedraali

Venäjän perinteiset uskonnot ovat kristinusko, islam, buddhalaisuus sekä juutalaisuus, jotka määritellään Venäjän vuonna 1997 säädetyssä "historiallisen perinnön laissa".[104] Kristinuskon ortodoksinen suunta on Venäjän selvästi suurin uskonto.[105] Venäjällä mielipidekyselyitä tekevän tutkimuskeskuksen mukaan 63 prosenttia vastaajista piti itseään Venäjän ortodokseina, 6 prosenttia muslimeina ja alle yksi prosentti piti itseään buddhalaisena, katolisena, protestanttina tai juutalaisena. 12 prosenttia ihmisistä sanoi uskovansa jumalaan olematta minkään uskonnon harjoittaja, ja 16 prosenttia piti itseään ei-uskovana.[106]

Eri lähteiden ilmoittamat arviot ei-uskonnollisten ihmisten määrästä Venäjällä vaihtelevat suuresti. Lähteestä riippuen ei-uskonnolisten määrä Venäjällä on 16–48 prosenttia väestöstä.[107] Ei-uskonnollisten ihmisten määrän arviointi on hankalaa, sillä etniset venäläiset identifioivat itsensä ortodokseiksi silloinkin, kun he eivät varsinaisesti harjoita uskontoaan tai edes usko sen oppeihin. Sama koskee myös muita uskontoja, jotka ovat leimautuneet osaksi eri kansanryhmien identiteettiä.[108][109]

Venäjän ortodoksinen kirkko on luonteeltaan puolivaltiollinen.[110] Ortodoksikristillisyys omaksuttiin Venäjällä alun perin 900-luvulla.[111] Ortodoksisen kirkon sisällä toimineista liikkeistä historiallisesti merkittävin on ollut vanhauskoisuus, jota vielä 1900-luvun alussa kannatti jopa 10 % väestöstä. Nykyään vanhauskoisten kannatus on laskenut tuntuvasti matalammaksi. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen vapaat suunnat, kuten herätyskristillinen liikehdintä, ovat lisänneet kannatustaan.lähde? 95 prosenttia rekisteröidyistä seurakunnista kuuluu varsinaisen Venäjän ortodoksisen kirkon alaisuuteen, mutta sen lisäksi on myös pienempiä ortodoksisia kirkkoja.[112] Suurin osa ortodoksiuskoa tunnustavista ei käy säännöllisesti kirkossa. Kuitenkin kirkko on kunnioitettu sekä uskonnollisten että ei-uskonnollisten keskuudessa, sillä se nähdään Venäjän kulttuuriperinnön symbolina.[111] Yhdysvaltain sisäministeriön vuoden 2007 uskonnon vapautta käsittelevän raportin mukaan 100 miljoonaa Venäläistä pitää itseään ortodoksikristittyinä.[113] Pienempiin kristillisiin suuntauksiin Venäjällä kuuluvat katoliset, Armenian apostolinen kirkko sekä muutamat protestanttiset suuntaukset.

Siinä missä ortodoksisuus on Venäjän slaavilaisia kansanosia etnisesti määrittelevä uskonto, Sunni-islam on vastaavalla tavalla useimpien turkkilaisia kieliä puhuvien kansojen perinteinen uskonto. Muslimiväestö keskittyy pääosin tietyille Venäjän eteläisille alueille, kuten Kaukasukselle ja Tatarstaniin. Venäjällä on arvioitu asuvan 15-20 miljoonaa muslimia.[114][115] Erään kyselytutkimusten mukaan islaminuskoisia olisi vain 7-9 miljoonaa.[116] 3-4 miljoonaa muslimia on tullut Venäjälle muista entisistä Neuvostomaista.[117] Useimmat muslimit elävät Volgan ja Uralin alueella sekä Pohjois-Kaukasuksella, Moskovassa, Pietarissa ja Länsi-Siperiassa.[118] Buddhalaisuutta on perinteisesti esiintynyt maan kolmella alueella: Burjatiassa, Tuvassa and Kalmukiassa.[119] Jotkut Siperian ja kaukoidän ihmiset, esimerkiksi Sahassa ja Tšukotkassa, harjoittavat panteistista uskontoa ja pakanariittejä valtauskontojen lisäksi. Uskontokuntiin kuuluminen jakautuu pääasiassa etnisten jakolinjojen mukaan. Slaavit ovat yleensä ortodokseja, turkinkieliset muslimeita, joskin maassa on myös turkkilaisia väestöryhmiä, jotka eivät edusta islamia.[120]

