The Legend of Zelda: The Wind Waker

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Legend of Zelda: The Wind Waker
Windwakerbox2.jpg
Kehittäjä Nintendo EAD
Julkaisija Nintendo
Ohjaaja Eiji Aonuma
Tuottaja Shigeru Miyamoto
Julkaisupäivä
Lajityyppi toimintaseikkailu
Pelimuoto yksinpeli
Ikäluokitus ESRB: E (Everyone / 6+)
ELSPA: 3+
PEGI: 7+, 12+ (HD)
Alusta Nintendo GameCube, Wii U
Jakelualusta GameCuben optinen 8 cm levyke, Wii U:n optinen 12 cm levyke
Oheislaite Game Boy Advance
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

The Legend of Zelda: The Wind Waker (jap. ゼルダの伝説 風のタクト, Zelda no densetsu: Kaze no takuto) on kymmenes osa Nintendon The Legend of Zelda -pelisarjassa. Se julkaistiin Nintendo GameCubelle Japanissa vuonna 2002 ja muualla maailmassa vuonna 2003. Pelin Wii U -konsolille päivitetty versio The Legend of Zelda: The Wind Waker HD julkaistiin syys–lokakuussa 2013.[1]

Ensimmäistä kertaa pelisarjassa maailma koostuu suuresta merestä ja lukuisista saarista. Pelin päähahmo on Link, joka taistelee perivihollistaan Ganondorfia vastaan. Suuri osa pelistä kuluu purjehtimiseen saarien välillä, joilla Link tutkii luolastoja saadakseen tarpeeksi voimaa tuhotakseen Ganondorfin.

The Wind Wakerin kontrollit ja pelimekaniikka ovat hyvin samankaltaiset kuin The Legend of Zelda: Ocarina of Timessa. Pelin nimikkoesinettä Wind Waker -tahtipuikkoa käytetään tuulen kontrollointiin purjehtiessa ja ongelmanratkonnassa. Kriitikot arvostivat samankaltaisuutta Ocarina of Timeen, mutta purjehtimisen valitettiin usein käyvän pitkän päälle pitkästyttäväksi.[2] Peli on ollut kuitenkin suuri arvostelu-[3] ja myyntimenestys.[4]

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Link leijailee Deku-lehden avulla uusille alueille.

The Wind Wakerin pelimekaniikka ei ole muuttunut huomattavasti sitten Ocarina of Timen tai Majora’s Maskin. Linkin perusliikkeistä kaikki olennaisimmat, kuten käveleminen, juokseminen, hyökkääminen, puolustautuminen, viholliseen lukittautuminen ja automaattinen hyppääminen reunoilta on säilytetty ennallaan. Uutuutena näihin peruskontrolleihin kuuluu torjuntaisku, joka toteutetaan pyörähtämällä vastuksen taakse. Tietyt vastustajan hyökkäykset aiheuttavat näkyvän vihjeen, värinää ohjaimessa ja äänitehosteen. Hyökkäämällä tässä vaiheessa Link suorittaa automaattisen väistöliikkeen vastustajan hyökkäykselle ja tekee vastaiskun takaa.

Pelissä on lukuisia eri luolastoja, jotka ovat laajoja, suljettuja ja usein maanalaisia. Link taistelee vihollisia vastaan, kerää esineitä ja ratkoo pulmia päästäkseen eteenpäin luolastossa, taistellen lopulta loppuvastusta vastaan. Loppuvastusta vastaan taistellessa tarvitaan yleensä luolastosta löydettyä tärkeää esinettä, kuten vaikkapa bumerangia. Läpäistäkseen luolaston Link käyttää pääasiassa miekkaa ja kilpeä. Muita usein käytettäviä esineitä ovat jousipyssy, bumerangi, pommit sekä tarttumakoukku. Ensi kertaa sarjassa joitakin vihollisten pudottamia aseita voi nostaa ja käyttää taisteluissa. Pelissä on myös paljon sivutehtäviä. Yksi näistä on Nintendo Gallery. Siinä Link ottaa värivalokuvia pelissä esiintyvistä hahmoista ja vihollisista ja toimittaa nämä kuvat sivuhahmo Carloville, joka valmistaa niistä figuureja. Yhteensä figuureja voi saada valmiiksi 134 kappaletta, mutta Linkillä voi olla kamerassaan kerrallaan vain kolme valokuvaa, mikä tekee tästä yhden Zelda-pelien pisimmistä sivutehtävistä.

