Ero sivun ”Espoo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kumottu muokkaus 19146925, jonka teki 84.248.76.17 (keskustelu) – mallineen kautta
Merkkaus: Kumoaminen
Nimimerkki951 (keskustelu | muokkaukset)
3 398 muokkausta
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta   Edistynyt mobiilimuokkaus 
Rivi 506: Rivi 506:
|}
|}


Kaupungin [[keskustaajama]] on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Espoon keskuspaikka Espoon keskus, Leppävaara ja muut aluekeskukset eivät muodosta omia taajamiaan, vaan ne ovat osa Helsingin keskustaajamaa, joka ulottuu Espoon lisäksi usean Helsingin lähikunnan alueelle.<ref name="taajamat kunnittain 2011"/> Yhteensä Helsingin keskustaajamassa on 1 286 172 asukasta, ja sen pinta-ala on 682,98 neliökilometriä.<ref>[http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_11s7.px/table/tableViewLayout1/ Tilastokeskus]</ref> Kolmirannan taajama sijaitsee pääosin Espoossa, mutta pieniltä osin myös Kirkkonummella.<ref name="taajamat kunnittain 2011"/>
Kaupungin [[keskustaajama]] on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Espoon keskuspaikka Espoon keskus, Leppävaara ja muut aluekeskukset eivät muodosta omia taajamiaan, vaan ne ovat osa Helsingin keskustaajamaa, joka ulottuu Espoon lisäksi usean Helsingin lähikunnan alueelle.<ref name="taajamat kunnittain 2011">{{Verkkoviite | Osoite =http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_026.px | Nimeke = Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =28.9.2017 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Tilastokeskus | Viitattu =4.12.2018 | Kieli = }}</ref> Yhteensä Helsingin keskustaajamassa on 1 286 172 asukasta, ja sen pinta-ala on 682,98 neliökilometriä.<ref>[http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_11s7.px/table/tableViewLayout1/ Tilastokeskus]</ref> Kolmirannan taajama sijaitsee pääosin Espoossa, mutta pieniltä osin myös Kirkkonummella.<ref name="taajamat kunnittain 2011"/>


=== Kieli ===
=== Kieli ===

Versio 20. syyskuuta 2020 kello 23.33

Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Muita merkityksiä on käsitelty täsmennyssivulla.
Espoo
Esbo

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°12′20″N, 024°39′20″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Helsingin seutukunta
Kuntanumero 049
Hallinnollinen keskus Espoon keskus
Perustettu 1400-luvulla
– kauppalaksi 1963
– kaupungiksi 1972
Pinta-ala ilman merialueita 330,25 km²
232:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 528,03 km²
211:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 312,34 km²
– sisävesi 17,91 km²
– meri 197,78 km²
Väkiluku 314 024
toiseksi suurin 31.12.2023 [2]
– väestötiheys 1 005 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 18,7 %
– 15–64-v. 66,2 %
– yli 64-v. 15,0 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 69,9 %
– ruotsinkielisiä 6,4 %
– muut 23,6 %
Kunnallisvero 5,30 %
306:nneksi suurin 2024 [5]
Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä
Hallituksen puheenjohtaja Markku Markkula
Espoon kaupunginvaltuusto 75 paikkaa
– puheenjohtaja Inka Hopsu
  2017–2021[6]
 • Kok.
 • Vihr.
 • SDP
 • RKP
 • Kesk.
 • Ps.
 • Vas.
 • Sin.
 • KD
 • Lib.
28
17
10
6
3
3
3
2
2
1
www.espoo.fi

Espoo (ruots. Esbo) on kaupunki Uudellamaalla, Helsingin metropolialueella, Suomenlahden rannalla. Sen naapurikunnat ovat Vihti ja Nurmijärvi pohjoisessa, Vantaa ja Helsinki idässä, Kirkkonummi lännessä sekä Kauniainen Espoon sisällä.[7] 2023-12-3131. joulukuuta 2023 Espoon väkiluku oli 314 024 asukasta.[2] Sen pinta-ala on 528,03 km² (2022-01-01-11. tammikuuta 2022), josta 312,34 km² on maata, 17,91 km² sisävesiä ja loput 197,78 km² merta.[1] Espoo on osa neljän kaupungin muodostamaa pääkaupunkiseutua, jonka kunnilla on laissa säädettyinä yhteistoimintavelvoitteina jätehuolto ja joukkoliikenne.[8] HSY vastaa alueen jäte- ja vesihuollosta ja HSL joukkoliikenteestä. Laajempaan Helsingin seudun metropolialueeseen kuuluu Espoon lisäksi 13 Uudenmaan kuntaa.[9] Espoon kaupunkirakenne on vahvasti sidoksissa Helsinkiin ja muihin ympäröiviin kuntiin. Lähes sen koko väestö asuu Helsingin keskustaajaman alueella.

Espoo on väkiluvultaan Suomen toiseksi suurin kunta. Espoon väkiluku ohitti Tampereen vuoden 1991 alussa.[10] Espoo on tunnettu myös Nokian, energiayhtiö Fortumin, Angry Birdsin kehittäneen peliyhtiö Rovion sekä useiden muiden korkean teknologian yritysten kotikaupunkina, Nuuksion kansallispuistosta sekä Otaniemen kampusalueesta, jossa sijaitsee Aalto-yliopiston kuusi korkeakoulua. Espoossa sijaitsee myös Pohjoismaiden suurin kaatopaikka, Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus, johon varastoidaan pääkaupunkiseudun noin 1,2 miljoonan asukkaan ja teollisuuden jätteet.[11]

Espoon maapinta-alasta oli vuoden 2004 lopussa kaavoitettuna hieman vajaa kolmannes. Espoossa on kaupungiksi varsin paljon metsää. Kaavoitetulla alueella metsää on noin 2 000 ha, ja lisäksi on kaavoittamattomat metsäalueet. Espoon pohjoisosassa on useita järviä, joista suurimmat ovat Bodominjärvi, Nuuksion Pitkäjärvi, Pitkäjärvi, Loojärvi, Velskolan Pitkäjärvi, Saarijärvi, Matalajärvi, Siikajärvi ja Lippajärvi.[12] Kaikkiaan Espoossa on 73 vähintään hehtaarin laajuista järveä.[13]

Espoon alueella on ollut asutusta vähintään 8 000 vuotta. Esihistoriallisen ajan asuinpaikkoja tunnetaan kivikaudelta sekä varhaismetallikaudelta. Vanhin Espoota koskeva historiallinen maininta on vuodelta 1431. Espoo itsenäistyi Kirkkonummesta omaksi seurakunnakseen 1400-luvulla.[14] Espoon ensimmäinen kuntakokous pidettiin vuonna 1868 ja ensimmäinen edustuksellinen kunnanvaltuuston kokous vuonna 1910. Espoosta tuli kauppala vuonna 1963 ja kaupunki 1972.

Espoo-päivää vietetään 27. elokuuta.

Maantiede

Uloimman saariston paljaat kallioluodot alkavat vaihtua metsäisemmiksi saariksi rannikkoa lähestyttäessä. Kuvassa Kytön entinen linnakesaari.
Maisemaa Soukan Kasavuorelta
Nuuksion kansallispuisto

Yleistä

Espoon kokonaispinta-alasta maata on noin 59 % ja merta 37 %. Sisävesiä on runsaat 3 %. Etelä-Espoon saaristo- ja rantavyöhyke muuttuu rehevien jokiseutujen ja Keski-Espoon pelto- ja kulttuuriaukeiden pohjoispuolella järvisyydeltään runsaaksi ja jylhäksi maastoksi. Paikoitellen Pohjois-Espoon järvialue muistuttaa Järvi-Suomea. Suurin osa Nuuksion järviselänteestä sijaitsee Espoon alueella, ja paikoin se jatkuu Vihdin puolelle.[15] Uudenmaan suurimmat järvet, Lohjanjärvi ja Hiidenvesi, sijaitsevat selänteen länsipuolella.

Kallioperä

Espoon jylhän ja kallioisen topografian kivilajit ja rakenteet ovat syntyneet 1880–1650 miljoonaa vuotta sitten. Nykyiseen ympäristöön on vaikuttanut etenkin viimeisin jääkausi - mannerjäätikkö vetäytyi nykyisen Espoon alueelta noin 13 000 vuotta sitten. Ensimmäisinä merenpinnan alta paljastuivat Pohjois-Espoon korkeat mäet kuten Mustakorvenkallio.[16] Rannikon ja saariston runsaat silokalliot ovat syntyneet mannerjään kulutuksesta; niiden pinnoilla on havaittavissa uurteita, jotka mukailevat mannerjään kulkusuuntaa. Mannerjäätiköstä irronneet jäävuoret ovat puolestaan kuljettaneet mukanaan useita siirtolohkareita,[17] joita ovat muun muassa Kunnarlan siirtolohkare, Soukan siirtolohkare ja Suomenojan siirtolohkare.

Espoon kallioperän pääkivilajeja ovat gneissit, migmatiitit, graniitit, gabrot, amfiboliitit ja kiilleliuskeet. Nuuksiossa tavataan harvinaista pallokiveä, esiintymä on myös kansainvälisesti arvokas.[18] Useissa kohdin kallioperän päälle on kerrostunut paksua savikkoa ja savisiin laaksopainanteisiin on aikoinaan raivattu peltoja. Savipatjojen paksuus muodostui pääosin Baltian jääjärvi- ja Yoldiamerivaiheessa.[19] Perinteiseen espoolaiseen luonnonmaisemaan kallioperän vaikutus on huomattava: loivasti aaltoilevilta pelloilta kohoaa jyrkästi korkeita kallioseinämiä. Pohjoisen Espoon pitkänomaiset järvet sijaitsevat kallioperän ruhjelaaksoissa. Kallioperän muotoutuminen on määrännyt rannikon suuret muodot, kuten Espoonlahden ja Laajalahden. Maankohoamisen, metsämaan soistumisen ja järvien umpeenkasvun johdosta savikerroksen päälle on paikoin muodostunut soita ja turvekerrostumia. [17]

Merialue

Espoon merialue on verraten kapea kaistale Kirkkonummen ja Helsingin merialueiden välissä.[20] Merialueen eteläisen osan eli ulkosaariston syvyys on enimmillään joitakin kymmeniä metrejä. Helsingin ja Tukholman välinen laivareitti halkoo merialueen uloimpia osia ja siellä täällä on pieniä puuttomia, meren huuhtomia kallioluotoja. Ulkosaariston isoimmilla saarilla kasvaa puustoa. Niihin kuuluu muun muassa entinen linnakesaari Kytö. Pienimmät saaret ovat matalia kallioluotoja, kuten Stenskär. Ne ovat merkittäviä lintujen pesimäpaikkoja, ja monet niistä ovat suojeltuja. Kesäisin niillä saattaa kukkia niittylaikkuja. Lähempänä Espoon rantaviivaa sijaitsevat muun muassa Stora Herrö, Pentala, Kopplorna ja Lehtisaaret. Saarilla on runsaasti loma-asutusta, ja niitä kutsutaan toisinaan välisaaristoksi.[21]

Sisäsaariston saaret ovat suurempia ja rehevämpiä, niissä on venesatamia, rakennuksia ja lähimpänä mannerta sijaitsevilla saarilla on myös vakituista asutusta. Suvisaariston asuttuihin saariin on maayhteys ja se muodostaa oman kaupunginosansa, joka tosin on ilmeeltään varsin maaseutumainen.