Uskonto Prosenttia väestöstä
Ortodoksisuus 63–70 [121][106]
Ei uskontoa 16–30 (riippuen määritelmästä)[106]
Islam 6[106]
Muut kristilliset 1–3 [122][106]
Muut uskonnot 1[106]

Kulttuuri

Pääartikkeli: Venäjän kulttuuri

Venäläinen kirjallisuus, elokuva, teatteri, baletti sekä runous ovat maailmallakin arvostettuja. Venäläisestä populaarimusiikista maan ulkopuolella ovat menestyneet lähinnä tyttöbändi t.A.T.u. sekä euroviisuvoittaja Dima Bilan.

Katso myös: Venäläinen keittiö

Urheilu

Moskovassa sijaitseva jääkiekkoareena, jossa pelattiin vuoden 2007 maailmanmestaruuskisat

Venäjä on ollut menestyksekäs lukuisissa urheilulajeissa sijoittuen niissä jatkuvasti Olympialaisten mitallisijoille. Neuvostoaikana maajoukkue osallistui 18 olympialaisiin ja sai 14 kerralla eniten mitalleja;[123] Neuvostoliitto olikin vuosikymmenestä toiseen dominoiva mahti olympialaisissa.[124] Vuoden 1952 olympialaisista lähtien Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän yleisurheilijat ovat aina olleet kolmen eniten kultamitalleita saaneen maan joukossa. Vuoden 1980 kesäkisat pidettiin Moskovassa ja vuonna 2014 talviolympialaiset pidetään Sotšissa.

Neuvostoliiton voimistelijat, yleisurheilijat, painonnostajat, painijat, murtomaahiihtäjät ja nyrkkeilijät olivat jatkuvasti maailman huipputasoa, ja näissä lajeissa Venäjä on ollut huippumaa myös Neuvostoliiton jälkeisenä aikana. Jalkapallo on useimpien maailman maiden tapaan hyvin suosittua Venäjällä. Jääkiekko on niin ikään hyvin suosittua ja Neuvostoliitto oli siinä lajissa dominoiva maa kansainvälisissä turnauksissa voittaen kultaa useimmissa maailmanmestaruus- ja olympiakisoissa. Venäjäkin on saavuttanut menestystä lajissa, viimeksi voittaen vuoden 2008 maailmanmestaruuden.[125]

Taitoluistelu on myös ollut Venäjän vahva laji; Neuvostoliitto dominoi etenkin pariluistelua ja jäätanssia. Neuvostoliittolainen tai venäläinen pari on voittanut kultaa jokaisissa talviolympialaisissa vuodesta 1964 nykypäivään asti, mikä on yksi koko urheilumaailman pisimpiä voittoputkia.[126] Neuvostoliiton jälkeisenä aikana tennis on kasvattanut suosiotaan ja Venäjältä onkin jo tullut joukko kuuluisia tennistähtiä. Shakkiin venäläisillä on myös ollut pitkään erityissuhde ja peli on maassa suosittua ajanvietettä; vuodesta 1927 neuvostoliittolaiset ja venäläiset suurmestarit ovat pitäneet hallussaan maailmanmestarin paikkaa muutamia taukoja lukuunottamatta.

