The Legend of Zelda (pelisarja)

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Legend of Zelda -pelisarjan logo.

The Legend of Zelda on toimintaseikkailua ja korkeaa fantasiaa yhdistelevä videopelisarja, jota kehittää ja julkaisee Nintendo. Pelisarjan on luonut arvostettu pelisuunnittelija Shigeru Miyamoto. Pelaaminen koostuu toiminnasta, seikkailusta, pulmien ratkonnasta, roolipelaamisesta, ja ajoittaisesta tasohyppelystä, hiiviskelystä ja kisaamisesta.

Pelisarjan päähenkilö on Link, joka on myös ainoa pelattava hahmo. Pelit sijoittuvat yleensä Hyrulen fantasiamaailmaan, jossa Linkin useimmiten pitää pelastaa prinsessa Zelda pelisarjan pääantagonistilta, Ganonilta. Tunnusomainen osa pelisarjaa on myös Triforce, jumalaista alkuperää oleva kolmivoima. Pelisarjassa on esiintynyt edellä mainittujen lisäksi myös muita tapahtumapaikkoja ja antagonisteja. Päähenkilön ruumiillistuma ei ole joka pelissä välttämättä sama, vaikka sama hahmo joskus esiintyy useassa pelissä.

The Legend of Zeldaa pidetään eräänä maailman vaikutuksellisimmista pelisarjoista. Sarjan pelejä oli vuoden 2007 lokakuuhun mennessä myyty yli 47 miljoonaa kappaletta.[1] Pelisarjaa on myös tuotteistettu: lelujen lisäksi siitä on tehty myös piirros-, manga- ja sarjakuvasarjoja.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Yleistä

The Legend of Zelda -pelien sankarina toimii Link-niminen poika. Linkin tehtävänä on tavallisesti pelastaa Prinsessa Zelda ja Hyrulen valtakunta ilkeän Ganondorf-velhon suunnitelmilta. Ensimmäiset Zelda-pelit olivat tarinaltaan suoraviivaisia prinsessan pelastustehtäviä, myöhemmin tarinat ovat mutkistuneet ja monipuolistuneet. Peleissä Link’s Awakening ja Majora’s Mask Prinsessa Zeldalla ei ole tarinan kannalta suurta osaa, mutta Link’s Awakeningissa hänet mainitaan linkin herättyä Koholint-saarella ja Majora’s Maskissa hänet nähdään Linkin takautumassa hänen saatuaan ajan okariina takaisin. Muutamissa peleissä näyttämönä ei toimi Hyrule. Ganonin sijaan päävastuksena on uudemmissa peleissä tavattu Vaati-niminen velho, tosin Ganon yleensä paljastuu Vaatin narujen vetelijäksi.

[muokkaa] Tarina

Monissa peleissä tapahtumat sijoittuvat Triforcen ympärille, joka on voimakas, maaginen pyhä esine. Triforce koostuu kolmesta osasta, Voimasta, Viisaudesta ja Rohkeudesta. Jakautuneena osat vaikuttavat tätä hallussaan pitävän henkilön ominaisuuksiin. Peleissä, joissa keskushahmoilla on Triforcen osia, Linkillä on usein rohkeuden, Zeldalla viisauden ja Ganonilla voiman osa. Yhdistynyt Triforce toteuttaa haltijansa syvimmät toiveet.

Hyrulen fantasiamaailma sisältää vaihtelevaa maastoa ja monenlaisia ilmastoalueita, ja monimuotoista elämää erilaisten hirviöiden ja ihmisten kaltaisten olentojen muodossa. Hyrulen ulkoasu vaihtelee pelistä toiseen; Alueiden sijainnit muuttuvat, ja niitä poistuu tai tulee lisää pelien välillä, mutta muutamat alueet (Kadonnut metsä, Kuolemanvuori, Hylian järvi) esiintyvät lähes kaikissa peleissä.

