Luettelo Rooman keisareista

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rooman valtakunta
Roman SPQR banner.svg

Osa historian artikkelisarjaa
Rooman valtakunnan hallinto

Ajanjaksot
Rooman kuningaskunta
753 eaa.510 eaa.

Rooman tasavalta
510 eaa.27 eaa.
Rooman keisarikunta
27 eaa.476 jaa.

Länsi-Rooma
330476

Itä-Rooma
3301453

Virkamiehet
Konsuli
Preettori
Prokonsuli
Propreettori
Ediili
Kvestori
Tribuuni
Kensori
Poikkeusvirat
Diktaattori
Magister equitum
Sotatribuuni-konsuli
Kuningas
Triumviraatti
Decemviri
Tribunicia potestas
Arvonimet
Keisari
Legaatti
Dux
Officium
Prefekti
Vicarius
Vigintisexviri
Liktori
Magister militum
Imperaattori
Princeps senatus
Pontifex maximus
Tetrarkki
Instituutiot ja lait
Rooman senaatti
Cursus honorum
Rooman kansankokoukset
Rooman laki
Rooman kansalaisuus
Imperium

Tämä on luettelo Rooman keisareista ensimmäisestä keisarista Augustuksesta aina Länsi-Rooman viimeiseen keisariin Romulus Augustulukseen, joka syrjäytettiin vuonna 476. Luettelo käsittää myös Itä-Rooman keisarit vuoteen 476, minkä jälkeen luettelo jatkuu luettelossa Bysantin keisareista.

Suurin osa Rooman keisareista käytti arvonimeä augustus. Keisarin nimittämä seuraaja sai yleensä arvonimen caesar. Vuonna 293 keisari Diocletianus loi uuden järjestelmän, jossa hän jakoi valtakunnan kahteen osaan: kumpaakin johti augustus ja kummankin alaisena oli yksi caesar.[1]

Juliusten-Claudiusten hallitsijasuku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelon värien selitykset
     Hallitseva keisari
     Usurpaattori eli vastakeisari, joka ei saavuttanut yleistä hyväksyntää
     Caesar eli apukeisari, joka oli yleensä myös hallitsevan keisarin nimittämä seuraaja


Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Statue-Augustus.jpg Augustus
Imperator Caesar Divi filius Augustus[2]
23. syyskuuta 63 eaa. –
19. elokuuta 14 jaa.[2]
2. syyskuuta 31 eaa. (yksinhallitsija)
16. tammikuuta 27 eaa. (keisariksi) –
19. elokuuta 14 jaa.[2]
Rooman ensimmäinen keisari. Hänestä tuli yksinhallitsija vuonna 31 eaa., kun hän kukisti Marcus Antoniuksen. Vuonna 27 eaa. senaatti myönsi hänelle arvonimen ”Augustus” ja vuonna 23 eaa. kansantribuunin oikeudet. Hän adoptoi tyttärenpoikansa Gaius Caesarin ja Lucius Caesarin vuonna 17 eaa. Heidän kuolemansa jälkeen hän adoptoi siskonpoikansa Tiberiuksen.[2] Kuoli luonnollisesti.
Tiberius NyCarlsberg01.jpg Tiberius
Imperator Tiberius Caesar Augustus[3]
16. marraskuuta 42 eaa. –
16. maaliskuuta 37[3]
19. syyskuuta 14 –
16. maaliskuuta 37[3]
Augustuksen vaimon Livian poika toisesta avioliitosta. Augustus adoptoi Tiberiuksen ja teki hänestä perillisensä.[3] Kuoli luonnollisesti.
Gaius Caesar Caligula.jpg Caligula
Gaius Caesar Augustus Germanicus[4]
31. elokuuta 12 –
24. tammikuuta 41[4]
18. maaliskuuta 37 –
24. tammikuuta 41[4]
Tiberiuksen veljenpojan Germanicuksen poika ja adoption kautta Tiberiuksen pojanpoika. Caligula murhattiin vuonna 41.[4]
Claudius Pio-Clementino Inv243.jpg Claudius
Tiberius Claudius Caesar Augustus Germanicus[5]
1. elokuuta 10 eaa. –
13. lokakuuta 54>[5]
25. tammikuuta 41 –
13. lokakuuta 54[5]
Claudius oli Caligulan setä. Hänet myrkytettiin vuonna 54.[5]
Nero 1.JPG Nero
Nero Claudius Caesar Augustus Germanicus[6]
15. joulukuuta 37 –
9. kesäkuuta 68[6]
13. lokakuuta 54 –
9. kesäkuuta 68[6]
Oli keisarina Rooman suuren palon aikaan, jonka Neron on väitetty aiheuttaneen. Teki itsemurhan vuonna 68. [6]

Neljän keisarin vuosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Neljän keisarin vuosi
Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Stockholm - Antikengalerie 4 - Büste Kaiser Galba.jpg Galba
Servius Galba Imperator Caesar Augustus[7]
24. joulukuuta 3 eaa. –
15. tammikuuta 69[7]
8. kesäkuuta 68 –
15. tammikuuta 69[7]
Galba julistettiin keisariksi Neron itsemurhan jälkeen. Hän oli ensimmäinen keisari, joka ei kuulunut Roomaa lähes sadan vuoden aikana hallinneeseen Juliusten-Claudiusten hallitsijasukuun. Galba nousi valtaan sotilaidensa ansiosta ja hänen hallituskautensa kesti vain seitsemän kuukauden ajan ennen kuin sotilaat murhasivat hänet.[7][8][9]
Oth001.jpg Otho
Imperator Marcus Otho Caesar Augustus[10]
28. huhtikuuta 32 –
16. huhtikuuta 69[10]
15. tammikuuta 69 –
16. huhtikuuta 69[10]
Otho kaappasi vallan Galbalta vuonna 69, mutta kärsi pian tappion taistelussa Vitelliuksen joukkoja vastaan. Sen jälkeen hän teki itsemurhan. Othon hallituskausi kesti vain kahdeksan viikkoa.[10][11]
Pseudo-Vitellius Louvre MR684.jpg Vitellius
Aulus Vitellius Germanicus Imperator Augustus[8]
7. syyskuuta 12 tai 15 –
20. joulukuuta 69[8]
2. tammikuuta 69 –
20. joulukuuta 69[8]
Vitellius oli Germania Inferiorin maaherrana, kun hänen joukkonsa huusivat hänet keisariksi 2. tammikuuta 69. Myöhemmin kävi selväksi, että Otho oli kaapannut vallan Galbalta 15. tammikuuta. Vitelliuksen joukot kukistivat Othon, joka teki itsemurhan 16. huhtikuuta. Senaatti julisti tämän jälkeen Vitelliuksen keisariksi. Pian kuitenkin selvisi, että Vespasianus oli julistautunut keisariksi Juudeassa. Voitettuaan Vitelliuksen joukot taistelussa Vespasianuksen sotilaat murhasivat Vitelliuksen.[8][12]

Flaviusten hallitsijasuku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Vespasianus01 pushkin edit.png Vespasianus
Imperator Caesar Vespasianus Augustus[13]
17. marraskuuta 9 –
23. syyskuuta 79[13]
1. heinäkuuta 69 –
23. syyskuuta 79[13]
Vespasianus julistautui keisariksi 1. heinäkuuta 69, sen jälkeen kun Vitellius oli noussut keisariksi. Senaatti myönsi Vespasianukselle keisarin valtaoikeudet 22. joulukuuta. Vespasianus kuoli luonnollisesti ja jätti vallan pojalleen Titukselle.[13][14]
Château de Versailles, galerie des glaces, buste d'empereur romain 03 (Titus).jpg Titus
Imperator Titus Caesar Vespasianus Augustus[15]
30. joulukuuta 39 –
13. syyskuuta 81[15]
24. kesäkuuta 79 –
13. syyskuuta 81[15]
Titus oli Vespasianuksen vanhin poika ja oli kunnostautunut Juudean sotaretken aikana. Vespasianus antoi Titukselle useita keisarin valtaoikeuksista ja nimitti tämän pretoriaanikaartin prefektiksi. Titus kuoli sairauteen hallittuaan vain 26 kuukautta.[15][16]
Bust Domitian Musei Capitolini MC1156.jpg Domitianus
Imperator Caesar Domitianus Augustus[17]
24. lokakuuta 51 –
18. syyskuuta 96[17]
14. syyskuuta 81 –
18. syyskuuta 96[17]
Domitianus oli Vespasianuksen nuorin poika ja Tituksen kuollessa hänestä tuli keisari. Domitianus oli epäsuosittu senaatin keskuudessa ja hänet murhattiin vuonna 96.[17][18]

Adoptiokeisarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Nerva Tivoli Massimo.jpg Nerva
Imperator Nerva Caesar Augustus[19]
8. marraskuuta 35 – 25. tai 27. tammikuuta 98[19] 18. syyskuuta 96 – 25. tai 27. tammikuuta 98[19] Nerva hallitsi vain 16 kuukautta. Hän adoptoi Trajanuksen, josta tuli hänen seuraajansa. Nervan kuolinsyynä oli luultavasi aivohalvaus.[19]
Traianus Glyptothek Munich 336.jpg Trajanus
Imperator Caesar Nerva Traianus Optimus Augustud[20]
18. syyskuuta 53 – 7. elokuuta 117[20] 28. tammikuuta 98 – 7. elokuuta 117[20] Trajanus kuoli sairauteen. Ennen kuolemaansa hän adoptoi Hadrianuksen.[20]
Bust Hadrian Musei Capitolini MC817.jpg Hadrianus
Imperator Caesar Traianus Hadrianus Augustus[21]
24. tammikuuta 76 – 10. heinäkuuta 138[21] 11. elokuuta 117 – 10. heinäkuuta 138[21] Hadrianus adoptoi Antoninus Piuksen. Tämä puolestaan adoptoi Hadrianuksen vaatimuksesta Marcus Aureliuksen ja Lucius Veruksen.[21]
Antoninus Pius Glyptothek Munich 337.jpg Antoninus Pius
Imperator Caesar Titus Aelius Hadrianus Antoninus Augustus Pius[22]
19. syyskuuta 86 – 7. maaliskuuta 161[22] 10. heinäkuuta 138 – 7. maaliskuuta 161[22] Kuoli sairauteen.[22]
Marcus Aurelius Glyptothek Munich.jpg Marcus Aurelius
Imperator Caesar Marcus Aurelius Antoninus Augustus[23]
26. huhtikuuta 121 – 17. huhtikuuta 180[23] 7. huhtikuuta 161 – 17. huhtikuuta 180[23] Hallitsi yhdessä Lucius Veruksen kanssa. Nimitti poikansa Commoduksen hallitsijakumppanikseen vuonna 177. Kuoli sairauteen.[23]
Lucius verus.jpg Lucius Verus
Imperator Caesar Lucius Aurelius Verus Augustus[24]
15. tammikuuta 161 – tammi- tai helmikuu 169[24] 7. huhtikuuta 161 – tammi- tai helmikuu 169[24] Hallitsi yhdessä Marcus Aureliuksen kanssa. Kuoli halvauskohtaukseen.[24]
Avidius Cassius
Imperator Caesar Gaius Avidius Cassius Augustus[25]
noin 120 tai 130 – heinäkuu 175[25] huhtikuu 175 – heinäkuu 175[25] Usurpaattori. Hänen omat upseerinsa murhasivat hänet.[25]
Commodus Musei Capitolini MC1120.jpg Commodus
Imperator Caesar Lucius Marcus Aurelius Commodus Antoninus Augustus[26]
21. elokuuta 161 – 31. joulukuuta 192[26] 17. huhtikuuta 180 – 31. joulukuuta 192[26] Isänsä Marcus Aureliuksen hallitsijakumppani vuodesta 177 eteenpäin. Yksinhallitsija vuodesta 180. Myrkytettiin ja kuristettiin hengiltä.[26]

Viiden keisarin vuosi ja Severusten hallitsijasuku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Bust of the consul Gaius Fulvius Plautianus at Museo Pio-Clementino.jpg Pertinax
Imperator Caesar Publius Helvius Pertinax Augustus[27][28]
1. elokuuta 126 – 28. maaliskuuta 193[27] 31. joulukuuta 192 – 28. maaliskuuta 193[27] Pretoriaanit ja senaatti valitsivat Pertinaxin keisariksi Commoduksen murhan jälkeen. Pretoriaanit murhasivat hänet.[27]
Dupondius-Didius Julianus-RIC 0012.png Didius Julianus
Imperator Caesar Marcus Didius Severus Iulianus Augustus[29][28]
30. tammikuuta 133 – 2. kesäkuuta 193[29] 28. maaliskuuta 193 – 1. kesäkuuta 193[29] Hallitsi vain 66 päivää. Murhattiin.[29]
Septimius Severus busto-Musei Capitolini.jpg Septimius Severus
Imperator Caesar Lucius Septimius Severus Pertinax Augustus Arabicus Adiabenicus Pius Parthicus Britannicus[30][28]
11. huhtikuuta 145 – 4. helmikuuta 211[30] 9. huhtikuuta 193 – 4. helmikuuta 211[30] Septimius julistautui keisariksi 9. huhtikuuta 193. Senaatti syrjäytti Didius Julianuksen 1. kesäkuuta ja nimitti Septimiuksen keisariksi. Hän kuoli luonnollisesti ja jätti vallan pojilleen Caracallalle ja Getalle.[30]
PescenniusNigerDen.jpg Pescennius Niger
Imperator Caesar Gaius Pescennius Niger Justus Augustus [28]
19. huhtikuuta 193 – huhtikuu 194 Usurpaattori Syyriassa.
Aureus-Clodius Albinus-RIC 0009b.jpg Clodius Albinus
Imperator Caesar Decimus Clodius Septimius Albinus Augustus[28]
huhtikuu 193 – 19. helmikuuta 197 Usurpaattori Britanniassa.
Bust of Caracalla Antikensammlung Berlin.jpg Caracalla
Imperator Caesar Marcus Aurelius Severus Antoninus Pius Augustus Britannicus maximus Parthicus maximus Arabicus maximus Adiabenicus maximus Magnus Germanicus maximus[31]
4. huhtikuuta 186 – 8. huhtikuuta 217[31] 4. helmikuuta 211 – 8. huhtikuuta 217[31] Murhattiin.[31]
Publius Septimius Geta Louvre Ma1076.jpg Geta
Imperator Caesar Publius Septimius Geta Augustus [31]
27. toukokuuta 189 – 19. joulukuuta 211[31] 4. helmikuuta 211 – 19. joulukuuta 211[31] Murhattiin.[31]
Aureus Macrinus-RIC 0079.jpg Macrinus
Imperator Caesar Marcus Opellius Severus Macrinus Augustus [31]
noin 165 – kesäkuu 218[31] 11. huhtikuuta 217 – kesäkuu 218[31] Teloitettiin.[31]
055 Diadumenianus.jpg Diadumenianus
Imperator Caesar Marcus Opellius Antoninus Diadumenianus Augustus [31]
14. syyskuuta 208 – kesäkuu 218[31] toukokuu 218 – kesäkuu 218[31] Macrianuksen poika ja kanssahallitsija. Teloitettiin.[31]
Elagabalo (203 o 204-222 d.C) - Musei capitolini - Foto Giovanni Dall'Orto - 15-08-2000.jpg Elagabalus
Imperator Caesar Marcus Aurelius Antoninus Augustus [28]
noin 203 – 11. maaliskuuta 222[31] 16. toukokuuta 218 – 11. maaliskuuta 222[31] Teloitettiin.[31]
Seleucus
[32]
Polemius Silvius mainitsee Seleucuksen eräänä usurpaattorina Elagabaluksen hallituskauden aikana. Seleucus oli ehkä Moesian maaherra Julius Antonius Seleucus tai vuoden 221 konsuli M. Flavius Vitellius Seleucus.[32]
Uranius
Uranius Antonius[32]
218–235 ja/tai 253/4[32] Entinen orja. Polemius Silviuksen mukaan Uranius julistautui keisariksi Elagabaluksen hallituskauden aikana. Zosimuksen mukaan taas tämä tapahtui Severus Alexanderin hallituskaudella. Numismaattisten todisteiden mukaan Uraniuksen usurpaatio tapahtui vuosina 253–254.[32]
Gellius Maximus
[32]
219[32] Gellius Maximus saavutti senaattorin arvon, vaikka olikin vain lääkärin poika. Hänestä tuli Legio IV Scythican komentaja. Vuonna 219 hän julistautui keisariksi Elagabaluksen hallituskauden aiheuttaman sekaannuksen vuoksi. Elagabalus kukisti kuitenkin kapinan pian.[32]
Verus
[32]
219[32] Verus kipusi centuriosta senaattoriksi. Legio III Gallican komentajana hän julistautui keisariksi talvella 219. Elagabalus määräsi hänet teloitettavaksi ja legioonan hajotettavaksi.[32]
Alexander severus.jpg Severus Alexander
Imperator Caesar Marcus Aurelius Severus Alexander Magnus [30][28]
1. lokakuuta 209 – helmikuu 235[31] 14. maaliskuuta 222 – helmikuu 235[31] Teloitettiin.[31]

Sotilaskeisarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: 200-luvun kriisi
Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Maximinus Thrax Musei Capitolini MC473.jpg Maximinus Thrax
Imperator Caesar Gaius Julius Verus Maximinus Germanicus maximus Augustus [31]
noin 172 – huhtikuu 238[31] helmikuu 235 – huhtikuussa tai 24. kesäkuuta 238[31][33] Maximinus oli ensimmäinen niin sanotuista sotilaskeisareista. Sotilaat murhasivat Severus Alexanderin ja huusivat Maximinuksen keisariksi. Maximinuksen kolmivuotinen hallituskausi koostui pääasiassa sotaretkistä. Senaattorit vihasivat Maximinusta ja kun Gordianus julistautui keisariksi, hän sai heti senaatin tuen. Gordianuksen kapinan kukistuttua senaatti nimitti Pupienuksen ja Balbinuksen keisareiksi. Lopulta Maximinuksen omat sotilaat murhasivat hänet.[31][34]
Gordian I Musei Capitolini MC475.jpg Gordianus I
Imperator Caesar Marcus Antonius Gordianus Sempronianus Romanus Africanus Augustus [31]
noin 158 – 20. (?) tammikuuta 238[31] 1. (?) tammikuuta 238 – 20. (?) tammikuuta 238[31] Gordianus oli Africa-provinssin maaherrana, kun hän kapinoi Maximinus Thraxia vastaan. Senaatti asettui heti Gordianuksen puolelle. Gordianus kärsi kuitenkin tappion Maximinuksen kannattajia vastaan ja teki itsemurhan.[31][31][35]
Sestertius Gordian II-RIC 0008.jpg Gordianus II
Imperator Caesar Marcus Antonius Gordianus Sempronianus Romanus Africanus Augustus [31]
noin 192 – 20. (?) tammikuuta 238[31] 1. (?) tammikuuta 238 – 20. (?) tammikuuta 238[31] Julistautui keisariksi isänsä Gordianus I:n kanssa. Hän kuoli taistelussa Maximinus Thraxin kannattajia vastaan.[31][36]
Pupienus Musei Capitolini MC477.jpg Pupienus
Imperator Caesar Marcus Clodius Pupienus Maximus Augustus [31]
164 – toukokuu 238[31] helmikuu – toukokuu 238 tai[31]
22. huhtikuuta – 29. heinäkuuta 238[33]
Gordianus I:n kapinan jälkeen senaatti valitsi keisareiksi Pupienuksen ja Balbinuksen. Pupienus oli aikaisemmin toiminut muun muassa kaupunkiprefektinä ja hän oli epäsuosittu kansan keskuudessa. Hän sai tehtäväkseen kerätä armeijan ja kukistaa Maximinuksen, joka aikoi hyökätä Italiaan. Maximinus kuoli kuitenkin ennen kuin armeijat ehtivät kohdata. Palattuaan Roomaan pretoriaanikaartin sotilaat surmasivat Pupienuksen ja Balbinuksen.[31][33]
Balbinus Hermitage.jpg Balbinus
Imperator Caesar Decimus Caelius Calvinus Balbinus Augustus [31]
kuoli toukokuussa 238[31] helmikuu – toukokuu 238 tai[31]
22. huhtikuuta – 29. heinäkuuta 238[33]
Gordianus I:n kapinan jälkeen senaatti valitsi keisareiksi Pupienuksen ja Balbinuksen. Balbinus jäi Roomaan samalla kun Pupienus lähetettiin sotimaan Maximinusta vastaan. Roomassa syttyi kuitenkin lähes sisällissota plebeijien ja sotilaiden välillä. Lopulta pretoriaanit surmasivat Pupienuksen ja Balbinuksen.[31][33]
Bust Gordianus III Louvre Ma1063.jpg Gordianus III
Imperator Caesar Marcus Antonius Gordianus Pius Felix Augustus [31]
20. tammikuuta 225 tai 226 – helmikuu 244[31] 9. toukokuuta tai 29. heinäkuuta 238 –
helmikuu 244[31][33]
Gordianus III oli Gordianus I:n tyttärenpoika. Epäsuosittujen Balbinuksen ja Pupienuksen aikana hänestä tehtiin caesar. Kun sotilaat murhasivat Balbinuksen ja Pupienuksen, pretoriaanit ja senaatti julistivat Gordianuksen keisariksi. Gordianus III kuoli sotaretkellä Persiassa, joko taistelussa tai sairauteen.[31][37]
Sabinianus
240[37] Gordianuksen noustua keisariksi eräs Sabinianus julistautui keisariksi Africassa. Hänet kukistettiin kuitenkin pian.[37]
Bust of emperor Philippus Arabus - Hermitage Museum.jpg Philippus Arabs
Imperator Caesar Marcus Julius Philippus Augustus Parthicus Adiabenicus Persicus maximus Parthicus maximus[31]
noin 204 – syyskuu 249[31] helmikuu 244 – syyskuu 249[31] Philippuksesta tuli pretoriaaniprefekti Gordianus III:n aikana. Gordianuksen kuoltua Persian sotaretkellä Philippus julistautui keisariksi. Vuonna 249 Tonavan joukot kapinoivat ja julistivat Deciuksen keisariksi. Philippus kuoli seuranneessa taistelussa.[31][38]
Jotapianus
Imperator Caesar M. F. Ru. Iotapianus Augustus
kuoli kesällä 249 248 – kesällä 249 Julistautui keisariksi idässä. Hän väitti olevansa sukua Severus Alexanderille tai Aleksanteri Suurelle (mikä viittaisi hänen kuuluneen Commagenen hallitsijasukuun). Kannattajat surmasivat hänet.[38]
Pacatianus
Imperator Tiberius Claudius Marinus Pacatianus pius felix Augustus
kuoli 248 huhtikuussa 248[38] Pacatianus julistautui keisariksi Moesiassa. Kannattajat surmasivat hänet.[38]
Silbannacus
Imperator Mar. Silbannacus Augustus
240-luku Tunnetaan vain yhdestä kolikosta.[38]
Sponsianus
240-luku Tunnetaan vain yhdestä, mahdollisesti väärennetystä, kolikosta.[38]
076 Philippus II.jpg Philippus II
238–249 Kesällä 247–249[38] Philippus Arabsin poika. Augustukseksi vuonna 247, jolloin hän oli noin kymmenvuotias. Kun pretoriaanit saivat kuulla Philippuksen kuolleen, he surmasivat Philippus II:n.[38]
Emperor Traianus Decius (Mary Harrsch).jpg Decius
Imperator Caesar Gaius Messius Quintus Trajanus Decius Augustus Dacicus maximus Germanicus maximus[31]
noin 195 – kesäkuu 251[31] syyskuu 249 – kesäkuu 251[31] Decius oli entinen konsuli, jonka Philippus Arabs lähetti Tonavan rintamalle, jonka joukot kapinoivat. Sotilaat julistivat kuitenkin Deciuksen keisariksi ja tämä kukisti seuranneessa taistelussa Philippuksen. Kuoli taistelussa gootteja vastaan.[31][39]
081 Herrenius Etruscus.jpg Herennius Etruscus
Imperator Caesar Quintus Herennius Etruscus Messius Decius Augustus
noin 220/230 – kesäkuu 251 vuoden 251 alku – kesäkuu 251 Deciuksen poika, jonka tämä nosti hallitsijakumppanikseen. Kuoli taistelussa isänsä kanssa.[40]
082 Hostilianus.jpg Hostilianus
Imperator Caesar Gaius Valens Hostilianus Messius Quintus Augustus [31]
syntymäaika tuntematon – heinäkuu 251[31] kesäkuu 251 – heinäkuu 251[31] Deciuksen toinen poika. Deciuksen ja Herenniuksen kuoltua Trebonianus Gallus julistautui keisariksi. Hostilianus kuoli kuitenkin ruttoon pian tämän jälkeen.[31][40]
Ritratto di trebonianno gallo III sec. dc. 01.JPG Trebonianus Gallus
Imperator Caesar Gaius Vibius Trebonianus Gallus Augustus [31]
noin 206 – elokuu 253[31] kesäkuu 251 – elokuu 253[31] Deciuksen ja Herennius Etruscuksen kuoltua taistelussa sotilaat huusivat Trebonianus Galluksen keisariksi. Trebonianus Gallus teki pojastaan Volusianuksesta caesarin. Sotilaat murhasivat Aemilianuksen ja Volusianuksen, kun Aemilianus julistautui keisariksi ja marssi Italiaan.[31][41]
084 Volusian.jpg Volusianus
Imperator Caesar Gaius Vibius Volusianus Pius Felix Invictus Augustus
heinäkuu 251 – elokuu 253[41] Trebonianus Galluksen poika, josta tämä teki caesarin kesäkuussa 251 ja augustuksen heinäkuussa 251. Sotilaat murhasivat Volusianuksen ja Trebonianus Galluksen, kun Aemilianus julistautui keisariksi ja marssi Italiaan.[41]
Uranius
L. Julius Aurelius Sulpicius Severus Uranius Antoninus Augustus[32]
253–254[32] Zosimuksen mukaan Uranius kapinoi Gallienuksen hallituskauden aikana. Eräs toinen Uranius kapinoi Elagabaluksen hallituskaudella. Numismaattisten todisteiden mukaan Uraniuksen usurpaatio tapahtui vuosina 253–254.[32]
AemilianusAnt.jpg Aemilianus
Imperator Caesar Marcus Aemilius Aemilianus Augustus [31]
207 – lokakuu 253[31] elokuu 253 – lokakuu 253[31] Kun Aemilianus julistautui keisariksi Moesiassa, sotilaat murhasivat Trebonianus Galluksen. Aemilianuksen päästyä Roomaan senaatti julisti hänet myös keisariksi. Gallus oli pyytänyt apua Valerianukselta, joka johti joukkoja Galliassa ja Germaniassa. Aemilianus marssia Valerianusta vastaan, mutta sotilaat murhasivat hänet ennen ratkaisevaa taistelua.[31][42]
ValarianusIsest.jpg Valerianus
Imperator Caesar Publius Licinius Valerianus Germanicus maximus Augustus [31]
noin 200–262[31] elokuu 253 – heinäkuu 260[31] Julistautui keisariksi Trebonianus Galluksen kuoltua. Sotilaiden murhattua Aemilianuksen senaatti hyväksyi Valerianuksen keisariksi. Hän nimitti poikansa Gallienuksen hallitsijakumppanikseen. Valerianus jäi persialaisten vangiksi vuonna 260 ja kuoli vankeudessa.[31][43]
Gallienus.jpg Gallienus
Imperator Caesar Publius Licinius Egnatius Gallienus Augustus Germanicus maximus Dacicus maximus[31]
noin 213 – syys-lokakuu 268[31] lokakuu 253 – syys-lokakuu 268[31] Valerianus nimitti poikansa Gallienuksen aluksi caesariksi ja pian myös hallitsijakumppanikseen. Valerianuksen jäätyä persialaisten vangiksi moni yritti kaapata vallan itselleen. Historia Augustua kertookin ”kolmestakymmenestä tyrannista”. Vakavin kapina oli kuitenkin Galliassa, jossa niin sanottu Gallian keisarikunta irtaantui Rooman valtakunnasta omaksi valtakunnakseen. Myös Palmyran valtakunta irtautui Gallienuksen aikana Rooman vallasta. Kaikesta tästä huolimatta Gallienus hallitsi 15 vuoden ajan ennen kuin eräät salalittolaiset murhasivat hänet.
SaloninusAnt.jpg Saloninus
Imperator Caesar Cornelius Licinius Saloninus Valerianus Pius Felix Invictus
noin 242 – syksy 260 260 Gallienuksen toiseksi vanhin poika. Hänet nimitettiin caesariksi Valerianuksen jäätyä persialaisten vangiksi. Saloninus lähti kukistamaan usurpaattori Postumusta, mutta joutui piiritetyksi Colonia Agrippinaan. Saloninus julisti itsensä augustukseksi, koska uskoi saavansa kaupungin asukkaiden tuen, mutta lopulta kaupungin asukkaat tappoivat hänet.
Ingenuus
Regalianus
Macrianus Major
heinäkuu 260 – syksyllä 261[44] Valerianuksen jäätyä persialaisten vangiksi sotilaat halusivat Macrianuksen keisariksi, mutta tämä piti itseään liian vanhana, joten hän julisti poikansa Macrianus Minorin ja Quietuksen keisareiksi. Aureolus kukisti Macrianuksen taistelussa syksyllä 261, minkä jälkeen sotilaat tappoivat hänet ja Macrianus Minorin.[44]
Antoninianus-Macrianus-RIC 0011.jpg Macrianus Minor
Heinäkuu 260 – syksyllä 261[44] Macrianus Majorin poika ja Quietuksen veli. Sotilaat murhasivat hänet sen jälkeen, kun hän ja Macrianus Major olivat hävinneet taistelun Gallienuksen kenraalia Aureolusta vastaan.[44]
Antoninianus-Quietus-RIC 0009.jpg Quietus
Heinäkuu 260 – syksyllä 261[44] Macrianus Majorin poika ja Macrianus Minorin veli. Macrianusten kuoltua Quietus menetti vallan idässä ja pakeni Ballistan kanssa Emesaan, jonka asukkaat murhasivat hänet.[44]
Ballista
261[44] Valerianuksen ja Macrianus Majorin pretoriaaniprefekti. Historia Augustan mukaan hän julistautui keisariksi Quietuksen kuoltua, mutta tämä on luultavasti kirjoittajan keksintö. Palmyran Odaenathus antoi teloittaa hänet.[44]
Piso
261[44] Marcianus lähetti hänet kukistamaan Achaean maaherraa Valensia. Julistautui keisariksi vuonna 261, mutta Valensin sotilaat tappoivat hänet.[44]
Valens Thessalonicus
261[44] Valens oli aluksi uskollinen Gallienukselle. Kun Macrianus lähetti Pison kukistamaan häntä, Valensin sotilaat julistivat hänet keisariksi. Lopulta sotilaat kuitenkin murhasivat Valensin.[44]
Mussius Aemilianus
262[44] Aemilianus oli Egyptin prefekti, joka tuki aluksi Macrianusta, mutta julistautui lopulta itse keisariksi.[44]
Memor
262[44] Macrianuksen kannattaja Egyptissä. Tämän kukistuttua hän julistautui ehkä keisariksi.[44]
Aureolus
268 Aureolus oli Gallienuksen ratsuväen päällikö. Gallienus lähetti tämän kukistamaan Gallian keisarikuntaa, mutta Aureolus liittoutui Gallian keisarin Postumuksen kanssa ja julistautui lopulta itse keisariksi. Gallienus alkoi piirittää Aureolusta Milanossa, mutta hänet murhattiin ennen kuin piiritys saatiin päätökseen. Aureolus antautui tämän jälkeen uudelle keisarille Claudius Gothicukselle, joka teloitutti hänet.[45]
5306 - Brescia - S. Giulia - Ritratto di Claudio II il Gotico - Foto Giovanni Dall'Orto, 25 Giu 2011.jpg Claudius Gothicus
Imperator Caesar Marcus Aurelius Claudius Augustus Germanicus maximus Gothicus maximus Parthicus maximus[31]
10. toukokuuta 214 – syyskuu 270[31] syys-lokakuu 268 – syyskuu 270 [31] Murhattuaan Gallienuksen sotilaat huusivat Claudiuksen keisariksi. Hän kuoli ruttoon vuonna 270.[46]
Censorinus
269–270 Censorinuksen kapina mainitaan vain Historia Augustassa. Hänen kerrotaan julistautuneen keisariksi, mutta joutuneen sotilaidensa murhaamaksi.[47]
Antoninianus Quintillus-s3243.jpg Quintillus
Imperator Caesar Marcus Aurelius Claudius Quintillus [31]
syntymäaika tuntematon – syyskuu 270[31] syyskuu 270[31] Claudius Gothicuksen veli. Julistautui keisariksi saatuaan kuulla veljensä kuolleen, mutta kun saapui tieto, että myös Aurelianus oli julistautunut keisariksi, sotilaat murhasivat hänet.[48]
106 Aurelianus.jpg Aurelianus
Imperator Caesar Lucius Domitius Aurelianus Augustus Germanicus maximus Goticus maximus Dacicus maximus Parthicus (Persicus?) maximus Arabicus maximus Palmyrenicus maximus Armeniacus (?) Adiabenicus (?) Carpicus maximus Restitutor orbis[31]
9. syyskuuta 214 – syyskuu 275[31] syyskuu 270 – syyskuu 275[31] Aurelianus oli Claudius Gothicuksen ratsuväen komentaja. Claudius Gothicuksen kerrotaan kuollessaan nimittäneen Aurelianuksen seuraajakseen. Hän liitti Gallian ja Palmyran jälleen Rooman valtapiiriin. Hänen henkivartijansa murhasivat hänet.[31][49]
Domitianus
Noin 270/271[50] Julistautui keisariksi aivan Aurelianuksen hallituskauden alussa. Mahdollisesti sama Domitianus, joka kukisti Macrianus Majorin vuonna 261.[50]
Felicissimus
271[50] Kapinoi Aurelianusta vastaan, mutta ei ehkä julistautunut keisariksi. Useat senaattorit ja ritarisäädyn edustajat liittyivät Felicissimuksen kapinaan, mikä aiheutti suuria ongelimia Aurelianukselle.[50]
Firmus
273[50] Firmus oli Palmyran hallitsijan Zenobian ystävä, joka aloitti kapinan Aleksandriassa. Hän ei julistautunut keisariksi, ja hänen nimissään lyödyt kolikot on todettu väärennöksiksi.[50]
Septimius
271/272[50] Septimius julistautui keisariksi Dalmatiassa, mutta hänen sotilaansa tappoivat hänet pian.[50]
Urbanus
271/272[50] Septimius kapinoi Aurelianusta vastaan, mutta hän saattaa olla fiktiivinen.[50]
107 Severina.jpg Ulpia Severina
Ulpia Severina Pia Felix Augusta
275[50] Aurelianuksen kuoltua kesti noin kolme kuukautta ennen kuin Tacitus julistettiin keisariksi. Tämän interregnumin aikana Rooman valtakuntaa johti Aurelianuksen leski Ulpia Severian.
EmpereurTacite.jpg Marcus Claudius Tacitus
Imperator Caesar Marcus Claudius Tacitus Gothicus maximus Augustus [31]
noin 200 – heinäkuu 276[31] joulukuu 275 – heinäkuu 276[31] Aurelianuksen murhan jälkeen sotilaat ja senaatti valitsivat keisariksi 75-vuotiaan entisen konsulin Tacituksen. Hänet murhattiin kuitenkin pian.[51]
Antoninianus Florianus-unpub ant hercules.jpg Florianus
Imperator Gaius Marcus Annius Florianus Augustus [31]
– syyskuu 276[31] heinäkuu 276 – syyskuu 276[31] Florianus oli Tacituksen veli tai velipuoli ja hänen pretoriaaniprefektinsä. Tacituksen kuoleman jälkeen Florianus julistautui keisariksi. Pian myös Probus julistautui keisariksi ja Florianus lähti kukistamaan tätä, mutta sotilaat ehtivät murhata Florianuksen ennen ratkaisevaa tastelua.[31][52]
Probus Musei Capitolini MC493.jpg Probus
Imperator Caesar Marcus Aurelius Probus Augustus Gothicus maximus Germanicus maximus Parthicus Persicus maximus Medicus maximus[31]
19. elokuuta 232 – elokuu 282 [31] heinäkuu 276 – elokuu 282[31] Sotilaat huusivat hänet keisariksi Tacituksen kuoleman jälkeen.[31][53]
Bonosus
280[54] Julistautui keisariksi Germaniassa, mutta hirtti itsensä ennen taistelua Probusta vastaan.[54]
Julius Saturninus
281[54] Julistautui keisariksi Syyriassa, mutta sotilaat murhasivat hänet.[54]
Carus coins.jpg Carus
Imperator Caesar Marcus Aurelius Carus Augustus Germanicus maximus Persicus Parthicus maximus[31]
noin 250 – syyskuu 283[31] keväällä 283 – syyskuu 283[31] Probuksen pretoriaaniprefekti. Hän kapinoi Probusta vastaan tai julistautui keisariksi vasta tämän kuoltua. Eri lähteiden mukaan hän joko kuoli sairauteen, salamaniskuun tai hänet murhattiin. Koska hänen pojastaan tuli keisari, hän luultavasti kuoli luonnollisesti.[31][55]
Montemartini - Carino 1030439.JPG Carinus
Imperator Caesar Marcus Aurelius Numerianus Augustus Germanicus maximus Persicus maximus Britannicus maximus [31]
250 – syyskuu 285[31] keväällä 283 – syyskuu 285[31] Caruksen vanhin poika. Hänen isänsä teki hänestä hallitsijakumppaninsa vuonna 283. Numerianuksen hallitsijakumppani. Eräs hänen upseereistaan murhasi hänet.[31][56]
NumerianusAntoninianus.jpg Numerianus
Imperator Caesar Marcus Aurelius Carinus Augustus Germanicus maximus Persicus maximus Britannicus maximus[31]
noin 254 – marraskuu 284[31] elokuu 283 – marraskuu 284[31] Caruksen nuorin poika ja Carinuksen hallitsijakumppani. Kuoli epäselvissä olosuhteissa, ehkä sairauteen.[31][57]