Juhlapäivät

Pvm Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. ja 2. tammikuuta uusivuosi Новый год valtiollinen juhlapäivä
7. tammikuuta juliaanisen kalenterin mukainen joulu Рождество valtiollinen juhlapäivä
23. helmikuuta isänmaan puolustajan päivä День защитника отечества valtiollinen juhlapäivä
8. maaliskuuta kansainvälinen naistenpäivä Международный женский день valtiollinen juhlapäivä
1. ja 2. toukokuuta kevään ja työn juhla (Vappu) Праздник весны и труда valtiollinen juhlapäivä
9. toukokuuta Voiton päivä День Победы valtiollinen juhlapäivä
12. kesäkuuta itsenäisyyspäivä День независимости valtiollinen juhlapäivä
4. marraskuuta kansallisen yhtenäisyyden päivä День народного единства valtiollinen juhlapäivä
12. joulukuuta perustuslain päivä День конституции valtiollinen juhlapäivä

Merkittävimmät luonnonvarat

Merkittävimmät vientituotteet

Lähteet

  1. ↑ a b Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä climate ei löytynyt
  2. ↑ a b Climate Library Of Congress. Viitattu 26.12.2007.
  3. ↑ Drozdov, V. A.; et al (1992). "Ecological and Geographical Characteristics of the Coastal Zone of the Black Sea". GeoJournal. 27.2, pp. 169–178: Springer Netherlands. 
  4. ↑ Russia: Economic Conditions in Mid-1996 Library of Congress.
  5. ↑ a b Russian Federation Organisation for Economic Co-operation and Development (OECD). Viitattu 24.2.2008.
  6. ↑ Melvin Fagen: Russia: Shock Therapy Isn't the Way to Promote Democracy International Herald Tribune. Viitattu 22.1.2008.
  7. ↑ Elaine Sciolino: U.S. is abandoning 'shock therapy' for the Russians The New York Times. Viitattu 20.1.2008.
  8. ↑ a b Branko Milanovic (1998). Income, Inequality, and Poverty During the Transformation from Planned to Market Economy. The World Bank, 186–189. 
  9. ↑ Russia pays off USSR’s entire debt, sets to become crediting country Pravda.ru. Viitattu 27.12.2007.
  10. ↑ Russia: Clawing Its Way Back to Life (int'l edition) BusinessWeek. Viitattu 27.12.2007.
  11. ↑ Sokolov, Vsevolod (Spring 2004). "From Guns to Briefcases: The Evolution of Russian Organized Crime". World Policy Journal XXI (No 1). 
  12. ↑ Moscow remains the world’s most expensive city while London moves up from fifth to second place CNN. Viitattu 9.3.2008.
  13. ↑ Showdown in Moscow: The Overview; Yeltsin sends troops to oust armed foes from parliament; Fierce battle rages in capital New York Times. Viitattu 25.5.2008.
  14. ↑ Margaret Shapiro: Yeltsin Dissolves Parliament, Orders New vote Washington Post. Viitattu 25.5.2008.
  15. ↑ a b c Nuffield Poultry Study Group—Visit to Russia pg 7. The BEMB Research and Education Trust. Viitattu 27.12.2007.
  16. ↑ Russia's Capitalist Revolution iie.com. Viitattu 28.3.2008.
  17. ↑ a b c d e f g h i Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä cia ei löytynyt
  18. ↑ Is Russia's Experiment with Democracy Over? UCLA International Institute. Viitattu 31.12.2007.