Uusi cel-shading-tekniikalla toteutettu grafiikkatyyli antaa Linkille aikaisempaa suuremmat ja tunteita ilmentävämmät silmät. Tätä on käytetty hyväksi uudessa vihjeenanto-ominaisuudessa, jossa Link kohdistaa katseensa lähestyvään viholliseen tai tärkeisiin esineisiin.

Koska suuri osa pelaamisesta vietetään purjehtiessa, pelin onnistuu naamioida saarien väliset latausajat huomaamattomiksi Linkin purjehtimisen ajaksi. Link voi myös ottaa veneessään käyttöön lisätoimintoja, sillä tarttumiskoukulla voi nostaa aarteita pohjasta ja pommeilla saada veneeseen tykin. Purjehtiakseen saarten välillä nopeasti Link käyttää hyväkseen Wind Waker -nimistä tahtipuikkoa, joka mahdollistaa tuulen suunnan kontrolloinnin. Erilaisia kappaleita soitetaan ohjaimen c-tattia kääntelemällä. Tuulella on tärkeä rooli koko pelin ajan, ja sitä tarvitaan usein ongelmien ratkonnassa. Pelissä voi myös käyttää uutta avustusesinettä nimeltä Tingle Tuner, jonka pelaaja saa käyttöön yhdistämällä Game Boy Advancen GameCubeen Nintendo GameCube-Game Boy Advance -kaapelilla. Tingle voi muun muassa paljastaa piilotettuja aarteita, antaa vihjeitä, palauttaa Linkin elämän täydeksi tai myydä esineitä. Ilman Tingle Tuneria on mahdotonta suorittaa kaikki sivutehtävät: esimerkiksi Nintendo Gallery -sivutehtävää ei voi suorittaa kokonaan ennen kuin on tehnyt Tingle Tuneriin liittyvän sivutehtävän.

Läpäistyään pelin pelaaja voi aloittaa uuden pienillä muutoksilla: Link aloittaa pelin Deluxe Picto Boxilla, mikä tekee Nintendo Gallery -sivutehtävästä helpomman; Aryll pitää yllään pääkallomekkoa, jonka hän sai merirosvoilta; Link ymmärtää Hylian kieltä, ja pitää yllään sinistä kalanruotopaitaa pelin läpi.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailma ja hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Wind Wakerin maailma eroaa täydellisesti muissa Zelda-peleissä nähdystä: Suuri meri tuo peliin sarjalle uusia ominaisuuksia, joista merkittävimmät ovat purjehtiminen ja laajuuden tunne muihin Zeldoihin nähden. Saaria tai saariryhmiä on yhteensä 49 kappaletta, joista vain harva on asutettu. Suuren meren keskuksena toimii Windfall Island, joka on myös väkirikkain saari. Koillisessa sijaitsevalla Dragonroost Islandilla asuvat linnunkaltaiset Rito-heimon jäsenet, sekä heidän jumalansa Valoo. Metsäistä Forest Heavenia asuttavat Korokit, pienet metsänhenget, sekä itse Deku-puu. Neljäs tärkeä saari on kaukainen ja asukasluvultaan pieni saari, Outset Island, jolta Link lähtee seikkailuunsa. Purjehtiessa vuorokaudenajat sekä sääolot muuttuvat. Maailma on erilainen vuorokaudenajan mukaan: Yöllä merellä on vaarallisempaa ja Windfall Islandilla tapaa eri asukkaita. Windfall Islandin asemaa keskuksena korostaa sen tuulimyllymajakka, joka syttyy öisin ohjastamaan merellä matkustavia.