Gallian keisarikunta eli gallialaiset vastakeisarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Gallian keisarikunta
Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Postumus-2sest.jpg Postumus
Imperator Caesar Marcus Cassianus Latinius Postumus Germanicus maximus Augustus [58]
syksy 260 – maaliskuu 269[58] Sotilaat murhasivat.[58]
Aureus Laelius-RIC 0001.jpg Laelianus
Imperator Caesar Gaius Ulpius Cornelius Laelianus [58]
tammikuu 269 – maaliskuu 269[58] Teloitettiin.[58]
100 Marius.jpg Marius
Imperator Caesar Marcus Aurelius Marius [58]
tammikuu 269 – syksy 269[58] Murhattiin.[58]
101 Victorinus.jpg Victorinus
Imperator Caesar Marcus Piavonius Victorinus Augustus [58]
syksy 269 – kevät 271[58] Murhattiin.[58]
102 Tetricus I.jpg Tetricus I
Imperator Caesar Gaius Pius Esuvius Tetricus Augustus [58]
kevät 271 – kesä 274[58] Kuoli luonnollisesti.[58]
TetricusIIanton(CNG).jpg Tetricus II
Gaius Pius Esuvius Tetricus Caesar [58]
273 – kesä 274[58] Kuoli luonnollisesti.[58]

