Postumus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Imperator Caesar Marcus Cassianius Latinius Postumus Pius Felix Invictus Augustus
Postumus-2sest.jpg
Postumuksen lyöttämä sestertius.
Gallian keisarikunnan keisari
260269
Edeltäjä Gallienus (Rooman keisari)
Seuraaja Marius
Tiedot
Kuollut kevät 269
Mogontiacum, Germania Superior
Arvonimet Germanicus Maximus (261)
Postumuksen lyöttämä Antoninianus -kolikko.

Marcus Cassianius Latinius Postumus (k. kevät 269) oli niin sanotun Gallian keisarikunnan ensimmäinen keisari. Hän hallitsi vuosina 260269. Piirtokirjoituksista on pystytty selvittämään hänen täydellinen nimensä keisarina ollessaan arvonimineen kaikkineen: Imperator Caesar Marcus Cassianius Latinius Postumus pius felix invictus Augustus, pontifex maximus, Germanicus maximus, tribuniciae potestate … consul, pater patriae, proconsul. (suom. Ylipäällikkö Caesar Marcus Cassianius Latinius Postumus, hurskas, menestyksekäs, voittamaton Augustus, pontifex maximus, Germanicus Maximus, kansantribuunin oikeuksien haltija ...?, konsuli, isänmaan isä, prokonsuli).[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Postumuksen elämästä ennen vuotta 260 ei tiedetä juuri mitään. Hän oli kotoisin vaatimattomista oloista ja saattoi olla syntyperältään galli, mahdollisesti bataavi.[2] Kun keisari Gallienuksen isä ja kanssahallitsija Valerianus joutui persialaisten vangiksi kesällä 260, Postumus oli joko Germania Inferiorin tai Germania Superiorin maaherra (praeses).[3]

Kapina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 260 Rooman keisari Valerianus joutui persialaisten vangiksi idässä. Eri puolilla valtakuntaa syntyi tällöin kapinoita, ja samaan aikaan germaanit uhkasivat Rooman pohjoisrajaa. Valerianuksen poika ja kanssahallitsija Gallienus jätti poikansa Saloninuksen yhdessä pretoriaaniprefekti Silvanuksen kanssa Colonia Agrippinaan Germania Inferioriin. Maaherra Postumus puolestaan oli vastuussa Reinin rajan puolustamisesta frankkeja ja muita germaaneja vastaan. Gallienus joutui itse lähtemään Tonavalle ja Pohjois-Italiaan taistelemaan vallananastajia ja germaaneja vastaan.[4]

Postumus onnistui kukistamaan frankit taistelussa lähellä nykyistä Empeliä.[5] Hän aikoi jakaa sotasaaliin sotilailleen, mutta Silvanus ja Saloninus vaativat Postumusta luovuttamaan sotasaaliin. Tällöin Postumuksen sotilaat närkästyivät ja julistivat Postumuksen keisariksi. Tämä marssi armeijoineen Colonia Agrippinaan piirittäen kaupungin. Silvanus ja Saloninus yrittivät turhaan saada kaupungin asukkaiden tuen puolelleen. Muutaman viikon piirityksen jälkeen kaupunkilaiset päättivät ottaa asian omiin käsiinsä: he murhasivat Silvanuksen ja Saloninuksen ja avasivat porttinsa Postumuksen joukoille. Gallienus, joka oli tuolloin toisaalla, ei pystynyt tekemään mitään piirittäjien hyväksi.[6][1]

Postumus otti pääkaupungikseen Augusta Treverorumin ja perusti sinne oman pretoriaanikaartin, senaatin, konsulit ja muut hallintoelimet.[6] Hän oli myös konsulina vuosina 260, 261, 262, 266/267 ja 269.[7]

Aivan aluksi Postumus tunnustettiin Ylä- ja Ala-Germanian, Gallian ja Raetian provinsseissa. Vuonna 261 myös Britannian ja Hispanian provinssit siirtyivät Postumuksen puolelle. Seuraavat vuodet hän taisteli germaaneja vastaan, jotka tekivät toistuvasti ryöstöretkiä ja hyökkäyksiä Reinin yli Germaniaan. Postumus onnistuikin hyvin, ja hän otti arvonimen Germanicus Maximus ennen 10. joulukuuta 261. Postumuksen toimet pelastivat roomalaisen Germanian ja Gallian kaupungit tuholta. Toisin kuin muut vallananastajat, Postumus ei yrittänyt saada muuta valtakuntaa hallintaansa. Ei ole myöskään todisteita, että hänen tavoitteenaan olisi ollut luoda oma Rooman valtakunnasta erillinen keisarikunta. Hän ja hänen seuraajansa pitivät aina itseään Rooman valtakunnan keisarien laillisina seuraajina, ja Postumus ottikin itselleen tavalliset Rooman keisarien arvonimet kuten pontifex maximus ja pater patriae.[1]

