Venäjän esihistoria

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tässä artikkelissa käsitellään nykyisen Venäjän Euroopan puoleisen alueen esihistoriaa paleoliittiselta kivikaudelta Kiovan Venäjän aikaan saakka.

Väestön alkuperä 110 000–22 000 eaa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paleoliittisella kivikaudella Neandertalin ihmisen tiedetään Uralin ja Kaukasuksen arkeologisten kaivausten perusteella asustaneen jo 100 000 vuotta sitten Venäjän alueella. cro-magnonin ihminen saapui Eurooppaan noin vuonna 35 000 eaa. suurriistaa metsästäen. Cro-Magnon-ihmisten arkeologisia kulttuureja nimitetään Aurignacin ja Gravetten kulttuureiksi. Volga- ja Okajoen välialueella on ollut Sungirin suurriistanmetsästäjien teknokompleksi. Samaan kulttuuriin kuuluvalla Kostenkin-Avdeevonin kulttuurin alueelta on löydetty "venus-aiheisia" pienoisveistoksia aikakaudelta 29 000–22 000 eaa.[1] Jääkauden maksimin 20 000–18 000 eaa. aikana asutus joutui vetäytymään tundra-alueen eteläreunoille, Mustanmeren alueille.

Jääkauden maksimin 18 000 eaa. jälkeiset väestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kostenkinin kulttuuri jatkui Ukrainan ja Venäjän eteläisillä alueilla lähes 6 000 vuotta jääkauden maksimin jälkeen, mutta noin 13 600 eaa. väestön määrä oli lisääntynyt ja jääkauden jälkeiset olosuhteet muuttuivat nopeasti.

Valdai- tai Veiksel- jääkauden jälkeinen lämpeneminen aiheutti tundra-alueiden muuttumisen ensiksi suuriksi jääjärviksi mm. Ukrainan Kostenkinin kulttuurin alueella. Asutus vaihtoi asuma-aluettaan ja levisi sieltä nopeasti noin vuosina 13 600–10 500 eaa. Itämeren rannoille ja Venäjän Uralille.[2] Laaja eurooppalainen Gravette-horisontti oli monilta piirteiltään homogeeninen. Se ulottui vielä noin 13 000 eaa. Pyreneiltä nykyisen Moskovan seuduille asti.[2] Mammuttiriistakanta romahti ja aikaisemmin erittäin hyvä toimeentulojärjestelmä muuttui huonommaksi. Euroopan mammutinmetsästäjien käyttämä alue rajoittui lämpenemisen jälkeen Keski-Venäjän/Ukrainan eteläiseen jokitasankoon. Nämä ovat lähes samoja alueita kuin Denekamp-interstadiaalin aikana 28 000–22 000 eaa. eläneet Sungir-Kostenki-kulttuurit. Itäisessä mammutinmetsästäjäteknokompleksissa oli jo kiinteitä ympärivuotisia tukikohtia. Silmiinpistävää oli silloinen mammutin metsästäjäväestön paikkasidonnaisuus,[2] koska mammutti oli kuolemassa sukupuuttoon.

Arojen metsittyessä ja mammutin hävitessä noin 11 000 eaa. seurasi asuinpaikkojen muutoksia. Kostenkinin-Moldovan-kulttuurien ja itäisen Desna-kompleksin väestöä siirtyi pohjoisemmaksi osana laajaa uutta Swidryn kulttuuria, jonka keskus on ollut nykyisen Puolan aluella.

Jään väistyessä Valdain ylängöltä pohjoiseen myöhäispaleoliittisen ja mesoliittisen (kivikauden) kulttuurien cro-magnon-metsästäjäväestöt asuttivat jään ja tundran alta vapautuvia alueita. Nämä kulttuurit, joiden tiedetään vaikuttaneen myös nykyisen Venäjän alueella, olivat Swidryn ja Kundan kulttuurit Puolan, Viron, Laatokan, Arkangelin alueella n. 9 000 eaa. sekä Venäjällä ja Valko-Venäjällä Krasnosilljan kulttuuri. Peuralaumojen häviäminen kaakosta ja idästä etenevä metsävyöhykkeen leviäminen aiheuttivat elinkeinojen muuttumisen pääasiassa hirven, majavan, suden ja villisian metsästykseksi. Myös kalastuksella on ollut merkitystä (ks. Antrean verkko).

