The Legend of Zelda: A Link to the Past

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Legend of Zelda: A Link to the Past
Alttp box.jpg
Kehittäjä Nintendo
Julkaisija Nintendo
Suunnittelija(t) Shigeru Miyamoto
Takashi Tezuka
Julkaisupäivä
Lajityyppi toimintaseikkailu
Pelimuoto yksinpeli
Alusta SNES, Game Boy Advance, Satellaview
Jakelualusta SNES-pelikasetti
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

The Legend of Zelda: A Link to the Past (ゼルダの伝説 神々のトライフォース, Zeruda no Densetsu Kamigami no Toraifoosu) on Nintendon kehittämä ja vuonna 1991 Super Nintendo Entertainment Systemille julkaisema The Legend of Zelda -pelisarjaan kuuluva toimintaseikkailupeli. Shigeru Miyamoton suunnittelema peli julkaistiin uudelleen vuonna 2002 Game Boy Advancelle.

A Link to the Pastin SNES-versiota myytiin maailmanlaajuisesti 4,61 miljoonaa ja GBA-versiota 1,89 miljoonaa kappaletta.[2] Peli oli erittäin suosittu pelaajien keskuudessa ja piti ensimmäistä sijaa Nintendo Power -lehden suosituimpien SNES-pelien listalla keskeytyksettä viisi vuotta.[3]

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valon ja Pimeyden maailmat muistuttavat toisiaan. Vasemmassa yläkulmassa näkyvät käytössä oleva esine, taikamittari sekä rupiat ja oikeassa yläkulmassa elämämittari.

A Link to the Past on yläviistosta kuvattu toimintaseikkailupeli, jossa pelaaja ohjaa Link-nimistä sankaria Hyrulen fantasiamaailmassa. Link osaa liikkua neljään ilmansuuntaan, hypätä alas kielekkeeltä, uida, työntää ja nostaa esineitä ja käyttää erilaisia työkaluja ja aseita. Linkillä on sydämillä kuvattu määrä elämäpisteitä, jotka vähenevät taisteluissa tai putoamisissa saaduista haavoista. Pelin edetessä Link voi parantaa haavojaan ja saada lisää sydämiä. Linkillä on myös magiapisteitä, jotka vähenevät Linkin loitsiessa.

Link saa pelin alkuvaiheessa käsiinsä miekan ja kilven, ja lisäksi pelaaja voi missä pelin vaiheessa tahansa valita käyttöönsä yhden esineen tai työkalun. Peli etenee tutkimalla pelimaailmaa, jossa avainasemassa olevat palatsit sisältävät taisteluita, ongelmanratkaisutehtäviä ja sokkeloita. Palatsin lopussa on vartija, jonka voittamalla Link saa uuden sydämen elämäpistemittariinsa, uuden esineen ja medaljongin (Valon maailma) tai kristallin (Pimeä maailma). Palatsit on suoritettava numeroidussa järjestyksessä, sillä vartijan voittamisesta saadulla esineellä on usein keskeinen osa seuraavan palatsin selvittämisessä tai sinne pääsemisessä. Poikkeuksena tästä ovat Pimeän maailman palatsit, jotka on mahdollista suorittaa myös vaihtoehtoisessa järjestyksessä[4]. Palatsien ulkopuolella Link tapaa ystävällisiä Hyrulen asukkaita, taistelee vihamielisten olentojen kanssa, etsii rupioita ja piilotettuja luolia ja suorittaa tehtäviä.

A Link to the Pastin pelimekaniikka muistuttaa enemmän The Legend of Zeldaa kuin sarjan edellistä osaa, The Adventure of Linkiä. Paluu ensimmäisen Zelda-pelin teemoihin ei kuitenkaan merkitse sarjan kehittymistä yksinkertaisempaan suuntaan[5]: The Adventure of Linkistä periytyvien ominaisuuksien (magian käyttö, vuorovaikutus ystävällisten pelihahmojen kanssa) lisäksi A Link to the Past tuo sarjaan monia uudistuksia, joista monet ovat esiintyneet sarjassa myöhemminkin. Eräät uusista esineistä (koukkuhaka ja Pegasuksen kengät) ovat kuuluneet Linkin varusteisiin lähes kaikissa myöhemmissä Zelda-peleissä. Ympäri Hyrulea piilotettujen neljännessydänten etsiminen ja monitasoiset palatsit ovat myös jääneet sarjaan.