Sota Gallienusta vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 265 Gallienus hyökkäsi Postumuksen joukkoja vastaan Galliassa. Eräässä taistelussa Gallienuksen joukot melkein löivät Postumuksen armeijan, mutta Gallienuksen ratsuväen komentaja Aureolus päästi vihollisen pakoon, joko vahingossa tai tarkoituksella. Aureolus armahdettiin, ja Gallienus yritti pian uudestaan. Hän kuitenkin haavoittui vakavasti eräässä piirityksessä ja joutui keskeyttämään sotaretken. Tämän jälkeen Gallienus ei enää yrittänyt hyökkäystä Postumusta vastaan.[1]

Aureoluksen kapina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 268 Aureolus kapinoi Gallienusta vastaan ja osoitti tukensa Postumukselle. Tämä ei kuitenkaan ollut kiinnostunut asiasta, ja Aureolus joukkoineen ajettiin pian Mediolanumiin, joka piiritettiin. Pian Roomassa tapahtui taas verinen vallankaappaus, kun Gallienus murhattiin ja Marcus Aurelius Claudius otti vallan. Postumuksen sotilaiden keskuudessa keisarin päätös sai aikaan tyytymättömyyttä. Ennen vuotta 268 Postumuksen lyöttämät kolikot olivat pääasiassa hyvälaatuisia, mutta Aureoluksen kapinan aikana metallipitoisuus laski, mikä viittaisi siihen, että Postumus joutui lepyttelemään sotilaitaan rahalahjoituksilla.[8][1]

Laelianus ja Postumuksen kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuun alussa 269 Postumus oli viidennen kerran konsulina. Hän sai kuitenkin pian kuulla Ulpius Cornelius Laelianuksen nousseen kapinaan Mogontiacumissa, Germania Superiorin provinssissa. Hän oli ehkä Legio XXII Primigenian legaatti tai provinssin maaherra. Kapinan syyksi on arveltu armeijan kasvavaa tyytymättömyyttä Postumusta kohtaan, joka oli muun muassa sotilaiden kehotuksesta kieltäytynyt marssimasta Roomaan. Postumus valtasi pian Mogontiacumin ja Laelianus sai surmansa. Hän kuitenkin kielsi sotilaitaan ryöstämästä kaupunkia, jolloin he suuttuivat ja murhasivat komentajansa. Tämän jälkeen eräs Marcus Aurelius Marius huudettiin keisariksi.[8][1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alaric Watson: Aurelian and the Third Century. Routledge, 1999. ISBN 0-415-07248-4. (englanniksi)
  • Pat Southern: Roman Empire from Severus to Constantine. Routledge, 2001. ISBN 0415239435. (englanniksi)
  • Kivimäki, Arto & Tuomisto, Pekka: Rooman keisarit. Hämeenlinna: Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3.
  • Chris Scarre: Chronicle of the Roman Emperors. Thames and Hudson Ltd., 1995. ISBN 0-500-05077-5. (englanniksi)
  • David S. Potter: The Roman Empire at Bay: AD 180-395. Routledge, 2004. ISBN 0415100585. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Michel Polfer: Postumus (A.D. 260-269) 3.6.2000. roman-emperors.org. Viitattu 15.8.2009. (englanniksi)
  2. Watson s. 34; Scarre s. 176
  3. Southern s. 97; Rooman keisarit s. 279
  4. Watson s. 34–35; Scarre s. 175–178
  5. Jona Lendering: Gallic empire 31.3.2006. Livius.org. Viitattu 15.8.2009. (englanniksi)
  6. a b Rooman keisarit s. 279
  7. Jona Lendering: Postumus Livius.org. Viitattu 15.8.2009. (englanniksi)
  8. a b Rooman keisarit s. 280
  Edeltäjä:
Rooman keisari Gallienus
Gallian keisarikunnan keisari
Vastakeisari:
Laelianus
Seuraaja:
Marius

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]