Merialue työntyy sisämaahan useissa kohdin merenlahtina, joista suurimmat ovat Espoonlahti lännessä ja Laajalahti idässä. Niiden välisellä rantavyöhykkeellä sijaitsevat muun muassa Nuottalahti, Haukilahti ja Otsolahti. Lahdet ovat matalia ja saaria on runsaasti, etenkin Espoonlahdella. Laajalahden saaret sijaitsevat pääosin Helsingin hallinnollisella alueella. Espoon niemimaista suurin on Soukka, joka pirstaloituu etelässä saaristoksi. Näkymiä avomerelle ei siten juurikaan avaudu. Lähimmät laivasatamat sijaitsevat Helsingissä, Espoon rannoilla on sitä vastoin useita pienvenesatamia, suurimpana Suomenojan venesatama.[22] Espoon edustan vesiliikenne koostuu lähinnä erikokoisista moottoriveneistä, vesiskoottereista ja saaristoliikennettä hoitavista lautoista.

Luonnonmaantieteellisesti Espoon rantavedet jakautuvat neljään merialueeseen, jotka ovat lännestä lukien Espoonlahti, Suvisaaristo-Lauttasaari ja Seurasaari. Neljäs merialue on edellisten eteläpuolinen Helsinki-Porkkala. Espoonlahden merialueen pinta-ala on 19,2 neliökilometriä. Sen pohjoisosassa sijaitsee Espoonlahden luonnonsuojelualue. Merialueen länsiosa on Kirkkonummen alueella. Suvisaaristo-Lauttasaaren merialueen pinta-ala on 48,5 neliökilometriä. Se ulottuu Stora Herrön ja Pentalan rannoilta aina Helsingin Länsisatamaan. Seurasaaren merialueen pinta-ala on 13,1 neliökilometriä. Sen luoteisosassa sijaitsee Laajalahden luonnonsuojelualue. Merialue on suurimmaksi osaksi Helsingin alueella. Helsinki-Porkkalan merialueen pinta-ala on 400,5 neliökilometriä. Se ulottuu Porkkalanniemen itärannalta aina Suomenlinnaan ja Santahaminaan. Alueella sijaitsee muun muassa Kytö, Stenskär, Knapperskär ja Gåsgrund.[23]

Rantaviiva

Espoon rantaviivan pituus on noin 58 kilometriä ja sen edustalla on 165 saarta.[24] Rantaviiva on moni-ilmeinen maaduntalahtineen, ruovikkoineen, hiekkarantoineen, rantakallioineen ja venesatamineen. Lähinnä Westendissä on mereen rajautuvia omakotitontteja, muualla Espoossa rannat ovat pääosin yleisessä käytössä. Espoon rannoille on rakennettu niin kutsuttu Rantaraitti, jonka reitti kattaa lähes koko rantaviivan.[25] Kivenlahdessa on rantakallioita, ihmisen muokkaamaa rantaviivaa ja hiekkarantoja rinta rinnan.

Maa kohoaa Espoossa noin neljännesmetrin sadassa vuodessa ja kosteat maankohoamisrannat soistuvat vähitellen.[19]

Manneralue

Nuuksion Pitkäjärvi Pohjois-Espoossa.
Länsiväylä Etelä-Espoossa Suomenlahden rannalla.

Espoossa on kuusi Natura 2000 -aluetta: Bånbergetin aarnialue, Espoonlahti–Saunalahti (osin Kirkkonummen puolella), Laajalahden lintuvesi, Matalajärvi, Nuuksio (osin Kirkkonummen ja Vihdin puolella) sekä Vestran suot, lehdot ja vanhat metsät (osin Vantaan puolella).[26] Espoon metsät ovat suurelta osin kuusi- ja mäntyvaltaisia kangasmetsiä, sekapuina on lehtipuita. Reheviä ja monimuotoisia lehtoja on paikoitellen, niissä kasvaa runsaasti jalopuita, kuten tammea.[27] Eteläisen Espoon ekologinen ydinalue on Keskuspuisto, joka muodostuu pääosin kahdesta metsämassiivista: Harmaakallio ja Bosmalm.[28]

Espoon kuuluisin ja suosituin luontokohde on pohjoisen Espoon järviylängöllä sijaitseva Nuuksion kansallispuisto, joka ulottuu myös Kirkkonummen ja Vihdin puolelle. Yhtenäisen metsäalueen ja makean veden altaiden ohella Nuuksiossa on pieniä soita ja niittyjä. Alueella on myös reheviä lehtomaisia purolaaksoja.[29]

Espoon korkein kohta eli Mustakorvenkallio sijaitsee Velskolassa Saarijärven lounaispuolella 114 metriä merenpinnan yläpuolella ja yli 40 metriä Saarijärven vedenpintaa korkeammalla.[30] Myös aivan rannikon tuntumassa on verraten korkeita paikkoja, kuten Soukan Kasavuori, joka kohoaa 44 metrin korkeuteen merenpinnasta.[31]

Sisävedet

Espoossa on yli sata järveä ja lampea, joista 73 on yli hehtaarin laajuisia.[15][13] Espoon järvet syntyivät, kun mannerjään sulettua maa alkoi hiljalleen kohota ja vettä jäi kalliopohjan painanteisiin. Espoon vanhimmat järvet ovat yli 80 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevat Kalatoin, Iso Majaslampi, Orajärvi ja Pieni Majaslampi. Tuolloin nykyinen Itämeri oli niin sanotussa Yoldiameren vaiheessa, joka oli syntynyt Baltian jääjärven pinnan laskettua lyhyessä ajassa kymmeniä metrejä. Nuuksio laajeni pikku hiljaa osaksi mannerta ja uusia järviä muodostui merenpinnan laskiessa. Kehitys pysähtyi noin puolentoista tuhannen vuoden ajaksi muinaisen Itämeren alueen muututtua Ancylusjärveksi. Sen pinta oli alkuun noin 60 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Ancylusjärvestä muotoutui suolainen Litorinameri, kun nykyiset Tanskan salmet alkoivat aueta. Litorinameren pinta oli noin 34 metriä nykyisen meren yläpuolella. Tuolloin lähes kaikki pohjoisen Espoon järvet olivat kuroutuneet irti merestä. Vain Nuuksion Pitkäjärvi oli edelleen kapeana, vuonomaisena merenlahtena. Litorinameren ranta pysyi varsin kauan paikoillaan maan kohoamisen hidastuttua. Tuolloisesta muinaisrannasta on jäänyt jäljelle kivikkopalteita mäenrinteisiin ja kallioille. Nuuksion Pitkäjärvi kuroutui järveksi vasta noin 5 000 vuotta sitten. Noin 4 000 vuotta sitten maa oli kohonnut siihen pisteeseen, että myös Bodominjärvi, Lippajärvi ja muut keskisen Espoon altaat muuttuivat matalista merenlahdista järviksi.[32]

Suurin osa Espoon järvistä sijaitsee Turunväylän pohjoispuolella, etenkin Nuuksion järviylängöllä. Pitkäjärvi-nimisiä altaita on kolme: Pitkäjärvi, Nuuksion Pitkäjärvi ja Velskolan Pitkäjärvi. Espoon suurin järvi on Bodominjärvi, sen pinta-ala on 4,1 km² ja keskisyvyys 4,3 metriä.[33] Nuuksion Pitkäjärven suurin syvyys on 18 metriä ja keskisyvyys 6,5 metriä, sen 60 km²:n suuruisella valuma-alueella on kymmenittäin järviä ja lampia.[34] Etelä-Espoossa järviä on niukalti. Kaitaalla sijaitsee kuuden hehtaarin laajuinen matala Hannusjärvi[35] ja Pentalan saaressa on pieni Pentalanjärvi.[36]

Koska Salpausselkien eteläpuoliset makean veden altaat muodostuivat muinaisten merenlahtien perukoiden kurouduttua järviksi maankohoamisen seurauksena, ne jäivät varsin vähäsaarisiksi.[32] Yksi harvoja Espoon sisävesien saaria on Saarijärven viisitoistahehtaarinen saari aivan Vihdin rajalla. Kallioiselle ja mäntymetsäiselle saarelle ehdotettiin aikoinaan nimeä Partiosaari, mutta asia raukesi.[37]

Espoon järvien pintojen korkeuserot ovat huomattavan suuria. Korkeimmalla sijaitsee Pieni Majaslampi, 97 metriä merenpinnan yläpuolella. Läheinen Saarijärvi sijaitsee noin 25 metriä Pientä Majaslampea alempana. Korkeuserojen seurauksena lähekkäin sijaitsevien vesialtaiden välisiin puroihin syntyy kevätaikaan lumien sulamisen myötä jopa pieniä koskia.[38]

Espoon kymmenen suurinta järveä (pinta-alan mukaisesti):[39][40]

Sija Järvi Pinta-ala
(km²) 		Vesitilavuus
(km³) 		Keskisyvyys
(m) 		Syvin kohta
(m) 		Korkeustaso
(m)
1. Bodominjärvi 4,12 0,018 4,3 12,7 22,9
2. Nuuksion Pitkäjärvi 2,45 0,016 6,5 18,0 27,3
3. Pitkäjärvi 1,71 0,0039 2,3 5,6 19,2
4. Loojärvi 1,19 4,0 13,5
5. Velskolan Pitkäjärvi 1,02 0,0027 2,7 8,0 50,8
6. Saarijärvi 0,95 13,0 72,3
7. Matalajärvi 0,73 0,0009 1,2 2,4 22,9
8. Siikajärvi 0,69 0,0039 5,6 13,8 57,3
9. Lippajärvi 0,57 0,0013 2,3 4,5 19,4
10. Sahajärvi 0,55 0,0016 3,0 6,5 42,8

Espoon alueella virtaa muutama vaatimaton joki, kuten Espoonjoki ja Mankinjoki.

Ilmasto

Kevät. Vappu Soukan Puropuistossa.
Kesä. Piispansilta Matinkylässä.
Syksy. Suvisaaristo pohjoisesta kuvattuna.
Talvi. Veneitä Bodominjärven rannalla.

Lämpötilat ja sademäärät

Sijainti pohjoisilla leveysasteilla laajan Euraasian mantereen ja vielä laajemman Atlantin valtameren välillä aiheuttaa Espoon säätilaan hyvinkin nopeita vaihteluita. Ilmastoon vaikuttaa olennaisesti myös maaston korkeus merenpinnasta: espoolaiset elävät valtaosin Bodominjärven eteläpuolella, missä maasto kohoaa vain paikka paikoin yli 50 metriä merenpinnan yläpuolelle. Pohjois-Espoossakaan ei ole varsinaista ylänköä: siellä maasto on ylimmillään runsaat 100 metriä mpy.

