Malline:Valitut palat/2021
Vuoden 2021 valitut palat.
Viikko 1[muokkaa wikitekstiä]
Machine Head on brittiläisen hard rock -yhtye Deep Purplen maaliskuussa 1972 julkaistu kuudes studioalbumi. Kokeellisemman Fireball-albumin jälkeen yhtye palasi Machine Headilla nopeatempoiseen raskaaseen rockiin.
Albumilla soittaa yhtyeen vuonna 1969 perustettu toinen kokoonpano, niin sanottu Mark II: Ritchie Blackmore (kitara), Ian Gillan (kuvassa) (laulu), Roger Glover (basso), Jon Lord (urut) ja Ian Paice (rummut). Levy oli määrä äänittää Sveitsissä Montreux’n kasinolla, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun Frank Zappan ja The Mothers of Inventionin konsertti kyseisellä kasinolla päättyi rajuun tulipaloon. Albumi äänitettiin lopulta Montreux’n tyhjänä olleessa Grand Hotelissa. Tapahtumat inspiroivat yhtyeen ylivoimaisesti tunnetuimman kappaleen ”Smoke on the Waterin”.
Viikko 2[muokkaa wikitekstiä]
Antoninus Pius (synt. Titus Aurelius Fulvus Boionius Arrius Antoninus) (19. syyskuuta 86 – 7. maaliskuuta 161) oli Rooman keisari joka hallitsi 10. heinäkuuta 138 – 7. maaliskuuta 161. Antoninus sai lisänimensä Pius (”velvollisuudentuntoinen”) noustuaan valtaan vuonna 138. Hän kuului Nerva–Antoninusten hallitsijasukuun ja oli suosittu ja kunnioitettu keisari, joka tunnettiin lempeydestään ja oikeamielisyydestään.
Antoninus Piuksen valtakautta on usein sanottu Rooman valtakunnan kultakaudeksi, jolloin talous kukoisti, poliittinen tilanne oli vakaa ja armeija vahva. Hän hallitsi pitempään kuin yksikään Rooman keisari Augustuksen jälkeen, ja hänen kautensa tunnetaan erityisen rauhallisena, joskaan ei sodattomana. Antoninus adoptoi Marcus Aureliuksen ja Lucius Veruksen vallanperijöikseen. Hän kuoli vuonna 161.
Viikko 3[muokkaa wikitekstiä]
Jättiläissimpukat (Tridacninae) on lämpimissä merissä elävä sydänsimpukoiden heimon alaheimo. Ennen sitä pidettiin omana Tridacnidae-heimonaan. Jättiläissimpukoihin kuuluu ainakin yhdeksän lajia, jotka jaetaan kahteen sukuun. Ne elävät trooppisella indopasifisella merialueella ja käyttävät ravinnokseen planktonia. Jättiläissimpukat ovat kaksineuvoisia, ja kutuaikana sama yksilö voi laskea sekä muna- että siittiösoluja.
Jättiläissimpukat on varsin hyvin tunnettu ja tutkittu eläinryhmä: kiinnostusta niihin ovat edistäneet simpukoiden suuri koko ja joidenkin lajien loistavat värit, mahdollisuus löytää jättimäisiä helmiä, harvinainen symbioosi levien kanssa sekä viljelyn ja sukellusmatkailun tuoma taloudellinen merkitys. Seitsemää lajia pidetään lisäksi joskus riutta-akvaarioissa.
Viikko 4[muokkaa wikitekstiä]
A. I. Virtanen (15. tammikuuta 1895 Helsinki – 11. marraskuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kemisti, professori ja Suomen Akatemian ensimmäinen esimies. Hänen tunnetuin keksintönsä on AIV-rehu, jonka ansiosta hänet palkittiin vuonna 1945 Nobelin kemianpalkinnolla.
Virtanen työskenteli pitkään Valion laboratoriossa. AIV-suolan ja -rehun keksimisen jälkeen hän sai 1929 oman Biokemiallisen tutkimuslaitoksen, jota hän piti käytännössä koko uransa ajan tärkeimpänä työpaikkanaan, vaikka hän toimi pitkään myös Helsingin yliopiston professorina. Virtanen kehitti AIV-suolan ja -rehun lisäksi monia meijeritoimintaan liittyviä keksintöjä ja tutki muun muassa kansanterveyttä. Nobel-palkinnon jälkeen Virtanen suuntasi enemmän tiedepolitiikkaan, ja hän toimi 1948–1964 Suomen Akatemian esimiehenä. Hänen johdollaan Akatemia esitti 1950-luvun alkupuoliskolla useiden tieteellisten toimikuntien perustamista. Virtanen oli myös kärkäs poliittinen kommentoija, minkä vuoksi hän ei ollut presidentti Kekkosen suosiossa. Tämä heikensi Virtasen poliittista arvovaltaa.
Viikko 5[muokkaa wikitekstiä]
Golem (Der Golem) on Gustav Meyrinkin yliluonnollinen kauhuromaani, joka ilmestyi alkujaan jatkokertomuksena Die Weissen Blätter -lehdessä vuosina 1913–1914. Yhtenäisenä kirjana se julkaistiin vuonna 1915. Tyylillisesti teos sekoittaa naturalismia ja symbolismia, ja tarina yhdistelee rikosromaania, kauhua sekä synkän humoristista satiiria. Keskeisiä teemoja ovat hulluus, okkultismi, kabbala ja antisemitismi.
Golem sijoittuu Prahan gettoon noin vuonna 1890 ja kertoo joukosta kaupungissa eläviä juutalaisia. Golemiksi kutsuttu olento saapuu kaupunkiin kolmasti vuosisadassa tuoden mukanaan tuhoa ja pelkoa. Romaanin päähenkilö on Athanasius Pernath -niminen psyykkisesti sairas mies, joka tarinan aikana todistaa erilaisia mystisiä tapahtumia ja ilmestyksiä. Varsinaista jatkuvaa juonta romaanissa ei ole, vaan kerronta koostuu irrallisista, symbolitasolla liikkuvista episodeista. Getto kuvataan oudoksi ja painostavaksi paikaksi, jonka rakennukset ovat tietoisia ja pahantahtoisia. Golem itse ei esiinny tarinassa juuri lainkaan vaan toimii geton tunnelman ja hahmojen alitajuisten pelkojen symbolina.
Viikko 6[muokkaa wikitekstiä]
Regina Linnanheimo (7. syyskuuta 1915 Helsinki – 24. tammikuuta 1995 Helsinki) oli suomalainen elokuvanäyttelijä ja -käsikirjoittaja. Elokuvauransa jälkeen hän toimi kääntäjänä.
Regina Linnanheimo oli yksi suomalaisen elokuvan kultakauden tähdistä ja kuului niihin aikansa harvoihin elokuvanäyttelijöihin, joilta puuttui teatteritausta. Linnanheimo erikoistui romanttis-historiallisiin puku- ja melodraamoihin. Hänen tunnettuja elokuviaan ovat muun muassa epookkiromanssit Kaivopuiston kaunis Regina, Kulkurin valssi ja Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Näyttelijäntyön ohella Linnanheimo käsikirjoitti useita Teuvo Tulion elokuvia ja esiintyi myös niiden pääosissa.
Viikko 7[muokkaa wikitekstiä]
Clark Ashton Smith (13. tammikuuta 1893 – 14. elokuuta 1961) oli yhdysvaltalainen kirjailija, runoilija ja taiteilija. Hän on tullut tunnetuksi pääasiassa novellimuotoisesta tuotannostaan, joka koostuu lähinnä kauhu-, fantasia- ja tieteiskirjallisuudesta. Suurin osa teksteistä julkaistiin maineikkaassa pulp-lehti Weird Talesissa. Smith itse katsoi olevansa ensisijaisesti runoilija.
Smith eli suurimman osan elämäänsä vanhempiensa mökissä Kalifornian syrjäseuduilla. Hänellä oli vain lyhyt muodollinen koulutus, mutta hän luki ja opiskeli itsekseen paljon. Kirjallisen uransa Smith aloitti Tuhannen ja yhden yön inspiroimilla itämaisilla seikkailutarinoilla. Myöhemmin hän kiinnostui englanninkielisestä gotiikasta ja ranskalaisesta dekadenssista. Vuonna 1912 ilmestyi hänen ensimmäinen runokokoelmansa. Runot saivat kiittäviä arvioita, mutta paineet olivat liikaa Smithille, joka koki henkisen romahduksen ja vetäytyi julkisuudesta. Seuraavina vuosina hänen suosionsa laski nopeasti.
Viikko 8[muokkaa wikitekstiä]
Cthulhu-tarusto eli Cthulhun mytologia (engl. Cthulhu Mythos) on laaja 1900-luvulla syntynyt tarusto, jota hyödynnetään pääasiassa kauhukirjallisuudessa mutta myös muussa taiteessa, kuten elokuvissa, populaarimusiikissa ja peleissä. Tarusto pohjautuu yhdysvaltalaisen kauhukirjailijan H. P. Lovecraftin ja hänen kirjailijaystäviensä tarinoihin, mutta sen kokosi ja yhtenäisti August Derleth, joka myös keksi taruston nimen.