Sankari Link elää isoäitinsä sekä pikkusiskonsa Aryllin kanssa yhdellä Suuren meren harvoista asutuista saarista nimeltä Outset Island. Suuren meren asukkaat kertovat vanhaa tarinaa muinaisesta valtakunnasta ja piilotetusta kultaisesta voimasta. Paha mies löysi ja varasti voiman käyttäen sitä levittämään pimeyttä, kunnes nuori vihreisiin pukeutunut poika vangitsi pahan miekallaan. Poika tuli tunnetuksi Ajan sankarina (Hero of Time) ja jäi elämään legendana. Eräänä päivänä vangittu paha oli palaamassa, mutta Ajan sankaria ei näkynyt missään; ihmiset pystyivät vain rukoilemaan jumaliltaan apua. Suuren meren asukkaat eivät tiedä, mitä valtakunnalle tapahtui, mutta on selvää, että tämä legenda on Ocarina of Timen tarina. Kun Outset Islandin lapset tulevat tiettyyn ikään, heidät puetaan perinteiseen tapaan vihreisiin, Ajan sankarin käyttämään vaatekertaan. Vanhemmat toivovat tämän suovan lapsilleen Ajan sankarin rohkeutta.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Link käyttää Wind Waker -tahtipuikkoa kontrolloidakseen tuulta. Tahtipuikko on pelin pääesine Ocarina of Timen Ajan Okariinan tapaan, jatkaen musikaalisella linjalla.

The Wind Wakerin alkaessa on Linkin syntymäpäivä, ja hän saa lahjaksi tutun vihreän vaatekerran ja hatun. Aryll antaa Linkin käyttää kaukoputkeaan erityisluvalla, ja Linkin katsoessa sen läpi hän huomaa suuren linnun, Helmaroc Kingin, joka kantaa nokassaan tyttöä. Lintua jahtaa tykillä ampuva merirosvolaiva, ja kuulan osuessa lintuun tyttö putoaa lähimpään metsään. Linkin saatua miekan hän lähtee pelastamaan tyttöä, joka osoittautuu merirosvolaivan kapteeniksi Tetraksi. Tetran löydyttyä Helmaroc King palaa ja kaappaa Linkin sisaren Aryllin, koska luulee tätä Tetraksi. Linkin pyynnöstä Tetra auttaa häntä pelastamaan sisarensa ja vie Linkin Forsaken Fortressiin, missä hän tapaa muitakin kaapattuja tyttöjä. Link kuitenkin heitetään linnasta ulos Suuren meren armoille. Vedestä hänet pelastaa puhuva vene, Punaisten leijonien kuningas. Hän kertoo Forsaken Fortressin valtiaan olevan Ganon, itse legendan pahuus.

Punaisten leijonien kuningas neuvoo Linkiä etsimään kolme jumalallista helmeä ja sijoittamaan ne merellä sijaitseville patsaille. Tämän jälkeen merestä nousee Jumalten torni, jonka sisällä Link taistelee Gohdania vastaan todistaakseen arvonsa. Voitettuaan Gohdanin hän pääsee meren pohjassa sijaitsevaan ja ajassa pysähtyneeseen Hyrulen linnaan. Link avaa piilotetun sisäänkäynnin, ja löytää salakammiosta Master Swordin, saman miekan jota Ajan sankari käytti aikanaan tuhotakseen Ganonin. Master Sword kädessään Link palaa Forsaken Fortressiin ja hyökkää tuloksetta Ganonin kimppuun. Ganon kertoo Linkille, että Master Swordin nosto on päästänyt hänet eristyksestään ja palauttanut hänen voimansa kokonaan takaisin. Master Sword on myös menettänyt voimansa, eikä sillä voi tuhota pahaa. Ganon nostaa miekkansa tappaakseen Linkin, mutta Tetra hyppää väliin. Ganon ottaa Tetrasta kiinni, ja hänessä oleva Triforcen voima alkaa värähdellä. Hän tajuaa, että Tetra pitää kaulassaan Triforcen palaa ja kutsuu häntä Prinsessa Zeldaksi. Rito-heimon prinssi Komali ja postimies Quill lentävät nopeasti sisään ja pelastavat Tetran sekä Linkin