Espoo sijaitsee hemiboreaalisella vyöhykkeellä eli tammen vyöhykkeellä. Merkittävin ilmastoon paikallisesti vaikuttava tekijä on Suomenlahti, jonka vaikutus on keväisin viilentävä ja syksyisin lämmittävä. Rannikkokonvergenssi lisää sademääriä sisämaahan mentäessä. Nuuksion paikallisilmasto poikkeaa muusta Espoosta: maasto nousee Nuuksioon lähes kaikista ilmansuunnista, mikä aiheuttaa ilmavirtauksille pakotetun nousun, joka puolestaan vaikuttaa pilvisyyteen. Nuuksion selänne on sademäärältään Suomen runsainta. Lisäksi Nuuksion ilmastoon vaikuttaa rikkonainen maasto, joka aiheuttaa sademääriä lisäävää kitkaa. Nupurissa mitattiin vuonna 1981 sademääräksi 1 109 millimetriä, joka on Suomen ennätys.[41] Eteläisessä Espoossa Suurpellon alue on ympäristöään hivenen viileämpi.[42]

Vaikka Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki, sen meteorologisia keskiarvoja ei ole mitattu. Naapurikuntien sääasemilla vuoden keskilämpötila oli kaudella 1981–2010 noin 5–6 °C. Kylmintä on tammi–helmikuussa ja lämpimintä heinä–elokuussa. Vuodenaikojen väliset lämpötilaerot pienenevät rannikkoa kohden. Aivan rantaviivalla ja saaristossa lämpötila kohoaa harvoin yli 30 °C:n ja laskee harvoin alle –20 °C:n. Sademäärä on keskimäärin 600–700 millimetriä vuodessa. Kuivinta on keväisin ja sateisinta elokuussa sekä lokakuusta joulukuuhun. Sadepäiviä on eniten syksyisin.[43]

Ilmatieteen laitoksella on Espoossa kahdeksan havaintoasemaa: Friisilä, Kivenlahti, Kytö, Leppävaara, Luukki, Nuuksio, Otaniemi ja Tapiola. Sääasemia ovat Nuuksio ja Tapiola, jotka otettiin käyttöön 2010-luvulla. Nuuksion asema sijaitsee harvaanasutulla ja maastoltaan rikkonaisella järviselänteellä 90 metriä mpy. Tapiolan sääasema sijaitsee Suomenlahden rannikolla esikaupungissa 6 metriä mpy.[44]

Lumiolot

Keskimäärin lumipeite saadaan Espooseen joulun jälkeen ja se katoaa maalis–huhtikuun taitteessa. Lumiolot vaihtelevat rannikolla enemmän kuin sisämaassa. Lumitalvi saattaa kestää joinakin vuosina jopa viisi kuukautta, toisinaan koko talvi saattaa olla lähes lumeton. Etenkin lounaasta saapuu matalapaineita tuoden mukanaan lauhaa ilmaa, joka pitää lumipeitteen ohuena tai sulattaa sen kokonaan.[41]

Tuulet

Merituuli puhaltaa pilviä sisämaahan etenkin keväisin. Olarinkatu pohjoiseen. Koivuihin tulee hiirenkorvat yleensä vapun tienoilla.

Espoon vallitseva tuulensuuntasektori on etelä–länsi, kuten Suomessa ylipäätään, eli lounatuulta on eniten.[45] Rannikkoseudun paikallistuuliin vaikuttaa laaja-alaisesti merituuli, joka voi itsenäisestikin luoda oman tuulikenttänsä. Se saattaa muuttaa perustuulen suuntaa ja nopeutta rannikon läheisyydessä useaan otteeseen vuorokauden aikana. Etenkin keväisin ja alkukesästä merituuli pitää saariston ja rantaviivan pilvettömänä, kun taas etäällä sisämaassa on valkea pilvivalli, joka toisinaan aiheuttaa kuuroluontoisia sateita.[46]

Ilmanlaatu

Espoon ilmanlaatu on verraten hyvä huolimatta liikenteen heikentävästä vaikutuksesta. Liukkaudentorjuntaan käytetään etenkin kävelyteillä hiekkaa, mikä aiheuttaa huomattavan pölyongelman keväisin. Nastarenkaat nostavat niin ikään haitallisten hiukkasten määrää. Espoon ilmanlaatua mitataan Leppävaarassa ja Luukissa. Lisäksi on siirrettäviä mittausasemia.[47][48] Lepän ja koivun siitepöly heikentää ilmanlaatua keväisin, heinät ja pujo puolestaan kesäisin.[49]

Valaistusolot

Espoo sijaitsee 60. pohjoisen leveyspiirin tuntumassa, joten päivän pituus vaihtelee tuntuvasti. Kesäpäivänseisauksessa se on noin 19 tuntia ja talvipäivänseisauksessa noin 6 tuntia. Auringon kulma kesällä on korkeimmillaan 53,4° ja talvella vastaavasti 6,6°. Espoo on pohjoisimpia paikkoja, jossa on nauttista hämärää myös kesäpäivänseisauksen aikaan, eli aurinko on yön pimeimpänä hetkenä vähintään 6 astetta taivaanrannan alapuolella.[50] Varsinaista pimeää ei tuolloin ole. Talvipäivänseisauksen aikaan valoisa hetki jää puolestaan lyhyeksi, varsinkin kun aurinkotunteja on marras–tammikuussa niukalti.[50]

Rakennusten langettamat varjot ovat kesäisinkin pitkiä. Lyhimmillään ne ovat kesäpäivänseisauksessa keskipäivällä noin 75 % rakennuksen korkeudesta. Esimerkiksi Niittyhuipun varjon pituus on tuolloin noin 63 metriä. Talvipäivänseisauksessa keskipäivällä varjon pituus on peräti 8,8 kertaa rakennuksen korkeus. Esimerkiksi Tapiolan keskustornin varjo on tuolloin noin 430 metriä pitkä.[51]

Espoon virallinen aika määritellään 30. itäisen pituuspiirin mukaan. Kaupunki sijaitsee yli viisi pituusastetta siitä länteen, joten solaarinen keskipäivä on yli 20 minuuttia myöhemmin kuin 30. pituuspiirillä.

Kasvukausi

Espoo kuuluu kasvien menestymisvyöhykkeeseen 1b. Terminen kasvukausi kestää keskimäärin hieman yli puoli vuotta. Kasvukausi alkaa yleensä huhtikuussa ja päättyy lokakuussa. Toisinaan se jatkuu marraskuun alkupuolelle. Termisen kasvukauden tehoisan lämpötilan summa on yli 1 400 °Cvrk, ja vuosittaiset vaihtelut ovat suuria.[52]

Fauna

Noin puolet Suomen pesimälajistoon kuuluvista 240 linnusta pesii Nuuksiossa.Yleisimmät linnut ovat peippo ja pajulintu. Muita lintulajeja ovat muun muassa kaakkuri, kuikka, lehtokerttu, sirittäjä ja varpuspöllö. Uhanalaiset kangaskiuru ja kehrääjä pesivät kalliomänniköissä. Yleisiä nisäkkäitä ovat hirvi, kettu, lepakko, metsäjänis ja valkohäntäkauris. Harvinaisia ovat muun muassa ilves, liito-orava ja metsäkauris. Piisamia tavataan Etelä-Espoossa Suomenojan lintualtaalla.[53][54]

Vesieläinten lajisto on rikas. Espoon virtavesissä tavataan saukkoa ja merenluodoilla itämerennorppaa. Espoonlahden merialueen erikoisuus on uhanalainen meriupokaskuoriainen. Pienen, sinivihreän ja erittäin harvinaisen kovakuoriaisen purohyrrän ainoa tunnettu suomalainen esiintymä on Glomsinjoen rantalehdossa.[55][56]

Suomenojan lintuallas on lintujen kannalta valtakunnallisesti merkittävä. Siellä esiintyy muun muassa uhanalainen liejukana sekä mustakurkku-uikku ja harmaasorsa. Yleisin ja kuuluvin laji on naurulokki.[54] Joutsen on yleinen näky Espoon saaristossa ja merikotkiakin voi tavata.

Historia

Espoon tuomiokirkon pääty.
Espoon kuninkaankartano
Tapiolan Taskumattitalot rakennettiin 1959–1961. Kuva vuodelta 1967.

Espoon alueella on ollut asutusta ainakin 8000 vuotta. Kivikauden asuinpaikkoja tunnetaan muun muassa Nuuksiosta ja Peringistä.[57] Varhaismetallikauden asuinpaikkalöytöjä on puolestaan tehty Mikkelästä[58] ja esiroomalaiselle rautakaudelle ajoitetusta Morbystä, joista jälkimmäinen on karjatalouden tutkimuksen kannalta merkittävä kohde.[59] Espoosta löytyneet rautakautiset esineet ovat pääosin peräisin savolais-karjalaisista muinaispuvuista, ja alueen naisilla on ollut samanlaisia koruja kuin Mikkelin seudulla.[60] Paikannimistöön on jäänyt jälkiä seudun varhaisesta asutuksesta. Esimerkiksi Soukan alkuperäinen nimi on ollut Soukko.[61] Suurin osa Espoon alkuperäisistä kylistä ovat olleet paikannimien valossa hämäläisten perustamia. Viimeistään 1100-luvulla hämäläistaloja oli Kaukjärven eli nykyisen Pitkäjärven rannalla Kauklahdessa, Karvasmäellä, Bembölessä, Haapalahdessa ja Finnevikissä.[62]

Ruotsalaisten Uudenmaan kolonisaation seurauksena myös Espooseen siirtyi 1200-luvulta lähtien väestöä Ruotsista. Ensimmäiset ruotsalaiset tulivat alueelle todennäköisesti nykyisen Kirkkonummen kautta ensiksi Esbobyn tienoille, josta he jatkoivat koilliseen Kauklahteen, Bemböleen ja Vanhakartanoon. Myöhemmässä vaiheessa siirtolaisia saattoivat tulla Espooseen myös suoraan Ruotsista, todennäköisesti Sveanmaalta. Espoon ruotsinkielinen nimistö on tältä ajalta. Siirtolaisten toimesta hämäläisten suomenkieliset nimet ruotsalaistettiin. Esimerkiksi Kaukalahti muuttui Köklaxiksi ja Karvasmäki Kasvasbackaksi. Nykyiset suomenkieliset nimet saattoivat tässä prosessissa myös muuttua alkuperäisistä. Esimerkiksi paikannimi Välli muuttui siirtolaisten toimesta ruotsinkieliseen muotoon Vällskog, josta paikan nykyinen suomenkielinen nimi Velskola juontaa juurensa.[62]