Lukuisat myöhemmät kauhukirjailijat ovat hyödyntäneet Cthulhu-tarustoa omissa teksteissään. Suuri osa Lovecraftin jälkeisten kirjailijoiden kirjoittamista Cthulhu-tarinoista eroaa huomattavasti Lovecraftin alkuperäisestä ajatuksesta, jossa mahtavat mutta välinpitämättömät muukalaisolennot hallitsevat kaoottista kaikkeutta. Derlethin yhtenäistämässä tarustossa hänen kristilliset arvonsa tuovat esiin hyvän ja pahan taistelun. Lovecraft sen sijaan oli ateisti, jonka näkemykset heijastuivat hänen tarinoissaan kaikkeuden välinpitämättömyytenä suhteessa ihmiseen. Monet Lovecraft-tutkijat ovat korostaneet, ettei systemaattinen Cthulhu-tarusto ole varsinaisesti Lovecraftin luomus. Lovecraft itse ei tehnyt eroa Cthulhu-novellien ja muun tuotantonsa välillä, mutta korosti, että kaikki hänen tarinansa perustuivat samalle filosofiselle pohjalle, jonka mukaan ihmisellä tai inhimillisillä tunteilla ei ole kosmoksen mittakaavassa arvoa tai merkitystä.
Viikko 9[muokkaa wikitekstiä]
Villa Tugendhat on saksalaisen arkkitehdin Ludwig Mies van der Rohen suunnittelema asuinrakennus Brnossa Tšekissä. Talo valmistui 1930 Tugendhatin perheen asuinrakennukseksi. Sitä pidetään Mies van der Rohen merkittävimpiin kuuluvana rakennuksena ja yhtenä 1900-luvun arkkitehtuurin merkkipaaluna. Mies käytti rakennuksen suunnittelussa monia ideoitaan, joista on tullut varhaisen modernin arkkitehtuurin tunnusmerkkejä. Unesco tunnusti rakennuksen merkityksen vuonna 2001 listaamalla sen maailmanperintöluetteloonsa.
Tugendhatit asuivat rakennuksessa vain kahdeksan vuotta, sillä he joutuivat juutalaisina lähtemään kotimaastaan natsi-Saksan miehitettyä Tšekkoslovakian. Villa Tugendhat oli 1930-luvun jälkeen monessa käytössä, ja se ajautui hiljalleen rappiolle. Vuonna 1969 se kuitenkin liitettiin Tšekkoslovakian kulttuurikohteisiin, ja nykyään se on Brnon kaupunginmuseoon kuuluva museo.
Viikko 10[muokkaa wikitekstiä]
Wivi Lönn (20. toukokuuta 1872 Tampere – 27. joulukuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti ja Suomen ensimmäinen oman toimiston perustanut naisarkkitehti. Wivi Lönn opiskeli Polyteknillisen opiston arkkitehtuurin linjalla ja valmistui vuonna 1896. Lönnin uran keskeisimmät rakennukset syntyivät 1900-luvun alussa. Aktiivisin vaihe kesti hieman yli 15 vuotta, ja jo 1930-luvun alussa hän käytännössä vetäytyi kokonaan alalta.
Keskeisin osa Lönnin tuotannosta on Tampereen ja Jyväskylän ympäristössä. Tampereella sijaitsevat muun muassa entinen Tampereen suomalainen tyttökoulu ja keskuspaloasema. Armas Lindgrenin kanssa Lönn suunnitteli muun muassa Helsinkiin Uuden ylioppilastalon ja Tallinnaan Estonia-teatterin. Lönn suunnitteli yli 30 koulua, vaikkakaan kaikkia ei toteutettu. Koulujen lisäksi hän piirsi useita teollisuusrakennuksia, muun muassa Parviaisen tehtaille. Lönnin töiden vahvuutena on pidetty taitavia pohjaratkaisuja ja tilan taloudellista käyttöä, mutta arkkitehtonisesti hän ei oikeastaan poikennut aikansa tyylistä.
Viikko 11[muokkaa wikitekstiä]
Sými (kreik. Σύμη; myös Sími), antiikin Syme (kreik. Σύμη, Symē), on Kreikan saari, joka kuuluu Dodekanesian saariryhmään. Se on yksi saariryhmän kahdestatoista pääsaaresta. Sými sijaitsee Välimeressä Turkin rannikolla Ródoksesta 44 kilometriä luoteeseen. Saaren pinta-ala on 58,1 neliökilometriä ja asukasluku oli 2 590 vuonna 2011. Hallinnollisesti saari kuuluu Sýmin kuntaan, Ródoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen. Saaren pääkaupunki on Sýmin kaupunki.
Sými asutettiin esihistoriallisella ajalla, ja tämän jälkeen saarta ovat asuttaneet monet eri kansat ja sen on ollut monen eri kansakunnan alaisuudessa. Johanniittain ritarikunta otti Sýmin haltuunsa 1309 ja antoi saarelaisille monia kaupankäyntiä helpottavia erioikeuksia. Osmanien kaudella saarella oli huomattavan laaja autonomia. Kreikkaan saari liitettiin Dodekanesian kanssa vuonna 1948. Nykyään Sýmin talous perustuu kaupankäyntiin, rakennusteollisuuteen ja matkailuun. Aiemmin saari tunnettiin kuitenkin pesusienensukeltajista, kalastajista ja laivanrakentajista. Saaren suosituin nähtävyys on Arkkienkeli Mikaelin luostari.
Viikko 12[muokkaa wikitekstiä]
Bathory oli Ruotsin Tukholmassa vuonna 1983 perustettu äärimetalliyhtye, jolla oli merkittävä rooli äärimetallin ja erityisesti black metalin kehityksessä. Vaikka yhtyeen julkaisuja ei huomioitu suurissa musiikkilehdissä eivätkä sen albumit koskaan nousseet listoille, Bathorylla oli huomattava vaikutus black metalin kehitykseen niin musiikin kuin lavaesiintymisen saralla ja monet genren arvostetuimmista yhtyeistä – mukaan luettuna Mayhem, Burzum ja Darkthrone – ottivat siltä vaikutteita.
Yhtyeen perusti 17-vuotias Thomas ”Quorthon” Forsberg joka toimi alusta lähtien yhtyeen keulakuvana, laulajana, kitaristina sekä säveltäjänä ja sanoittajana. Myöhemmin hän tyytyi sessiomuusikoihin ja alkoi soittaa yksin kaikkia soittimia, jolloin Bathory muuttui yhden miehen yhtyeeksi. Yhtye teki muutamia konserttiesiintymisiä vuosina 1983–1985 mutta lopetti Quorthonin päätöksestä.
Viikko 13[muokkaa wikitekstiä]
Vietnam (vietn. Việt Nam), virallisesti Vietnamin sosialistinen tasavalta (vietn. Cộng hòa Xã hội chủ nghĩa Việt Nam), on valtio Kaakkois-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Kambodža, Kiina ja Laos. Vietnamin pinta-ala on noin 330 000 neliökilometriä ja asukasluku yli 96,2 miljoonaa eli se on väestöltään maailman 16. suurin maa.
Vietnam oli vuodesta 111 eaa. tuhannen vuoden ajan osa kiinalaisia valtioita, kunnes vietnamilainen dynastia nousi valtaan 939. Vuoden 1471 jälkeen se valloitti Champa-kuningaskunnan nykyisessä Keski-Vietnamissa, ja vietnamilaisten asutus levisi etelään aina Mekongin suistoon asti. Vuonna 1858 Ranska aloitti siirtomaavalloitukset Etelä-Vietnamista, ja 1885 Annam, Tonkin ja Kotšinkiina liitettiin osaksi Ranskan Indokiinaa. Toisen maailmansodan ja Japanin miehityksen aikana maassa syntyi antikolonialistisia liikkeitä kuten Việt Minh, ja sodan jälkeen 2. syyskuuta 1945 vietnamilaiset kommunistit Ho Tši Minhin johdolla julistivat maan itsenäiseksi. Ranska ei halunnut luopua siirtomaastaan ja kävi sotaa aina vuoteen 1954, jolloin se kärsi tappion Điện Biên Phủn taistelussa.
Viikko 14[muokkaa wikitekstiä]
Gabienen taistelu oli vuonna 316 eaa. käyty taistelu, joka oli osa toista diadokkisotaa. Taistelun osapuolina olivat Eumenes Kardialainen ja Antigonos I kannattajineen. Taistelu päättyi tasatulokseen, mutta Antigonos sai vastustajansa leirin vallattua. Eumeneen sotilaat, jotka pelkäsivät leirissä olleitten perheittensä puolesta, pettivät komentajansa ja luovuttivat tämän Antigonokselle.
Taistelukentän tarkka sijainti ei ole tiedossa, mutta todennäköisesti se käytiin nykyisen Esfahanin eteläpuolella sijaitsevalla suolatasangolla. Taistelussa käytiin erikseen ratsu- ja jalkaväkitaistelu. Antigonoksen voitettua taistelun hänen jalkaväessään oli noin 50 000 ja ratsuväessä 12 000 sotilasta, vaikka taistelun alussa hänen joukkonsa olivat huomattavasti pienemmät. Hieronymos Kardialainen oli todistamassa taistelua, ja hänen kirjoittamansa sittemmin hävinnyt teos on monien myöhempien taistelua käsitelleiden teosten päälähde.
