Tämä on lupaava artikkeli.

Under the Sign of the Black Mark

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Under the Sign of the Black Mark
Bathory
Studioalbumin Under the Sign of the Black Mark kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  syyskuu 1986
 Studio  Heavenshore Studio, Tukholma, Ruotsi
 Julkaistu 11. toukokuuta 1987
 Formaatti LP, C-kasetti
 Tuottaja(t) Börje Forsberg, Thomas Forsberg
 Tyylilaji black metal
 Kesto 35.34
 Levy-yhtiö Iso-Britannia Under One Flag
Yhdysvallat New Renaissance Records
Bathoryn muut julkaisut
The Return......
1985 		Under the Sign of the Black Mark
1987 		Blood Fire Death
1988

Under the Sign of the Black Mark on ruotsalaisen äärimetalliyhtye Bathoryn kolmas studioalbumi. Edeltäjänsä tavoin se edustaa black metalin ensimmäistä aaltoa ja on eräs tyylilajin merkkiteoksista Bathoryn muun varhaistuotannon kanssa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thomas ”Quorthon” Forsbergin vuonna 1983 ystäviensä kanssa perustama Bathory[1][2] ja sen kaksi ensimmäistä albumia olivat saaneet suurta suosiota metallimusiikin maailmassa[3][4] ja ne myivät underground-julkaisujen mittapuulla hyvin.[5] Yhtyeen kokoonpano oli kuitenkin epävakaa, ja Forsbergillä oli vaikeuksia ylläpitää yhtyettä, vaikka kolmannen albumin tuotanto ehti jo alkaa.[5]

Äänitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Under the Sign of the Black Mark äänitettiin ensialbumin tavoin Tukholman Heavenshore-studiolla,[6] joka oli todellisuudessa muunneltu autotalli, jossa äänitysraitoja oli käytettävissä vain kahdeksan.[5][7] Albumin tuotti yhtyeen muun tuotannon tavoin Thomas Forsbergin isä Börje Forsberg, joka käytti tuottajanimeä Boss.[8]

Forsberg käytti albumilla Ibanezin Destroyer I -kitaraa.[7] Hän myös soitti suurimman osan albumin basso-osuuksista, koska ei löytänyt yhtyeelle vakituista basistia. Myöhemmin hän erottikin hetken soittaneen sessiobasistin. Uudeksi rumpaliksi Forsberg kaavaili tanskalaisen Artillery-yhtyeen Carsten Nielseniä, ja hän oli myös yhteydessä Sodomin rumpali Chris Witchhunteriin. Molemmat suunnitelmat kuitenkin kariutuivat.[5] Albumin rummut on merkitty Paul Lundbergin nimiin, mutta albumin tuottanut Börje Forsberg kertoi myöhemmin poikansa Thomaksen soittaneen rumpuosuudet itse.[9]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkinäyte
Pitkä ja syntetisaattoreiden säestämä ”Enter the Eternal Fire” erosi Bathoryn aiemmasta tuotannosta.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Albumin musiikki on nopeatempoista black metalia, mutta paikoittain edeltäjiään kokeellisempaa: syntetisaattoria käytettiin entistä vapaammin ja jokaisessa kappaleessa on kitarasoolo.[10] Albumin sanoitukset käsittelevät satanismin, kristinuskonvastaisuuden ja yleisen pahuuden lisäksi sotaa, mytologiaa sekä kylmän sodan vastakkainasettelua.[5][6]

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin nimeksi kaavailtiin aluksi Nocturnal Obeisance, mutta otsikko annettiin nimeämättömälle introkappaleelle, ja albumin nimeksi tuli Under the Sign of the Black Mark.[6] Kansikuvaa inspiroi espanjalaisen taiteilija Francisco de Goyan maalaus El aquelarre (1798). Forsberg halusi aluksi rakentaa itse lavasteet ja ottaa maalausta mukailevan valokuvan, mutta rahan puutteessa hän joutui tyytymään valmiiseen lavasteeseen. Ruotsin kuninkaallisessa oopperatalossa esitetyn Carmen-oopperan toisen näytöksen kiviset lavasteet sopivat Forsbergille hyvin, ja kannen valokuva otettiin näytösten välissä lavalla. Kannessa poseeraa Leif Ehrnborg, ruotsalainen kehonrakentaja ja Forsbergin ystävä, mustaan nahkaan pukeutuneena ja häränluu kädessään.[5][6][9]

Albumi julkaistiin aluksi LP-levynä ja C-kasettina. Albumia levitti Yhdysvalloissa New Renaissance Records ja Iso-Britanniassa Under One Flag. 1990-luvulla Black Mark julkaisi albumin uudelleen CD-levynä ja myöhemmin uudelleenmasteroituna.[6]

Vastaanotto ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
Sounds
Paul Elliot		5/5 tähteä[5]
Metal Forces
Bernard Doe		91/100[11]
Kerrang!
Xavier Russel		4/5 tähteä[5]
AllMusic
Eduardo Rivadavia		4.5/5 tähteä[12]
The Collector's Guide to Heavy Metal: Volume 2: The Eighties
Martin Popoff		4/10[13]
Imperiumi9/10[14]