Espoon nimi viitannee joennimeen Espoonjoki (ruots. Esboån, alkujaan Espå / Espåå), jonka puolestaan arvellaan saaneen nimensä jokea reunustaneista haavoista (ruotsin kielen haavikkoa tarkoittava sana on äspe). Nimi esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1431. Alun perin nykyinen Gumbölenjoki oli nimetty Espoonjoeksi joen varrella sijainneen kylän mukaan. Kun sitten Södrikin kylän liepeille rakennettiin kirkko, Espoonjoeksi nimettiin Kirkkojärvestä Kauklahteen virtaava joki.[63]

Espoon vaakunassa esiintyvä kruunu viittaa Espoon kuninkaankartanoon ja hevosenkenkä kyyditysvelvollisuuteen, joka kuninkaantien varrella sijainneella pitäjällä oli. Monin paikoin Espoon teistä on jäljellä Kuninkaantien keskiaikaista linjausta. Tämä Suomen keskeisin historiallinen maantie, Turun ja Viipurin välinen Suuri Rantatie syntyi 1340- tai 1350-vuosikymmenellä.[64]

Espoosta tuli oma seurakuntansa 1400-luvulla. Se oli aiemmin ollut Kirkkonummen seurakunnan alainen kappeliseurakunta.[14] Kirkosta erillinen kunnallishallinto perustettiin 1868. Espoon tuomiokirkko sijaitsee Espoonjoen varrella, ja sen vanhimmat osat ovat 1480-luvulta. Se on yksi pääkaupunkiseudun vanhimmista säilyneistä rakennuksista, joskin Helsingin pitäjän kirkko on hieman vanhempi. Espoon keskus on kasvanut kirkon ja lähellä sitä sijaitsevan rautatieaseman ympärille.

Vuonna 1920 Espoo oli alle 9 000 asukkaan maalaiskunta, ja 70 prosenttia asukkaista oli ruotsinkielisiä. 75 prosenttia koko väestöstä elätti itsensä maataloustyöllä. Kauniainen erotettiin Espoon kunnasta vuonna 1920, mutta Espoon ja Kauniaisten välinen raja vahvistettiin vasta 1940-luvun lopulla. Espoo alkoi kasvaa voimakkaasti 1940- ja 1950-luvuilla, ja se kehittyi maatalousvaltaisesta maalaiskunnasta nopeasti kauppa-, palvelu- ja teollisuuskaupungiksi. Espoon sijainti Helsingin vieressä houkutteli pääkaupungissa työskenteleviä muuttamaan kasvavaan naapurikaupunkiin. Jo ennen toista maailmansotaa oli rantaradan asemien läheisyydessä useita esikaupunkialueita kuten Leppävaara ja Kilo sekä teollisuustaajamaksi muodostunut Kauklahti. Sen jälkeen kun uusi Jorvaksentie (nykyisen Länsiväylän edeltäjä) valmistui, alettiin myös sen läheisyyteen rakentaa pientaloja, varsinkin Westendiin. Sodan jälkeen Espooseen rakennettiin myös runsaasti rintamamiestaloja. Suuri väestönkasvu alkoi kuitenkin varsinaisesti vasta 1950-luvun alussa, kun Asuntosäätiö alkoi rakentaa Tapiolaa ja samaan aikaan viereiseen Otaniemeen alettiin rakentaa Teknillisen korkeakoulun uutta kampusaluetta.

Espoon ja Kirkkonummen rajalla oleva Espoonlahti oli vuosina 1944–1956 myös Neuvostoliiton hallussa olleen Porkkalan sotilastukikohdan rajana. Suuri osa Kirkkonummea, mutta myös kaistale Espoon vesialuetta ja muutamat siellä olevat saaret kuuluivat tukikohdan alueeseen. Espoossa lähellä Porkkalan alueen rajaa sijaitsevasta Kauklahden rautatieasemasta tuli Suomen ja Neuvostoliiton tiukasti vartioitu raja-asema. Maayhteys Porkkalan alueelle kulki Kivenlahden sillan kautta. Sotilastukikohdan aikana osa Espoon länsirannikosta oli evakuoitu asukkaistaan ja rajakylien talojen ikkunat Neuvostoliiton puolella oli peitettävä iltaisin. Porkkalan vuokra-alueen läpi kulkevien junien ikkunat peitettiin luukuilla ulkopuolelta läpiajon ajaksi.

1960-luvun alussa suunniteltiin Espoon jakamista kolmeksi kunnaksi. Sen tuolloin jo varsin tiheään asutuista itäosista aiottiin muodostaa Tapiolan ja Leppävaaran kauppalat, kun taas kunnan silloin vielä jokseenkin maaseutumaiset länsi- ja pohjoisosat olisivat jääneet edelleen Espoo-nimiseksi maalaiskunnaksi. Jakoa ei kuitenkaan toteutettu, vaan pitäjä kokonaisuudessaan muutettiin kauppalaksi vuonna 1963 ja kaupungiksi vuonna 1972. Kaupungin uusi hallinnollinen keskus, Espoon keskus rakennettiin 1970-luvulla Espoon rautatieaseman ja Espoon vanhan harmaakivikirkon ympärille. Vuosina 1950–2000 Espoon väkiluku kasvoi 22 000:sta 210 000:een. Samalla Espoo muuttui enemmistöltään ruotsinkielisestä kunnasta enemmistöltään suomenkieliseksi.

Hallinto

Espoo kuuluu Uudenmaan maakuntaan. Ylintä päätösvaltaa kunnassa käyttää Espoon kaupunginvaltuusto. Valtuustossa on 75 jäsentä, jotka on valittu neljän vuoden toimikaudeksi.

Aluejako

Espoon 7 suuraluetta ja 56 kaupunginosaa.
Katso myös: Luettelo Espoon kaupunginosista ja Espoon kyläjako

Espoo jakautuu seitsemään hallinnolliseen suuralueeseen, joista asukasluvultaan suurin on Suur-Leppävaara. Suuralueiden aluekeskuksiin on keskitetty kaupungin terveys-, sosiaali-, kulttuuri- ja koulupalveluja.

Suuralue Väkiluku 31.12.2019[65] Aluekeskus
Suur-Leppävaara 71 628 Leppävaara
Suur-Tapiola 49 120 Tapiola
Suur-Matinkylä 43 135 Matinkylä – Olari
Suur-Espoonlahti 56 544 Espoonlahti
Suur-Kauklahti 11 145 Kauklahti
Vanha-Espoo 41 260 Espoon keskus
Pohjois-Espoo 11 648 Kalajärvi

Suuralueiden lisäksi Espoo on jaettu kaupunginosiin, joita on 56.[66] Tilastoinnissa on myös kohta "muut", johon oli laskettu 5 251 henkeä vuodenvaihteessa 2020. Väkiluvun vuosimuutos 2019 vaihteli Pohjois-Espoon 0,3 %:sta Suur-Kauklahden 5,8 %:iin.[65]

Postinumerot alkavat Espoossa numeroilla "02", kuten myös Kauniaisissa, Kirkkonummella ja Siuntiossa. Espooseen kuuluvat 02100–02380, 02600–02860 (pois lukien 02700 Kauniainen) sekä 02920–02980. Numeroinnissä pienemmät alueet sijaitsevat etelässä ja suuremmat pohjoisessa.

Kuntaliitokset

Kuntauudistuksen yhteydessä on esitetty ajatuksia että Espoo tulisi liittää yhteen muun pääkaupunkiseudun, sekä joidenkin kehyskuntien kanssa[67], Espoon kaupunginvaltuusto on kuitenkin ollut toistaiseksi vahvasti tätä vastaan[68]

Organisaatio

Kaupungissa on kolme toimialaa

Kaupungin- ja kunnanjohtajat

Kunnanjohtajan virka tuli maalaiskuntiin vuoden 1948 kunnallislain myötä, mutta Espoossa se täytettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1962, vuotta ennen kauppalaksi tuloa. Sitä ennen kunnanjohtajan tehtäviä hoiti kunnanvaltuuston puheenjohtaja.[70]

Kaupunginvaltuusto

Espoo on voimasuhteiltaan selkeästi porvarillinen kaupunki, suurin puolue on ollut pääsääntöisesti Kokoomus. Vihreiden ja RKP:n kannatus on myös Espoossa Suomen keskiarvoa suurempaa.lähde? 2010-luvun suurimmat nousijat vaaleissa olivat Vihreät sekä Liike Nyt.[71][72]

Väestö

Espoon väkiluku on 314 024 (2023-12-31-131. joulukuuta 2023).[2]

Väestönkehitys

Espoon väkiluku vuodesta 1901 vuoteen 2007 sekä ennuste vuoteen 2030.
Kerrostalo Suurpellossa
Vuosi Väkiluku
1901     5 888
1910     7 891
1920     8 817
1930   11 370
1940   13 378
1950   22 874
1960   53 042
1970   92 655
1980 133 835
1985 153 019

Vuodesta 1990 (kunkin vuoden viimeisen vuorokauden virallinen väkiluku, suluissa muutos edelliseen ilmoitettuun vuoteen):[73]

Vuosi Väkiluku Väestönmuutos Osuus Suomen väestöstä
1990 172 629
+12,8 %
3,5 %
1995 191 247
+10,8 %
3,7 %
2000 213 271
+11,5 %
4,1 %
2005 231 704
+8,6 %
4,4 %
2010 247 970
+7,0 %
4,6 %
2015 269 802
+8,8 %
4,9 %
2019 289 731
+7,4 %
5,2 %

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Espoon väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
 137 409
1985
  
 156 778
1990
  
 172 629
1995
  
 191 247
2000
  
 213 271
2005
  
 231 704
2010
  
 247 970
2015
  
 269 802
Lähde: Tilastokeskus.[74]
Saunalahden koulu
Niittyhuippu ja Niittykummun metroasema

Väestönkasvu:

Vuodet Väestönkasvu
1901–1910 +   2 003
1910–1920 +      926
1920–1930 +   2 553
1930–1940 +    008
1940–1950 +   9 496
1950–1960 + 30 168
1960–1970 + 39 613
1970–1980 + 41 180
1980–1990 + 35 998
1990–2000 + 39 834
2000–2010 + 34 686

Taajamat

Vuoden 2018 lopussa Espoossa oli 283 632 asukasta, joista 277 519 asui taajamissa, 1 384 haja-asutusalueilla ja 4 729 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Espoon taajama-aste on 99,5 %.[75] Espoon taajamaväestö jakaantuu kolmen eri taajaman kesken:[76]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2018)
1 Helsingin keskustaajama* 276 634
2 Kolmiranta* 560
3 Kunnarla 325

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Espoon keskuspaikka Espoon keskus, Leppävaara ja muut aluekeskukset eivät muodosta omia taajamiaan, vaan ne ovat osa Helsingin keskustaajamaa, joka ulottuu Espoon lisäksi usean Helsingin lähikunnan alueelle.[77] Yhteensä Helsingin keskustaajamassa on 1 286 172 asukasta, ja sen pinta-ala on 682,98 neliökilometriä.[78] Kolmirannan taajama sijaitsee pääosin Espoossa, mutta pieniltä osin myös Kirkkonummella.[77]

Kieli

Tornitalo Kivenlahdessa
Maisema Espoonkartanossa Sågbron sillalla

Vuoden 2019 lopussa espoolaisista puhui äidinkielenään suomea 217 500 ja ruotsia 20 000 asukasta. Vieraskielisiä asukkaita oli 52 200 eli noin viidesosa väestöstä.[79] Vieraskielisten määrä nousee ennusteen mukaan 30 %:iin kaupungin asukkaista vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2027 lähes joka toisen (43,3%) 35–64-vuotiaan espoolaisen ennustetaan olevan vieraskielinen.[80]

Tarvaspää

Ruotsinkielisten osuus väheni erityisesti 1950-luvulla: vuonna 1950 heitä oli 43,1 % väestöstä (noin 10 800 henkeä[81]) ja vuonna 1960 puolestaan 23,5 % (noin 13 300 henkeä[82]). Tähän vaikutti ennen kaikkea suomenkielisten voimakkaasti positiivinen muuttotase.