Viikko 15[muokkaa wikitekstiä]
Laulujoutsen (Cygnus cygnus) on joutsenten sukuun kuuluva suuri, valkea sorsalintu. Sen nokka on keltainen, eikä nokan tyvessä ole mustaa kyhmyä toisin kuin kyhmyjoutsenella. Se on leimallisesti pohjoisen lintu, joka pesii Euraasian mantereen pohjoisosissa ja siirtyy talveksi etelämmäs sulan veden perässä. Niitä tavataan laajalla alueella, ja maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan noin 180 000 yksilöä. 1900-luvulla lajin kanta taantui muun muassa Suomessa ja Ruotsissa metsästyksen takia. Rauhoituksen ansiosta Suomessa kanta on toipunut 1940-luvun lopun paristakymmenestä lintuparista vuonna 2018 arvioituun 10 000 pariin. Vuonna 2014 syyskannan lukumääräksi arvioitiin 70 000 yksilöä.
Laulujoutsen syö pääasiassa kasvisravintoa, jota se repii pitkän kaulansa ja vahvan nokkansa avulla. Se käyttää ravinnokseen kuitenkin myös pieniä selkärangattomia. Joutsenparit pariutuvat jo nuorena ja solmivat yleensä elinikäisen liiton. Pesän pari rakentaa pienelle luodolle tai matalikolle. Naaras munii 4–7 kermanvalkeaa munaa. Molemmat vanhemmat huolehtivat kesällä syntyvistä poikasista, jotka viettävät vielä ensimmäisen talvenkin vanhempien kanssa. Sukukypsäksi laulujoutsen tulee keskimäärin 4–5-vuotiaana.
Viikko 16[muokkaa wikitekstiä]
Gallienus (noin 218 tai 213 – heinä–syyskuu 268) oli Rooman keisari vuosina 253–268. Hän hallitsi ensin isänsä Valerianuksen kanssa yhdessä vuosina 253–260, mutta sen jälkeen kun persialaiset vangitsivat Valerianuksen vuonna 260, Gallienus hallitsi yksin kuolemaansa asti. Hänen aikanaan Rooman valtakunta oli suurissa vaikeuksissa. Valerianuksen vangitsemisen jälkeisessä sekasorrossa eri puolilla valtakuntaa nousi useita vallananastajia, ja samaan aikaan germaanit, gootit ja persialaiset hyökkäsivät rajojen yli. Gallian keisarikunta irtautui Roomasta vuonna 260, ja 260-luvun lopulla myös Palmyra ajautui erilleen. Gallienus joutui melkein koko valtakautensa ajan taistelemaan sisäisiä ja ulkoisia vihollisia vastaan. Siitä huolimatta hänelle jäi aikaa omistautua myös filosofialle ja runoudelle. Gallienus ihaili ja tuki filosofi Plotinosta sekä kirjoitti lukuisia runoja.
Keisariin tyytymättömät upseerit murhasivat Gallienuksen vuonna 268 Mediolanumin lähettyvillä. Sen jälkeen keisariksi julistettiin Marcus Aurelius Claudius, joka julistutti myöhemmin Gallienuksen jumalaksi.
Viikko 17[muokkaa wikitekstiä]
Thief: The Dark Project on Looking Glass Studiosin kehittämä ja Eidos Interactiven vuonna 1998 julkaisema ensimmäisen persoonan hiiviskelypeli. Pelin pääpiste on varjoissa piileskelemisessä ja taisteluiden välttämisessä sekä erilaisten arvoesineiden varastamisessa. Hiiviskelyn ohella pelissä on myös vaikutteita kauhupeleistä hylättyjen, kummittelevien katedraalien sekä synkkien, hirviöiden asuttamien luolastojen myötä.
Thief sijoittuu synkkään keskiaikaa mukailevaan Kaupunkiin, jossa yhdistyvät steampunk-henkinen höyryteknologia sekä fantasiasta ammentava taikuus. Päähenkilö on mystisen salaseuran kouluttama mestarivaras Garrett, joka elättää itsensä Kaupungin varakkaita asukkaita ryöstellen. Tahtomattaan hän ajautuu osaksi pakanajumalan suunnitelmaa palauttaa maailma esiteolliseen, luonnonomaiseen aikaan.
Viikko 18[muokkaa wikitekstiä]
Lapuanliike tai Lapuan liike oli Suomessa vuosina 1929–1932 toiminut vaikutusvaltainen antikommunistinen ja oikeistoradikaali kansanliike. Sen tavoitteena oli kitkeä kommunismi Suomesta, mutta taustalla oli myös pidemmälle vietyjä tavoitteita. Lapuanliike painosti poliittisia päättäjiä joukkovoimalla, väkivallalla ja laittomuuksilla, tunnetuimpana toimintakeinonaan muilutukset eli ihmisten sieppaukset ja kyyditykset. Liikkeen kannatusalueen ydin oli Pohjanmaa, ja sen johtaja oli maanviljelijä ja aktivisti Vihtori Kosola. Liike sai alkunsa Lapualta, jossa Kosola asui.
Monet lapuanliikkeen vaatimuksista toteutuivat. Kesällä 1930 kommunistien lehdet lakkautettiin ja kansanedustajat vangittiin ja Suomeen muodostettiin liikkeen sanelema hallitus. Syksyllä 1930 lapuanliikkeen painostuksen alla valittu uusi eduskunta hyväksyi niin sanotut kommunistilait, joilla kiellettiin kaikki kommunistien toiminta. Lapuanliikkeen kannatus hiipui, kun sen ensisijaiset tavoitteet oli näin saavutettu mutta laittomuudet yhä jatkuivat. Liikkeen ydinryhmä jatkoi toimintaansa ja radikalisoitui. Lopulta liikkeen tavoitteeksi muodostui kaiken vasemmistolaisen toiminnan kieltäminen ja voimaan perustuva oikeistolainen diktatuuri. Lapuanliikkeen viimeiseksi voimannäytöksi jäi Mäntsälän kapinaksi kutsuttu aseellinen vallankaappausyritys talvella 1932.
Viikko 19[muokkaa wikitekstiä]
Rikkihappo (H2SO4, vihtrilliöljy) on vahva, veteen täysin liukeneva epäorgaaninen happo. Se on puhtaana kirkas, huoneenlämmössä hieman jähmeäjuoksuinen neste, jonka tiheys on 1,83-kertainen veden tiheyteen verrattuna. Rikkihappo on voimakkaasti syövyttävää.
Rikkihappo on yksi ensimmäisistä teollisesti valmistetuista kemikaaleista. Sitä on valmistettu teollisesti jo 1700-luvulta lähtien. Nykyään rikkihappo on yksi maailman tärkeimmistä ja käytetyimmistä kemiallisista yhdisteistä. Vuonna 2005 rikkihappoa kulutettiin maailmanlaajuisesti 190 miljoonaa tonnia. Noin puolet rikkihaposta käytetään lannoitteiden valmistamiseen ja loppu hyödynnetään väriaineiden, lääkkeiden ja räjähteiden valmistuksessa sekä öljynjalostuksessa ja metallurgisissa prosesseissa. Rikkihappoa käytetään myös lyijyakkujen elektrolyyttinä. Koska rikkihappo on merkittävä teollisuudessa, sen maakohtaista kulutusta on pidetty yhtenä talouden mittarina. Rikkihapon kulutus on vaihdellut runsaasti, mutta koko maailmassa sen kulutus lisääntyy jatkuvasti.
Viikko 20[muokkaa wikitekstiä]
Halo 5: Guardians on 343 Industriesin kehittämä ensimmäisen persoonan ammuntapeli, jonka Microsoft Studios julkaisi lokakuussa 2015 Xbox Onelle. Peli on jatkoa vuonna 2012 ilmestyneelle Halo 4:lle ja sijoittuu kahdeksan kuukautta sen tapahtumien jälkeen. Se on Reclaimer-saagan toinen osa.
Pelin kampanjassa on kaksi päähenkilöä, Master Chief ja Jameson Locke. Locken tehtävänä on vangita Master Chief, joka on kieltäytynyt tottelemasta käskyä palata Infinity-alukselle. Aiemmista pelisarjan osista poiketen pelaajan mukana kulkee tehtävien aikana kolme tekoälyn tai ihmispelaajan ohjaamaa joukkuetoveria.
Halo 5: Guardians sai kriitikoilta pääosin myönteisen vastaanoton. Sen valikoitujen arvosteluiden painotettu pistekeskiarvo on 84 prosenttia Metacritic-sivustolla. Pelin moninpeliä kehuttiin laajalti, mutta kampanja sai ristiriitaisemman vastaanoton. Peliä myytiin avausviikolla yli 400 miljoonan dollarin arvosta. Kehittäjä 343 Industries on tukenut peliä ilmaisella lisäsisällöllä julkaisun jälkeen.