Edeltäjiensä tavoin Under the Sign of the Black Mark sai metallimusiikin harrastajien keskuudessa myönteisen vastaanoton.[5] Music Makers -julkaisun Dave Hayes ylisti albumia erääksi vuoden parhaista, ja norjalainen Slayer Magazine kutsui sitä yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista death metal -levyistä.[15][a] Brittiläisen Kerrang!-lehden Xavier Russel palkitsi albumin neljällä K-kirjaimella viidestä mahdollisesta ja piti albumia erittäin onnistuneena.[5] Metal Forces -julkaisun Bernard Doe kehui albumin raskautta ja toimivaa syntetisaattorin käyttöä, palkiten albumin arvosanalla 91/100.[11] Brittiläisen Soundsin Paul Elliot kutsui albumia ”kenties maailmanhistorian raskaimmaksi levytykseksi” ja antoi albumille täydet viisi tähteä. Hän kehui niin laulua, rummutusta, sooloilua kuin myös syntetisaattorin käyttöä.[5]

Nykyään Under the Sign of the Black Mark katsotaan yhdeksi parhaimmista ja tärkeimmistä black metal -albumeista,[16][17][18][19][20] ja sillä on ollut suuri vaikutus norjalaisen black metal -suuntauksen musiikille.[9] Darkthrone-yhtyeen perustajajäsen Fenrizin mukaan albumi oli tärkeä inspiraatio yhtyeen levylle Panzerfaust (1995).[21] Swedish Death Metal -kirjan tekijä Daniel Ekeroth kutsui vuonna 2012 albumia mestariteokseksi ja vertasi sitä Exoduksen Bonded by Bloodiin ja Slayerin Reign in Bloodiin.[22] Tuoreemmassa arviossa AllMusicin Eduardo Rivadavia kutsuu albumia yhdeksi tärkeimmistä äärimetallialbumeista ja yhtyeen uran kohokohdaksi.[12]

Kanadalainen metallijournalisti Martin Popoff antaa albumille kirjassaan Collector’s Guide to Heavy Metal arvosanan 4/10.[13]

Encyclopaedia Metallum -tietokannassa albumin 18 käyttäjäarvioon perustuva keskimääräinen pistemäärä on 96 prosenttia (2020).[6]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kappaleet säv. ja san. Thomas Forsberg.

Side Darkness
NroNimiKesto
1.Nocternal Obeisance01.28
2.Massacre02.39
3.Woman of Dark Desires04.06
4.Call from the Grave04.53
5.Equimanthorn03.42
Side Evil
NroNimiKesto
6.Enter the Eternal Fire06.57
7.Chariots of Fire02.47
8.13 Candles05.17
9.Of Doom......03.45
35.34

Myöhemmissä uusintapainoksissa albumin loppuun on lisätty nimeämätön outro.[6]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muusikot[6]

Muut[6]

  • Börje Forsberg – tuotanto, äänitys, miksaus
  • Thomas Forsberg – tuotanto, kannen suunnittelu, takakannen valokuva
  • Gunnar Silins – etukannen valokuva
  • Leif Ehrnborg – kannen malli

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ 1980-luvulla genrerajat black- ja death metalin välillä olivat häilyvät. Erilliseksi genreiksi ne eriytyivät vasta 1990-luvulla.
  2. ↑ Albumin rummut on merkitty Paul Lundbergin nimiin, mutta albumin tuottaneen Börje Forsbergin mukaan rumpuosuudet soitti Thomas Forsberg.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Bathory - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Lahtinen, Luxi: Bathory – An Epic Interview With Quorthon metalrules.com. 17.11.2001. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Ekeroth 2008, s 32.
  4. ↑ Rivadavia, Eduardo: Artist Biography by Eduardo Rivadavia AllMusic. ”debut and its like-minded successor, 1985's The Return were so inaccessible, so unprecedented in their abrasive anti-commercialism, as to be ahead of their time, carving a niche all their own” Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k Under The Sign Of The Black Mark bathory.nu. Arkistoitu 17.5.2008. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i Bathory - Under the Sign of the Black Mark - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  7. ↑ a b What you have always wanted to know about Bathory (but was always too busy headbanging to ask) bathory.nu. Arkistoitu 24.2.2020. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Boss - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 20.12.2020. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d Dick, Chris: R.I.P. Stig Börje “Boss” Forsberg (1944-2017) Decibel Magazine. 2.10.2017. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Vuoden 1987 haastattelu, kohta 9:46–9:58
  11. ↑ a b Doe, Bernard: Bathory Under The Sign Of The Black Mark Metal Forces. 1987. Arkistoitu 21.12.2020. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  12. ↑ a b Rivadavia, Eduardo: AllMusic Review by Eduardo Rivadavia AllMusic. Arkistoitu 21.12.2020. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  13. ↑ a b Popoff 2005, s. 38–39
  14. ↑ Serpent: Bathory: Under The Sign Of The Black Mark Imperiumi. 24.04.2014. Viitattu 4.5.2023.
  15. ↑ Under The Sign of the Black Markin mainoskuva 1987. New Renaissance Records. Arkistoitu 21.12.2020. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  16. ↑ Neffling, Daniel: Bathory, 30 vuotta mustan merkin alla KaaosZine. 11.5.2017. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 30.11.2020.
  17. ↑ Isoaho, Timo: Todellinen metalliklassikko täyttää tasavuosia – Mutta miksi bändiliideri menehtyi yllättäen? Soundi.fi. 10.5.2017. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 30.11.2020.
  18. ↑ Rolling Stone's 100 Greatest Metal Albums of All Time Rolling Stone. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  19. ↑ Top 30 Black Metal Albums of All Time Loudwire. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  20. ↑ Ekeroth 2008, s. 27.
  21. ↑ Darkthrone – Panzerfaust Decibel Magazine. Arkistoitu 21.1.2013. (englanniksi)
  22. ↑ Bonazelli, Andrew: “Black Mark” Turns 25, Daniel Ekeroth Reflects Decibel Magazine. 11.5.2012. Arkistoitu 21.12.2020. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Under_the_Sign_of_the_Black_Mark&oldid=22205760”