Ruotsinkielisten määrä kasvoi hitaasti 2010-luvun taitteeseen saakka, jolloin heitä oli noin 20 300. Heidän osuutensa kuitenkin väheni vuodesta toiseen. Vuonna 1996 se laski alle kymmenen prosentin. 2020-luvulle tultaessa ruotsinkielisiä oli seitsemisen prosenttia Espoon väestöstä. Absoluuttisin luvuin Espoo oli Helsingin jälkeen Suomen ruotsinkielisin kunta ennen Raaseporia, Vaasaa ja Porvoota.[73]

Vuonna 2018 Espoon kaupunginosista ruotsia puhuttiin suhteellisesti eniten Suvisaaristossa (33,6 %), Espoonkartanossa (29,9 %), Sepänkylässä (24,1 %) ja Bodomissa (21,3 %)[83] Määrällisesti ruotsinkielisiä oli eniten Haukilahden (993 asukasta) ja Matinlahden (813 asukasta) kaupunginosissa.[83]

Suomenkielisten määrän kasvu on jatkunut, ja se ylitti 200 000:n rajan vuonna 2007. Heidän osuutensa lisääntyi aiemmin ruotsinkielisten kustannuksella, mutta kääntyi hienoiseen laskuun 1990-luvulla, kun vieraskielisten osuus alkoi kasvaa. Selvään laskuun suomenkielisten osuus kääntyi 2000-luvulla. Vuonna 1999 suomenkielisiä oli noin 88 prosenttia, ja vuonna 2019 noin 75 prosenttia.[73]

Vieraskielisten määrä on kasvanut voimakkaasti: vuonna 1999 heitä oli noin neljä prosenttia, ja vuonna 2019 noin 18 prosenttia. Vieraskielisen väestön määrän kasvu oli 2010-luvulla hitaampaa kuin 2000-luvulla. Espoon vieraskieliset ovat kymmeniin kieliin jakautuva heterogeeninen ryhmä, suurin on venäjää puhuvat, joita oli vuonna 2019 noin 2,6 prosenttia väestöstä. Vieraskielisten väestöosuus oli Espoossa Uudenmaan keskiarvoa korkeampi.[73]

Ulkomaan kansalaisia oli 26 200 vuoden 2016 alussa.[84]

Espoossa puhutut kielet vuodenvaihteessa 2019/2020 (vähintään tuhat tilastoitua henkilöä):[79]

Kieli Lukumäärä Prosenttiosuus
Suomi 217 486 75,1 %
Ruotsi 20 033 6,9 %
Venäjä 7 409 2,6 %
Viro 5 861 2,0 %
Arabia 4 335 1,5 %
Englanti 3 347 1,2 %
Kiina 2 939 1,0 %
Somali 2 874 1,0 %
Albania 2 210 0,8 %
Persia 2 098 0,7 %
Kurdi 1 877 0,6 %
Vietnam 1 307 0,5 %
Tagalog 1 104 0,4 %
Espanja 1 070 0,4 %
Muut 15 781 5,4 %

Uskonto

Olarin kirkko

Vuoden 2019 lopussa espoolaisista 57,1 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon.[85] Vuoden 2018 aluejaon mukaan Espoossa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[86]

Nämä seurakunnat muodostavat Espoon seurakuntayhtymän (ruots. Esbo kyrkliga samfällighet).

Vuonna 2003 Espoon asukkaista 79,5 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 18,0 prosenttia ei kuulunut uskonnollisiin yhdyskuntiin, 1,2 prosenttia kuului Suomen ortodoksiseen kirkkoon, 0,4 prosenttia oli katolisia ja 0,2 prosenttia Jehovan todistajia. Suomen Vapaakirkon jäseniä, mormoneja, juutalaisia, muslimeja, muita ortodokseja ja metodisteja oli 0,1 prosenttia kutakin.[87]

Espoossa on viisi luterilaista kirkkoa (jokaisella suomenkielisellä seurakunnalla on yksi), jotka ovat Espoon tuomiokirkko, Espoonlahden kirkko, Olarin kirkko, Tapiolan kirkko ja Leppävaaran kirkko. Lisäksi Espoossa on 27 luterilaisen kirkon kappelia.[88]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Espoon alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta[89]. Sillä on Tapiolassa Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkko[90].

Entiset seurakunnat

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Espoon kaupungin nykyisellä alueella.

Palvelut

Alvar Aallon suunnittelema TKK:n päärakennuksen auditorio.

Koulutus

Espoossa sijaitsee Aalto-yliopiston Otaniemen kampus, jolla toimivat helmikuusta 2019 alkaen kaikki yliopiston kuusi korkeakoulua.[91][92] Kaupungissa on myös Metropolia-ammattikorkeakoulun toimipiste (entinen Espoon-Vantaan teknillinen ammattikorkeakoulu) sekä Laurea-ammattikorkeakoulun paikallisyksiköitä. Kauppakeskus Sellon yhteydessä sijaitsee musiikkiopisto Juvenalia. Espoon kulttuurikeskuksessa sijaitsee myös Espoon musiikkiopisto.

Terveydenhuolto

Espoon Karvasmäellä sijaitsee Jorvin sairaala, joka tekee yhteistyötä HYKSin kanssa ja kuuluu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin (HUS). Espoon kunnallisesta terveydenhuollosta vastaavia terveysasemia on yhteensä kymmenen.

Talous

Maatalous-Espoosta on säilynyt peltoaukeiden lisäksi useita rakennuksia, kuten Henttaan Punainen tupa.
Keilaniemen toimistorakennuksia
Vuonna 2001 avattu kauppakeskus Iso Omena sijaitsee Espoon Matinkylässä lähellä merta.
Suomenojan voimalaitos

Taloushistoria

Espoo oli omavaraistaloudessa elävä maaseutuyhteisö vielä 1800-luvun puolivälissä. Teollisuutta oli vain nimeksi, kylät olivat pieniä ja ne sijoittuivat varsin tasaisesti pitäjän eri osiin. Nykyisen Espoon keskuksen tienoilla ja Suuren Rantatien varrella oli jonkinasteista väestönkeskittymää, ja myös Suomenlahden rannalla oli suhteellisen tiheää asutusta. Vuonna 1865 Espoon miehistä noin 90 % sai elantonsa maataloudesta. Käsityöläisiä oli seitsemisenkymmentä ja teollisuudessa työskenteli noin kaksikymmentä henkeä. Espoon naisista useampi kuin joka viides työskenteli piikana.[93]

Espoon pitäjä ei ollut Helsingin kaupungin rajanaapuri 1800-luvulla - välissä oli Helsingin pitäjän maita. Kiihkeää kasvuvaihetta elänyt Helsinki veti espoolaisia puoleensa: lyhyestä etäisyydestä huolimatta matka taittui siinä määrin hitaasti, että muutto Helsinkiin oli lähes välttämätöntä, jos sieltä sai työpaikan.[94]

Helsingin nopea kehitys alkoi heijastua myös kaupungin hallinnollisten rajojen ulkopuolelle. Espoonlahden rannikon tuntumaan syntyi Espoon ensimmäinen teollisuusalue. 1800-luvun loppua kohden alueelle sijoittui kolme tiilitehdasta ja höyrysaha. Espoonlahden savi sopi hyvin tiilenvalmistukseen, ja tiilet oli helppo kuljettaa vesiteitse Helsinkiin. Muun muassa Uspenskin katedraali on rakennettu Stensvikin tiilitehtaan tiilistä. Espoon teollisuuden keskukseksi muodostui Mulbyn kylä, jonka väkiluku moninkertaistui. Myös muut lounaisen Espoon kylät kasvoivat teollisuuden myötä. Rantaradan valmistuttua 1900-luvun alussa teollisuutta siirtyi radan varteen, ja rautatie mahdollisti myös työssäkäynnin Espoosta Helsinkiin.[95][96]

Espooseen syntyi myös lasiteollisuutta. Pehr Appelgrén perusti Espoon rautatieaseman lähelle pullolasitehtaan 1912. Toiminta lopetettiin 1922. Kauklahden lasitehdas aloitti 1923, ja seuraavalla vuosikymmenellä se oli Suomen suurin valaistuslasitehdas. Tehdas lopetettiin 1951. Espoon lasiteollisuus ylipäätään hiipui 1950-luvulla.[97]

1930-luvun lopulle tultaessa Espoossa oli kolmisenkymmentä yritystä. Lasi- ja tiiliteollisuuden ohella pitäjässä toimi muun muassa konepajoja, sahoja ja metalliverstaita. Kauklahdessa oli teollista vaatetuotantoa ja Viherlaaksossa valmistettiin kelloja. Vuonna 1876 perustettu Bastvikin höyrysaha oli varsin vakavarainen; sen sahalaitteet siirrettiin 1900-luvun puolella Hankoniemelle.[98] Kauppias F. F. Sjöblom perusti Espoon ensimmäisen kauppapuodin Stensvikiin pian sen jälkeen, kun kauppojen perustaminen maaseudulle oli vapautettu 1868. Suomen itsenäistymisen aikoihin Espoossa oli jo noin 40 kauppaliikettä, useimmat niistä sekatavarakauppoja.[99]

Teollisuuden ja palveluelinkeinojen kehittymisestä huolimatta Espoo oli vielä 1920 varsin maatalousvaltainen pitäjä. Noin kaksi kolmasosaa väestöstä sai elantonsa maataloudesta.[100] Ruis ja ohra olivat Espoon vuosisataisia pääviljoja. 1900-luvulle tultaessa karjatalouden merkitys lisääntyi, ja samaan aikaan kauranviljely yleistyi.[101]