Viikko 21[muokkaa wikitekstiä]
Suur-Zimbabwe on Zimbabwessa sijaitseva rauniokaupunki. Šonat perustivat kaupungin 1000-luvulla ja siitä muodostui merkittävä kauppakaupunki, joka oli 1300- ja 1400-luvuilla Zimbabwen kuningaskunnan pääkaupunki. Suur-Zimbabwe hylättiin kuitenkin 1400-luvun lopulla. Varmaa syytä ei tiedetä, mutta kaupunki oli käytännössä autio jo 1500-luvulla. Parhaimmillaan kaupungissa oli 10 000–20 000 asukasta.
Suur-Zimbabwen merkittävimmät rakennukset ovat kukkulalinnoitus ja soikea rakennus, joka on Saharan eteläpuolisen Afrikan suurin esihistoriallinen rakennelma. Soikea rakennus näyttää muuratulta aitaukselta, ja sen sisällä on pienempiä aitauksia ja korkea kartionmuotoinen torni. Kukkulalinnoituksen ja soikean rakennuksen välissä on laaksoraunioita. Rakennusten kivimateriaali on louhittu graniitista ja muurit on rakennettu ilman laastia.
Viikko 22[muokkaa wikitekstiä]
Tapio Rautavaara (8. maaliskuuta 1915 Pirkkala – 25. syyskuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen laulaja, keihäänheiton olympiavoittaja, jousiampuja ja elokuvanäyttelijä.
Rautavaara on yksi Suomen pidetyimmistä laulajista, ja häntä on kuvailtu laulelman mestariksi. Hänen lauluäänensä oli väriltään tumma ja melankolinen. Tunnettuja Rautavaaran laulamia kappaleita ovat muun muassa ”Reppu ja reissumies”, ”Päivänsäde ja menninkäinen”, ”Sininen uni” ja ”Yölinjalla”, ja hän teki erityisesti monet Reino Helismaan sanoittamat ja Toivo Kärjen säveltämät kappaleet tunnetuiksi. Rautavaara esiintyi vuosina 1945–1970 yhteensä 22 elokuvassa. Rautavaaran työ elokuvanäyttelijänä on jäänyt laulajan uran varjoon, vaikka hänen elokuvansa olivatkin aikanaan suosittuja.
Viikko 23[muokkaa wikitekstiä]
Annobón on tuliperäinen Päiväntasaajan Guinean saari Atlantin valtameressä. Saari sijaitsee noin 160 kilometrin päässä São Tomén saaresta ja noin 300 kilometrin päässä Manner-Afrikan Gabonin rannikolta lounaaseen. Annobónilla on trooppinen ilmasto, ja pääosin vuoristoista saarta peittää sademetsä. Saaren merkittävin asutuskeskittymä on pohjoisrannikolla sijaitseva San Antonio de Palé. Annobónin pinta-ala on 17 neliökilometriä ja väkiluku oli vuoden 2015 väestönlaskennassa 5 232. Väestö on São Tomélta ja Angolasta tuotujen orjien jälkeläisiä, joiden tärkeimpiä elinkeinoja ovat kalastus ja maanviljely. Asukkaat puhuvat fa d’ambun kieltä, joka on portugaliin pohjautuva kreoli.
Portugalilaiset löytöretkeilijät löysivät Annobónin uudenvuodenpäivänä vuosien 1472–1475 välisenä aikana ollessaan etsimässä satamapaikkoja orjakauppaa varten. Portugalilaisten lisäksi myös hollantilaiset, espanjalaiset ja britit hallitsivat saarta seuraavien vuosisatojen kuluessa, joiden aikana orja- ja kauppalaivat pysähtyivät saarella hankkimassa täydennystä, kuten Annobónille tuotujen orjien viljelemiä maataloustuotteita. Saaresta tuli osa Espanjaa vuonna 1778 ja osa Päiväntasaajan Guineaa maan itsenäistyessä Espanjasta vuonna 1968.
Viikko 24[muokkaa wikitekstiä]
Pesäpallo on Lauri ”Tahko” Pihkalan kehittämä kahden joukkueen välinen mailapeli. Pelin tarkoituksena on lyödä juoksuja omilla sisävuoroilla ja estää ulkovuoroilla vastustajaa lyömästä juoksuja. Sisäpelaajat lyövät palloa vuorollaan, ja ulkopelaajat ovat ryhmittäytyneet kentälle. Yksi ulkopelaaja toimii syöttäjänä eli lukkarina. Joukkue saa juoksun, kun etenijä on kiertänyt kaikki kolme pesää ja palannut kotipesään.
Pihkala kehitti pesäpallon 1910-luvulla amerikkalaisesta baseballista ja 1900-luvun alussa Suomessa pelatusta kuningaspallosta. Pesäpallosta alettiin nopeasti puhua Suomen kansallispelinä, ja se levisi 1920–1930-luvuilla kouluissa ja suojeluskunnissa. Se on säilyttänyt hyvin paikkansa Suomen kansallispelinä, ja se on Suomen kolmanneksi suosituin pallopeli. Sen pääsarjat Suomessa ovat Miesten Superpesis ja Naisten Superpesis. Lajia harrastetaan pienimuotoisesti myös joissain muissa maissa, kuten Ruotsissa ja Australiassa. Pesäpallon maailmancup on järjestetty yhdeksän kertaa, ja Suomi on voittanut joka kerta.
Viikko 25[muokkaa wikitekstiä]
Astrahanin sotaretki oli Osmanien valtakunnan ja Krimin kaanikunnan yritys vallata Moskovan Venäjän hallitsema Astrahanin alue vuonna 1569. 1550-luvulla Venäjä oli vallannut Astrahanin kaanikunnan ja laajennut näin Pohjois-Kaukasiaan, jota Osmanien valtakunta ja etenkin heidän liittolaisensa ja vasallinsa Krimin kaanikunta pitivät etupiireihinsä kuuluvana alueena. Krimin tataarit olivat sotineet Venäjää vastaan jo pitkään, mutta Osmanien valtakunnan vuosien ajan harkitsema operaatio alkoi vasta kesällä 1569, jolloin turkkilaisten ja Krimin tataarien muodostama sotaretkikunta aloitti marssin Don- ja Volgajokien väliselle alueelle.
Sotaretkeen sisältyi olennaisena osana suunnitelma joet yhdistävän kanavan kaivamisesta, minkä valmistuttua entinen Astrahanin kaanikunta voitaisiin vallata venäläisiltä. Jokien alajuoksujen hallinta ja niiden välisen kanavan valmistuminen olisi merkinnyt koko niiden eteläpuolisen Kaukasian hallintaa sekä suoraa vesikulkureittiä Mustanmeren ja Kaspianmeren välille. Sotaretkeä ja kanavan kaivamistöitä hankaloittivat huollon järjestämisen vaikeus ja aromaaston haastavat olosuhteet sekä tataarien ja turkkilaisten välillä ollut epäluottamus. Alkusyksyllä osmani- ja tataariarmeijoille annettiin vetäytymiskäsky, ja ne poistuivat Astrahanista osittain kuivan ja hedelmättömän, osittain soisen ja upottavan aroalueen halki. Turkkilaiset kärsivät paluumarssilla suurimmat tappionsa janon ja nälän vuoksi. Ensimmäinen Venäjän ja Osmanien valtakunnan yhteenotto päättyi jälkimmäisen sotilaalliseen tappioon, joskin seuranneissa neuvotteluissa osmanit saivat ajettua läpi osan sodalle asettamistaan tavoitteista.
Viikko 26[muokkaa wikitekstiä]
Alan Wake on suomalaisen Remedy Entertainmentin kehittämä toimintaseikkailulajityypin videopeli, jonka Microsoft Game Studios julkaisi vuonna 2010 Xbox 360 -pelikonsolille. Alkuvuodesta 2012 Alan Wake julkaistiin myös Microsoft Windowsille.
Alan Wake sijoittuu kuvitteellisen Bright Fallsin pikkukaupunkiin Yhdysvaltain luoteisosassa. Pelin päähahmo, kirjailija Alan Wake, kärsii kirjoittamisvaikeuksista ja saapuu kaupunkiin lomailemaan yhdessä vaimonsa Alicen kanssa. Alicen kadottua Wake joutuu keskelle painajaismaisia tapahtumia, jotka perustuvat kirjaan, jota hän ei muista kirjoittaneensa. Peli on rakenteeltaan ja tarinankerronnaltaan televisiosarjamainen.
Markkinointia varten Remedy tuotti kuusiosaisen minisarjan, jossa näyttelivät oikeat näyttelijät. Muutaman minuutin pituiset jaksot esitettiin internetissä ennen pelin julkaisua. Alan Wake sai kriitikoilta hyvän vastaanoton: erityisesti pelin miljöötä, tunnelmaa ja tarinaa kehuttiin onnistuneiksi. Pelin konsoliversio ei kuitenkaan myynyt tekijöidensä odotusten mukaisesti.