Koska Venäjän Euroopan puoleiset itäosat ja Uralin takainen Aasia olivat jääkauden maksimin aikana jäättömiä, oli maankuoren tundra jopa kilometrien syvyydeltä jäässä. Tämän vuoksi ei ole arkeologista tietoa Koillis-Venäjän asutuksesta 22 000–9 000 eaa. Tämän ajan jälkeen arvellaan Kundan ja aikaisemmin etelään Swidryn kulttuurien metsästäjäväestöjen levinneen koko Venäjän alueelle. [2] Esimerkkinä tästä kaudesta ovat Veretjen asuinpaikan löydöt.

Swidry- ja Kunda-populaation arvellaan polveutuneen läntisistä cro-magnon-ryhmistä. Arkeologisesti on mahdoton osoittaa ovatko väestöt jatkuneet Kostenki-, Moldova-, Magdalien- ja Hampuri-kulttuureista. Kun ottaa huomioon tapahtumat Alleröd-kauden aikana, jolloin läntiset Federmesser-kärjet levisivät Keski-Venäjälle asti, on jopa todennäköistä, että Kundan väestö on sekoitus näistä myöhäispaleoliittisista populaatioista.[2] Uutta migraatiota Venäjän alueelle ei ole tullut kuin vasta noin 3 000 eaa. tai 1 000 eaa.

Kampakeraamiset kulttuurit 5 200–3 000 eaa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 5 000–3 000 eaa. esiintyvät kampakeramiikan alueet ulottuivat Veiksel-joelta Uralille. Tämän alueen on otaksuttu olleen kieleltään ainakin osittain suomalais-ugrilainen.[3][4]

Neoliittinen maanviljelykulttuurin leviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanviljely saapui Euroopan alueelle n. 6 500 eaa. alkaen. Noin 3 000 eaa. Dneprin ja Dnestrin välille kehittynyt Tripoljen kulttuuri oli maanviljelykulttuuri. Alueen alkuperäinen metsästysväestö vaihtoi toimeentulosysteemiään.

Paimentolaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustanmeren pohjoisrannoille saapui noin 1 000 eaa. alkaen nomadiheimoja, kimmerialaiset, skyytit, sarmaatit ja 375 jaa. hunnit. Kielellisesti turkinsukuisiksi oletetut hunnit kiihdyttivät Euroopan kansainvaelluksia.

Venäjän slaavilaistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Venäläiset

Venäjän slaavilaistuminen sai alkunsa Euroopan kansainvaelluksista. 500-luvun loppupuolelta alkaen itäslaavien esi-isät tulivat suomalais-ugrilaisten ryhmien alueille Ylä-Volgan, Väinän ja Niemenin vesistöalueilla. Etelässä slaavien ekspansio oli levinnyt Dneprin, Mustanmeren ja Karpaattien alueilta Balkanille.

800-luvulle tultaessa slaavit olivat levittäytyneet ja jakautuneet kielellisesti eteläiseen, läntiseen ja itäiseen haaraan. Itäinen haara muodosti venäläisten, ukrainalaisten ja valkovenäläisten kielelliset esi-isät. Novgorodista Venäjän maa levisi 900-luvulla Kiovaan. Kiovan Venäjä liitti 900-luvun loppupuolella alueeseensa Volga-ja Okajokien väliset suomensukuiset asukkaat.[1] Tämä johti vähitellen slaavilaistumiseen.

900-luvun lopulla Kiovan Venäjä avusti Bysantin keisaria Basileios II:sta kapinassa 988 jaa. ja kääntyi kristinuskoon. Kristinuskosta tuli muutamassa vuodessa valtionuskonto ja Venäjästä Bysantin vahva liittolainen.[1] Venäjän kirjoitetun historian voidaan katsoa alkaneen tästä tapahtumasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Heikki Kirkinen 2004: Venäjän historia.
  2. a b c d e Hans-Peter Schulz et al. artikkeli Muinaistutkija-lehden numerossa 4/1998
  3. Jouko Vahtola 2003: Suomen historia.
  4. Kampakeraaminen kulttuuri Museovirasto. Viitattu 3.12.2007.