Eräs merkittävimmistä A Link to the Pastin esiintyneistä ideoista on kahden rinnakkaismaailman käyttö[6]. Maailmat, tavallinen Hyrule, Valon maailma ja Kultainen maa, Triforcen maailma, ovat olemassa päällekkäin ja sisältävät runsaasti yhteyksiä toisiinsa. Valon maailma on ilon ja hyvyyden paikka, mutta Ganonin korruptoima Kultainen maa, Pimeä maailma, on Valon maailman irvikuva, pimeyden ja pahuuden paikka. Valon maailman maamerkit löytyvät myös Pimeästä maailmasta, toisinaan ne esiintyvät vastakohtinaan. Valon ja Pimeän maailman välillä liikkuminen on mahdollista taikapeilin avulla. Link voi siirtyä Pimeässä maailmassa ollessaan Valon maailmaan missä kohdassa Hyrulea tahansa. Valon maailmassa Link ilmestyy niille sijoilleen, jossa hän oli Pimeässä maailmassa ollut. Kohtaan syntyy portti, joka on aktiivinen taikapeilin seuraavaan käyttöön asti. Portista pääsee takaisin Pimeään maailmaan. Valon maailmasta löytyy myös pysyviä portteja, joita pitkin Link voi siirtyä Pimeään maailmaan.

Pelin voi tallentaa milloin tahansa. Uudelleenaloitettu peli alkaa pelaajan tallennushetken sijainnin mukaan Kultaisen pyramidin huipulta (Pimeä maailma) tai vaihtoehtoisesti pyhätöstä, Linkin talosta tai Kuolemanvuorelta (Valon maailma).

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asetelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A Link to the Pastin tarinan sijoittuminen muiden Zelda-pelien joukkoon ei ole yksiselitteistä. Pelin ohjevihko kertoo tapahtumien sijoittuvan kauaksi The Legend of Zeldaa edeltävään aikaan,[7] mutta Miyamoto on myöhemmin kertonut A Link to the Pastin sijoittuvan kahden ensiksi julkaistun pelin jälkeen.[8] Ganon on elossa, mutta sinetöitynä Pyhään valtakuntaan, mikä antaa ymmärtää A Link to the Pastin tapahtuvan Ocarina of Timen jälkeen, kuten myös molemmissa peleissä esiintyvät seitsemän tietäjää.[9] Miyamoto on kieltäytynyt kommentoimasta tarkemmin Zelda-pelien aikajärjestystä.[10]

Tarina sijoittuu Hyrulen valtakuntaan, jossa Link elää setänsä kanssa Hyrulen linnan lähellä. Link on iältään melko nuori eikä hänellä ole pelin alkaessa mitään varusteita. Eräänä sateisena yönä Linkin sedän taloon kantautuu telepaattinen viesti, jossa Hyrulen linnan tyrmään lukittu Prinsessa Zelda pyytää apua. Linkin setä noudattaa kutsua ja katoaa pimeään yöhön. Link jää yksin taloon ja seikkailu alkaa.