Viikko 27[muokkaa wikitekstiä]
Príncipe on pienempi ja pohjoisempi São Tomé ja Príncipen kahdesta pääsaaresta. Tuliperäinen saari sijaitsee Guineanlahdessa Atlantin valtameressä. Príncipe sijaitsee noin 150 kilometrin päässä suuremmasta São Tomén saaresta koilliseen ja noin 220 kilometrin päässä Manner-Afrikan Päiväntasaajan Guinean rannikolta länteen. Príncipellä on trooppinen ilmasto ja etenkin etelä- ja keskiosaltaan vuoristoista saarta peittää suurelta osin sademetsä. Saaren merkittävin asutuskeskus on koillisrannikolla sijaitseva Santo António. Príncipen pinta-ala on 142 neliökilometriä ja väkiluku oli vuonna 2020 São Tomé ja Príncipen tilastokeskuksen ennusteen mukaan melkein 8 800. Väestö on pääasiassa Kap Verdeltä kaakao- ja kahviplantaaseille tuotujen työläisten jälkeläisiä. Príncipellä on vielä joitain satoja portugaliin pohjautuvan lung’íye-kreolikielen puhujia.
Portugalilaiset löytöretkeilijät löysivät Príncipen tammikuussa 1471. Portugalilaiset asuttivat saaren 1500-luvun alussa, jolloin saari sai myös prinssiä tarkoittavan nimensä kunnianosoituksena Portugalin kruununprinssille Juhanalle. Saarella viljeltiin 1400-luvun lopulta lähtien sokeriruokoa, jota pippurin ja puun ohessa vietiin saarelta 1500-luvun ajan. Príncipen kautta kuljetettiin myös orjia Afrikasta Atlantin yli. Läheisen São Tomén ongelmista johtuen koko São Tomé ja Príncipen siirtomaan pääkaupunki muutettiin vuosiksi 1753–1852 Santo Antónioon. Kahvi ja kaakao tuotiin saarelle viljeltäväksi 1700- ja 1800-luvun taitteen tienoilla. Viljely vaati suuret määrät työvoimaa, jota hankittiin muun muassa Kap Verdeltä. Vielä nykyisinkin kahvi ja kaakao ovat Príncipen tärkeimpiä maataloustuotteita. Príncipestä tuli osa São Tomé ja Príncipen valtiota sen itsenäistyttyä Portugalista vuonna 1975. Saari sai itsehallinnon vuonna 1995, mistä lähtien siellä on ollut vaaleilla valittu alueellinen parlamentti ja paikallishallitus.
Viikko 28[muokkaa wikitekstiä]
Gammelstadin kirkkokylä on Luulajan kunnassa, Gammelstadin taajamassa Luulajan taajamasta noin kymmenen kilometriä luoteeseen sijaitseva kirkkokylä. Se on Ruotsin parhaiten säilynyt ja koko Skandinavian mittakaavassa ainutlaatuinen esimerkki perinteisestä kirkkokylästä. Kirkkokylässä on 424 kirkkotupaa sekä porvariston asuma-alue. Kohde hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1996. Maailmanperintöalueeseen kuuluu myös vuonna 1492 käyttöön otettu Alaluulajan keskiaikainen kirkko. Kuten kirkkokylissä yleensäkin, kirkon ympärille rakennettuja kirkkotupia käytettiin kauempaa tulevien kirkossakävijöiden majoitukseen, koska pitkien välimatkojen ja hankalien matkustusolosuhteiden takia he eivät ehtineet palata kotiin saman päivän aikana.
Maailmanperintöstatus tuo Gammelstadin taajamalle paljon näkyvyyttä ja kehittämismahdollisuuksia, mutta se vaatii myös hyvin organisoitua hallintoa. Kirkkokylässä käy vuosittain yli satatuhatta matkailijaa. Alueella on ravintola-, kahvila- ja majoituspalveluita. Kirkkokylän laidalla sijaitsee myös Hägnanin ulkoilmamuseo, jonne on sijoitettu eri puolilta Norrbottenia peräisin olevia rakennuksia.
Viikko 29[muokkaa wikitekstiä]
Beatles for Sale on joulukuussa 1964 julkaistu The Beatles -yhtyeen neljäs albumi. Se levytettiin beatlemanian ollessa kuumimmillaan, eikä yhtye saanut kiireessä tehdyksi tarpeeksi materiaalia kokonaiselle albumille. Siksi Beatles for Sale sisältää vain kahdeksan John Lennonin ja Paul McCartneyn kirjoittamaa laulua, joiden lisäksi siinä on kuusi lainakappaletta. Yksi niistä on Chuck Berryn ”Rock and Roll Music”.
Beatles for Sale nousi Britannian listaykköseksi yhdentoista viikon ajaksi, ja albumia myytiin siellä yli miljoona kappaletta. Yhdysvalloissa albumia ei julkaistu, vaan siellä ilmestyi Beatles ’65, jonka kappaleista kahdeksan oli samoja kuin Beatles for Sale -albumilla. Muut Beatles for Salen kappaleet julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1965 albumilla Beatles VI. Musiikillisesti Beatles for Salea on pidetty yhtyeen edellisen albumin A Hard Day’s Nightin vastakohtana, sillä monet kappaleet ovat sävyltään pessimistisiä. John Lennon sanoi sitä yhtyeen ”country & western -albumiksi”. Levyllä kuuluu myös Bob Dylanin musiikin vaikutus.
Viikko 30[muokkaa wikitekstiä]
The Legend of Zelda: Ocarina of Time (jap. ゼルダの伝説 時のオカリナ, Zeruda no Densetsu: Toki no Okarina) on Nintendo Entertainment Analysis and Developmentin kehittämä toimintaseikkailuvideopeli, jonka Nintendo julkaisi Nintendo 64:lle vuonna 1998. Se on The Legend of Zelda -videopelisarjan ensimmäinen 3D-grafiikalla toteutettu osa.
Pelaaja ohjaa pelisarjan päähahmoa Linkiä, jonka tehtävänä on pelastaa sekä prinsessa Zelda että Hyrulen kuningaskunta Ganondorfilta. Ganondorf tavoittelee pyhää triforcea, joka toteuttaa omistajansa toiveet. Link matkustaa ajassa ja tutkii useita luolastoja herättääkseen viisaat, joilla on voima karkottaa Ganondorf Hyrulesta. Ocarina of Timessä esitellyt pelimekaniikan ominaisuudet, kuten kohteeseen lukittautuminen ja tilannesidonnaiset painikkeet, ovat sittemmin yleistyneet 3D-seikkailupeleissä. Ocarina of Time on myynyt maailmanlaajuisesti yhteensä yli 7,6 miljoonaa kappaletta, joista viisi miljoonaa kappaletta myytiin viiden kuukauden sisällä julkaisusta.
Viikko 31[muokkaa wikitekstiä]
Jim Ryun (s. 29. huhtikuuta 1947 Wichita, Kansas) on yhdysvaltalainen keskimatkojen juoksija ja republikaanipoliitikko. Hänen paras saavutuksensa urheilu-urallaan oli vuoden 1968 kesäolympialaisten 1 500 metrin juoksun hopeasija.
Ryun osallistui urallaan kolmiin olympialaisiin ja teki keskimatkoilla viisi maailmanennätystä ennen siirtymistään ammattilaiseksi vuoden 1972 kesäolympialaisten jälkeen. Hän päätti urheilu-uransa lopullisesti maaliskuussa 1976. Ryun siirtyi politiikkaan vuonna 1996, kun hän pääsi Kansasin toisesta vaalipiiristä Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. Hän istui edustajainhuoneessa viisi kautta.
Viikko 32[muokkaa wikitekstiä]
Mosambikin tasavalta on valtio eteläisessä Afrikassa. Sen rajanaapurit ovat Etelä-Afrikka, Swazimaa, Zimbabwe, Sambia, Malawi ja Tansania. Idässä se rajoittuu Intian valtamereen. Mosambikissa on maan tilastokeskuksen arvion mukaan noin 29,3 miljoonaa asukasta, ja sen pinta-ala on hieman alle 800 000 neliökilometriä. Mosambikin pääkaupunki on Maputo, ja maa on monipuoluedemokratia, jonka valtionpäämies on presidentti.
Arabikauppiaat liittivät Mosambikin rannikon kansainväliseen kauppaverkostoon. Portugalilaiset perustivat 1500-luvulla rannikolle useita kauppa-asemia, mutta koko Mosambik siirtyi varsinaisesti siirtomaahallintoon vasta 1800-luvun lopulla. Monet Afrikan siirtomaat itsenäistyivät pian toisen maailmansodan jälkeen. Portugalin siirtomaissa kehitys oli hitaampaa, eikä Portugali halunnut antaa itsenäisyyttä siirtomailleen. Mosambikin itsenäisyyssota alkoi 1964 ja loppui pian itsenäistymiseen Portugalin neilikkavallankumouksen jälkeen. Mosambik oli alkujaan kommunistinen yksipuoluevaltio Mosambikin kansantasavalta, jota Frelimo hallitsi. Renamo-liike käynnisti 1977 yli 10 vuotta kestäneen tuhoisan sisällissodan, joka raunioitti maan talouden.