Palmyran valtakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Palmyran valtakunta
Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
109 Vabalathus.jpg Vaballathus
Imperator Caesar Lucius Iulius Aurelius Septimius Vaballathus Athenodorus Persicus maximus Arabicus maximus Adiabenicus maximus pius felix invictus Augustus [59]
syntynyt 260 267 – kesä 272[59] Vaballathuksen isä Odaenathus oli palmyralainen ylimys, josta tuli roomalainen senaattori. Keisari Valerianuksen jäätyä persialaisten vangiksi Odaenathus taisteli persialaisia vastaan. Hän otti itselleen arvonimeksi basileus basileon eli ”kuninkaiden kuningas”. Keisari Gallienus hyväksyi Odaenathuksen toimet. Odaenathuksen virallista titteliä ei tidetä, mutta se saattoi olla dux Romanorum ja corrector totius orientis. Kerrotaan, että Odaenathus haki myös liittoa Persian kuninkaalta Roomaa vastaan. Odaenathus murhattiin vuonna 267, jolloin valta siirtyi Vaballathukselle. Todellinen valta oli kuitenkin Vaballathuksen äidillä Zenobialla. Vaballathuksen aikana Palmyran valta laajeni Syyriaan, Palestiinaan ja Egyptiin. Lopulta keisari Aurelianus kukisti Palmyran ja otti Vaballathuksen ja Zenobian vangiksi.[60][59]
Denarius-Zenobia-s3290.jpg Zenobia
Septimia Zenobia Augusta[59]
260 – kesä 272[59] Zenobialla oli todellinen valta Vaballathuksen hallituskaudella. Hän käytti arvonimiä augusta ja sebaste. Kuoli vankeudessa.[59][60][61]

Dominaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tetrarkia
Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Istanbul - Museo archeol. - Diocleziano (284-305 d.C.) - Foto G. Dall'Orto 28-5-2006.jpg Diocletianus
Imperator Caesar Gaius Aurelius Valerius Diocletianus Augustus Iovius Germanicus maximus Sarmaticus maximus Gothicus maximus Persicus maximus Britannicus maximus Carpicus maximus Armenicus maximus Medicus maximus Adiabenicus maximus[62]
22. joulukuuta 245 – 3. joulukuuta 313 20. marraskuuta 284 – 1. toukokuuta 305[62] Sotilaat huusivat Diocletianuksen keisariksi Numerianuksen kuoleman jälkeen. Vuonna 286 Diocletianus valitsi hallitsijakumppanikseen Maximianuksen. Vuonna 293 hän järjesti uudelleen valtakunnan hallinnon niin, että valtakunta jaettiin kahteen osaan.[62][63]
120 Maximianus.jpg Maximianus
Imperator Caesar Marcus Aurelius Valerius Maximianus Augustus Herculius Germanicus maximus Sarmaticus maximus Gothicus maximus Persicus maximus Britannicus maximus Carpicus maximus Armenicus maximus Medicus maximus Adiabenicus maximus [62]
21. heinkäkuuta 250 – heinäkuu 310 1. huhtikuuta 286 – 1. toukokuuta 305[62] Ensimmäinen kerta. Diocletianus nimitti hänet caesariksi vuonna 285 ja hallitsijakumppanikseen vuonna 286. Keisarina myös 307–308.[62][64]
Carausius
[62]
noin 286–293[59] Julistautui keisariksi Britanniassa. Hän kukistui vasta vuonna 293 sen jälkeen, kun Constantius Chlorus oli nimitetty Maximianuksen caesariksi. Constantius piiritti Carausiusta Bononiassa, mutta Allectus murhasi Carausiuksen ja pakeni Britanniaan ennen kuin piiritys saatiin päätökseen.[59][65]
Allectus
[62]
293–296/297[59] Murhattuaan Carausiuksen Allectus julisti itsensä keisariksi ja pakeni Britanniaan. Kuoli taistelussa Constantius Chloruksen joukkoja vastaan.[59][66]
L. Domitius Domitianus
[67]
noin 296/297 – noin 297/298[67] Vastakeisari Egyptissä.[67]
Aurelius Achilleus
[67]
noin 296/297 – noin 297/298[67] Vastakeisari Egyptissä.[67]
Eugenius
[68]
303/304[68] Eugenius oli tribuuni, jonka sotilaat huusivat keisariksi. Hän marssi Antiokiaan, mutta kuoli seuranneessa taistelussa.[68]
Amandus
[69]
285 tai 286[69] Vastakeisari Galliassa ja Espaniassa.[69]
Aelianus
[69]
285 tai 286[69] Amanduksen hallitsijakumppani tai caesar.[69]
Iulianus
[70]
Noin 286–293[70] Vastakeisari Italiassa.[70]

Vuonna 293 Diocletianus jakoi valtakunnan kahteen osaan: Itä- ja Länsi-Roomaan. Uudessa järjestelmässä oli kaksi keisaria, arvonimeltään augustus, toinen Italiassa ja toinen Kreikassa. Kummallakin keisarilla oli lisäksi nuorempi hallitsijakumppani arvonimeltään caesar.[63]


Tetrarkia idässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Istanbul - Museo archeol. - Diocleziano (284-305 d.C.) - Foto G. Dall'Orto 28-5-2006.jpg Diocletianus
Imperator Caesar Gaius Aurelius Valerius Diocletianus Augustus Iovius Germanicus maximus Sarmaticus maximus Gothicus maximus Persicus maximus Britannicus maximus Carpicus maximus Armenicus maximus Medicus maximus Adiabenicus maximus[62]
22. joulukuuta 245 – 3. joulukuuta 316[63] Augustus 293 – 1. toukokuuta 305[62][63] Erosi virastaan hallittuaan 20 vuoden ajan. Hän pakotti samalla Länsi-Rooman augustuksen Maxiamianuksen eroamaan. Diocletianuksen caesarista Galeriauksesta tuli samalla uusi Itä-Rooman augustus. Diocletianus jäi tämän jälkeen eläkkeelle. Häntä pyydettiin palaamaan valtaan vuonna 307, mutta hän kieltäytyi. Diocletianus kuoli luonnollisesti vuonna 316[62][63]
Galerius.jpg Galerius
Gaius Galerius Valerius Maximianus Caesar Iovius
Caesar 1. maaliskuuta 293 – 1. toukokuuta 305[71] Diocletianus korotti Galeriuksen caesariksi vuonna 293. Kun Diocletianus jäi eläkkeelle, Galeriuksesta tuli Itä-Rooman augustus. Maximinus Daiasta tuli samalla Galeriuksen caesar.[71]
Galerius.jpg Galerius
Imperator Caesar Galerius Valerius Maximianus AugustusGermanicus maximus Gothicus maximus Aegyptiacus maximus Thebaicus maximus Sarmaticus maximus Persicus maximus Britannicus maximus Carpicus maximus Medicus maximus Adiabenicus maximus
Kuoli toukokuussa 311[71] Augustus 1. toukokuuta 305 – toukokuussa 311[71] Galerius kuoli luonnollisesti vuonna 311.[71]
Daza01 pushkin.jpg Maximinus Daia
Galerius Valerius Maximinus Caesar Iovius
20. marraskuuta 270 – Caesar 1. toukokuuta 305–311 Daia oli Galeriuksen siskonpoika. Kun Diocletianus erosi virastaan, Daiasta tuli Itä-Rooman caesar samalla kun Galeriuksesta tuli augustus.[72]
Daza01 pushkin.jpg Maximinus Daia
Imperator Gaius Galerius Valerius Maximinus Augustus Persicus Sarmaticus Germanicus
Augustus 310 – heinä/elokuussa 313[72] Julistautui augustukseksi vuoden 310 keväällä. Galeriuksen kuoltua vuonna 311 Daia valtasi tämän hallitsemat alueet. Kuoli Kilikiassa vuonna 313 hävittyään taistelussa Liciniusta vastaan.[72]
Licinius
Imperator Caesar Gaius Valerius Licinianus Licinius Augustus Iovius Germanicus maximus Sarmaticus maximus
Kuoli vuoden 325 keväällä. Augustus 311–324 Licinius oli Galeriuksen vanha ystävä. Hänet julistettiin Länsi-Rooman augustukseksi vuonna 308 Severuksen kuoltua. Länsi-Roomassa vallan anasti kuitenkin Maxentius. Vuonna 311 Galerius kuoli. Tämän jälkeen Maximinus Daia ja Licinius jakoivat Itä-Rooman keskenään. Vuonna 313 Licinius kukisti Daian ja hänestä tuli koko Itä-Rooman hallitsija. Licinius hävisi Konstantinus I:lle vuonna 324 ja hänet vangittiin. Konstantinus antoi murhata hänet vuonna 325.[73]
Valerius Valens
Gaius Aurelius Valerius Valens Pius Felix Augustus
Kuoli 317 Augustus joulukuussa 316–317 Licinius nimitti Valensin augustukseksi, koska hän pelkäsi konfliktia Konstantinus I:n kanssa. Kun Konstantinus kukisti Liciniuksen vuonna 317, yksi hänen vaatimuksistaan oli, että Licinius teloittaisi Valensin.[74]
Martinianus
kuoli viimeistään 325[75] Augustus 3. heinäkuuta 324 – 18. syyskuuta 324[75] Licinius nosti Martinianuksen augustukseksi vuonna 324. Konstantinus kukisti Liciniuksen ja Martinianuksen 18. syyskuuta 324. Konstantinus antoi murhata Martinianuksen viimeistään vuonna 325.[75]