[muokkaa] Pelin kulku

Zelda-pelit sisältävät ongelmanratkaisua, taistelukohtauksia ja uusien alueiden tutkimista. Pelimekaniikka on säilynyt samantyyppisenä läpi sarjan, uusien pelien tuodessa lisäyksiä Linkin liikkuvuuteen ja elementtejä pelimaailmaan. Kaava on tehnyt Zelda-peleistä erään Nintendon menestyksekkäimmistä pelisarjoista Marion, Metroidin ja Pokémonin ohella. Tyypillinen pelimekaniikan ominaisuus on Linkin kyky muuntaa itsensä tai maailma ympärillään toiseksi. The Minish Capissa Link voi kutistaa itsensä peukaloisen kokoiseksi, Majora's Maskissa Link voi muuttaa rotuaan, "The Legend of Zelda: Ocarina of Time"ssa Link pystyy hyppimään ajassa lapsuutensa ja aikuutensa väliä, Oracle of Seasonsissa Link kontrolloi vuodenaikoja ja A Link to the Pastissa Link voi liikkua valon ja pimeyden rinnakkaismaailmojen välillä, sekä Twilight Princessissa Link voi muuttaa muotoaan ihmisestä sudeksi saatuaan viholliseltaan (Zantilta) muodonmuutoskristallin. Pelin läpäisemiseksi muuntautumisominaisuutta on osattava käyttää neuvokkaasti.

Päätehtävän lisäksi Zelda-pelit sisältävät sivutehtäviä, joiden suorittaminen ei ole pelin läpäisemisen kannalta välttämätöntä. Sivutehtävien läpikäyminen tavallisesti auttaa päätehtävän suorittamisessa palkitsemalla pelaajan uusilla esineillä, ominaisuuksilla tai taidoilla. Uudemmissa Zelda-peleissä toistuvasti esiintyvä sivutehtävä on vaihtokauppaketju, jossa Link löytää esineen, jonka annettuaan oikealle henkilölle saa tilalle uuden esineen. Ketju jatkuu, kunnes lopulta Link saa itselleen hyödyllisen esineen, usein voimakkaan aseen. Muita sivuseikkailun aiheita ovat erilaiset kilpailut, kadonneiden esineiden tai ihmisten etsintä tai yksittäiset ongelmanratkaisutehtävät.

[muokkaa] Vaikutteet

Zelda-pelien luoja Miyamoto on saanut inspiraatiota pelien luomiseen lapsuuden ajan kokemuksistaan. Maalaisympäristössä varttunut Miyamoto kävi lukuisilla tutkimusretkillä kotinsa lähistöllä sijaitsevassa metsässä. Metsän tunnelma ja luonnon tarjoama jännitys on jättänyt vaikutuksensa Miyamoton työhön[2]. Zelda-peleissä on nähtävissä piirteitä japanilaisesta perinteestä, skandinaavisesta muinaisuskosta ja keskiaikaisesta eurooppalaisesta kulttuurista. Miyamoto antoi pelisarjalle nimen Zelda F. Scott Fitzgeraldin vaimon Zeldan mukaan.

[muokkaa] Sarjan pelejä

Seuraavassa luettelossa ovat sarjan pääosat, ilmestymispäivä ja alusta.