Viikko 33[muokkaa wikitekstiä]
Agadez on kaupunki (commune urbaine) Tchirozérinen departementissa Agadezin alueella Nigerissä. Kaupunki on Agadezin alueen pääkaupunki. Vuonna 2017 kaupungissa oli 137 354 asukasta. Kaupungin väestö elättää itsensä käsitöitä tekemällä, maataloudella ja kaupankäynnillä.
Tuaregit perustivat Agadezin 1000-luvulla. Agadezista tuli 1400-luvulla Aïrin sulttaanikunnan pääkaupunki, ja se oli 1500-luvulle asti merkittävä kaupankäyntikeskus Kaupunki kuului Songhain kuningaskuntaan 1500-luvulla, jolloin Agadez kukoisti ja sai uusia asukkaita kauppiaista ja käsityöläisistä. Songhai hajosi vuonna 1591. Seuraavien vuosisatojen kuluessa Agadez kärsi muun muassa tuaregilevottomuuksista, epidemioista ja kuivuudesta. Kaupunki menetti kaupallisen merkityksensä 1700-luvun lopussa, ja seuraavan vuosisadan puoliväliin mennessä osa Agadezista, muun muassa kuuluisa moskeija, oli raunioina. Ranskalaiset valloittivat Agadezin muiden Nigerin pohjoisosien mukana 1900-luvun alussa, ja kaupunki oli Nigerin itsenäistymiseen eli vuoteen 1960 saakka Ranskan sotilashallinnon alaisena.Tuaregit ovat kapinoineet Agadezista käsin Nigerin hallitusta vastaan aiemmin 1990-luvun alussa ja uudelleen vuosina 2007–2009. Agadezin historiallinen keskusta liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2013.
Viikko 34[muokkaa wikitekstiä]
Hanno Möttölä (s. 9. syyskuuta 1976 Helsinki) on suomalainen koripalloilija, joka lopetti pelaajauransa vuoden 2014 MM-kilpailujen jälkeen, mutta jatkaa vielä valmentajana. Möttölä on ensimmäinen suomalainen, joka on pelannut NBA:ssa ja on Suomen maajoukkueen historian parhaita pelaajia.
Möttölä aloitti koripallon Käpylän Panttereissa. Hän siirtyi pian pelaamaan Pakilan NMKY:hyn, josta hän siirtyi edelleen Helsingin NMKY:hyn. Vuodet 1996–2000 hän pelasi Utahin yliopiston joukkueen Utah Utesin riveissä ennen siirtymistään kahdeksi vuodeksi Atlanta Hawksiin. Tämän jälkeen Möttölä siirtyi Eurooppaan ja pelasi TAU Cerámicassa, Fortitudo Bolognassa, Scavolini Pesarossa, Žalgiris Kaunasissa, sekä Aris Thessalonikissa. Syksyllä 2008 Möttölä ilmoitti lopettavansa koripallouransa, mutta vuonna 2009 hän jatkoi uraansa sekä maa- että seurajoukkueessa välivuoden jälkeen.
Viikko 35[muokkaa wikitekstiä]
Essaouira on kaupunki Essaouiran provinssissa Marrakesh-Safin hallintoalueella Marokossa. Kaupunki sijaitsee Atlantin rannikolla maan länsiosassa noin 350 kilometrin päässä Casablancasta etelään ja noin 175 kilometrin päässä Marrakechista länteen. Essaouirassa vallitsee semiaridi ilmasto, jolle luonteenomaisia ovat lämpimät kesät ja leudot talvet. Lähes jatkuvasti puhaltava tuuli viilentää lämpötiloja ja houkuttelee kaupungin pitkälle hiekkarannalle laine- ja purjelautailijoita. Asukkaita Essaouirassa oli vuoden 2014 väestönlaskennassa noin 78 000. Kaupungin 30 hehtaarin laajuinen medina on Unescon maailmanperintökohde.
Kaupunki on muodostunut suojaisan luonnonsataman ympärille. Foinikialaiset perustivat satamaa suojaavalle Mogadorin saarelle 700–500-luvulla eaa. kaupankäyntikeskuksen, jossa valmistettiin paikallisista kotiloista saatavaa vaatteiden värjäyksessä käytettyä purppuraa. Foinikialaisten jälkeen muun muassa roomalaiset hallitsivat aluetta ja jatkoivat purppurantuotantoa. Mogador-nimellä tunnettu kaupunki päätyi 1500-luvulla lyhyeksi aikaa Portugalin hallintaan, joka rakennutti sinne linnoituksen.
Viikko 36[muokkaa wikitekstiä]
Indiana Jones on kuvitteellinen arkeologi ja seikkailija, jonka loivat elokuvaohjaajat Steven Spielberg ja George Lucas. Harrison Ford on esittänyt Indiana Jonesia neljässä elokuvassa, joiden menestyksen siivittämänä hahmo on esiintynyt muun muassa sarjakuvissa, kirjoissa, oheistuoteleluissa ja peleissä. Lisäksi hahmon nimellä markkinoidaan neljää huvipuistolaitetta eri puolilla maailmaa.
Indiana Jones esiintyi ensi kertaa vuonna 1981 ilmestyneessä elokuvassa Kadonneen aarteen metsästäjät, josta tuli menestys. Tämän jälkeen hahmo on esiintynyt kolmessa elokuvassa: Indiana Jones ja tuomion temppeli (1984), Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989) sekä Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta (2008). Viidennen elokuvan on tarkoitus saada ensi-iltansa heinäkuussa 2022. Televisiosarjaa Indiana Jones Junior (1992–1993), tietokonepelien äänirooleja ja Viimeisen ristiretken alkuun sijoitettua nuoruuskohtausta (jossa Jonesia esittää River Phoenix) lukuun ottamatta hahmoa on aina esittänyt Harrison Ford.
Viikko 37[muokkaa wikitekstiä]
Ródos on Kreikan saari, joka kuuluu Dodekanesian saariryhmään. Se on Dodekanesian saarista suurin ja sijaitsee Egeanmeren kaakkoisosassa Välimeressä. Saaren pinta-ala on 1 401 neliökilometriä ja asukasluku oli 115 490 vuonna 2011. Hallinnollisesti saari kuuluu Ródoksen kuntaan, Ródoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen. Saaren pääkaupunki on Ródoksen kaupunki.
Ródoksen ensimmäisistä asukkaista, Vähästä-Aasiasta tulleesta primitiivisestä kansasta, ei tiedetä paljoakaan. Kaarialaisia ja foinikialaisia saapui saarelle pronssikaudella vuosina 2500–1500 eaa. Doorilaiset saapuivat saarelle noin vuonna 1100 eaa. ja perustivat Ialysoksen, Kameiroksen ja Lindoksen kaupungit. Ródoksen kaupunki perustettiin 400-luvulla eaa. Ródos joutui liittoutumaan Rooman kanssa vuonna 164 eaa. ja osaksi Bysanttia saari tuli vuonna 395. Johanniittain ritarikunta asettui saarelle vuonna 1309. Osmanien valtakunta valloitti saaren johanniitoilta vuonna 1522. Italia valloitti Ródoksen vuonna 1912 ja vuonna 1943 Saksa valloitti saaren. Yhdistynyt kuningaskunta vapautti Ródoksen Saksan hallinnasta vuonna 1945 ja Kreikkaan saari liitettiin vuonna 1947.
Viikko 38[muokkaa wikitekstiä]
Johannes Gabriel Granö (14. maaliskuuta 1882 Lapua – 23. helmikuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen maantieteilijä, joka kehitti erityisesti maisemamaantiedettä ja maantieteen metodologiaa. Granö toimi Turun yliopiston rehtorina (1932–1934) ja kanslerina (1945–1955). Lisäksi hän oli merkittävästi vaikuttamassa erityisesti Tarton ja Turun yliopistojen maantieteen laitosten perustamiseen.
Granö teki monia tutkimusmatkoja Mongoliaan ja Altaivuoristoon. Ensimmäiset matkansa hän teki jo opiskeluaikoinaan isänsä Johannes Granön kanssa, joka toimi Siperian suomalaisena pappina. Tämän jälkeen Granö teki useita tutkimusmatkoja vuosina 1906–1916 ja teki niiden pohjalta laajoja geomorfologisia tutkimuksia: hän muun muassa päätteli Altaivuoriston olleen mannerjäätikön peitossa. Hän julkaisi matkakirjan Altai (1919–1921), josta otettiin uusintapainos 1993 ja joka käännettiin 2000-luvulla myös venäjäksi. Granön matkoillaan ottamat valokuvat ovat herättäneet uudestaan huomiota 2000-luvulla.
Viikko 39[muokkaa wikitekstiä]
Mehmed Paša Sokolovićin silta on Drinajoen ylittävä kiviholvisilta Višegradin kaupungissa Serbitasavallassa, Bosnia-Hertsegovinassa. Vuonna 1577 valmistuneen sillan suunnitteli suurvisiiri Mehmed pašša Sokolovićin pyynnöstä osmaniarkkitehti Sinan. Silta on ollut vuodesta 2007 Unescon maailmanperintökohde.