Link ja Tetra purjehtivat takaisin merenpohjassa sijaitsevaan linnaan ja käyvät salakammioon. Siellä he tapaavat Daphnes Nohansen Hyrulen, Hyrulen kuninkaan ja Punaisten leijonien kuninkaan äänen. Kuningas Daphnes kertoo Linkille ja Tetralle, että legendan ihmisten rukouksiin vastattiin — jumalat eristivät Ganondorfin ja Hyrulen hänen mukanansa rankkasateella, joka peitti koko maan allensa, ja määräsivät valittujen perustavan uutta elämää vuorten huipuille. Kuningas antaa Tetralle Triforcen palasen, ja yhdessä hänen kaulassaan roikkuvan palasen kanssa se muodostaa viisauden, yhden Triforcen kolmesta osasta. Samalla Tetra paljastuu Prinsessa Zeldaksi. Ganondorf etsii viisauden ja rohkeuden Triforcea saadakseen kokoon kokonaisen Triforcen, mikä suo kantajalleen hänen toiveensa. Link jättää Zeldan salakammioon turvaan ja palaa takaisin pinnalle.

Link palauttaa Master Swordin voimat ennalleen, ja etsii vielä käsiinsä kahdeksan rohkeuden Triforcen palasta palauttaen rohkeuden Triforcen ehjäksi. Rohkeuden Triforce sulautuu Linkiin, jolloin hänestä tulee Tuulen sankari (Hero of Wind). Link palaa takaisin Hyrulen linnaan, mutta Zelda on kadonnut. Ulkopuolella hän rikkoo linnaa ympäröivän suojamuurin miekalla, ja lähtee kohti Ganon tornia jossa hän tavoittaa Ganonin ja Zeldan. Ganon paljastaa itsensä Linkille ja myöntää, että Link on uudelleensyntynyt Ajan sankari. Kolme Triforcen palaa irtautuvat Ganonista, Linkistä ja Zeldasta, ja ne muodostavat kokonaisen Triforcen. Ganon vetoaa jumaliin, jotta he altistaisivat Hyrulen jälleen kerran auringon säteille ja hänen hallintansa alla. Ennen kuin hän ehtii Triforcen luokse, Kuningas Daphnes ilmestyy koskettaen sitä ennen häntä. Hän toivoo Zeldalle ja Linkille tulevaisuuden ja että Hyrule huuhdottaisiin ikuisiksi ajoiksi pois. Triforce hajoaa palasiksi, ja vesi alkaa virrata ympärillä olevasta merestä. Meren pudotessa tornin ympärillä, Ganon nauraa uskoen kuninkaan juuri varmistaneen Linkin ja Zeldan kuoleman. Link taistelee häntä vastaan ja voittaa taistelun lyömällä miekkansa Ganonin päähän, jolloin Ganon muuttuu kiveksi. Link ja Zelda leijailevat ilmakuplissa pintaan, mutta Ganon ja kuningas jäävät meren pohjaan. Pinnalla Link ja Zelda hyvästelevät tuttavansa ja purjehtivat Punaisten leijonien kuninkaan sekä merirosvolaivan kanssa pois etsiäkseen uutta maata.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ote Nintendon SpaceWorld -tapahtuman realistisella grafiikalla toteutetusta tekniikkademosta, jossa Link ja Ganon taistelevat. Demo innostutti fanit ja median spekuloimaan sen olevan seuraavasta Zelda-pelistä.

Tuntiessaan paineita Segan Dreamcastin julkaisusta ja Sonyn PlayStation 2:n ilmoitetusta julkaisupäivämäärästä maaliskuulle 2000, Nintendo ilmoitti 3. maaliskuuta 1999 uuden videopelikonsolin olevan kehitteillä. Nintendo GameCube paljastettiin 24. elokuuta 2000, päivä ennen Nintendon vuoden 2000 Spaceworld-tapahtumaa.[5] Laite-esittelyn lisäksi Nintendolla oli tarjota muutamia laitteen tehokkuutta todistavia peliesittelyjä. Yksi näistä oli realistisella grafiikalla toteutettu taistelu Ganonin ja Linkin välillä. Huolimatta siitä että demo oli kiireesti tehty tehojen esittely, fanit ja media ryhtyivät spekuloimaan taistelun olevan seuraavasta Zelda-pelistä, tai että se edes antaisi osviittaa siitä, minkälaisen tyylisuunnan sarjan seuraava osa ottaisi.[6] IGN kutsui demoa ”epäviralliseksi jatko-osaksi”, sanoen sen olevan kaikkea, mitä on voinut odottaa GameCuben Zelda-peliltä. IGN vielä korosti tulevaisuuden näyttävän erittäin hyvältä Nintendon faneille.[6].