Pelin nimi (Amerikka, Eurooppa) Pelin nimi (Japani) Julkaisuvuosi Alusta
The Legend of Zelda The Hyrule Fantasy: ゼルダの伝説 (Zeruda no Densetsu) 21. huhtikuuta 1986 – Japani
kesäkuu 1987 – Amerikka
1987 – Eurooppa		 Famicom Disk System – Japani
Nintendo Entertainment System – Amerikka, Eurooppa
Zelda II: The Adventure of Link The Legend of Zelda 2: リンクの冒険 (Rinku no Bouken) 14. tammikuuta 1987 – Japani
Joulukuu 1988 – Amerikka
1988 – Eurooppa		 Famicom Disk System – Japani
Nintendo Entertainment System – Amerikka, Eurooppa
A Link to the Past ゼルダの伝説 神々のトライフォース (Zeruda no Densetsu Kamigami no Toraifoosu) 21. marraskuuta 1991 – Japani
Huhtikuu 1992 – Amerikka
24. syyskuuta 1992 – Eurooppa		 Super Famicom – Japani
Super Nintendo Entertainment System
Link's Awakening ゼルダの伝説 夢をみる島 (Zeruda no Densetsu Yume wo Miru Shima) 6. kesäkuuta 1993 – Japani
Elokuu 1993 – Amerikka
18. marraskuuta 1993 – Eurooppa		 Game Boy
Ocarina of Time ゼルダの伝説 時のオカリナ (Zeruda no Densetsu Toki no Okarina) 21. marraskuuta 1998 – Japani
23. marraskuuta 1998 – Amerikka
11. joulukuuta 1998 – Eurooppa		 Nintendo 64
Majora's Mask ゼルダの伝説 ムジュラの仮面 (Zeruda no Densetsu Mujura no Kamen) 27. huhtikuuta 2000 – Japani
26. lokakuuta 2000 – Amerikka
17. marraskuuta 2000 – Eurooppa		 Nintendo 64
Oracle of Seasons ゼルダの伝説 ふしぎの木の実 大地の章 (Zeruda no Densetsu Fushigi no Ki no Mi Daichi no Shou) 27. helmikuuta 2001 – Japani
14. toukokuuta 2001 – Amerikka
4. lokakuuta 2001 – Eurooppa		 Game Boy Color
Oracle of Ages ゼルダの伝説 ふしぎの木の実 時空の章) (Zeruda no Densetsu Fushigi no Ki no Mi Jikuu no Shou) 27. helmikuuta 2001 – Japani
14. toukokuuta 2001 – Amerikka
4. lokakuuta 2001 – Eurooppa		 Game Boy Color
Four Swords ゼルダの伝説 4つの剣 (Zeruda no Densetsu Yottsu no Tsurugi) 2. joulukuuta 2002 – Amerikka
14. maaliskuuta 2003 – Japani
28. maaliskuuta 2003 – Eurooppa		 Game Boy Advance
The Wind Waker ゼルダの伝説 風のタクト (Zeruda no Densetsu Kaze no Takuto) 13. joulukuuta 2002 – Japani
24. maaliskuuta 2003 – Amerikka
3. toukokuuta 2003 – Eurooppa		 Nintendo GameCube
Four Swords Adventures ゼルダの伝説 4つの剣+ (Zeruda no Densetsu Yottsu no Tsurugi +) 18. maaliskuuta 2004 – Japani
7. kesäkuuta 2004 – Amerikka
7. tammikuuta 2005 – Eurooppa		 Nintendo GameCube
The Minish Cap ゼルダの伝説 ふしぎのぼうし (Zeruda no Densetsu Fushigi no Boushi) 4. marraskuuta 2004 – Japani
12. marraskuuta 2004 – Eurooppa
10. tammikuuta 2005 – Amerikka		 Game Boy Advance
Twilight Princess ゼルダの伝説 トワイライトプリンセス (Zeruda no Densetsu Towairaito Purinsesu) Wii
19. marraskuuta 2006 – Amerikka
8. joulukuuta 2006 – Eurooppa
2. joulukuuta 2006 – Japani
GameCube
2. joulukuuta 2006 – Japani
12. joulukuuta 2006 – Amerikka
15. joulukuuta 2006 – Eurooppa		 Nintendo GameCube, Wii
Phantom Hourglass ゼルダの伝説 夢幻の砂時計(Zeruda no Densetsu: mugen no sunadokei) 23. kesäkuuta 2007 – Japani
1. lokakuuta 2007 – Amerikka
19. lokakuuta 2007 – Eurooppa		 Nintendo DS
Spirit Tracks ゼルダの伝説　大地の汽笛, Zeruda no Densetsu Daichi no Kiteki 2009 Nintendo DS
The Legend of Zelda: for Wii[3]. 2010 Wii

Lisäksi vuonna 1989 Nintendo julkaisi Zelda-nimisen Game & Watch -elektroniikkapelin. Peleistä on myös tehty useita remake-versioita sekä yksi kokoelma.