Drina virtaa Višegradin kohdalla lounaasta koilliseen, joten joen vasen ranta on sillan luoteis- ja oikea ranta kaakkoispuolella. Silta on edustava esimerkki osmanien ajan arkkitehtuurista ja rakennustaidosta. Se muodostuu yhdestätoista 11–15 metriä pitkästä holvikaaresta sekä rampista, jota pitkin sillalle noustaan Drinan vasemmalta rannalta. Sillan kokonaispituus on lähes 180 metriä. Se on Sinanin mestarityö, jota voi verrata samaan aikaan Italiassa kukoistaneeseen renessanssiin.
Viikko 40[muokkaa wikitekstiä]
Marcus Salvius Otho Caesar Augustus (synt. Marcus Salvius Otho) (28. huhtikuuta 32 – 16. huhtikuuta 69) oli Rooman keisari, joka hallitsi 15. tammikuuta 69 – 16. huhtikuuta 69. Otho oli niin kutsutun neljän keisarin vuoden toinen keisari.
Otho ystävystyi nuorena keisari Neron kanssa. Hänestä tuli keisari kaapattuaan vallan Neron seuraajalta Galbalta. Otho oli ensimmäinen keisari, joka otti vallan käsiinsä väkivalloin. Hävittyään taistelussa Vitelliuksen joukkoja vastaan hän teki itsemurhan. Hänestä on jäänyt jälkimaailmalle hyvin kaksijakoinen kuva. Hänet muistettiin Neron lähipiiriin kuuluvana tyhjäntoimittajana. Toisaalta Othon tiedetään olleen pätevä sotapäällikkö ja kyvykäs hallitsija, mutta hänen mainettaan mustaa kuitenkin väkivaltainen vallananastus.
Viikko 41[muokkaa wikitekstiä]
Wrangelinsaari (ven. о́стров Вра́нгеля, ostrov Vrangelja; tšuktšiksi Умӄилир, Umqilir, ”Jääkarhusaari”) on Venäjälle kuuluva noin 7 600 neliökilometrin laajuinen saari Pohjoisessa jäämeressä Tšuktšimeren ja Itä-Siperian meren välissä. Sen erottaa mantereesta 110 kilometrin levyinen Longinsalmi. Wrangelinsaari kuuluu Tšukotkan autonomiseen piirikuntaan. Saaren korkein kohta on Sovjetskajavuori (1 096 metriä).
Wrangelinsaaren luonto on arktiseksi saareksi harvinaisen monimuotoinen. Kasvillisuus on pääosin tundraa, mutta kasvistoon kuuluu lajeja, jotka normaalisti kasvavat etelämpänä subarktisella alueella, pohjoisamerikkalaisia lajeja, joita ei tavata muualla Aasiassa ja poikkeuksellisen paljon kotoperäisiä lajeja. Wrangelinsaaren jääkarhupopulaatio on Venäjän suurin ja mursukanta maailman suurin. Linnuista saarella pesii runsaasti muun muassa lumihanhia. Lisäksi paleontologien mukaan siellä elivät vielä 4 000 vuotta sitten maailman viimeiset villamammutit.
Viikko 42[muokkaa wikitekstiä]
Gávdos (kreik. Γαύδος, [ˈɣavðo̞s]; myös Gávdhos) on Kreikan saari, joka kuuluu Kreetan saariin ja sijaitsee Välimereen kuuluvassa Libyanmeressä Kreetan eteläpuolella. Saaren pinta-ala on 27 neliökilometriä ja asukasluku oli 152 vuonna 2011. Hallinnollisesti saari kuuluu Gávdoksen kuntaan, Chanián alueyksikköön ja Kreetan alueeseen. Gávdoksella sijaitsee Euroopan eteläisin kohta.
Gávdos asutettiin neoliittisella kaudella, jonka jälkeen saarella ovat pitäneet valtaa monet eri tahot. Roomalaiset perustivat saarelle kauppapaikan, ja apostoli Paavali ajautui saarelle vuonna 62. Gávdos autioitui merirosvokaudella 800–1100-luvulla, ja se asutettiin uudestaan vasta osmaniaikana vuoteen 1880 mennessä. Kreikkaan se liitettiin vuonna 1913.
Viikko 43[muokkaa wikitekstiä]
Mao Zedong (yksink.: 毛泽东; perint.: 毛澤東; pinyin: Máo Zédōng; Wade–Giles: Mao Tse-tung, 26. joulukuuta 1893 – 9. syyskuuta 1976) oli kiinalainen sotilas, poliitikko ja marxilainen teoreetikko, joka kehitti maolaisuutena tunnetun opin. Kiinan kommunistisen puolueen puheenjohtajana Mao johti kommunistit voittoon Kiinan sisällissodassa, ja 1. lokakuuta 1949 hän perusti Kiinan kansantasavallan, jota johti suvereenisti kuolemaansa saakka.
Maon merkittäväksi ansioksi on luettu aiemmin hajanaisen Kiinan yhdistäminen vahvan keskushallinnon alaisuuteen. Lisäksi hänen on katsottu ainakin auttaneen japanilaisten valloittajien karkotuksessa, ja häntä pidetään taitavana sissisodan johtajana ja teoreetikkona. Kommunistien valtaannousun ja kansantasavallan perustamisen jälkeen Maon perintö on ristiriitaisempi, ja sitä varjostavat epäonnistunut talouspolitiikka, toisinajattelijoihin kohdistunut vaino sekä valtaviin mittasuhteisiin paisunut henkilökultti.
Viikko 44[muokkaa wikitekstiä]
Dirk Nowitzki (s. 19. kesäkuuta 1978 Würzburg, Länsi-Saksa) on saksalainen ammattilaisuransa lopettanut koripalloilija. Hän pelasi Dallas Mavericksin joukkueessa koko NBA-uransa. Nowitzki pelasi joukkueessa yli 1 400 peliä ja teki yli 31 000 pistettä. Hän on NBA-liigan historian kuudenneksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja.
Nowitzki aloitti koripallon DJK Würzburgissa, josta hän ilmoittautui vuoden 1998 NBA:n varaustilaisuuteen. Hän oli Milwaukee Bucksin yhdeksäs varaus, mutta Nowitzki myytiin saman tien Mavericksille. Nowitzki ylsi urallaan ensimmäisen kerran NBA-finaaleihin vuonna 2006. Vuotta myöhemmin hänestä tuli ensimmäinen eurooppalainen pelaaja, joka on valittu NBA:n arvokkaimmaksi pelaajaksi. Seuraavan kerran Nowitzki pelasi finaaleissa vuonna 2011, jolloin hän voitti ensimmäisen NBA-mestaruutensa.
Viikko 45[muokkaa wikitekstiä]
Hietamäen kappeli oli Laajoen varressa nykyiseen Mynämäkeen kuuluvan Mietoisten Hietamäen kylässä sijainnut puinen kirkkorakennus. Kappeli oli rakennettu kylän länsilaidalle Kappelinmäelle, jonka rinteeseen oli haudattu vainajia jo rautakaudella. Itse kappeli mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1366, vaikka seurakunta lieneekin tätä vanhempi. Kappelin käyttö väheni ja kirkkomaahan hautaaminen lopetettiin Mietoisten kirkon valmistuttua 1600-luvulla. Viimeinen kirkollinen toimitus Hietamäen kappelissa pidettiin vuonna 1731, ja sitten kappeli jäi lahoamaan paikalleen. Osa esineistöstä siirrettiin Mynämäen ja Mietoisten kirkkoihin. Kappelin ja sen kirkkotarhan jäänteetkin tuhoutuivat lopullisesti 1920-luvulla, kun paikasta tuli soranottoalue. Kappelimäen etelälaidalle on kuitenkin 1950-luvulla pystytetty kivistä muurattu kappelin muistomerkki ja sen juurella on myös pidetty jumalanpalveluksia.
Kappelin alueella on tehty arkeologisia kaivauksia, joissa on löytynyt muun muassa rahoja ja luita sekä muuta esineistöä. Vanhaa esineistöä siirrettiin jo 1700-luvulla todennäköisesti Mietoisten ja Mynämäen kirkkoihin, joissa niitä on edelleen.
Viikko 46[muokkaa wikitekstiä]
Anne Frank (12. kesäkuuta 1929 Frankfurt am Main, Saksa – maaliskuu 1945 Bergen-Belsen, Saksa) oli juutalainen tyttö ja holokaustin kuuluisimpia uhreja. Hänen päiväkirjansa (suomennettu nimellä Nuoren tytön päiväkirja, uudestaan nimellä Päiväkirja) on tunnetuin uhrin kirjoittama aikalaiskuvaus toisen maailmansodan juutalaisvainoista.
Anne syntyi Frankfurt am Mainissa Weimarin Saksassa mutta asui suurimman osan elämäänsä Amsterdamissa ja sen lähellä. Hän menetti Saksan kansalaisuutensa 1941 natsi-Saksan antisemitististen lakien takia. Anne sai kansainvälistä kuuluisuutta kuolemansa jälkeen, kun hänen päiväkirjansa julkaistiin. Se kertoo hänen kokemuksistaan piilossa aikana, jolloin Alankomaat oli saksalaismiehityksen alaisena. Anne piti päiväkirjaa 14. kesäkuuta 1942 – 1. elokuuta 1944.