Rakentamisesta ja palveluelinkeinoista muodostui Espoon talouselämän runko 1950-luvulta lähtien, jolloin Espoon nopea väestönkasvu alkoi. 2010-luvulla työpaikkojen lukumäärällä laskettuna keskeisimmät toimialat ovat kauppa, majoitus ja ravitsemistoiminta sekä asiantuntijapalvelut. Informaatio- ja viestintäalan osuus on noin kymmenesosa. Noin kuudennes työpaikoista on teollisuudessa ja rakentamisessa. Julkinen sektori on suuri: lähes neljännes työpaikoista oli julkisella sektorilla 2010-luvun puolivälissä.[102]

Muutos keskiaikaisesta maalaispitäjästä elimelliseksi osaksi Helsingin suurkaupunkialuetta on pudottanut maa- ja metsätalouden osuuden työpaikoista pariin promilleen.[102]

Yritykset

Espoossa sijaitsee useita globaalien yritysten pääkonttoreita ja lukuisia korkean teknologian yrityksiä. Tutkimus- ja kehitystoiminnan keskiössä on Aalto-yliopiston kampusalue Espoon kaakkoisosassa.[103]

Muun muassa Nokian, Fortumin, Nesteen, Huhtamäen, Metsä Boardin, Orionin, Oriolan, Outotecin ja LähiTapiolan pääkonttorit ovat Espoossa.[104][105][106][107][108][109][110][111]

Espoon suurimmat kauppakeskukset ovat Iso Omena, Sello, Lippulaiva, Entresse ja Ainoa. Länsiväylän pohjoisen rinnakkaistien eli Merituulentien, Kuitinmäentien ja Martinsillantien muodostaman yhtenäisen liikenneväylän varrella sijaitsee muun muassa kauppakeskus Niitty, Länsikeskus, retail park Merituuli ja Kauppakeskus Liila sekä useita vapaa-ajan, sisustuksen ja autoalan myymälöitä. Kehä II:n varrella sijaitsee puolestaan 2017 avattu pienehkö Suurpellon ostoskeskus eli Suuris.

Espoolaisia teollisuusalueita ovat muun muassa Juvanlahden, Karamalmin ja Kivenlahden teollisuusalueet.

Espoon kaupunki

Espoon kaupunki tuottaa palvelunsa suurimmalta osin verorahoituksella. Vuonna 2019 kaupungin verotulot eli kunnallisvero, yhteisövero ja kiinteistövero olivat yhteensä noin 1 520 miljoonaa euroa[112], kunnallisveroprosentti oli 18,00.[113] Kaupunki on henkilöstömäärältään Espoon suurin työnantaja: se työllisti vuonna 2016 noin 14 000 henkeä.[114]

Espoon talous on ylijäämäinen, mutta kasvavan kaupungin investointeja ylijäämä ei riitä rahoittamaan.[113]

Espoo on allekirjoittanut Yhdistyneiden kansakuntien vastuullisen sijoittamisen periaatteet. Rahastoja Espoolla on viisi: peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahasto, peruspalvelujen kehittämisrahasto, elinkeinojen ja työllisyyden kehittämisrahasto, investointirahasto ja vahinkorahasto.[113]

Espoon erityispiirteenä on, että kaupunki toteuttaa investointihankkeitaan tytäryhtiöidensä kautta.[113]

Tulotaso

Espoolaisten tulotaso ylittää pääkaupunkiseudun ja etenkin muun Suomen keskiarvot. Valtionveronalaisia tuloja espoolaisilla oli vuonna 2015 noin 40 % enemmän kuin suomalaisilla keskimäärin. Työttömyys on korkea, mutta kuitenkin Suomen keskiarvoa matalampi.[115] Espoon suurituloisimmat alueet, kuten Westend ja Haukilahti sijaitsevat pääosin rannikolla. Edellä mainitut kaupunginosat kuuluvat Tapiolan suuralueeseen, jonka tulotaso on huomattavasti Espoon keskiarvoa korkeampi. Matinkylän ja Espoonlahden suuralueiden tulotaso on lähellä Espoon keskiarvoa. Leppävaaran ja etenkin Vanhan-Espoon suuralueilla tulotaso on keskiarvoa matalampi.[116]

Espoo ei ole suuralueittain erityisen segregoitunut, vaan tuloerot suuralueiden sisällä ovat huomattavasti suuremmat kuin suuralueiden välillä. Pienituloisilla osa-alueilla keskitulo vastaa lähinnä Helsingin keskitasoa. Eräillä osa-alueilla, kuten Kivenlahdessa ja Suvelassa, se jää jopa Vantaan keskiarvon alapuolelle. Pientalovaltaiset alueet ovat tyypillisesti kerrostaloalueita suurituloisempia.[116]

Liikenne

Länsiväylän ympäristöä yöllä
Tapiolan metroasema sijaitsee kauppakeskus Ainoan yhteydessä.

Espoon halki kulkee kaksi Helsingistä länteen johtavaa moottoritietä: Länsiväylä, joka on osa Helsingin ja Karjaan välistä kantatietä 51, sekä Turkuun johtava valtatie 1 (Turunväylä). Näitä sekä muita Helsingistä eri suuntiin johtavia pääteitä yhdistävät toisiinsa Kehä I ja Kehä III, jotka myös ovat osittain Espoon alueella, samoin kuin Länsiväylältä Turuntielle johtava Kehä II kokonaisuudessaan. Espoon pohjoisosan halki kulkee seututie 120, joka on osa valtatie 2:n vanhaa reittiä.

Espoo on osa HSL:n seutuliikennealuetta. Rantaradan lähiliikenne on tiheää, ja junat on merkitty aakkosin. L-junat pysähtyvät jokaisella asemalla Helsingin päärautatieasemalta Kirkkonummelle. E-junat ja U-junat pysähtyvät kaikilla Espoon ja Kauniaisten asemilla lukuun ottamatta Mäkkylää. Helsingin ja Siuntion välinen Y-juna pysähtyy Leppävaarassa ja Espoon keskuksessa. A-juna käyttää Leppävaaran kaupunkirataa ja sen pääteasema on Leppävaara. Kaikki Espoon halki kulkevat paikallisjunat pysähtyvät Pasilassa, josta on yhteys muun muassa Tampereelle ja Pietariin, sekä Huopalahdessa, josta on yhteys P-junalla Helsinki-Vantaan lentoasemalle.[117]

Helsinki–Turku kaukojunat pysähtyivät aiemmin Espoon keskuksessa. Syksystä 2015 alkaen ne alkoivat pysähtyä Espoon keskuksen sijaan Leppävaarassa.[118]

Espoon sisäistä joukkoliikennettä hoitavat useat bussilinjat. Etelä-Espoon linjat kulkevat Matinkylän metroasemalle ja ruuhka-aikoina suoraan Kampin keskukseen. Lisäksi on Tapiolaan kulkevia sisäisiä linjoja. Keski- ja Pohjois-Espoon bussilinjat kulkevat puolestaan Töölön kautta Elielinaukiolle. Kaikki Espoon bussilinjat muutettiin kolminumeroisiksi 2010-luvulla. Numerolla yksi alkavat linjat liikennöivät pääosin Espoon eteläosassa ja numerolla kaksi alkavat puolestaan Espoon keski- ja pohjoisosassa. Etelä- ja Keski-Espoon väliä kulkevat bussilinjat alkavat numerolla viisi. Jokerilinja 550 kulkee Westendin ja Itäkeskuksen väliä Helsingin kantakaupungin pohjoispuolitse.

Helsingin metrolla on kuusi asemaa Espoossa: Keilaniemen, Aalto-yliopiston, Tapiolan, Urheilupuiston, Niittykummun ja Matinkylän metroasemat. Radan jatko Kivenlahteen valmistuu aikaisintaan 2023.

Tietoliikenteen osalta Espoossa on ollut kuusitoista yleisradiolähetystaajuutta, jotka on listattu alla olevaan avattavaan taulukkoon.[121]

Kulttuuri

Espoon kulttuurikeskus yövalaistuksessa joulukuussa 2018.
Neljästä eri museosta koostuva WeeGee-talo Tapiolassa.

Espoon virallisesta kulttuuritarjonnasta vastaa Kulttuurin tulosyksikkö, jonka palvelualueet ovat kaupunginkirjasto, kaupunginmuseo, kaupunginorkesteri Tapiola Sinfonietta sekä tapahtuma- ja kulttuuripalvelut.[122]

Espoon taide-elämän ytimet sijaitsevat ympäri kaupunkia:

Tapiolassa järjestetään vuosittain elokuvafestivaali Espoo Ciné sekä musiikkitapahtuma April Jazz. Leppävaarassa järjestetään vuosittain Kivenlahti Rock. Vesipuisto Serenassa järjestetään talvisin Pacifique-kylpyläbileet. Espoon tuomiokirkossa järjestetään kesäisin Finland Festivals -tapahtumaketjuun kuuluva konserttisarja Urkuyö ja aaria. Suomen suurin ja Euroopan suurin itsenäinen roolipelitapahtuma Ropecon on vuodesta 1998 lähtien järjestetty Dipolissa.

Espoon Kaupunginteatteri sijaitsee Tapiolassa. Revontulentiellä sijaitsevan omien tuotantojen näyttämön Revontulihallin lisäksi suomalaisia ja ulkomaisia vierailuesityksiä nähdään Espoon Kulttuurikeskuksen Louhisalissa.

Espoolaisia ja Espoossa asuvia kirjailijoita ovat muun muassa Antti Hyry ja Mauri Kunnas. Koomisen kerronnan taituri Arto Paasilinna oli leimallisesti espoolainen prosaisti. Hänen romaaneissaan esiintyvät Tapiola ja Haukilahti teoksessa Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä, Otaniemi teoksessa Aatami ja Eeva ja Jorvi teoksessa Herranen aika.

Ruokakulttuuri

Espoon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla turskaperunat, kalastajan silakkapannu ja Annan kakku. Ateriakokonaisuutena huomioitiin Espoon kartanon päivällinen, johon kuuluvat lihaliemi ja juustotangot, vasikanpaisti ja kermakastike, umpioidut herneet, suolakurkut, kermajäätelö ja umpioidut mansikat.[123]

Urheilu ja liikunta

Leppävaaran urheilupuisto
Tapiolan uimahallin kahluuallas kesällä 2001. Taustalla oikealla Espoon kulttuurikeskus ja vasemmalla Tapiolan keskustorni.
Espoo Metro Areena (aiemmin Barona Areena ja Länsi-Auto Areena) on Tapiolan urheilupuistossa sijaitseva urheilu- ja viihdehalli.

Espoon urheiluseuroista tunnetuimpia ovat jääkiekkoseurat Kiekko-Espoo ja Espoo Blues ja jalkapalloseura FC Honka. Espoo Blues saavutti SM-hopeaa kaudella 2007–2008 ja kaudella 2010–2011. Espoosta ovat kotoisin monet maailman huipulle edenneet urheilijat, kuten jääkiekkoilijat Teemu Selänne ja Jere Lehtinen, uimari Antti Kasvio, taitoluistelija Laura Lepistö, keihäänheittäjä Tiina Lillak, hiihtäjä Marjo Matikainen ja autourheilija Kimi Räikkönen.