Kauan ennen pelin tapahtumia Hyrulen legendat kertoivat Kultaisesta maasta, jossa hallitsee kaikkivoipa ja kaikkitietävä kultainen voima, Triforce. Ilkeän Ganonin päästyä Kultaiseen maahan hän kosketti Triforcea ja muutti Kultaisen maan Pimeäksi maaksi. Ganonin pysäyttämiseksi seitsemän tietäjää lukitsivat Ganonin Pimeään maahan taialla, jonka voi murtaa vain tietäjät tai heidän jälkeläisensä. Kertomuksesta tuli legenda, joka elää Hyrulen kansan muistoissa edelleen.[11]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Hieman ennen pelin alkua kuninkaan neuvonantaja Agahnim hankkiutuu kuninkaasta eroon ja aloittaa seitsemän neidon etsinnät. Neidot ovat legendan seitsemän tietäjän jälkeläisiä. Löydettyään kuusi ensimmäistä neitoa Agahmin lähettää heidät Pimeään maailmaan. Murtaakseen Ganonia pidättelevän taian myös seitsemännen neidon on paljastuttava ja jouduttava Agahnimin kaappaamaksi. Pelin kuluessa Prinsessa Zelda osoittautuu seitsemänneksi neidoksi, ja Agahnim onnistuu lähettämään myös hänet Pimeään maailmaan, jolloin Ganon pääsee vapaaksi.

Pelin alussa Link lähtee etsimään Hyrulen linnaan kadonnutta setäänsä, jonka hän löytää pahasti haavoittuneena linnan viemäreistä. Setä antaa Linkille tehtävän Prinsessa Zeldan pelastamiseksi. Link pelastaa Zeldan Agahnimin lumoamien vartijoiden valvonnasta ja he pakenevat linnasta salakäytävää pitkin, joka vie heidät linnan ulkopuolella sijaitsevaan pyhäkköön. Pyhäkön ystävällinen pappi ottaa Zeldan suojelukseensa ja neuvoo Linkiä hakemaan Mestarien miekan, joka on piilotettu Kadonneeseen metsään. Miekkaa etsiessään Link tapaa erakkona elävän Sahasrahlan, joka myöhemmin osoittautuu erääksi legendan seitsemän tietäjän jälkeläiseksi. Sahasrahla neuvoo Linkiä läpi seikkailun. Saatuaan Mestarien miekan haltuunsa Link saa Zeldalta telepaattisen viestin, jonka mukaan Agahnimin sotilaat ovat löytäneet pyhäkössä piilottelevan prinsessan. Link kiirehtii paikalle, mutta Zelda on jo viety Agahnimin luo Hyrulen linnaan. Link ehtii juuri paikalle, kun Agahnimin taika lähettää Zeldan Pimeään maailmaan. Link ja Agahnim taistelevat, mutta tappiolle joutuva Agahnim pakenee Pimeään maailmaan ja vetää Linkin mukanaan.

Pimeässä maailmassa Link saa viestin Sahasrahlalta, joka kertoo legendan Ganonista ja Kultaisesta maasta olleen totta. Pimeä maailma on Ganonin hallitsema Kultainen maailma, ja maaginen sinetti, joka pitää Ganonin poissa Hyrulesta, on seitsemännen neidon saavuttua murtumassa. Linkin on saatava Triforce pois Ganonin hallinnasta tai Ganon palaa Valon maailmaan hallitsijana. Päästäkseen Ganonin palatsiin Linkin pitää yhdistää kaapattujen neitojen taikavoimat. Neidot ovat vangittuina seitsemään eri puolilla Pimeää maailmaa sijaitsevaan palatsiin. Heidän avullaan Link pääsee Kuolemanvuorella sijaitsevaan Ganonin palatsiin ja taistelee palatsin huipulla uudestaan Agahnimia vastaan. Agahnim häviää, jolloin lepakon muodossa oleva Ganon nousee tämän sisältä ja pakenee Pimeän maailman keskellä sijaitsevaan Suureen pyramidiin. Link voittaa Ganonin taistelussa ja pääsee Triforcen luo. Legendan mukaan Triforce toteuttaa haltijansa syvimmän toiveen, joten Linkin koskettaessa Triforcea Pimeä maailma katoaa ja rauha palaa Hyruleen. Link palaa Valon maailmaan ja palauttaa Mestarien miekan Kadonneeseen metsään.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin versiossa hylian kieli esitetään hieroglyfein.