Viikko 47[muokkaa wikitekstiä]
Porvoon historia alkaa kirjoitettuna Porvoonjoen suiston vanhasta kauppapaikasta vuodesta 1351, jolloin Porvoon pitäjä mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran. Kaupunkina Porvoo mainitaan ensi kertaa vuonna 1387. Varhaisimpina aikoina pitäjään ovat kuuluneet myös nykyiset Askola, Pornainen ja Pukkila. Ruotsalaisasutuksen tiedetään saapuneen alueelle 1200-luvulla, kun kruunu suosi viljelijöiden siirtymistä Uudellemaalle.
Suomeen perustettiin keskiajalla kuusi kaupunkia, joista Turun jälkeen ensimmäisinä Porvoo sekä Ulvila, joka kuitenkin myöhemmin menetti kaupunkioikeutensa pitkäksi aikaa. Porvoo sai nimensä Porvoonjoen lähellä sijainneen Ison Linnanmäen linnoituksen ruotsinkielisen nimen Borgå perusteella (borg = linna, å = joki).
Viikko 48[muokkaa wikitekstiä]
Exxon Valdezin öljyonnettomuus tapahtui Alaskassa Prince William Sound -lahdessa 24. maaliskuuta 1989. Öljylastissa ollut säiliöalus Exxon Valdez törmäsi Bligh Reefin riuttaan ja vuosi 260 000–850 000 barrelia raakaöljyä mereen. Öljy saastutti lopulta 2 100 kilometriä rantaviivaa ja 28 000 neliökilometriä merta. Onnettomuutta pidetään yhtenä suurimmista ihmisen aiheuttamista ympäristökatastrofeista.
Exxon Valdez oli kuljettamassa raakaöljyä Valdezin satamasta, kun se törmäsi riuttaan. Onnettomuuden syntymiseen vaikutti monta tekijää. Exxonin alukselle asettama miehistö oli vajaalukuinen ja joutui toimimaan väsyneenä. Toinen perämies oli väsynyt eikä onnistunut ohjaamaan alusta matalassa vedessä, jonne se oli siirtynyt väistääkseen jäävuoria, ja kapteeni Joseph Hazelwood oli humalassa eikä pystynyt antamaan perämiehelle purjehdusapua. Alyeska Pipeline Service Company tai Exxon eivät olleet valmistautuneet puhdistamaan mereen valunutta öljyä, joten siitä saatiin talteen vain murto-osa. Alukseen jäänyt öljy onnistuttiin kuitenkin siirtämään toisiin aluksiin. Rannoille ajautunutta öljyä oli puhdistamassa ja öljyisiä eläimiä pelastamassa tuhansia vapaaehtoisia. Öljyä jäi kuitenkin rannoille runsaasti, ja sitä oli vielä 2010-luvun alussakin erityisesti rantojen pintakerroksen alla.
Viikko 49[muokkaa wikitekstiä]
Antikythera (Αντικύθηρα) on Kreikan saari ja entinen kyläkunta Välimeressä. Se kuuluu Jooniansaarten saariryhmään ja sijaitsee Kytheran ja Kreetan välissä. Saaren pinta-ala on 20,43 neliökilometriä ja asukasluku 68 (vuonna 2011). Hallinnollisesti Antikythera kuuluu Kytheran kuntaan, Saarten alueyksikköön ja Attikan alueeseen. Pääosa saaren asukkaista on vanhuksia. Kesäaikana väkiluku kasvaa yli viidensadan.
Kreetalta saapuneet asukkaat asuttivat saaren myöhäisellä neoliittisella kaudella ja varhaisella pronssikaudella, mutta minolaiskauden ja 300-luvun eaa. lopun välillä sieltä ei ole löydetty merkkejä asutuksesta. Myöhemmin saarta ovat vuorollaan hallinneet roomalaiset, bysanttilaiset, arabimerirosvot, venetsialaiset, britit ja ranskalaiset. Osaksi Kreikkaa saari liitettiin vuonna 1864. Italia miehitti Antikytheran toisen maailmansodan aikana, ja vuosina 1943–1944 saari oli Saksan hallussa. Saaren väkiluku on laskussa, vaikka infrastruktuuria on kehitetty.
Viikko 50[muokkaa wikitekstiä]
Kauhuelokuva on elokuvan lajityyppi, jonka päätarkoituksena on herättää katsojassa pelon ja kauhun tunnetta. Kauhuelokuville tyypillisiä elementtejä ovat erilaiset yliluonnolliset ilmiöt ja hirviöhahmot, kuten kummitukset, kuolemaan liittyviä teemoja, vampyyrit, zombit, demonit ja sarjamurhaajat.
Kauhuelokuva sai alkunsa jo 1800-luvun lopulla, ja se on saanut vaikutteita erityisesti goottilaisista romaaneista. Varhaisimpina klassikoina pidetään saksalaisia Tri Caligarin kabinettia ja Nosferatua 1920-luvun alusta, mutta termiä ”kauhuelokuva” alettiin käyttää vasta 1930-luvulla, kun Universal Pictures julkaisi useita lajityyppiä edustaneita elokuvia. Kauhuelokuva on ollut erityisesti nuorten suosiossa, vaikka monet kauhuelokuvat ovat pienellä budjetilla tehtyjä niin sanottuja b-elokuvia. Kauhuelokuva on usein herättänyt myös pahennusta, ja monet kauhuelokuvat ovat joutuneet sensuurin kohteeksi. Lajityypin elokuvien kuvasto on usein väkivaltaista, minkä vuoksi niitä on pidetty raaistavina.
Viikko 51[muokkaa wikitekstiä]
Roadrunner on suomalaisen Hurriganes-yhtyeen loppuvuodesta 1974 julkaistu toinen albumi. Sitä on pidetty suomalaisen rockmusiikin mahdollisesti merkittävimpänä albumina. Se oli Suomen myydyin kotimainen äänite vuoteen 1985 asti, ja sitä on myyty maassa yli 170 000 kappaletta. Levyn kappaleet ovat pääosin nopeatempoista rock and rollia, mutta mukana on myös esimerkiksi 1950-luvun teinipoppia ja 1960-luvun rautalankamusiikkia. Klassikoksi on tullut erityisesti A-puolen päättävä ”Get On”, joka äänitettiin alun perin vain albumin täytteeksi.
Levyn materiaali äänitettiin Tukholmassa, ja Roadrunner oli samalla Hurriganesin ensimmäinen Ruotsissa julkaistu albumi. Levy myös kaiverrettiin Ruotsissa, minkä vuoksi siitä saatiin äänenvoimakkuudeltaan yhdeksän desibeliä muita suomalaislevyjä kovempi. Albumin kansikuvassa yhtyeen jäsenet istuvat basisti Cisse Häkkisen Cadillacin takapenkillä Helsingin Ruskeasuolla. Tämä Risto Vuorimiehen suunnittelema kansikuva on valittu lukuisia kertoja Suomen parhaaksi levynkanneksi.
Viikko 52[muokkaa wikitekstiä]
Suositeltu artikkeli on artikkeli, joka on Wikipedian kirjoittajien mielestä erityisen hyvin kirjoitettu ja kattava. Suositellun artikkelin merkkinä on tähtikuvake artikkelisivun oikeassa yläkulmassa. Tällä paikalla Wikipedian etusivulla esitellään viikoittain yksi suositeltu artikkeli.
Suositellut artikkelit valitaan äänestyksissä, joihin osallistuvat Wikipedian vakiintuneet kirjoittajat. Ennen äänestystä artikkeli on ollut vertaisarvioinnissa, jossa sitä on kehitetty. Wikipedia toivottaa uudet kirjoittajat tervetulleiksi tekemään ja arvioimaan suositeltuja artikkeleita. Koska Wikipedian artikkelit on tarkoitettu yleistajuisiksi, suositellun artikkelin arvioijien tai kirjoittajien ei tarvitse olla alan erikoisasiantuntijoita.
Suositeltuja artikkeleita on vuoden 2021 lopussa yhteensä 330. Niistä vuonna 2021 suositelluksi valittiin (aakkosjärjestyksessä):
- Bathory, black metal -yhtye.
- Black metal, metallimusiikin tyylilaji.
- Clark Ashton Smith, runoilija ja kioskikirjailija.
- Cthulhu-tarusto, kauhuviihteen genre.
- Golem (kirja), yliluonnollinen romaani.
- Lapuanliike, suomalainen oikeistoradikaali järjestö.
- Mao Zedong, Kiinan kommunistisen puolueen johtaja.
- Porvoon historia.
- Regina Linnanheimo, elokuvanäyttelijä ja -käsikirjoittaja.
- Thief: The Dark Project, videopeli.
Suositellun tasoa alempia laatutasoja ovat hyvät artikkelit 
ja lupaavat artikkelit 
. Ne valitaan laatuarvioinnissa ja ovat tyypillisesti lyhyempiä kuin suositellut artikkelit. Hyviä artikkeleja on yhteensä 474 ja lupaavia 3 520. Yhteensä eri laatutasoille on valittu vajaa prosentti kaikista suomenkielisen Wikipedian artikkeleista.