Nintendo ei sanonut vuoteen mitään mahdollisesta uudesta GameCuben Zelda-pelistä. Vuoden 2001 SpaceWorldissa valkokankaalla näytettiin realistisen ja synkän demon sijasta cel-shading-tekniikalla toteutettu sarjakuvamainen demo. Shigeru Miyamoto sanoi uuden tyylin olevan suunniteltu tavoittamaan jokainen ikäryhmä.[7] Uusi graafinen tyyli sai jopa IGN:n pohtimaan, oliko tekeillä kaksi erilaista projektia.[8] Vaikka jotkut ihastuivat uuteen tyyliin, useilta pettyneiltä, realistisempaa Zeldaa odottaneilta faneilta tuli suuri vastareaktio. Miyamoto ällistyi demon saamaa vastaanottoa ja median syytöksiä Nintendon siirtymisestä nuorempaan kohdeyleisöön.[9] Huolissaan siitä, että tyylin saama reaktio olisi tärkeämpää kuin se mikä hänestä olisi hyvä peli, Miyamoto kieltäytyi paljastamasta mitään pelistä ennen kuin pelattava demo olisi saatavilla. Hän toivoi että kriitikot keskittyisivät grafiikan sijasta enemmän pelin tärkeimpään osa-alueeseen, pelaamiseen. Miyamoto lupasi pelattavan demon vuoden 2002 E3-messuille sekä julkaisun myöhemmin samalle vuodelle.[10]

Vuoden 2002 E3-messuilla Nintendo esitteli lupaustensa mukaan pelattavan demon, ja se sai hyvän vastaanoton. Eräs IGN:n tekijöistä sanoi sarjakuvamaisen tyylin toimivan erittäin hyvin, ja että peli tuntui erittäin Zeldamaiselta.[11] Uutta tyyliä myös verrattiin A Link to the Pastin graafiseen tyyliin sekä aikaisempien Zelda-pelien mainonnallisiin luonnospiirroksiin. E3-messut myös esittelivät uusia ominaisuuksia, kuten liitettävyyden Game Boy Advanceen ja avunsaannin Tingleltä.[12]

Pelin japanilainen versio nimeltä Kaze no Takuto (Takt of Wind) julkaistiin 15. lokakuuta 2002, ja sen nimi painotti tuulen merkitystä pelissä.[13] 12. joulukuuta 2002 Nintendo kertoi virallisesta käännöksestä, jonka nimeksi tulisi The Wind Waker.[14] Pohjois-Amerikan julkaisupäivämäärä, 24. maaliskuuta 2003, kerrottiin kaksi päivää myöhemmin.[15] The Wind Wakerin pelimoottoria hyväksi käyttävä The Legend of Zelda: Twilight Princess, julkaistiin Nintendo GameCubelle ja Wiille loppuvuodesta 2006. Twilight Princess on edeltäjäänsä synkempi ja on toteutettu realistisemmalla grafiikalla, kuitenkaan joitakin cel-shading -elementtejä unohtamatta.

Wii U -versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

23. tammikuuta 2013 Nintendo paljasti Nintendo Direct -verkkolähetyksessä, että pelistä on tekeillä Wii U -versio syksyllä 2013 julkaistavaksi. Pelin on määrä sisältää uudistettu ulkoasu, Miiverse-integraatio ja muita parannuksia. Nintendon toimitusjohtaja Satoru Iwata paljasti samalla, että uusi täysiverinen The Legend of Zelda -peli on tekeillä, ja että The Wind Wakerin Wii U -version on tarkoitus helpottaa sen odottamista.[16]

Yhteismyynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

22. marraskuuta 2002 Nintendon japanilaisen Kaze no Takuto -sivuston päivitys paljasti pelin ennakkoon tilaaville annettavan bonuslevyn.[17] GameCuben bonuslevy sisälsi emuloidun version Ocarina of Timestä ja Ura Zeldan, lisäosan Ocarina of Timeen, jota ei nähty Japanin ulkopuolella Nintendo 64DD:n kaupallisen epäonnistumisen takia. Myöhemmin samana vuonna tämä tarjous tuli voimaan Yhdysvalloissa, ja Ura Zelda muuttui Ocarina of Time Master Questiksi.[18] Jotkut jälleenmyyjät antoivat bonuslevyn pois ja sitten sallivat ennakkovarauksen perumisen ilman bonuslevyn palauttamista. Tästä syystä Euroopassa bonuslevy pakattiin The Wind Wakerin mukaan kahden levyn koteloon.[19]