Pelin kehittämisen aikaan useimmat SNES-kasetit olivat kooltaan 4 megabittiä (512KT). A Link to the Past oli ensimmäisiä 8 megabitin pelikasettia käyttäviä SNES-pelejä.[12]

Pelistä julkaistiin erilaiset versiot Japanin ja muun maailman markkinoille. Japaninkielisessä versiossa uskonnolliset viittaukset pelin tarinassa ovat näkyvämpiä: pelin japaninkielinen nimi on Jumalten Triforce ja Agahnim esitellään pelin ohjevihkosessa pappina. Kirjoitettu hylian kieli esitetään japaninversiossa merkkeinä, jotka perustuvat egyptiläisiin hieroglyfeihin. Kansainvälisestä versiossa merkit muutettiin.[13]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelin musiikit on säveltänyt Koji Kondo. Hyrulen perusteema on lainattu The Legend of Zeldasta. Osa sävellyksistä on päätynyt eri muodoissa myöhempiin Zelda-peleihin. Zeldan laulu, Hyrulen linnan ja Kakarikon kylän teemat sekä keijulähteiden sävelet ovat tehneet ensiesiintymisensä A Link to the Pastissa. Pelin musiikki hyödyntää täysin 16-bittisen äänijärjestelmän mahdollisuuksia.[14].

A Link to the Pastin musiikit on julkaistu The Legend of Zelda Sound and Drama -nimisellä tupla-CD:llä. Musiikkiteoksen ensimmäinen CD-levy sisältää The Legend of Zeldan musiikit ja on 44 minuutin mittainen. Julkaisun 54 minuuttia kestävä toinen osa koostuu A Link to the Pastia varten sävelletystä musiikista.[15]

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanissa esitetty pelin tv-mainos on Internetin myötä saanut uutta huomiota osakseen. Musiikkivideota jäljittelevässä mainoksessa pelihahmoiksi pukeutuneen ihmiset tanssivat 1980-luvun tyyliin.[16] Linkiä esittää nainen, joka tekee pelistä tuttuja pyörähdyshyökkäyksiä ja pelastaa Zeldan.

Oheistuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nintendo Power -lehdessä julkaistiin A Link to the Pastiin perustuvaa sarjakuvasarjaa, joka alkoi tammikuussa 1992 ja kesti 12 numeroa.[17] Sarjassa esiteltiin uusi hahmo, ritari Roam, joka saattoi ottaa ihmislinnun hahmon. Link ja Roam tulivat tuntemaan toisensa vihollisuuksien kautta, mutta lyöttäytyivät myöhemmin yhteen ja taistelivat yhdessä Ganonia vastaan.

Muut versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A Link to the Past käännettiin Satellaview'lle, joka oli satelliittiverkkoon liitettävä Super Famicomin lisälaite.[18] Zelda no Densetsu: Kamigami no Triforce säilyi Japanin versioon nähden muuttumattona,[19]

Capcom käänsi A Link to the Pastin Game Boy Advancelle vuonna 2002. Samalla kasetilla toimitettu, Capcomin kehittämä Zelda-peli The Legend of Zelda: Four Swords sisältää avattavia ominaisuuksia Capcomin kääntämään A Link to the Pastiin. Four Swordsia pelaamalla A Link to the Pastissa voi avata lukittuja, uusia ominaisuuksia.[20]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A Link to the Past sai kriitikoilta hyvän vastaanoton. Game Rankingsin 11 arvostelun keskiarvo on 94 %.[21] Peli teki piste-ennätyksen Famitsun arvosteluissa saavuttaen siihen asti rikkomattoman 39 pisteen rajan.[22] Myös GBA-versio sai kehuja, IGNn käyttäjien ja koottujen lehdistöarvioiden keskiarvo on 9,7/10.[23]