Tetrarkia lännessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Maximianus
Imperator Caesar Marcus Aurelius Valerius Maximianus Augustus Herculius Germanicus maximus Sarmaticus maximus Gothicus maximus Persicus maximus Britannicus maximus Carpicus maximus Armenicus maximus Medicus maximus Adiabenicus maximus[62]
Augustus 1. maaliskuuta 293 293 – 1. toukokuuta 305[62] Länsi-Rooman augustukseksi 1. maaliskuuta 293. Samalla hänen caesarikseen tuli Constantius Chlorus. Erosi virastaan Diocletianuksen kanssa vuonna 305. Palasi keisariksi vuosina 307–308.[62][64]
Const.chlorus02 pushkin.jpg Constantius I Chlorus
Flavius Valerius Constantius Caesar Herculius[62]
Noin 250–306[76] Caesar 1. maaliskuuta 293 293 – 1. toukokuuta 305[62] Aluksi Maximianuksen pretoriaaniprefekti, josta tuli Länsi-Rooman caesar vuonna 293. Hän meni myös naimisiin Maximianuksen tyttären Theodoran kanssa. Kun Maximianus erosi virastaan vuonna 305, Constantiuksesta tuli Länsi-Rooman augustus.[76]
Const.chlorus02 pushkin.jpg Constantius I Chlorus
Imperator Caesar Gaius Flavius Valerius Constantius Germanicus maximus Gothicus maximus Sarmaticus maximus Persicus maximus Britannicus maximus Carpicus maximus Medicus maximus Adiabenicus maximus[62]
Noin 250 – 25. heinäkuuta 306[76] Augustus 1. toukokuuta 305 – 25. heinäkuuta 306[62] Constantius kuoli sotaretkellä Britanniassa.[62][76] Tämän jälkeen hänen sotilaansa huusivat hänen poikansa Konstantinuksen keisariksi.
Follis-Flavius Valerius Severus-trier RIC 650a.jpg Flavius Valerius Severus
Flavius Valerius Severus Caesar[62]
Kuoli vuonna 307[77] Caesar 1. toukokuuta 305 – 306[62] Severuksesta tuli Constantiuksen caesar vuonna 305. Kun Itä-Rooman augustus Galerius sai tietää, että Constantius Chlorus oli kuollut Britanniassa, hän nosti Severuksen augustukseksi. Tilanne kärjistyi, kun eronneen keisarin Maximianuksen poika Maxentius julistautui keisariksi. Hävittyään taistelun Maxentiusta ja Maximianusta vastaan Severus joutui heidän vangikseen. Hänet murhattiin vuonna 307.[62][77]
Follis-Flavius Valerius Severus-trier RIC 650a.jpg Flavius Valerius Severus
Imperator Severus Augustus[62]
Kuoli vuonna 307[77] Augustus 306–307[62][77] Hävittyään taistelun Maxentiusta ja Maximianusta vastaan Severus joutui heidän vangikseen. Hänet murhattiin vuonna 307.[62][77]
Rome-Capitole-StatueConstantin.jpg Konstantinus
Flavius Valerius Constantinus Caesar Herculius [62]
27. helmikuuta 271, 272 tai 273 – 22. tammikuuta 337[78] Caesar 25. helmikuuta 306 – 313[62] Konstantinuksen isän Constantius Chloruksen kuoltua sotaretkellä Britanniassa vuonna 306 hänen sotilaansa huusivat Konstantinuksen augustukseksi.[78] Idässä augustus Galerius ei kuitenkaan hyväksynyt tätä.[79]
Maxentius02 pushkin.jpg Maxentius
Imperator Maxentius [62]
Augustus 28. lokakuuta 307 – 28. lokakuuta 312[62] Maxentius oli keisari Maximianuksen poika. Constantius Chloruksen kuoleman jälkeen Maxentius julistettiin keisariksi Roomassa, jossa myös senaatti tunnusti hänet. Konstantinus kukisti hänet Mulviuksen sillan taistelussa vuonna 312.[80]
Maximianus
Imperator Caesar Marcus Aurelius Valerius Maximianus Augustus [62]
Augustus 307–308[62] Toiseen kertaan. Pakotettiin eroamaan.
Follis-Domitius Alexander-carthage RIC 68.jpg Lucius Domitius Alexander
Imperator Alexander Pius Felix Augustus[81]
Augustus noin vuosina 308–311 Alexander oli African diokeesin vicarius, joka julistautui keisariksi noin 308 tai 311. Maxentiuksen lähettämä pretoriaaniprefekti Rufius Volusianus kuitenkin kukisti ja tappoi hänet vuonna 309,[82][83] 310[80] tai 311.[81][84]
Licinius
Imperator Caesar Gaius Valerius Licinianus Licinius Augustus Iovius Germanicus maximus Sarmaticus maximus[62]
Kuoli keväällä 325[85] Augustus 11. marraskuuta 308 – 313[62][85] Galerius nimitti Liciniuksen lännen augustukseksi vuonna 308. Galeriuksen kuoleman jälkeen 313 Licinius sai valtaansa valtakunnan itäosat.[85]
Rome-Capitole-StatueConstantin.jpg Konstantinus
Imperator Constantinus Maximus Augustus Persicus maximus Germanicus maximus Sarmaticus maximus Britannicus maximus Adiabenicus maximus Medicus maximus Gothicus maximus Cappadocicus maximus Arabicus maximus Armenicus maximus Dacicus maximus[62]
27. helmikuuta 271, 272 tai 273 – 22. tammikuuta 337[78] Augustus 308 – 18. syyskuuta 324[62] Konstantinus kukisti Liciniuksen 18. syyskuuta 324. Tämän jälkeen Konstantinus hallitsi Roomaa yksin.[79]

Konstantinuksen hallitsijasuku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Rome-Capitole-StatueConstantin.jpg Konstantinus I
Imperator Constantinus Maximus Augustus Persicus maximus Germanicus maximus Sarmaticus maximus Britannicus maximus Adiabenicus maximus Medicus maximus Gothicus maximus Cappadocicus maximus Arabicus maximus Armenicus maximus Dacicus maximus[62]
27. helmikuuta 272 – 22. toukokuuta 337[62] kesällä 307 – 22. toukokuuta 337[62] Kuoli luonnollisesti ja jätti vallan kolmelle pojalleen.[62]
Solidus-Crispus-sirmium RIC -.jpg Crispus
noin 307–326[86] Caesar 1. maaliskuuta 317 – 326[86] Murhattiin Konstantinus Suuren määräyksestä.[86]
Campidoglio, Roma - Costantino II cesare dettaglio.jpg Konstantinus II
Flavius Claudius Constantinus Augustus Alamannicus maximus Germanicus maximus Sarmaticus maximus[62]
7. elokuuta 316 – huhtikuussa 340[62] 9. syyskuuta 337 – huhtikuussa 340[62] Kuoli taistelussa.[62]
Emperor Constans Louvre Ma1021.jpg Constans
Flavius Claudius Constans Maximus Victor ac Triumphator Augustus [62]
320 tai 323 – 18. tammikuuta 350[62] 9. syyskuuta 337 – 18. tammikuuta 350[62] Murhattiin.[62]
Bust of Constantius II (Mary Harrsch).jpg Constantius II
Flavius Julius Constantius Augustus Germanicus maximus Alamannicus maximus Gothicus maximus (Sarmaticus Persicus Adiabenicus maximus[62]
7, elokuuta 317 – 3. marraskuuta 361[62] 9. syyskuuta 337 – 3. marraskuuta 361[62] Luonnollinen kuolema.[62]
Dalmatius Caesar
kuoli 337 Caesar 19. syyskuuta 335 – 337[87] Murhattiin Konstantinus Suuren kuoleman jälkeen.[87]
Magnentius
Imperator Caesar Magnus Magnentius Augustus [62]
noin 303 – 10. elokuuta 353 18. tammikuuta 350 – 10. elokuuta 353 Teki itsemurhan.
Julius Nepotianus
kuoli 30. kesäkuuta 350[88] 350[88] Konstantinus Suuren siskopuolen Eutropian poika. Julistautui keisariksi vuonna 350 Italiassa, mutta kuoli taistelussa Magnentiuksen kenraaleja vastaan.[88]
Vetranio
Caesar 350 – 25. joulukuuta 350[89] Julistautui caesariksi vuonna 350. Pysyi lojaalina Constantius I:ä kohtaan ja soti Magnetiusta vastaan. Luopui vallasta 25. joulukuuta 350 ja eli kuusi vuotta tämän jälkeen valtion eläkkeellä.[89]
Silvanus
11. elokuuta 355 – 7. syyskuuta 355[90] [90]
Julianus
Flavius Claudius Julianus Augustus Germanicus maximus Alamannicus maximus Francicus maximus Sarmaticus maximus[62]
toukokuu 331 – 26. heinäkuuta 363[62] helmikuu 360 – 26. heinäkuuta 363[62] Kuoli taistelussa.[62]
Jovian1.jpg Jovianus
Flavius Jovianus Augustus[62]
331 – 17. helmikuuta 364[62] 27. kesäkuuta 363 – 17. helmikuuta 364[62] Luonnollinen kuolema?[62]