Espoossa sijaitsevat Vermon ravirata, Espoo Metro Areena, Tapiolan urheilupuisto, Leppävaaran urheilupuisto, Espoonlahden urheilupuisto ja Vesipuisto Serena. Espoon suurimmat uimahallit ovat Leppävaaran uimahalli, Keski-Espoon uimahalli, Espoonlahden uimahalli ja Tapiolan uimahalli. Muita liikuntakohteita ovat Espoon keskuspuisto, Espoon ulkoilusaaret ja Helsingin kaupungin ulkoilualueet Luukki ja Pirttimäki.

Espoon vuoden urheilija

Espoossa valitaan oma espoolainen vuoden urheilija. Tittelin ovat saaneet muun muassa seuraavat henkilöt:

  • Vuonna 2014: voimistelija Saga Hänninen, jolla on Downin oireyhtymä. Hän kilpailee rytmisessä kilpavoimistelussa ja harrastaa monia muitakin lajeja. Hän on voittanut kultaa kehitysvammaisten Special Olympics -kilpailussa pallo-ohjelmassa.[124]
  • Vuonna 2015: jousiampuja Jarkko Lehtinen[125]
  • Vuonna 2016: telinevoimistelija Oskar Kirmes, joka voimisteli kuusiottelussa Rion olympiakarsinnoissa ennätyspisteensä, varmistaen Suomelle ensimmäisen miestelinevoimistelun olympiapaikan 44 vuoteen.[126]
  • Vuonna 2017: ampuja Cristian Friman, joka voitti vuonna 2017 nuorten maailmanmestaruuden pienoiskiväärin makuuammunnassa.[127]

Espoolaisia urheiluseuroja

Ystävyyskaupungit

Espoon ystävyyskaupungit ovat:[128]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b c Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 26.4.2024. Tilastokeskus. Viitattu 28.4.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Kuntavaalit 2017, Espoo Oikeusministeriö. Viitattu 7.6.2017.
  7. ↑ Aino – Suuri Suomen kartasto, s. 114–115. Genimap, 2005.
  8. ↑ Laki pääkaupunkiseudun kuntien jätehuoltoa ja joukkoliikennettä koskevasta yhteistoiminnasta 2009. Finlex. Viitattu 16.4.2013.
  9. ↑ Helsingin seudun yhteistyöalueen kartta Seutuportaali "helsinginseutu.fi". Viitattu 16.4.2013.
  10. ↑ https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000003048381.html
  11. ↑ http://www.espoo.fi/asiakirja.asp?path=1;31;37423;37424;37425&id=5697EBB09A47590EC22571F00017C2D1&kanta=kunnari%5C%5Cintrakun_e.nsf [vanhentunut linkki]
  12. ↑ Järviwiki jarviwiki.fi. Viitattu 23.2.2015.
  13. ↑ a b Espoo jarviwiki.fi. Viitattu 9.9.2019.
  14. ↑ a b Espoon historia 16.7.2012. Espoon kaupunki. Viitattu 8.3.2013.
  15. ↑ a b Paikkala, s. 5
  16. ↑ ESPOON ARVOKKAAT GEOLOGISET KOHTEET 2006 (s. 11) Espoon ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  17. ↑ a b Espoon kallioperän synty Espoon tekninen keskus. Espoon ympäristökeskus. Viitattu 5.11.2017.
  18. ↑ ESPOON ARVOKKAAT GEOLOGISET KOHTEET 2006 (Kuvailulehti) Espoon ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  19. ↑ a b ESPOON ARVOKKAAT GEOLOGISET KOHTEET 2006 (s. 12) Espoon ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  20. ↑ UUDENMAAN MERI- JA RANNIKKOALUESELVITYS (pdf-sivu 26/102) Uudenmaanliitto. Viitattu 5.11.2017.
  21. ↑ UUDENMAAN MERI- JA RANNIKKOALUESELVITYS (pdf-sivu 20/102) Uudenmaanliitto. Viitattu 5.11.2017.
  22. ↑ Venesatamat Espoon kaupunki. Viitattu 15.3.2019.
  23. ↑ Espoo Suomen ympäristökeskus. Viitattu 12.10.2019.
  24. ↑ Espoon rannat ja saaristo Espoo550. Viitattu 6.11.2017.
  25. ↑ Rantaraitti © Espoon kaupunki. Viitattu 6.11.2017.
  26. ↑ Uudenmaan Natura 2000 -alueet Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 16.8.2014.
  27. ↑ ESPOON LUONNON MONIMUOTOISUUDEN SUOJELUN TOIMENPIDEOHJELMA (s. 10 ja 12) espoo04.hosting.documenta.fi. Viitattu 7.11.2017.
  28. ↑ Espoon Keskuspuisto Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 7.11.2017.
  29. ↑ Hiironniemi, Kalevi & Pajakoski, Johanna: Kuin pieni Suomi : Espoon luontoa mereltä erämaahan, s. 10. Espoo: Espoon kaupunki, 2008. ISBN 978-951-857-514-9.
  30. ↑ Kotinurkilta kallioille: Espoon luontokohteet : 12.13 Espoon korkein kohta (pdf, 552 Kt) © Espoon kaupunki. Viitattu 7.11.2017.
  31. ↑ Kotinurkilta kallioille: Espoon luontokohteet : 4.16 Soukan kasavuori (pdf, 1085 Kt) © Espoon kaupunki. Viitattu 7.11.2017.
  32. ↑ a b Paikkala, s. 15
  33. ↑ Selvitys Espoon järvien tilasta (s. 50/74) Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  34. ↑ Selvitys Espoon järvien tilasta (s. 37/74) Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  35. ↑ Selvitys Espoon järvien tilasta (s. 53/74) Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  36. ↑ Selvitys Espoon järvien tilasta (s. 55/74) Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  37. ↑ Paikkala, s. 61
  38. ↑ Ahola, s. 50
  39. ↑ Järviwiki : Semanttinen haku Jarviwiki.fi. Viitattu 10.4.2019.
  40. ↑ Espoon vesistötutkimus 2009 : Vuosiyhteenveto Proespoonjoki.fi. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Viitattu 10.4.2019.
  41. ↑ a b Uusimaa ja Itä-Uusimaa – avomereltä Lohjanharjulle Ilmatieteenlaitos.fi. Ilmatieteen laitos. Viitattu 21.4.2020.
  42. ↑ Suurpellon luonto muutoksen kynnyksellä Espoo.fi. Espoon kaupunki. Viitattu 22.4.2020.
  43. ↑ TILASTOJA SUOMEN ILMASTOSTA1981-2010 Helda.helsinki.fi. Ilmatieteen laitos. Viitattu 21.4.2020.
  44. ↑ Ilmatieteen laitoksen havaintoasemat Ilmatieteenlaitos.fi. Ilmatieteen laitos. Viitattu 21.4.2020.
  45. ↑ Tuulisuus Suomessa Tuuliatlas.fi. Viitattu 5.5.2020.
  46. ↑ Sään takaa Foreca.fi. Foreca Oy. Viitattu 5.5.2020.
  47. ↑ Espoossa hengitetään hyvää ilmaa Espoo.fi. Espoon kaupunki. Viitattu 22.4.2020.
  48. ↑ Kitkarenkaiden käytöllä parempaa ilmanlaatua NASTA-tutkimusohjelman 2011 – 2013 loppuraportti. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2013. Viitattu 22.4.2020.
  49. ↑ Siitepölykausi Suomessa Allergia.fi. Allergia- ja Astmaliitto ry. Viitattu 23.4.2020.
  50. ↑ a b Espoo, Finland — Sunrise, Sunset, and Daylength Timeanddate.com. Time and Date AS. Viitattu 22.4.2020.
  51. ↑ Calculate Shadow Casting: Length, Height, Altitude of the Sun Rechneronline.de. Jumk.de Webprojects. Viitattu 4.5.2020.
  52. ↑ Terminen kasvukausi Ilmatieteenlaitos.fi. Ilmatieteen laitos. Viitattu 22.4.2020.
  53. ↑ NUUKSIO Nuuksiontaika.fi. Viitattu 4.5.2020.
  54. ↑ a b Retkivinkki: Finnoon allas Espoon Suomenojalla Suomenluonto.fi. Suomen Luonto. Viitattu 4.5.2020.
  55. ↑ Vesien uhanalaiset lajit Espoo.eu. Espoon kaupunki. Viitattu 4.5.2020.
  56. ↑ Pikkuruinen purohyrrä sai oman polun ja puiston Espoo.fi. Espoon kaupunki. Viitattu 4.5.2020.
  57. ↑ Espoon historia www.espoo.fi. Viitattu 13.10.2016.
  58. ↑ Museovirasto - Rekisteriportaali kulttuuriymparisto.nba.fi. Viitattu 13.10.2016.
  59. ↑ Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 133. Gaudeamus, 2015.
  60. ↑ Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 300-301. Gaudeamus, 2015..
  61. ↑ Terhi Ainiala, Minna Saarelma ja Paula Sjöblom: Nimistöntutkimuksen perusteet, s. 127. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2008.
  62. ↑ a b Saulo Kepsu: Uuteen maahan - Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö, s. 40-42. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005.
  63. ↑ Kaija Mallat (toim.): Kylä-Espoo – Espoon vanha asutusnimistö ja kylämaisema. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 2008; s. 35-38. ISBN 978-951-857-381-7
  64. ↑ Suuri Rantatie - Kuninkaantie 1999. Tielaitos. Viitattu 20.2.2016.
  65. ↑ a b ESPOON ASUKASLUKU VUODENVAIHTEESSA 2019/2020 : Tietoisku 3/2020 Espoon kaupunki. Viitattu 10.5.2020.
  66. ↑ Kaupunginosat Espoon kaupunki. Viitattu 31.3.2010.
  67. ↑ http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=427137&lan=fi [vanhentunut linkki]
  68. ↑ Espoon poliittinen johto vastustaa pakkoliitoksia espoo.fi. 13.2.2012.
  69. ↑ a b c Toimialajohto espoo.fi. Viitattu 25.4.2020.
  70. ↑ Kemppi-Virtanen, Pirjo: Framilla: Espoo tarina – kolme kaupunginjohtajaa 15.10.2013 28.10.2013. Espoon Kokoomus. Viitattu 18.4.2016.
  71. ↑ YLE: Kuntavaalit 2017 tulospalvelu 9.4.2017. Yleisradio.
  72. ↑ YLE: Eduskuntavaalit 2019 tulospalvelu 14.4.2019. Yleisradio.
  73. ↑ a b c d Jo puolet Suomen ulkomaalaistaustaisesta väestöstä asuu pääkaupunkiseudulla Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestörakenne [verkkojulkaisu]. ISSN=1797-5379. vuosikatsaus 2019. Helsinki. Tilastokeskus. Viitattu 2.7.2020.
  74. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.3.2018.
  75. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2018
  76. ↑ Taajama- ja haja-asutusväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2018
  77. ↑ a b Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  78. ↑ Tilastokeskus
  79. ↑ a b Väestö 31.12. muuttujina Alue, Sukupuoli, Vuosi, Kieli ja Tiedot Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestörakenne [verkkojulkaisu]. ISSN=1797-5379. vuosikatsaus 2019. Helsinki. Tilastokeskus. Viitattu 2.7.2020.
  80. ↑ Espoon kaupunki: Talousarvio 2018 sekä taloussuunitelma Espoon kaupunki. Espoon kaupunki. Viitattu 11.4.2018.
  81. ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja (PDF) doria.fi. 31.12.1950. Viitattu 14.5.2018.
  82. ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja (PDF) doria.fi. 31.12.1960. Viitattu 14.5.2018.
  83. ↑ a b Aluesarjat.fi - Taulukko: Espoon väestö äidinkielen mukaan 1.1.
  84. ↑ Munter, Arja: Espoon väestörakenne 2015/2016 (PDF) (ISSN 1239-9752. Sivut 8 ja 9.) Espoon väestörakenne 2015/2016. 2016. Espoon kaupunki. Viitattu 10.4.2018.
  85. ↑ Kirkkoon kuuluvuus 2019 31.12.2019. Kirkontilastot.fi. Viitattu 16.05.2020.
  86. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  87. ↑ Espoon hautausmaaselvitys, s. 10. Espoon kaupunki, 2004. ISBN 951-857-468-5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.2.2013).
  88. ↑ Kirkot Espoonseurakunnat.fi.
  89. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/helsingin-ortodoksinen-seurakunta
  90. ↑ Tapiolan kirkko — Helsingin ortodoksinen seurakunta Helsingin ortodoksinen seurakunta. Viitattu 9.10.2018.
  91. ↑ Organisaatio aalto.fi. 10.4.2018. Aalto-yliopisto. Viitattu 12.12.2018.
  92. ↑ Ekonominaukio 1 – Kauppakorkeakoulun uusi osoite kunnioittaa historiallista muuttoa aalto.fi. 30.10.2018. Aalto-yliopisto. Viitattu 12.12.2018.
  93. ↑ Ikkala, s. 48
  94. ↑ Ikkala, s. 49
  95. ↑ Ikkala, s. 49 ja 58
  96. ↑ Espoon kaupungin taskutilasto 2017 (s. 7) Espoon kaupunki. Viitattu 13.11.2017.
  97. ↑ Ikkala, s. 59 ja 60
  98. ↑ Ikkala, s. 58–61
  99. ↑ Ikkala, s. 62
  100. ↑ Ikkala, s. 53
  101. ↑ Ikkala, s. 32 ja 55
  102. ↑ a b Espoon kaupungin taskutilasto 2017 (s. 17) Espoon kaupunki. Viitattu 13.11.2017.
  103. ↑ Tietoa Espoosta Espoon kaupunki. Viitattu 14.11.2017.
  104. ↑ https://www.nokia.com/fi_fi/yhteystiedot
  105. ↑ https://www.fortum.com/fi/konserni/yhteystiedot/pages/default.aspx
  106. ↑ http://www.huhtamaki.com/fi/yhteystiedot/toimipisteet
  107. ↑ https://www.metsagroup.com/fi/ota-yhteytta/Pages/default.aspx
  108. ↑ https://www.orion.fi/konserni/orion-yrityksena/
  109. ↑ http://www.oriola.com/fi/tietoa-meista/yhteystiedot/
  110. ↑ http://www.outotec.com/contacts/contact-information/locations/
  111. ↑ https://www.lahitapiola.fi/tietoa-lahitapiolasta/lahitapiola-ryhma/yhtioryhmatietoa/ryhman-rakenne-ja-johto
  112. ↑ Raportit : Kausitilitykset : Kunnat : Valittu kunta : Espoon kaupunki Verohallinto. Viitattu 23.1.2020.
  113. ↑ a b c d Talous 2016 Espoon kaupunki. Viitattu 16.11.2017.
  114. ↑ http://www.espoo.fi/fi-FI/Tyo_ja_yrittaminen
  115. ↑ Espoon kaupungin taskutilasto 2017 (s. 15 ja 16) Espoon kaupunki. Viitattu 13.11.2017.
  116. ↑ a b Helsingin seudun aluesarjat Helsinki, Espoo, Vantaa, HSY ja Uudenmaan liitto. Viitattu 14.11.2017.
  117. ↑ Lähiliikenteen reittikartta VR-Yhtymä Oy. Viitattu 17.3.2019.
  118. ↑ Muutoksia kaukoliikenteeseen VR-Yhtymä Oy. Viitattu 17.3.2019.
  119. ↑ Lähiliikenteen reittikartta Vr.fi. VR-Yhtymä Oy. Viitattu 16.3.2019.
  120. ↑ Liikenne metron uudella osuudella Hsl.fi. HSL Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä. Viitattu 16.3.2019.
  121. ↑ a b Radioasemat Suomessa viestintavirasto.fi. Suomen Viestintävirasto. Viitattu 25.4.2020.
  122. ↑ Tietoa meistä Espoo.fi. Espoon kaupunki. Viitattu 21.12.2019.
  123. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 50. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  124. ↑ Oksanen, Kimmo: Downin oireyhtymä ei hidasta 14-vuotiasta Saga Hännistä: Hän on Espoon Vuoden urheilija Helsingin Sanomat. 24.12.2014. Viitattu 25.12.2014.
  125. ↑ Liikunta- ja nuorisolautakunta valitsi vuoden 2015 espoolaiseksi urheilijaksi jousiampuja Jarkko Lehtisen www.espoo.fi. Viitattu 7.6.2018.
  126. ↑ Vuoden 2016 espoolainen urheilija, joukkue ja urheiluteko on valittu www.espoo.fi. Viitattu 7.6.2018.
  127. ↑ Sirpa Repo: Nuoresta ampujasta vuoden urheilija, FC Hongan naisista vuoden joukkue Länsiväylä. Viitattu 7.6.2018.
  128. ↑ Verkostot espoo.fi. Espoon kaupunki. Viitattu 17.12.2018.
  • Ikkala, Marja-Leena: Kylästä lähiöön (Espoo-sarja). Espoon kaupunki, 1989. ISBN 951-857-124-4.
  • Paikkala, Sirkka (toim.): Järvi-Espoo : vesistönimet, luontoa, historiaa ja tulevaisuutta. Espoon kaupunkisuunnitteluviraston nimistöyksikkö, 1992. ISBN 951-857-201-0.
  • Ahola, Joel: Nuuksio : retkeilyopas & kartta. Helsinki: Retkeilymedia Ahola ja Affecto Oy, 2008. ISBN 978-951-593-200-6.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Espoo.
Wikimatkat
Wikimatkat
Wikimatkoissa on matkaopas aiheesta Espoo.
Espoon suuralueet ja kaupunginosat
Pohjois-Espoo