Zelda-pelejä on julkaistu myös edesmenneelle Philips CD-i konsolille. Nämä pelit poikkesivat alkuperäisistä ja niitä ei lasketa pelien kronologiaan. Pelejä julkaistiin yhteensä kolme, mutta Nintendo ei osallistunut niiden tuottamiseen, ja niitä pidetään fanien keskuudessa lähinnä vitsinä.

[muokkaa] Historia

The Legend of Zelda oli ilmestyessään vuonna 1986 poikkeus toimintaseikkailujen joukossa ja sen sisältämät ideat ja pelimekanismit siirtyivät moniin peleihin. Aikanaan erittäin edistyksellisenä pidetty peli sisälsi laajan, tutkittavan maailman, siinä pystyi käyttämään monenlaisia esineitä ja pelin saattoi tallentaa pelikasetissa olevan pariston ansiosta. Läpipeluun jälkeen seuraava peli oli hieman erilainen, mikä houkutteli uudelleenpelaamiseen. Teknisten keksintöjen lisäksi The Legend of Zeldan pelimekaniikka, joka sisälsi esineiden etsintää, ongelmanratkaisua, reaaliaikaista taistelua ja vuorovaikutusta pelimaailman kanssa, houkutteli pelaajia ja muut pelinvalmistajat kopioivat ideoita innokkaasti.

Sarjan toinen peli, Zelda II: The Adventure of Link, erosi suuresti ensimmäisestä ja myös myöhemmistä peleistä roolipelimäisten elementtiensä ja sivusta kuvatun toiminnan ansiosta. Tämän johdosta peliä pidetään poikkeuksena Zelda-sarjassa, vaikkakin se oli monien muiden Zelda-pelien tavoin aikanaan myyntimenestys ja keräsi laajan kannattajakunnan. Kahden ensimmäisen Zelda-pelin kultaiset pelikasetit erosivat näyttävästi NES-pelikasettien tavanomaisesta tummanharmaasta sävystä.

Neljän vuoden kuluttua A Link to the Past palautti ruutuun ylhäältä seuratun toiminnan ja sisälsi ensimmäisenä Zelda-pelinä kaksitahoisen maailman, jossa pelaaja saattoi taikapeilin avulla siirtyä rinnakkaistodellisuuksien välillä. Peli julkaistiin myöhemmin myös Game Boy Advancelle. Ensimmäinen Game Boylle julkaistu Zelda-peli oli vuonna 1993 ilmestynyt Link's Awakening, josta päivitetty versio Link's Awakening DX korjasi ohjelmointivirheitä ja sisälsi muutamia lisäyksiä.

Zelda siirtyi kolmiulotteiseen pelinkulkuun Ocarina of Timen myötä. Peli siirsi edellisistä Zeldoista tutut elementit kolmiulotteiseen maailmaan ja käytti uusia ideoita kolmiulotteisen pelin ohjaamiseen. Kohteen lukitseminen kohdisti pelaajan toiminnot tiettyyn viholliseen kameran suunnasta riippumatta ja mahdollisti uudenlaisen miekkailutekniikan sekä muiden aseiden käytön kolmiulotteisessa maailmassa. Ocarina of Time oli menestys sekä kaupallisesti että kriitikoiden silmissä. Peliä on sanottu (monien muiden pelien ohella) maailman parhaaksi videopeliksi, ja se on saanut huippupisteitä useiden pelilehtien arvosteluissa. Ocarina of Time julkaistiin uudelleen The Wind Wakerin Euroopan- ja Yhdysvaltain versioiden erikoispainoksissa.