Valentinianuksen hallitsijasuku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsi-Rooma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Valentinianus I
Flavius Valentinianus Augustus Germanicus maximus Alamannicus maximus Francicus maximus Gothicus maximus[62]
321 – 17. marraskuuta 375[62] 25. helmikuuta 364 – 17. marraskuuta 375[62] Teki veljestään Valensista hallitsijakumppaninsa. He jakoivat vallan niin, että Valentianianus otti valtakunnan länsiosat ja Valens itäosat. Valentinianus kuoli luonnollisesti.[62]
Firmus
kuoli noin 375[91] noin 372–375[91] Firmus julistautui keisariksi Mauretaniassa joskus vuosien 372–375 aikana. Hänet kukistettiin, minkä jälkeen hän teki itsemurhan.[91]
Gratianus
Imperator Caesar Flavius Gratianus Augustus Germanicus maximus Alamannicus maximus Francicus maximus Gothicus maximus[62]
huhtikuu 359 – 25. elokuuta 383[62] 24. elokuuta 367 – 25. elokuuta 383[62] Valentinianus I:n poika. Magnus Maximus murhasi hänet.[62]
Statue of emperor Valentinian II detail.JPG Valentinianus II
Valentinianus Augustus [62]
syksyllä 371 – 15. toukokuuta 392[62] 22. marraskuuta 375 – 15. toukokuuta 392[62] Valentinianus I:n poika. Murhattiin.[62]
Solidus Magnus Maximus-constantinople Dep 38-7.jpg Magnus Maximus
Magnus Maximus Augustus Britannicus maximus [62]
Kuoli 28. heinäkuuta 388[62] Keväällä 383 – 28. heinäkuuta 388[62] Julistettiin keisariksi Britanniassa. Theodosius tunnusti hänet vuonna 384. Teloitettiin sen jälkeen, kun hän oli hävinnyt taistelussa Theodosiukselle.[62]
Flavius Victor
Flavius Victor[92]
kuoli 388[92] 384–388[92] Magnus Maximuksen poika ja hallitsijakumppani. Murhattiin.[92]
Eugenius
Flavius Eugenius[93]
kuoli 394[93] 22. elokuuta 392 – 6. syyskuuta 394[93] Teloitettiin.[93]

Itä-Rooma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Valens Honorius Musei Capitolini MC494.jpg Valens
Imperator Caesar Flavius Valens Augustus Germanicus maximus Alamannicus maximus (368), Francicus maximus Gothicus maximus[62]
noin 328 – 2. elokuuta 378[62] 28. maaliskuuta 364 – 2. elokuuta 378[62] Valentinianus teki veljestään Valensista hallitsijakumppaninsa. He jakoivat vallan niin, että Valentianianus otti valtakunnan länsiosat ja Valens itäosat. Valens kuoli taistelussa.[62]
157 Procopius.jpg Procopius
Procopius[94]
Noin 326 – 27. toukokuuta 366[94] 365 – 27. toukokuuta 366[94] [94]
157 Procopius.jpg Marcellus
Procopius[95]
366[95] 366[95] Procopiuksen sukulainen. Teloitettiin.[95]

Theodosiuksen hallitsijasuku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
100px Theodosius I Suuri
Dominus Noster Flvius Theodosius Pius Felix Augustus, Vitor et Triumphator Semper Augustus etc.[96]
11. tammikuuta 347 – 17. tammikuuta 395[62][96] 19. tammikuuta 379 (idässä), 6. syyskuuta 394 (koko valtakunta) –
17. tammikuuta 395[62][96]
Kuoli luonnollisesti. Theodosius oli viimeinen koko valtakuntaa hallinnut keisari. Hänen kuollessaan hänen poikansa jakoivat valtakunnan keskenään.[62][96]

Länsi-Rooma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Honorius - Miliariense - RIC 0369.1.jpg Honorius
Dominus Noster Flavius Honorius Pius Felix Augustus[97][98]
9. syyskuuta 384 –
15. elokuuta 423[98]
tammikuu 393 –
15. elokuuta 423[98]
Kuoli luonnollisesti.[98]
Solidus Johannes-s4283.jpg Johannes
Dominus Noster Iohannes Pius Felix Augustus[99]
9. syyskuuta 384 –
touko/kesäkuu 425[98]
20. marraskuuta 423 –
touko/kesäkuu 425[98]
Itäroomalaiset joukot teloittivat hänet.[98]
Solidus ValentinianIII-wedding.jpg Valentinianus III
Dominus Noster Flavius Placidus Valentinianus Augustus[100]
2. heinäkuuta 419 –
16. maaliskuuta 455[98]
23. elokuuta 425 –
16. maaliskuuta 455[98]
Murhattiin.[98]

Itä-Rooma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Arcadius Istanbul Museum.PNG Arcadius
Flavius Arcadius Augustus
377 –
1. toukokuuta 408[101]
19. tammikuuta 383 –
1. toukokuuta 408[101]
Kuoli luonnollisesti.[101]
Théodose II.JPG Theodosius II
Theodosius Augustus
10. huhtikuuta 401 –
28. heinäkuuta 450[101]
10. tammikuuta 402 –
28. heinäkuuta 450[101]
Kuoli luonnollisesti.[101]
Solidus Marcian RIC 0509.jpg Marcianus
392 –
27. tammikuuta 457[101]
25. elokuuta 450 –
27. tammikuuta 457[101]
Kuoli luonnollisesti.[101]

Länsi-Rooman keisarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Solidus Petronius Maximus-RIC 2201.jpg Petronius Maximus
Dominus Noster Flavius Petronius Maximus Augustus[102]
396 –
31. toukokuuta 455[98]
17. maaliskuuta 455 –
31. toukokuuta 455[98]
Murhattiin.[98]
Tremissis Avitus-RIC 2402.jpg Avitus
Dominus Noster Maecilius Flavius Eparchius Avitus Augustus[103]
noin 400 –
457[98]
9. heinäkuuta 455 –
17. elokuuta 456[98]
Erosi virastaan. Kuolinsyy tuntematon.[98]
Maggioriano - MNR Palazzo Massimo.jpg Majorianus
_Dominus Noster Flavius Iulius Valerius Maiorianus Augustus[104]
noin 420 –
7. heinäkuuta 461[98]
28. joulukuuta 457 –
2. heinäkuuta 461[98]
Erosi virastaan. Murhattiin.[98]
Libio Severo - MNR Palazzo Massimo.jpg Libius Severus
Dominus Noster Libius Severus Augustus[105]
kuoli 25. syyskuuta 465 jälkeen[98] 19. marraskuuta 461 –
25. syyskuuta 465 jälkeen[98]
Murhattiin.[98]
Anthemius.jpg Anthemius
Dominus Noster Procopius Anthemius Augustus[106]
noin 420 –
11. heinäkuuta 472[98]
12. huhtikuuta 467 –
11. heinäkuuta 472[98]
Murhattiin.[98]
Anicius Olybrius.png Olybrius
Dominus Noster (Flavius) Ancius Olybrius Augustus[107]
noin 420 –
2. marraskuuta 472[98]
huhtikuu 472 –
2. marraskuuta 472[98]
Kuoli luonnollisesti.[98]
Glicerio - MNR Palazzo Massimo.jpg Glycerius
Dominus Noster Glycerius Pius Felix Augustus[108]
noin 420 –
480 jälkeen[98]
3./5. maaliskuuta 473 –
19.–24. kesäkuuta 474[98]
Vangittiin ja hänestä tuli piispa.[98]
Tremissis Julius Nepos-RIC 3221.jpg Julius Nepos
Dominus Noster Iulius Nepos Pius Felix Augustus[109]
kuoli touko-kesäkuussa 480[98] 19.–24. kesäkuuta 474 –
28. elokuuta 475[98]
Pakotettiin eroamaan ja ryhtymään piispaksi. Yritti palata valtaan touko-kesäkuussa 480.[98]
RomulusAugustus.jpg Romulus Augustulus
Dominus Noster Romulus Augustu Pius Felix Augustus[110]
461 – vuoden 510 jälkeen[98] 31. elokuuta 475 – 31. elokuuta 476
[98]
Länsi-Rooman viimeinen keisari. Pakotettiin eroamaan vuonna 476. Elossa vielä vuonna 510.[98]

Itä-Rooman keisarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Nimi Elinaika Hallituskausi Lisätietoja
Leo I Louvre Ma1012.jpg Leo I
noin 401 –
18. tammikuuta 474[101]
7. helmikuuta 457 –
18. tammikuuta 474[101]
Kuoli luonnollisesti.[101]
Leo (474)-coin.jpg Leo II
noin 467 –
17. marraskuuta 474[101]
18. tammikuuta 474 –
17. marraskuuta 474[101]
Kuoli luonnollisesti.[101]
Tremissis-Zeno-RIC 0914.jpg Zenon
noin 440 –
9. huhtikuu 491[101]
marraskuu 474 – tammikuu 475
elokuu 476 – 9. huhtikuuta 491[101]
Zenon syrjäytettiin väliaikaisesti tammikuussa 475. Hän palasi valtaan elokuussa 476. Kuoli luonnollisesti.[101]
Muista Itä-Rooman keisareista, katso luettelo Bysantin keisareista.

Aikajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lesley Adkins & Roy A. Adkins: Handbook to life in ancient Rome, s. 19–20. Infobase Publishing, 2004. ISBN 9780816050260.
  2. a b c d Jona Lendering: Augustus Livius.org. Viitattu 20.6.2011. (englanniksi)
  3. a b c d Jona Lendering: Tiberius Livius.org. Viitattu 20.6.2011. (englanniksi)
  4. a b c d Jona Lendering: Caligula Livius.org. Viitattu 20.6.2011. (englanniksi)
  5. a b c d Jona Lendering: Claudius Livius.org. Viitattu 20.6.2011. (englanniksi)
  6. a b c d Jona Lendering: Nero Livius.org. Viitattu 20.6.2011. (englanniksi)
  7. a b c d Jona Lendering: Galba Livius.org. Viitattu 20.6.2011. (englanniksi)
  8. a b c d e Kivimäki ja Tuomisto, s. 109,
  9. John Donahue: Galba Roman Emperors. Viitattu 7.6.2011. (englanniksi)
  10. a b c d Jona Lendering: Otho Livius.org. Viitattu 20.6.2011. (englanniksi)
  11. John Donahue: Otho Roman Emperors. Viitattu 7.6.2011. (englanniksi)
  12. John Donahue: Vitellius Roman Emperors. Viitattu 7.6.2011. (englanniksi)
  13. a b c d Kivimäki ja Tuomisto, s. 114, 119
  14. John Donahue: Titus Flavius Vespasianus Roman Emperors. Viitattu 8.6.2011.
  15. a b c d Kivimäki ja Tuomisto, s. 120, 124
  16. John Donahue: Titus Roman Emperors. Viitattu 8.6.2011.
  17. a b c d Kivimäki ja Tuomisto, s. 125
  18. John Donahue: Domitianus Roman Emperors. Viitattu 8.6.2011.
  19. a b c d Kivimäki ja Tuomisto, s. 133, 137
  20. a b c d Kivimäki ja Tuomisto, s.138, 146
  21. a b c d Kivimäki ja Tuomisto, s.148, 157
  22. a b c d Kivimäki ja Tuomisto, s.159
  23. a b c d Kivimäki ja Tuomisto, s.165
  24. a b c d Kivimäki ja Tuomisto, s 173,176.
  25. a b c d [1]
  26. a b c d Kivimäki ja Tuomisto, s.177
  27. a b c d Kivimäki ja Tuomisto, s. 185
  28. a b c d e f g http://www.livius.org/ei-er/emperors/emperors02.html
  29. a b c d Kivimäki ja Tuomisto, s. 188, 192
  30. a b c d e Kivimäki ja Tuomisto, s. 193
  31. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk bl bm bn bo bp bq br bs bt bu bv bw bx by bz ca cb cc cd ce cf cg ch ci cj ck cl cm cn co cp cq cr cs ct cu cv cw cx cy cz da db dc Jona Lendering: Roman emperors: the third century Livius.org. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
  32. a b c d e f g h i j k l m n Usurpers under Elagabalus
  33. a b c d e f Robin Mc Mahon: Pupienus and Balbinus Roman Emperors. Viitattu 9.6.2011.
  34. Michael L. Meckler: Maximinus Thrax Roman Emperors. Viitattu 8.6.2011.
  35. Michael L. Meckler: Gordian I Roman Emperors. Viitattu 8.6.2011.
  36. Michael L. Meckler: Gordian II Roman Emperors. Viitattu 8.6.2011.
  37. a b c Michael L. Meckler: Gordian III Roman Emperors. Viitattu 8.6.2011.
  38. a b c d e f g h Michael L. Meckler: Philippus Arabs Roman Emperors. Viitattu 9.6.2011.
  39. Geoffrey Nathan: Trajan Decius and Usurpers During His Reign Roman Emperors. Viitattu 9.6.2011.
  40. a b Christopher J. Fuhrmann: Herennius Etruscus and Hostilian Roman Emperors. Viitattu 9.6.2011.
  41. a b c R. Scott Moore: Trebonianus Gallus Roman Emperors. Viitattu 10.6.2011.
  42. Kivimäki ja Tuomisto s.249
  43. Kivimäki ja Tuomisto s.250–253
  44. a b c d e f g h i j k l m n o p Christian Körner: Usurpers under Gallienus Roman Emperors. Viitattu 11.6.2011.
  45. Michel Polfer: Postumus Roman Emperors. Viitattu 13.6.2011.
  46. Kivimäki ja Tuomisto, s. 264, 266.
  47. Richard D. Weigel: Claudius II Gothicus Roman Emperors. Viitattu 13.6.2011.
  48. Kivimäki ja Tuomisto s.267
  49. Kivimäki ja Tuomisto, s. 268–274.
  50. a b c d e f g h i j k Richard D. Weigel: Aurelianus Roman Emperors. Viitattu 13.6.2011.
  51. Kivimäki ja Tuomisto s.285
  52. Kivimäki ja Tuomisto s.287
  53. Kivimäki ja Tuomisto, s. 285.
  54. a b c d Robin Mc Mahon: Aurelianus Roman Emperors. Viitattu 13.6.2011.
  55. William Leadbetter: Carus Roman Emperors. Viitattu 13.6.2011.
  56. William Leadbetter: Carinus Roman Emperors. Viitattu 13.6.2011.
  57. William Leadbetter: Numerianus 16.9.2001. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 23.2.2009. (englanniksi)
  58. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Jona Lendering: Roman emperors: Gallic Empire Livius.org. Viitattu 20.6.2011. (englanniksi)
  59. a b c d e f g h i j Jona Lendering: Roman emperors: Palmyra Livius.org. Viitattu 20.6.2011. (englanniksi) [
  60. a b Jacqueline F. Long: Vaballathus and Zenobia Roman Emperors. Viitattu 8.6.2011.
  61. Jona Lendering: Zenobia Livius.org. Viitattu 8.6.2011.
  62. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk bl bm bn bo bp bq br bs bt bu bv bw bx by bz ca cb cc cd ce Jona Lendering: Roman emperors: the fourth century Livius.org. Viitattu 12.8.2011. (englanniksi)
  63. a b c d e Ralph W. Mathisen: Diocletian Roman Emperors. Viitattu 14.6.2011.
  64. a b Michael DiMaio, Jr.: Maximianus Roman Emperors. Viitattu 14.6.2011.
  65. Michael DiMaio, Jr.: Carausius Roman Emperors. Viitattu 14.6.2011.
  66. Michael DiMaio, Jr.: Allectus Roman Emperors. Viitattu 14.6.2011.
  67. a b c d e f [2]
  68. a b c [3]
  69. a b c d e f [4]
  70. a b c [5]
  71. a b c d e Michael DiMaio, Jr.: Galerius Romane Emperors. Viitattu 15.6.2011.
  72. a b c Michael DiMaio, Jr.: Maxiamianus Daia Roman Emperors. Viitattu 15.6.2011.
  73. Michael DiMaio, Jr.: Licinius Roman Emperors. Viitattu 15.6.2011.
  74. Michael DiMaio, Jr.: Valens Roman Emperors. Viitattu 15.6.2011.
  75. a b c Michael DiMaio, Jr.: Martinianus Roman Emperors. Viitattu 15.6.2011.
  76. a b c d Michael DiMaio, Jr.: Constantius Chlorus Viitattu 16.6.2011.
  77. a b c d e Michael DiMaio, Jr.: Severus II Roman Emperors. Viitattu 16.6.2011.
  78. a b c Hans A. Pohlsander: Constantine I Roman Emperors. Viitattu 16.6.2011.
  79. a b Jona Lendering: Constantine the Great Livius.org. Viitattu 16.6.2011.
  80. a b Jona Lendering: Maxentius Livius.org. Viitattu 12.8.2011.
  81. a b Ed. by William Smith: A Dictionary of Greek and Roman biography and mythology Viitattu 12.8.2011. (englanniksi)
  82. David Stone Potter: The Roman Empire at bay, AD 180-395, s. 351. Routledge, 2004. ISBN 9780415100588. (englanniksi)
  83. Michael DiMaio, Jr.: L. Domitius Alexander (308-309 A.D.) 26.10.1996. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 12.8.2011. (englanniksi)
  84. Matthew Bunson: Encyclopedia of the Roman empire, s. 589. Infobase Publishing, 2002. ISBN 9780816045624. (englanniksi)
  85. a b c Jona Lendering: Licinius Livius.org. Viitattu 4.8.2011.
  86. a b c Hans Pohlsander: Crispus Caesar (317-326 A.D.) 9.9.1997. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 12.8.2011. (englanniksi)
  87. a b [6]
  88. a b c [7]
  89. a b [8]
  90. a b [9]
  91. a b c Walter E. Roberts: Firmus Roman Emperors. Viitattu 17.6.2011.
  92. a b c d [10]
  93. a b c d [11]
  94. a b c d [12]
  95. a b c d [13]
  96. a b c d Kivimäki ja Tuomisto s. 419
  97. Kivimäki ja Tuomisto s. 424
  98. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak Roman emperors: the fifth century (west)
  99. Kivimäki ja Tuomisto s. 433
  100. Kivimäki ja Tuomisto s. 34
  101. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Roman emperors: the fifth century (east)
  102. Kivimäki ja Tuomisto s. 438
  103. Kivimäki ja Tuomisto s. 440
  104. Kivimäki ja Tuomisto s. 443
  105. Kivimäki ja Tuomisto s. 444
  106. Kivimäki ja Tuomisto s. 448
  107. Kivimäki ja Tuomisto s. 452
  108. Kivimäki ja Tuomisto s. 455
  109. Kivimäki ja Tuomisto s. 457
  110. Kivimäki ja Tuomisto s. 455