Galitsian ja Volynian ruhtinaskunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Galitsian ja Volynian sijainti
Galitsian ja Volynian sijainti (1245-1349)

Galitsian ja Volynian ruhtinaskunta (ruteeniksi Галицко-Волинскоє Королѣвство, Galytško-Volynskoje Korolvstvo, lat. Regnum Galiciæ et Lodomeriæ) on vuosina 1199–1392 Itä-Euroopassa olemassa ollut historiallinen valtio, jonka alueita oli nykyisen Puolan, Valko-Venäjän ja Ukrainan alueella. Kiovan suuriruhtinaskunnan hajottua Galitsian ja Volynian ruhtinaskunta oli Vladimir–Suzdalin ja Novgorodin rinnalla merkittävimpiä itäslaavilaisia valtioita.

Alueen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galitsian ja Volynian ruhtinaskunnan perusti vuonna 1199 ruhtinas Roman Mstislavitš. Ruhtinaskunta alisti valtaansa Kiovan, teki rauhansopimuksen Unkarin kanssa, loi diplomaattiset suhteet Bysanttiin ja vahvisti itäslaavilaista vaikutusvaltaa Liettuassa. Vuonna 1205 Galitsian ja Volynian ruhtinaskunta kääntyi puolalaisia liittolaisiaan vastaan, ja seuranneissa taisteluissa prinssi Mstislavitš sai surmansa. Tämän seurauksena ruhtinaskunta jakautui pienemmiksi osasiksi ja joutui Unkarin ja Puolan kiistakapulaksi.

Unkarin kuningas Andreas II julisti itsensä alueen kuninkaaksi, Rex Galiciae et Lodomeriae. Unkari ja Puola sopivat 1214, että valtaistuin annetaan Andreaksen pojalle Kolomanille, joka oli nainut puolalaisen hallitsijan tyttären. Vuonna 1221 Mstislav Rohkea vapautti Galitsian ja Volynian unkarilaisten ikeestä, mutta vasta Daniel, Romanin poika (Danylo Romanovych), onnistui yhdistämään Volynian ja Galitsian sekä Kiovan voittamalla taistelussa 1245 Jaroslav II:n sekä puolalaiset että unkarilaiset. Samalla kuitenkin hänen oli tunnustettava naapuriseudun mongolien hallitseman Kultaisen Ordan valta-asema alueella.

Danilon valtakaudella Galitsiasta ja Volyniasta kehittyi voimakas ja kukoistava valtio. Kirjallisuutta tuotettiin ja kauppa kehittyi alueen suotuisen Mustanmeren ja Itämeren välisen sijainnin ansiosta. Tärkeimpiä kaupunkeja olivat hallituskaupungiksi muutettu Lviv, Halytš, Volodymyr, Przemyśl ja Terebovlija. Danielin kuoltua 1264 hänen kuningaskuntansa hajosi jälleen. Nimellisesti valtaan nousivat Danielinn pojat, mutta todellisuudessa valtaa käyttivät pajarit.

Vuonna 1352 lopulta valtakunta hajotettiin ja jaettiin Puolan ja Liettuan kesken. Lublinin sopimuksella 1569 nämä valtiot yhdistyivät Puola-Liettuaksi, johon Galitsia ja Volynia tulivat kuulumaan. Puola-Liettuan jaon aikoihin 1772 Itävallan keisarinna Maria Teresia, joka oli myös Unkarin kuningatar, otti esille unkarilaisten vanhan, lyhyen hallintajakson Galitsiassa ja Volyniassa ja käytti tätä peruteella Itävallan osallisuuteen jaossa. Itävallalle tulleen alueen viralliseksi nimeksi tuli Galitsia ja Lodomeria, vaikkakaan se ei vastannut maantieteellisesti historiallista Galitsian ja Volynian aluetta. Jaossa Galitsia jäi Itävallalle, kun taas Volynian jakoivat Preussi ja Venäjä keskenään Puolan kolmannessa jaossa 1795. Preussin Länsi-Volynian ja Venäjän Itä-Volynian välinen raja vahvistettiin 1797, minkä jälkeen Venäjä järjesti oman puolensa Volynian kuvernementiksi.

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.