The Legend of Zelda: Majora's Mask käytti myös Ocarina of Timen kolmiulotteista maisemaa, mutta sen tarina on poikkeus Zelda-pelien joukossa. Majora's Maskin tavallista synkempi maailma sekä kuolemaan, tragediaan ja parantamiseen liittyvät teemat aiheuttivat ristiriitaisia tunteita Zelda-fanien keskuudessa. Peli sisälsi myös useita aikarajattuja tehtäviä, joka muutamaa sivuseikkailua lukuun ottamatta on harvinaista Zelda-peleissä.

Ensimmäiset virallisesti muun kuin Nintendon kehittämät Zelda-pelit olivat samanaikaisesti julkaistut Oracle of Ages ja Oracle of Seasons. Pelit kehitti Capcom, mutta tuottamisesta huolehti Miyamoto edellisten pelien tapaan. Pelejä kritisoitiin ennen julkaisua rahastuksesta ja kahden pelin samanaikaista julkaisua verrattiin Pokémon-peleihin. Oracle of Ages ja Oracle of Seasons liittyvät tarinallisesti yhteen, mutta ovat kumpikin oma kokonaisuutensa.

Seuraavan Zelda-pelin uskottiin olevan teknisesti paranneltu versio edellisistä N64-konsolin peleistä. Nintendo yllätti fanit esittelemällä The Wind Wakerin, kolmiulotteisen toimintaseikkailun, joka oli toteutettu sarjakuvamaisella grafiikalla. Ennen pelin julkaisua erikoisen graafisen ilmaisun epäiltiin vaikeuttavan itse pelaamista, mutta julkaisunsa jälkeen peli sai loistavia arvosteluja.

[muokkaa] Kronologia

The Minish Capin alkuteksteissä esiintyy muinainen sankari, joka "ajoi pimeyden pois rohkeudellaan ja viisaudellaan."

Zelda-pelien juonet eivät ole kronologisesti yhtenäisiä. Eri pelit voivat sijoittua ajallisesti satoja tai tuhansia vuosia erilleen, vaikka ne sisältävät usein paljon tuttuja elementtejä. Linkejä, Zeldoja ja muita hahmoja on useita. Uudessa pelissä kuvatut yhteydet edellisiin peleihin saattavat menettää merkityksensä seuraavan pelin ilmestyessä. Miyamoto ei ole juurikaan kommentoinut pelien kronologista järjestystä. Pelien ohjevihkoset ja Nintendon tiedotteet ovat tavallisesti muiden kuin pelintekijöiden laatimia ja sisältävät ristiriitaista tietoa[4].

Aikajärjestyksessä ensimmäisenä pelinä pidetään tavallisesti joko Ocarina of Timeä tai The Minish Capia, sillä niissä esitetään päävihollisen (Ganon tai Vaati) varhaiset vaiheet. Myöhäisinä peleinä pidetään The Legend of Zelda: The Wind Wakeria, sillä se tapahtuu satoja vuosia Ocarina of Timen jälkeen ja Four Swordsia Eiji Aonuman ilmoitettua vuonna 2004 sen olevan aikajärjestyksessä viimeinen Zelda-peli.

Erään teorian mukaan Ocarina of Timen loppuratkaisu jakoi Hyrulen kuningaskunnan kahteen rinnakkaistodellisuuteen, joiden aikajanat ovat erilliset; tätä tukee Aonuman Nintendo Power -lehdessä antama lausunto Ocarina of Timen kahdesta lopusta sekä Wind Wakerin selvästi Ocarina of Timeen viittaava taustatarina, jossa vihreään pukeutunut sankari (Link) voitti nimettömän pahan (Ganonin). Kun paha kuitenkin vapautui vankilastaan, pelastavaa sankaria ei enää löytynyt - tämä vihjaa siihen, että kyse on rinnakkaistodellisuudesta, jossa Ocarina of Timen Linkiä ei enää ole. Tämän teorian mukaan toiselle aikajanalle (jonne Link Zeldan ansiosta päätyi Ocarina of Timen lopussa) sijoittuvat pelit olisivat tässä järjestyksessä Majora's Mask (jossa Link eksyy Termina- nimiseen rinnakkaismaailmaan), Link's Awakening (jossa Link haaksirikkoutuu paluumatkallaan Terminasta), The Legend of Zelda (jossa Ganon on valloittanut Hyrulen uudestaan, jolloin ihmiset ovat muuttaneet maan pohjoisosaan), The Adventure of Link (jossa Link estää Ganonin paluun), Four Swords sekä A Link to the Past. Tämä teoria kuitenkin sotii Aonuman aiempaa lausuntoa vastaan Four Swordsin viimeisyydestä, eikä Twilight Princess sovi siihen.