Yleisimmin peli sai kiitosta tarinan ja musiikin luomasta tunnelmasta,[24][25] pelattavuudesta[26][27][28] ja laajasta tutkittavasta maailmasta.[29][30] Negatiivista palautetta keräsi pelin tarinan ja pelaamisen välinen heikko yhteys.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Release Summary CBS Interactive. Viitattu 15.3.2011. (englanniksi)
  2. Zelda sales charts and sequel announced OptiGamer. 28.3.2004. Viitattu 28.5.2010. (englanniksi)
  3. Game Trivia for The Legend of Zelda: A Link to the Past, MobyGames (englanniksi). Luettu 16. elokuuta 2006.
  4. THE LEGEND OF ZELDA: A LINK TO THE PAST, GameFAQs (englanniksi). Luettu 19. elokuuta 2006.
  5. Review - The Legend of Zelda: A Link to the Past (Super Nintendo Entertainment System), GAF (englanniksi). Luettu 16. elokuuta 2006.
  6. James Temperton, Retro Recap: The Legend of Zelda: A Link to the Past, Cubed3 (englanniksi). Luettu 16. elokuuta 2006.
  7. Nathan Heckel, Legend of Zelda, Explained, Nintendojo (englanniksi). Luettu 18. elokuuta 2006.
  8. November 19th 1998, Nintendo Power Source, Miyamoto Shrine (englanniksi). Luettu 18. elokuuta 2006.
  9. The Order of The Zelda Games, Ganons' Tower (englanniksi). Luettu 18. elokuuta 2006.
  10. April 23rd 2003, Superplay Magazine, Miyamoto Shrine (englanniksi). Luettu 18. elokuuta 2006.
  11. Nintendo (1992) - The Legend of Zelda: A Link to the Past Instruction Booklet (englanniksi)
  12. Mueller, Greg: The Greatest Games of All Time: The Legend of Zelda: A Link to the Past GameSpot. 17.3.2006. CBS Interactive. Viitattu 15.3.2011. (englanniksi)
  13. IGN Top 100 IGN. 2007. IGN Entertainment. Viitattu 16.3.2011. (englanniksi)
  14. a b Andrew Long, The Legend of Zelda: A Link to the Past: Retroview (englanniksi). Luettu 16. elokuuta 2006.
  15. Legend of Zelda Sound and Drama Review, Final Fantasy Insider (englanniksi). Luettu 21. elokuuta 2006.
  16. Lees, Jennie: A Link from the past -- Japanese Zelda video Joystiq. 6.12.2005. Aol Tech. Viitattu 16.3.2011. (englanniksi)
  17. Nintendo Power & Collectibles - Zelda, The Captain N Network (englanniksi). Luettu 16. elokuuta 2006.
  18. Ragan, Jess: The Legend of Zelda Gameography 1UP.com. 20.2.2011. UGO Entertainment. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  19. BS Legend of Zelda: A Link to the Past BS-X: Satellaview (Super Famicom) IGN. IGN Entertainment. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  20. Harris, Graig: The Legend of Zelda: A Link to the Past w/ the Four Swords IGN. 2.12.2002. IGN Entertainment. Viitattu 19.3.2011. (englanniksi)
  21. The Legend of Zelda - A Link to the Past - SNES Game Rankings (englanniksi) Luettu 16. elokuuta 2006.
  22. The Legend of Zelda: Past to Present!, RPGFan (englanniksi). Luettu 19. elokuuta 2006.
  23. The Legend of Zelda: A Link to the Past w/ the Four Swords, IGN (englanniksi). Luettu 16. elokuuta 2006.
  24. Staff Review, Legendary, HonestGamers (englanniksi). Luettu 16. elokuuta 2006.
  25. Tim Connolly, The Legend of Zelda: A Link to the Past, The Jaded Gamer (englanniksi). Luettu 16. elokuuta 2006.
  26. Chris Vavra, The Legend of Zelda: A Link to the Past, PGNx Media (englanniksi). Luettu 16. elokuuta 2006.
  27. Jarrid Stacy, The Legend of Zelda: A Link to the Past, AllRGP (englanniksi). Luettu 16. elokuuta 2006.
  28. The Legend of Zelda: Link to the Past, The Mean Machines Archive (englanniksi). Luettu 16. elokuuta 2006.
  29. Jorge Ba-Oh, The Legend of Zelda: A Link to the Past (SNES), Cubed3 (englanniksi). Luettu 16. elokuuta 2006.
  30. IGN-sivuston toimittajat, IGN's Top 100 Games (englanniksi). Luettu 16. elokuuta 2006.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]