Elagabalus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Imperator Caesar Marcus Aurelius Antoninus Pius Felix Invictus Augustus
Elagabalo (203 o 204-222 d.C) - Musei capitolini - Foto Giovanni Dall'Orto - 15-08-2000.jpg
Elagabaluksen rintakuva Musei Capitolinissa Roomassa.
Rooman keisari
16. toukokuuta 21811. tai 13. maaliskuuta 222
Edeltäjä Macrinus
Seuraaja Severus Alexander
Tiedot
Syntynyt noin 203/204
Kuollut 11. tai 13. maaliskuuta 222
Rooma, Italia

Varius Avitus Bassianus (n. 203/20411.[1][2] tai 13. maaliskuuta[3] 222), keisariksi tultuaan Marcus Aurelius Antoninus, oli Rooman keisari vuosina 218222. Hänet tunnetaan paremmin nimillä Elagabalus tai Heliogabalus. Elagabalusta on sanottu Rooman omalaatuisimmaksi keisariksi, eikä arvio liene kovin kaukana totuudesta.

Elagabaluksen isoäiti Julia Maesa oli toimelias nainen, ja todennäköisesti päävastuussa siitä, että Elagabaluksesta tuli keisari. Hän myös oli kulisseissa keskeinen vallankäyttäjä koko keisarikauden ajan. Toinen voimanainen oli hänen tyttärensä ja Elagabaluksen äiti Julia Soaemias Bassiana.

Elagabalus oli syyrialaisen Emesan kaupungin auringonjumalan Elah-Gabalin ylipappi, josta hän sai liikanimensä. Hänestä tuli keisari 15 vuoden iässä. Kun keisari saapui Roomaan 219, hänen mukanaan tuli suuri joukko syyrialaista hoviväkeä. Keisarin eksoottiset tavat herättivät pian pahennusta. Elagabalus yritti tehdä jumalastaan Rooman pääjumalan ilman menestystä. Auringonjumalat olivat tuttuja roomalaisille, mutta tämän jumalan palvontamenot eivät. Keisari mm. tanssahteli kivipaaden ympärillä ja yritti naittaa Minervan Elagabalille. Hän myös solmi lyhytaikaisen avioliiton Vestan neitsyen Aquilia Severan kanssa tarkoituksenaan saada tämän kanssa jumalallisia lapsia. Tämä oli roomalaisille hirveä pyhäinhäväistys.

Äiti ja isoäiti yrittivät löytää keisarille roomalaisen puolison kapinamielialan hillitsemiseksi. Elagabalusta vain eivät naiset liiemmin liikuttaneet. Tarinan mukaan Elagabaluksen käskyläiset kiersivät Roomaa etsimässä isoilla sukuelimillä varustettuja miehiä keisarille. Elagabaluksen kerrotaan myös seisoskelleen huoneensa ovella alastomana, ohi kulkeville miehille rivouksia huudellen. Homoseksuaalisuus ei ollut sinänsä Roomassa tuomittavaa, pikemminkin säännönmukaista, mutta Elagabaluksen virhe oli esiintyä naisellisesti.

Julia Maesa sai tarpeekseen. Pretoriaanikaarti murhasi Elagabaluksen ja hänen äitinsä Julia Soaemiaksen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9.
  • Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3.
  • Bowman et al.: The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193–337. Cambridge University Press, 2005. ISBN 978-0-521-30199-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael L. Meckler: Elagabalus (218-222 A.D.) 26.8.1997. De Imperatoribus Romanis - An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 8.12.2010. (englanniksi)
  2. Rooman keisarit, s. 213
  3. Cambridge Ancient History, s. 22
Edeltäjä
Macrinus
Rooman keisari
 
Seuraaja
Alexander Severus