Selvän kronologian puutetta on fanien keskuudessa selitetty seikalla, että pelit ovat sisällöltään legendoja, jotka muuttuvat ajan myötä. Erään näkemyksen mukaan Triforcen, Linkin, Ganonin ja Zeldan yhtä kohtaamista kerrotaan aikakausien kuluessa eri tavoilla. Suurin syy tarinan epäloogisuuksiin ovat 90-luvun alun huolettomat kielenkääntömenetelmät. Miyamoton mukaan pelien yhteydet toisiinsa on dokumentoitu[5], mutta tarkempia tietoja aikajärjestyksestä tai muista yhteyksistä, jotka eivät ole ilmeisiä peleistä itsestään löytyvien vihjeiden perusteella, ei ole saatettu julkisuuteen.

[muokkaa] Animaatiosarja ja kirjallisuus

Vuonna 1989 DiC loi löyhästi ensimmäiseen Zelda-peliin pohjaten animaatiosarjan, joka nähtiin Super Mario Brothers' Super Show’n yhteydessä. Jaksot esitettiin Yhdysvaltain televisiossa vuosina 1989 ja 1990[6]. Animaatio oli laadultaan DiC:n parhaimmistoa, mutta sitä ehdittiin tehdä vain 13 jakson verran, kun Mario ja Captain-N ohjelmat yhdistyivät 1990 luoden ohjelmakokonaisuuden Captain-N and the Adventures of the Super Mario Bros. 3. Sarjan päähahmot (Link, Zelda ja Ganon) esiintyivät neljässä Captain-N-sarjan toisen tuotantokauden jaksossa[7]. Nintendo ei ole eritysen ylpeä tästä animaatiosarjasta, ja se muistetaan parhaiten siinä Linkin tunnuslauseeksi muodostuneesta ivallisesta "Well excuuse me, princess!" -huudahduksesta.

Valiant Comics julkaisi viisi Zelda Comics -nimistä sarjakuvalehteä vuonna 1990. Jokaisessa lehdessä oli kaksi kymmensivuista tarinaa ja kahdestä kolmeen lyhyttä tarinaa. Valiant Comicsin toisessa sarjakuvalehdessä, The Nintendo Comic Systemissä, julkaistiin myös kymmensivuisia Zelda-tarinoita[6]. Nintendo julkaisi vuosina 1991 ja 1992 12 seikkailukirjaa nimeltään Adventure Books, joista kaksi oli Zelda-aiheisia[8]. Nintendo Power -lehden numeroissa 32-44 julkaistiin A Link to the Pastiin pohjautuvia sarjakuvia[6][9].

Painettujen läpipeluuohjekirjojen lisäksi Zelda-aiheesta on kirjoitettu kaksi romaania, lastenkirja [10][11] ja Ocarina of Timen tarinan kertova [12][13].

2000-luvulla alettiin myös valmistamaan Zelda-sarjan pelien juonta seuraavia japanilaisia sarjakuvia eli mangoja.

