Tilsitin sopimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tsaari Aleksanteri I asui tässä talossa Napoleonin vieraana Tilsitissä Itä-Preussin puolella

Tilsitin sopimus oli Ranskan keisari Napoleonin ja Venäjän tsaari Aleksanteri I:n välillä Tilsitissä 7. heinäkuuta 1807 solmittu rauhan- ja liittosopimus. Kaksi päivää myöhemmin Napoleon solmi Tilsitissä rauhan myös Preussin kanssa, mikä päätti neljännen liittokunnan sodan.[1]

Aselepo Ranskan sekä Venäjän ja Preussin välillä oli solmittu 21.–25. kesäkuuta.[1]

Ranskan ja Venäjän sopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napoleonin ja Aleksanterin neuvottelupaikkana toimi Niemenjokeen ankkuroitu lautta. Sopimuksen perusteella osapuolet sitoutuivat paitsi rauhaan myös keskinäiseen liittoon. Napoleonin kannalta kyse oli merkittävästä edistysaskeleesta, koska hän sai aiemmin vastahakoisen Venäjän viimein mukaan ajamaansa Englannin mannermaasulkemukseen, jonka toimivuus oli riippuvainen sen tiiviydestä.

Sopimuksen perusteella Venäjä sitoutui välittämään rauhaa Ranskan ja Englannin välille. Edelleen, mikäli rauhantunnustelut epäonnistuisivat, Venäjä katkaisisi diplomaattisuhteensa Lontooseen ja tarvittaessa painostaisi mannermaasulkemukseen sitoutumattomat Portugalin, Tanskan ja Ruotsin mukaan saartoon.

Vastaavasti Ranska lupautui välittämään rauhaa sodassa olevien Venäjän ja Turkin välille, sekä tukemaan Venäjän valloituksia Turkin kustannuksella Euroopassa, mikäli Turkki ei suostuisi rauhanehtoihin.[2]

Ranskan ja Preussin sopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tsaari Aleksanterin tavoin myös Preussin kuningatar Luise neuvotteli henkilökohtaisesti Napoleonin kanssa, mutta Napoleon ei suostunut lieventämään Preussilta vaadittuja ankaria rauhanehtoja. Rauhansopimuksessa Preussi menetti puolet alueistaan, mukaan lukien kaikki sen Puolan jaoissa 1793 ja 1795 saamat alueet sekä kaikki Elben länsipuoliset alueet.[1] Preussin alue kutistui 231 000 neliökilometristä 119 000 neliökilometriin.[2] Preussin luovuttamista alueista muodostettiin muun muassa Ranskan vasallivaltioiksi tarkoitetut Westfalenin kuningaskunta sekä Varsovan suurherttuakunta. Preussi joutui myös osallistumaan mannermaasulkemukseen.[1] Lisäksi Preussi joutui maksamaan 120 miljoonaa frangia sotakorvauksia, ja Ranskan joukot miehittäisivät maata kunnes koko summa olisi maksettu.[2]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilsitin sopimuksella oli suuri merkitys Suomen historian kannalta, koska Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf oli vastustanut Napoleonia väsymättä eikä nytkään halunnut antaa periksi. Kovan diplomaattisen taivuttelun osoittauduttua tuloksettomaksi Aleksanteri julisti Napoleonin painostuksesta Ruotsille Suomen sodan nimellä tunnetun sodan vuonna 1808. Sen seurauksena Suomi liitettiin osaksi Venäjää.

Tilsitissä saavutettu kahden suurvallan yksimielisyys jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä jo 31. joulukuuta 1810 Aleksanteri salli englantilaisten alusten jälleen saapua venäläisiin satamiin.[2] Päätöksen taustalla oli Napoleonin oma yritys helpottaa maansa talousongelmia sallimalla määrättyjen puolueettomien alusten välittää Ranskan ja Englannin välistä kauppaa. Lopulta, alle viisi vuotta sopimuksen solmimisen jälkeen, Tilsitin sopimuskumppanit ajautuivat sotaan, jonka tulos oli ratkaiseva Napoleonin kohtalon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ihmiskunnan kronikka 1739–1860, s. 676–677. Gummerus 1988.
  2. a b c d Treaties of Tilsit (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.2.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]