  19. ↑ No wonder they like Putin The Times. Viitattu 31.12.2007.
  20. ↑ Time's Person of the Year 2007 Time Inc.. Viitattu 28.3.2008.
  21. ↑ The Constitution of the Russian Federation (Article 80, para. 1). Viitattu 27.12.2007.
  22. ↑ The Constitution of the Russian Federation (Article 19, para. 1). Viitattu 27.12.2007.
  23. ↑ The Constitution of the Russian Federation (Article 120, para. 1). Viitattu 27.12.2007.
  24. ↑ The Constitution of the Russian Federation (Article 123, para. 1). Viitattu 27.12.2007.
  25. ↑ The Constitution of the Russian Federation (Article 81, para. 1). Viitattu 27.12.2007.
  26. ↑ The Constitution of the Russian Federation (Article 81, para. 3). Viitattu 27.12.2007.
  27. ↑ The Constitution of the Russian Federation (Article 65, para. 1) In 1993, when the Constitution was adopted, there were 89 subjects listed. Some of them were later merged. Viitattu 27.12.2007.
  28. ↑ The Constitution of the Russian Federation (Article 95, para.2). Viitattu 27.12.2007.
  29. ↑ "Общероссийский классификатор экономических регионов" (ОК 024–95) введённый 1 января 1997 г., в ред. Изменения № 05/2001. Секция I. Федеральные округа (Russian Classificaton of Economic Regions (OK 024–95) of January 1, 1997 as amended by the Amendments #1/1998 through #5/2001. Section I. Federal Districts)
  30. ↑ Country Profile: Russia Foreign & Commonwealth Office of the United Kingdom. Viitattu 27.12.2007.
  31. ↑ "News From Russia", Issue No. 4 The Embassy of the Russian Federation in the Republic of India. Viitattu 27.12.2007.
  32. ↑ Russian Foreign Policy Vertical Russia In Global Affairs. Viitattu 27.12.2007.
  33. ↑ Malline:Ru icon Interview of official Ambassador of Russian Foreign Ministry on relations with the EU
  34. ↑ NATO-Russia relations NATO. Viitattu 27.12.2007.
  35. ↑ Chapter 2—Investing In Russian Defense Conversion: Obstacles and Opportunities Federation of American Scientists. Viitattu 27.12.2007.
  36. ↑ a b "Overview of the major Asian Powers (page 31)" . International Institute for Strategic Studies. Viitattu 2008-01-27. 
  37. ↑ Status of Nuclear Powers and Their Nuclear Capabilities Federation of American Scientists. Viitattu 27.12.2007.
  38. ↑ US drives world military spending to record high Australian Broadcasting Corporation. Viitattu 27.12.2007.
  39. ↑ Russia arms exports could exceed $7 bln in 2007 - Ivanov RIA Novosti. Viitattu 27.1.2008.
  40. ↑
    		Tämän artikkelin viitteitä on tuotu vieraskielisestä lähteestä ja siihen ei ole vaihdettu suomenkielisen wikipedian käyttämää viitemallinetta.
    Voit auttaa Wikipediaa vaihtamalla artikkelissa olevan {{Citation}} viitemallineen suomenkielisen wikipedian vastaavaan mallineeseen viitemallineiden luettelosta.
    Tarkennus: Russia: Assessment, Adam Baltin Interview, Opinion Poll on State of Armed Forces

