BS Zelda no Densetsu: Inishie no Sekiban

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
BS Zelda no Densetsu: Inishie no Sekiban
BS Zelda Kodai no Sekiban alkuruutu.jpg
Kehittäjä Nintendo
Julkaisija St. GIGA
Julkaisupäivä 1997
Lajityyppi toimintaseikkailupeli
Pelimuoto Aikarajoitteinen yksinpeli, jossa monen pelaajan pistetaulukko
Alusta Satellaview
Jakelualusta Suoratoistolähetys tallennettuna Satellaviewin medialle
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

BS Zelda no Densetsu: Inishie no Sekiban on Nintendon Satellaview-laitteelle kehittämä The Legend of Zelda -peli. Peli julkaistiin osissa vuonna 1997. Pelaaja latasi osia pelistä tiettyinä päivinä konsolilleen ja samalla pelin pistetiedot lähetettiin palvelimelle.

Pelin nimi voidaan suomentaa BS Zelda: Muinaiset kivitaulut, jossa BS viittaa Satellaview-järjestelmään.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaaja, toisesta maailmasta saapuva Valon sankari, saapuu Hyruleen tehtävänään etsiä kahdeksan muinaista kivitaulua. Sankari ei ole Link, vaan nimetön henkilö, jonka sukupuolen määrittää pelaajan Satellaviewin tilille antamat tiedot. Miespuolinen pelaaja on lippalakkiin pukeutunut Link, naispuolisella sankarilla on Linkin hatun tilalla hiukset.

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Pelin lopussa sankari palauttaa Mestarien miekan paikoilleen Kadonneessa metsässä ja katoaa, palaten omaan maailmaansa. Sahasrahla ja Prinsessa Zelda kävelevät pois.

Pelin kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BS Zelda no Densetsu: Inishie no Sekiban oli peli-idealtaan edeltäjänsä BS Zeldan kaltainen: peliä saattoi pelata vain tiettyinä aikoina viikossa, jolloin Satellaviewin lähetys pelistä oli käynnissä. Lähetyksen aikana pelaajalla oli tunti aikaa tutkia maailmaa, suorittaa tehtäviä ja kerätä pisteitä. Pelin aikana juontaja antoi vihjeitä peliin radiolähetyksen tapaan. Peliajan päätyttyä tulokset lähetettiin palvelimelle ja omaa suoritustaan saattoi vertailla muiden kanssa yhteisellä pistetaulukolla.

Pelin grafiikka, pelimekaniikka ja maailmankartta (Hyliajärvi huomattavasti pienempi) oli lähes identtinen A Link to the Pastin kanssa, mutta sisälsi runsaasti pieniä, poikkeavia yksityiskohtia. Luolastot olivat uusia ja jotkin esineet toimivat eri tavalla: Pegasuksen kengillä saattoi juosta suoraan ruudusta toiseen (alkuperäisessä kengillä ei voinut juosta ruutujen välillä) ja juoksussa saattoi tehdä käännöksiä, pommitettavat seinät eivät erottuneet grafiikallaan ympäristöstään, mutta ne saattoi paljastaa lyömällä seiniin miekalla ja lapiolla saattoi kaivella maata kaikkialla[1]. Peli sisälsi vuokraamon, josta saattoi ostaa itselleen lapion tai paremman miekan kymmeneksi minuutiksi. Lapion vuokraaminen kannatti, sillä vuokratessaan sen kauppias merkitsi piilotetun sydämenpuolikkaan summittaisen sijainnin karttaan.

Peli jakaantui neljään viikon mittaiseen jaksoon, jossa peliä saattoi päivittäin pelata tunnin ajan. Lähetyspäivät olivat 30. maaliskuuta – 5. huhtikuuta, 6. huhtikuuta – 12. huhtikuuta, 13. huhtikuuta – 19. huhtikuuta ja 20. huhtikuuta – 26. huhtikuuta vuonna 1997. Peli lähetettiin uudestaan seuraavana vuonna[2].

Viikoittain pelimaailmaa laajennettiin. Ensimmäisenä viikkona pelialueena oli A Link to the Pastin Valon maailman Itäinen palatsi ja Zorajoki. Toisena viikkona pelialueeseen lisättiin Hyrulen linna, Kakarikon kylä ja Kadonnut metsä. Kolmantena viikkona kaikki alueet olivat pelattavissa lukuun ottamatta viimeisenä viikkona paljastettua Kuolemanvuorta.

Peliä tahditti kello, joka käynnisti erilaisia tapahtumia näytöllä tiettyinä aikoina. Kellonaika näkyi näytöllä jatkuvasti ja sitä ei voinut pysäyttää. Kellon laukaisemat tapahtumat olivat salattujen alueiden paljastuminen ja piilottuminen, keijujen ilmestyminen, erilaisten ominaisuuksien antaminen pelaajalle ja myrskyn puhkeaminen Hyrulessa.

Pelissä saattoi tavata myyrän, joka ilmestyi tiettyinä aikoina sattumanvaraiseen paikkaan Hyrulessa. Myyrän kanssa keskusteleminen antoi pelaajalle pisteitä ja onnekas pelaaja saattoi tavata myyrän kahdesti saman pelin aikana, jolloin myyrä palkitsi pelaajan aarteillaan.

Pelin aikana suoritetuista tehtävistä pelaaja palkittiin pisteillä. Aarrearkun avaaminen sisällöstä riippumatta antoi 500 pistettä. Rahan keräämisestä tai vihollisten voittamisesta ei saanut pisteitä. Peliajan päätyttyä pelaajan piti lopettaa peli, jokaisesta minuutista yliaikaa pelaajaa rangaistiin 500 miinuspisteellä.

Riittävästi pisteitä keränneet pelaajat palkittiin oikean maailman (ei pelimaailman) esineillä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dokumenttielokuva Zelda no Video, esillä The Hylia -sivustolla
  2. Nintendo Database, Broadcast Satellaview-X

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]