[muokkaa] Zelda muissa medioissa

 Tämä osio sisältää luettelon nippelitietoa.
Voit auttaa Wikipediaa yhdistämällä oleelliset tiedot artikkelin muihin osioihin ja poistamalla merkityksettömät tiedot.
  • Joe Pleiman, bostonilainen ääniteknikko ja säveltäjä julkaisi vuonna 1998 albumin The Rabbit Joint. Levy sisälsi Zelda-aiheisen kappaleen, joka myöhemmin levisi vertaisverkoissa sisältäen virheellisen viittauksen System of a Downiin, jolla ei ollut mitään tekemistä kappaleen kanssa. Kappaleesta on löydettävissä useita videoversioita, joista tunnetuin on Josh Pauldingin käsialaa.
  • Tehotyttöjen pormestari pelaa eräässä jaksossa Ocarina of Timeä muistuttavaa videopeliä[14].
  • Super Smash Bros. Meleessä pelattavina hahmoina ovat Link, nuori Link, Prinsessa Zelda, Ganon ja Sheik. Super Smash Bros. Brawlissa nuori Link on korvattu Toon Linkillä.
  • World of Warcraft sisältää Linken-nimisen maahisen (gnome), joka muistuttaa Linkiä. Linken antaa pelaajalle tehtäviä, joiden nimet ovat vanhojen Zelda-pelien lyhyitä dialogeja. Pelaajan löydettyä Triforcea muistuttavan esineen Linken antaa Linkenin bumerangin ja Linkenin mestarien miekan. Pelaaja saa myös valokuvan, jossa Linken seisoo naispuolisen maahisen vieressä, joka muistuttaa Prinsessa Zeldaa[15].
  • Vuonna 2000 Nintendo julkaisi VHS:llä dokumenttielokuvan Zelda-sarjasta. Dokumenttia parannettiin ja se julkaistiin uudelleen DVD:llä ennen The Wind Wakerin julkaisua. Elokuva on saatavilla vain japaniksi ja sen voi löytää Google Videosta tai The Hylia -sivustolta.
  • GameFAQs-sivuston käyttäjät äänestivät heinäkuussa 2006 The Legend of Zeldan kaikkien aikojen parhaaksi pelisarjaksi[16].
  • Ensimmäisen Final Fantasy -pelin Elfheim-kylässä on hauta, jossa lukee "May Link Rest in peace".
  • Animaatiosarjaan Simpsonit perustuvassa pelissä The Simpsons Game on Taru sormusten herrasta -elokuvia parodioiva taso, jossa Homerilla on Linkin tunika päällä ja haltiakorvat.
  • Zelda Forever PC Poikkeuksellinen Zelda peli perustuen ongelman ratkaisuun.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Analysts: "Zelda" Demand Driving Nintendo Wii Sales Fox News. Viitattu 27. marraskuuta 2007. (englanniksi)
  2. ↑ Carl Johnson, Miyamoto Shrine
  3. ↑ Miyamoto Reveals New Zelda for Wii
  4. ↑ Mike Damiani, "Lost in Translation", The Hylia -verkkosivusto
  5. ↑ Miyamoto, Superplay Magazine 23. maaliskuuta 2003
  6. ↑ 6,0 6,1 6,2 Continuity FAQ V.1.10, Hyrule: The Land of Zelda
  7. ↑ Captain N - Television Series - Episode Guide, www.captainn.net
  8. ↑ Demian Katz, Nintendo Adventure Books
  9. ↑ Continuity FAQ V.1.10, Hyrule: The Land of Zelda
  10. ↑ JackC. Harris: Molblin's Magic Spear. Golden Books, 1991. ISBN 0-307-12571-8.
  11. ↑ Michigan State University Libraries, Index to Comic Art Collection
  12. ↑ Jason R. Rich: The Legend of Zelda: Ocarina of Time - Pathways to Adventure. Sybex Inc, 1998. ISBN 0-7821-2478-X.
  13. ↑ http://www.jasonrich.com/zelda-book.htm
  14. ↑ Kuvakaappaus televisio-ohjelmasta, www.zelda.com.br
  15. ↑ Kuvakaappaus videopelistä, www.blizzplanet.com
  16. ↑ GameFAQs news, 2. elokuuta 2006

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Legend_of_Zelda_(pelisarja)
Henkilökohtaiset työkalut