  41. ↑ Russian defense spending to grow 20% in 2008, to $40 bln RIA Novosti. Viitattu 13.3.2008.
  42. ↑ Rice: Russia's Military Moves 'a Problem' ABC News. Viitattu 6.1.2008.
  43. ↑ World Wide Military Expenditures Global Security. Viitattu 6.1.2008.
  44. ↑ Big rise in Russian military spending raises fears of new challenge to west Guardian. Viitattu 6.1.2008.
  45. ↑ Russians weigh an enigma with Putin’s protégé MSNBC. Viitattu 9.5.2008.
  46. ↑ a b Russia’s economy under Vladimir Putin: achievements and failures RIA Novosti. Viitattu 9.5.2008.
  47. ↑ Russia's unemployment rate down 10% in 2007 - report RIA Novosti. Viitattu 9.5.2008.
  48. ↑ Russia — Unemployment rate (%) indexmundi.com. Viitattu 9.5.2008.
  49. ↑ a b Russia fixed asset investment to reach $370 bln by 2010 - Kudrin RIA Novosti. Viitattu 27.12.2007.
  50. ↑ Russia: How Long Can The Fun Last? BusinessWeek. Viitattu 27.12.2007.
  51. ↑ CEE Biweekly (page 6) UNESCO Institute for Statistics, UniCredit New Europe Research Network. Viitattu 28.3.2008.
  52. ↑ Mayor says foreign investment in Moscow to double in 2007 RIA Novosti. Viitattu 27.12.2007.
  53. ↑ Russia Imposes Flat Tax on Income, and Its Coffers Swell March 23, 2002. The New York Times. Viitattu 27.12.2007.
  54. ↑ The Flat Tax at Work in Russia: Year Three Hoover Institution. Viitattu 27.12.2007.
  55. ↑ Global personal taxation comparison survey – market rankings Mercer (consulting firms). Viitattu 27.12.2007.
  56. ↑ Russia’s Stabilization Fund Holds $5.9Bln (Mosnews 7.5.2004)
  57. ↑ Stabilization Fund hits $70 bln in May - Finance Ministry (RIAN)
  58. ↑ Russia's foreign debt down 31.3% in Q3—finance ministry RIA Novosti. Viitattu 27.12.2007.
  59. ↑ Russia: How Long Can The Fun Last? BusinessWeek. Viitattu 27.12.2007.
  60. ↑ Robin Paxton: A billion dollars not enough for Russian rich list Forbes. Viitattu 19.4.2008.
  61. ↑ Statement by John Lipsky, First Deputy Managing Director of the International Monetary Fund Press Release No. 07/126. International Monetary Fund. Viitattu 27.12.2007.
  62. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä countrybrief ei löytynyt
  63. ↑ Russia The World Factbook. 15.4.2008. CIA. Viitattu 1.5.2008.
  64. ↑ Demographics Federal State Statistics Service. Viitattu 27.12.2007.
  65. ↑ a b c d e Demography Federal State Statistics Service. Viitattu 5.3.2008.
  66. ↑ a b Russia's population down 0.17% in 2007 to 142 mln RIA Novosti. Viitattu 11.3.2008.
  67. ↑ Russia cracking down on illegal migrants January 15, 2007. International Herald Tribune.
  68. ↑ June 1, 2007: A great number of children in Russia remain highly vulnerable United Nations Children's Fund. Viitattu 27.12.2007.
  69. ↑ Resident population Federal State Statistics Service. Viitattu 27.12.2007.
  70. ↑ Demographics Library of Congress. Viitattu 16.1.2008.
  71. ↑ Rank Order — Birth rate Central Intelligence Agency. Viitattu 27.12.2007.
  72. ↑ Rank Order — Death rate Central Intelligence Agency. Viitattu 27.12.2007.
  73. ↑ Russia's birth, mortality rates to equal by 2011 - ministry RIA Novosti. Viitattu 10.2.2008.
  74. ↑ The Constitution of the Russian Federation (Article 43 para. 1). Viitattu 27.12.2007.
  75. ↑ Russia tops, South Africa last, in literacy study Reuters. Viitattu 27.12.2007.
  76. ↑ Bridging the Gap Between Higher and Secondary Education in Russia bc.edu. Viitattu 27.12.2007.
  77. ↑ Russia Country Guide EUbusiness.com. Viitattu 27.12.2007.
  78. ↑ Background Note: Russia U.S. Department of State. Viitattu 2.1.2008.
  79. ↑ a b Higher education structure State University Higher School of Economics. Viitattu 27.12.2007.
  80. ↑ Higher Education Institutions Federal State Statistics Service. Viitattu 1.1.2008.
  81. ↑ The Constitution of the Russian Federation (Article 41). Viitattu 27.12.2007.
  82. ↑ Field, M. G.. The health and demographic crisis in post-Soviet Russia: a two-phase development in "Russia’s Torn Safety Nets", edited by Field M. G., Twigg J. L. (eds). 2000:11–42: St. Martin’s Press. 
  83. ↑ Highlights on Health in the Russian Federation November 1999. World Health Organization. Viitattu 27.12.2007.
  84. ↑ Declining growth status of indigenous Siberian children in post-Soviet Russia findarticles.com. April 2002. Viitattu 27.12.2007.
  85. ↑ Продолжительность жизни россиян возросла с 2005 по 2007 г на 2,4 года, до 67,7 года United Russia. Viitattu 1.5.2008.