Nintendo julkaisi 17. marraskuuta 2003 GameCube-pakkauksen, jonka mukana tuli pelikokoelma The Legend of Zelda: Collector's Edition, joka sisältää pelit The Legend of Zelda, Zelda II: The Adventure of Link, Ocarina of Time, Majora's Mask, 20 minuutin pelattavan demon The Wind Wakeristä ja kaksi lyhyttä mainoselokuvaa. Kokoelma annettiin myös asiakkaille, jotka rekisteröivät GameCubensa ja kaksi peliään Nintendon kotisivuilla, tai asiakkaille, jotka tilasivat tai uusivat Nintendo Power -lehden tilauksen.[20]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto
Yhteispisteet
Kerääjä Pisteet
GameRankings 94,9/100 (perustuu 101 arvosteluun)[21]
Metacritic 96/100 (perustuu 80 arvosteluun)[3]
Arvostelupisteet
Julkaisu Pisteet
Electronic Gaming Monthly 9.83/10
IGN 9.6/10
Famitsu 40/40
ONM 96 %
Hyper 97/100
Nintendo Power 10/10

Famitsu antoi The Wind Wakerille täydet 40 pistettä huolimatta syytöksistä, että se ei ole yhtä uudentuntuinen kuin ensimmäinen 3D-Zelda Ocarina of Time.[22] Arvostelijat huomioivat myönteisenä pelaamisen samankaltaisuuden Ocarina of Timeen ja ylistivät alkujaan kylmän vastaanoton saanutta cel-shading-grafiikkaa. GamePro kutsui peliä sekoitukseksi värikästä taiteellisuutta ja ajatonta pelaamista.[23] IGN neuvoi pelaajia unohtamaan graafisen tyylin poikkeavuuden Ocarina of Timestä huomioiden pelien yhdenkaltaisuuden.[24]. Vuoden 2004 Game Developers Choice Awards ja Interactive Achievement Awards antoivat The Wind Wakerille palkinnot erinomaisuudesta ulkoasussa (Excellence in Visual Arts)[25] ja erinomaisesta toteutuksesta taiteenjohdossa (Outstanding Achievement in Art Direction).[26] Vuoden 2002 Game Critics Awardsissa peli sain parhaan konsolipelin palkinnon.[27]

Eniten peli on saanut kritiikkiä painottumisestaan purjehtimiseen. GameSpot huomautti, että peli alkaa erittäin raikkaalla ja ripeällä tavalla, mutta pelin viimeisellä kolmanneksella purjehtiminen alkaa käydä jo pitkästyttäväksi.[2] IGN valitti Wind Waker -tahtipuikkoa käytettäessä näytettävän animaation käyvän ”satojen käyttökertojen” jälkeen pitkästyttäväksi, mutta animaation poistamismahdollisuuden puuttuminen oli kuitenkin vielä kiusallisempaa.[24] Jotkut kriitikot myös sanoivat pelin olevan muita Zeldoja helpompi. GameSpot pohti joidenkin pelaajien hämmästyvän helppoja pulmia ja loppuvastuksia; IGN puolestaan kutsui loppuvastuksia hieman liian yksinkertaisiksi ja sanoi vihollisten tuottavan pientä vahinkoa Linkille. GamePro toisaalta piti luolastoja laajempina ja haastavampina uusine käänteineen, unohtamatta aarteenmetsästyksiä, jotka pistävät etevimmänkin Zelda-pelaajan koetukselle.[23]

Huolimatta näistä negatiivisista kommenteista kriitikot antoivat pelille hyviä arvioita, ja Nintendo Power kutsui peliä neljänneksi parhaaksi Nintendolle ilmestyneeksi peliksi.[28] The Wind Waker oli arvostelumenestys myös Suomessa. Arvioon 92/100 päätyneen Pelit-lehden mielestä The Wind Waker piti yllä pelisarjansa korkeaa tasoa heikkoutenaan tosin epätarkka taustagrafiikka;[29] Peliplaneetta moitti pelissä lähinnä tylsähköä taistelua ja harvassa olevia tallennuspisteitä;[30] KonsoliFIN antoi pelille miinusta vaille 10/10, antaen kritiikkiä monituntisesta purjehdusoperaatiosta.[31]

Myynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peli menestyi myös kaupallisesti nostaen GameCuben myyntilukuja.[32] Maailmanlaajuisesti Wind Waker myi 4,6 miljoonaa kappaletta.[33] Wind Waker ei kuitenkaan menestynyt kotimarkkinoillaan Japanissa.[34]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Legend of Zelda: The Wind Waker HD Viitattu 26.1.2014.
  2. a b Gerstmann, Jeff: The Legend of Zelda: The Wind Waker Review GameSpot. 21.3.2003. CBS Interactive Inc.. Viitattu 22.6.2010. (englanniksi)
  3. a b The Legend of Zelda: The Wind Waker Reviews. metacritic.com (englanniksi)
  4. Parton, Rob: Xenogears vs. Tetris RPGamer. Viitattu 7.4.2010. (englanniksi)
  5. Casamassina, Matt & Mirabella III, Fran.: The Ultimate GameCube FAQ IGN GameCube. 10.7.2001. IGN Entertainment, Inc.. Viitattu 22.6.2010. (englanniksi)
  6. a b Zelda on GameCube IGN GameCube. 23.8.2000. IGN Entertainment, Inc.. Viitattu 22.6.2010. (englanniksi)
  7. Dingo, Star. GameCube / First Look / The Legend of Zelda. gamepro.com (englanniksi)
  8. Spaceworld: Mario and Zelda Sequels Shown at Spaceworld. ign.com (englanniksi)
  9. Miyamoto and Aonuma on Zelda. ign.com (englanniksi)
  10. Animal Forest for US, Zelda News and More. ign.com (englanniksi)
  11. Mirabella III, Fran. E3 2002: Legend of Zelda ign.com (englanniksi)
  12. Harris, Craig. E3 2002: Zelda GameCube-to-GBA Link Revealed. ign.com (englanniksi)
  13. Official Legend of Zelda GCN Title . ign.com (englanniksi)
  14. Zelda Gets Official Name. ign.com (englanniksi)
  15. Zelda Gets US Release Date. ign.com (englanniksi)
  16. http://www.ign.com/articles/2013/01/23/zelda-wind-waker-getting-wii-u-remake
  17. More Zelda for Japan. ign.com (englanniksi)
  18. Zelda Bonus Disc Coming to US. ign.com (englanniksi)
  19. Limited Edition Zelda in Europe. ign.com (englanniksi)
  20. Zelda Bundle at $99. ign.com (englanniksi)
  21. http://www.gamerankings.com/htmlpages2/469050.asp
  22. Zelda Scores Big . ign.com (englanniksi)
  23. a b Dingo, Starr. GameCube/Review/The Legend of Zelda: The Wind Waker. gamepro.com (englanniksi)
  24. a b Casamassina, Matt. Legend of Zelda: The Wind Waker. ign.com (englanniksi)
  25. Game Developer Choice Awards Archive/Visual Arts. gamechoiceawards.com (englanniksi)
  26. 7th Annual Interactive Achievement Awards: Winners. PR Newswire Association LLC (englanniksi)
  27. http://www.gamecriticsawards.com/2002winners.html
  28. (helmikuu 2006). ”NP Top 200”. Nintendo Power, N:o 200, s. 58–66.
  29. JTurunen: Merilinjalla (Legend of Zelda: The Wind Waker). Pelit, 2003, nro 5, s. 32–34. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3. elokuuta 2007.
  30. Heinonen, Mikko.The Legend of Zelda: The Wind Waker. peliplaneetta.net
  31. Mäkijärvi, Esa.Legend of Zelda: The Wind Waker. konsolifin.net
  32. Zelda Sells 400,000. ign.com (englanniksi)
  33. The Legend of Zelda: The Wind Waker Viitattu 15.1.2013.
  34. http://www.gamespot.com/news/gdc-07-aonuma-reflects-on-zelda-6167134

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]