Bodom · Kalajärvi · Lahnus · Lakisto · Luukki · Niipperi · Perusmäki · Röylä · Vanhakartano · Velskola

Suur-Espoonlahti

Espoonlahti · Kaitaa · Latokaski · Nöykkiö · Saunalahti · Soukka · Suvisaaristo

Suur-Kauklahti

Espoonkartano · Kauklahti · Kurttila · Vanttila

Suur-Leppävaara

Karakallio · Kilo · Laaksolahti · Leppävaara · Lintuvaara · Lippajärvi · Sepänkylä · Viherlaakso

Suur-Matinkylä

Henttaa · Matinkylä · Olari

Suur-Tapiola

Haukilahti · Laajalahti · Mankkaa · Niittykumpu · Otaniemi · Pohjois-Tapiola · Tapiola · Westend

Vanha-Espoo

Espoon keskus · Gumböle · Högnäs · Järvenperä · Karhusuo · Karvasmäki · Kaupunginkallio · Kolmperä · Kuurinniitty · Muurala · Nupuri · Kunnarla · Nuuksio · Siikajärvi · Vanha-Nuuksio · Ämmässuo

Suomen 30 suurinta kuntaa väkiluvun mukaan (31. joulukuuta 2023)
1. Helsinki 674 500 7. Jyväskylä 147 746 13. Lappeenranta 72 988 19. Porvoo 51 289 25. Lohja 45 645
2. Espoo 314 024 8. Kuopio 124 021 14. Vaasa 68 956 20. Salo 51 100 26. Nurmijärvi 44 785
3. Tampere 255 050 9. Lahti 120 693 15. Hämeenlinna 68 319 21. Kotka 50 500 27. Tuusula 41 338
4. Vantaa 247 443 10. Pori 83 106 16. Seinäjoki 66 160 22. Kokkola 48 295 28. Kirkkonummi 41 154
5. Oulu 214 633 11. Kouvola 78 880 17. Rovaniemi 65 286 23. Hyvinkää 46 901 29. Rauma 38 832
6. Turku 201 863 12. Joensuu 78 062 18. Mikkeli 51 919 24. Järvenpää 46 490 30. Kerava 38 211
Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet
Kokonaan luovutetut kunnat
kaupungit

Käkisalmi | Sortavala | Viipuri

kauppalat

Koivisto | Lahdenpohja

maalaiskunnat

Antrea | Harlu | Heinjoki | Hiitola | Impilahti | Jaakkima | Johannes | Kanneljärvi | Kaukola | Kirvu | Kivennapa | Koiviston maalaiskunta | Kuolemajärvi | Kurkijoki | Käkisalmen maalaiskunta | Lavansaari | Lumivaara | Metsäpirtti | Muolaa | Petsamo | Pyhäjärvi Vpl | Rautu | Ruskeala | Räisälä | Sakkola | Salmi | Seiskari | Soanlahti | Sortavalan maalaiskunta | Suistamo | Suojärvi | Suursaari | Terijoki | Tytärsaari | Uusikirkko | Valkjärvi | Viipurin maalaiskunta | Vuoksela | Vuoksenranta | Äyräpää

Osin luovutetut kunnat
sodan jälkeen muihin kuntiin yhdistetyt

Jääski | Korpiselkä | Pälkjärvi | Säkkijärvi | Vahviala

toimintaansa vuoden 1948 jälkeen jatkaneet

Ilomantsi | Inari | Kitee | Kuusamo | Lappee | Nuijamaa | Parikkala | Rautjärvi | Ruokolahti | Saari | Salla | Simpele | Tohmajärvi | Vehkalahti | Virolahti | Uukuniemi | Värtsilä | Ylämaa

Vuokra-alueeseen sisältyneet kunnat
kokonaan

Hanko

osin

Bromarv | Degerby | Espoo | Inkoo | Kirkkonummi | Siuntio

Yksittäisiä mainittavia paikkoja luovutetuilla alueilla
 

Elisenvaara | Enso | Ihantala | Ilmee | Kolosjoki | Konevitsa | Kyyrölä | Liinahamari | Pitkäranta | Pölläkkälä | Uuras | Valamo

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Espoo&oldid=19179061”