  86. ↑ European Union Central Intelligence Agency. Viitattu 20.1.2008.
  87. ↑ a b Heart disease kills 1.3 million annually in Russia — chief cardiologist RIA Novosti. Viitattu 27.12.2007.
  88. ↑ Corruption Pervades Russia's Health System CBS News. Viitattu 27.12.2007.
  89. ↑ http://www.who.int/mental_health/prevention/suicide/suiciderates/en/
  90. ↑ Third of Russians smoke, but half welcome public smoking ban RIA Novosti. Viitattu 27.12.2007.
  91. ↑ HIV/AIDS in the Russian Federation The World Bank. Viitattu 27.12.2007.
  92. ↑ Russian regional HIV vaccine center seeks $40–50 mln from budget RIA Novosti. Viitattu 27.12.2007.
  93. ↑ Russian Federation AIDS information Russian Federation UNAIDS: The Joint United Nations Programme on HIV/AIDS. Viitattu 11.3.2008.
  94. ↑ 119,000 TB cases in Russia — health official RIA Novosti. Viitattu 27.12.2007.
  95. ↑ Country Profile: Russia October 2006. Library of Congress—Federal Research Division. Viitattu 27.12.2007.
  96. ↑ Russian policies ignite unprecedented birth rate in 2007 The Economic Times. Viitattu 11.3.2008.
  97. ↑ United Nations Expert Group Meeting On International Migration and Development 6–8 July 2005. Population Division; Department of Economic and Social Affairs; United Nations Secretariat. Viitattu 27.12.2007.
  98. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä britannica ei löytynyt
  99. ↑ Russian Census of 2002 4.3. Population by nationalities and knowledge of Russian; 4.4. Spreading of knowledge of languages (except Russian). Federal State Statistics Service. Viitattu 16.1.2008.
  100. ↑ The Constitution of the Russian Federation (Article 68, para. 2). Viitattu 27.12.2007.
  101. ↑ Russian University of Toronto. Viitattu 27.12.2007.
  102. ↑ Russian language encarta.msn.com. Viitattu 27.12.2007.
  103. ↑ Russian language course Russian Language Centre — Official Website, Moscow State University. Viitattu 27.12.2007.
  104. ↑ Eastern Europe, Russia and Central Asia books.google.com. Viitattu 27.12.2007.
  105. ↑ Religion In Russia Embassy of the Russian Federation. Viitattu 27.12.2007.
  106. ↑ a b c d e f Malline:Ru iconОпубликована подробная сравнительная статистика религиозности в России и Польше 6 June 2007. religare.ru. Viitattu 27.12.2007. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”religionsurvey” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  107. ↑ Zuckerman, Phil (2005). Atheism: Contemporary Rates and Patterns, chapter in The Cambridge Companion to Atheism, ed. by Michael Martin. Cambridge University Press. 
  108. ↑ Russia::Religion. Encyclopædia Britannica Online (2007). Viitattu (en-Wikipediassa) 27. joulukuuta 2007
  109. ↑ Russia: International Religious Freedom Report 2006. US Department of State. Viitattu 8.4.2008
  110. ↑ Russia: International Religious Freedom Report 2006. US Department of State. Viitattu 8.4.2008
  111. ↑ a b Russia encarta.msn.com. Viitattu 27.12.2007.
  112. ↑ Malline:Ru iconСведения о религиозных организациях, зарегистрированных в Российской Федерации По данным Федеральной регистрационной службы religare.ru. December 2006. Viitattu 27.12.2007.
  113. ↑ Russia state.gov. Viitattu 8.4.2008.
  114. ↑ Fact Box: Muslims In Russia Radio Free Europe. Viitattu 27.12.2007.
  115. ↑ The rise of Russian Muslims worries Orthodox Church timesonline.co.uk. Viitattu 27.12.2007.
  116. ↑ 20Mln Muslims in Russia and mass conversion of ethnic Russians are myths — expert Interfax. Viitattu 1.4.2008.
  117. ↑ Russia's Islamic rebirth adds tension Financial Times. Viitattu 27.12.2007.
  118. ↑ Russia has a Muslim dilemma Page A - 17. November 19, 2006. San Francisco Chronicle. Viitattu 27.12.2007.
  119. ↑ Prayers for Ivolginsky CNN. Viitattu 27.12.2007.
  120. ↑ Russia::Religion 2007. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 27.12.2007.
  121. ↑ http://www.state.gov/g/drl/rls/irf/2007/90196.htm
  122. ↑ Russia: International Religious Freedom Report 2006. US Department of State. Viitattu 8.4.2008
  123. ↑ Summer Olympics Through The Years Information Please. Viitattu 27.12.2007.
  124. ↑ The main game in a dragon's lair The Sydney Morning Herald. Viitattu 27.12.2007.
  125. ↑ Russia::Sports and recreation 2007. Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.12.2007.
  126. ↑ Winter Olympics Through The Years Information Please. Viitattu 27.12.2007.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venäjä.

Kirjallisuutta

  • Antti Helanterä, Veli-Pekka Tynkkynen: Maantieteelle Venäjä ei voi mitään (Ajatus kirjat, 2002. - 2. p. 2003. - 3. p. 2003) ISBN 951-20-6228-3 (sid.)
  • Alpo Juntunen: Itään vai länteen?: Venäjän vaihtoehdot (Gummerus: Ajatus, 2003) ISBN 951-20-6447-2 (sid.)
  • Antti Karppinen:
    • Venäjän aatetta jäljittämässä (WSOY, 1999) ISBN 951-0-23328-5 (sid.)
    • Minne troikka rientää? (WSOY, 2003) ISBN 951-0-28328-2 (sid.)
    • Sirppi, vasara ja tähti. Kansallisesta aatteesta uuden Venäjän ideologia. WSOY: Helsinki 2006.
  • Anne Sailas, Ilmari Susiluoto, Martti Valkonen:
    • Venäjä - jättiläinen tuuliajolla (Edita, 1996 Painos 2. korj. p. - 2. p. 1996) ISBN 951-37-2062-4 (nid.)
    • Venäjä ja rosvokapitalismin haaksirikko (Edita, 1999; 2. p. 1999) ISBN 951-37-2868-4 (nid.)
  • Kimmo Kääriäinen: Ateismin jälkeen: uskonnollisuus Venäjällä (Gummerus, 2004) ISBN 951-693-253-3 (sid.)
  • Tapani Mäkinen: Suuri maa, pitkä kvartaali: suomalaisyritysten kokemuksia Venäjän kehittyvästä kapitalismista (Sitra, 2005) ISBN 951-37-4417-5 (nid.)
  • Erkki Nordberg: Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla (Art House, 2003) ISBN 951-884-362-7 (sid.)
  • Pekka Pesonen: Venäjän kulttuurihistoria. 2. painos (Gaudeamus, 2007) ISBN 978-951-570-732-1 (nid.)
  • Christer Pursiainen: Venäjän idea, utopia ja missio (Gaudeamus, 1999) ISBN 951-662-759-5 (nid.)
  • Aleksandr Radishtshev: Matka Pietarista Moskovaan. Alkuteos: Puteshestvie iz Peterburga v Moskvu. Suomentaja: Johannes Remy. (Gaudeamus 2007). ISBN 978-952-495-008-4.
  • Riitta Pyykkö: Maa jossa kaikki on mahdollista: kirjoituksia Venäjästä (Kirja-Aurora, 2002) ISBN 951-29-2294-0 (nid.)
  • Ilmari Susiluoto: Suuruuden laskuoppi: venäläisen tietoyhteiskunnan synty ja kehitys (WSOY, 2006) ISBN 951-0-31431-5 (sid.)
  • Jouko Rautava, Pekka Sutela: Venäläinen markkinatalous (WSOY, 2000) ISBN 951-0-24815-0 (nid.)
  • Esa Seppänen Avaran sielun anarkia (2002)
  • Venäjä ja Eurooppa: Venäjän idea 1800-luvulla [Vesa Oittinen (toim.)] ( Vastapaino, 2007)
  • Salmenniemi, Suvi & Rotkirch, Anna (toim.): Suhteiden Venäjä. Gaudeamus: Helsinki 2008
Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1Lasketaan kuuluvaksi myös Aasiaan.
Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
Erityisalueet
1Lasketaan kuuluvaksi myös Eurooppaan.
Jäsenet
Jäädytetty
Tarkkailijat


Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA

Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Venäjä&oldid=4939997”