Constans

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Constansin rintakuva

Constans (32028. tammikuuta 350) oli Konstantinus Suuren ja keisarinna Faustan nuorin poika. Isänsä kuoltua vuonna 337 Constansista tuli keisari yhdessä veljiensä Constantius II:n ja Konstantinus II:n kanssa. Veljesten keskinäisessä vallanjaossa Constansin valtapiiriksi määriteltiin Italian ja Afrikan alueet.

Constans joutui pian riitoihin valtakunnan läntisiä osia hallitsevan Konstantinus II:n kanssa. Konstantinus II yritti vallata Italian Constansilta vuonna 340, mutta Constansin joukot surmasivat hänet Aquileian lähistöllä. Constans valtasi itselleen veljensä alueet, eli hän hallitsi tämän jälkeen Rooman länsi- ja keskiosia, kun taas Constantius II hallitsi yhä edelleen itäosia.

Constans oli harras kristitty ja halusi toimia aktiivisesti kristinuskon yhtenäisyyden puolesta. Hän muun muassa tuki kirkkoisä Atanasiosta tämän taistelussa areiolaisia oppeja vastaan. Tämä tosin johti vaaralliseen vastakkainasetteluun hänen veljensä Constantiuksen kanssa, joka kannatti areiolaisuutta. Veljekset pystyivät kuitenkin sopimaan uskonnolliset erimielisyytensä. Ainakin he olivat yhtä mieltä siitä, että pakanauskonnot pitää tukahduttaa, ja niinpä he kielsivät vuonna 341 pakanalliset uhritoimitukset koko valtakunnan alueella.

Vaikka Constans saavuttikin joitakin merkittäviä voittoja muun muassa frankeista, hän ei kuitenkaan koskaan tullut suosituksi sotilaiden keskuudessa. Syy on saattanut olla hänen määräileväksi ja ahneeksi väitetyssä luonteessaan. Joka tapauksessa vuonna 350 kenraali Magnentius asettui Constansin vastaisen sotilaskapinan johtoon Galliassa. Constans huomasi pian olevansa hengenvaarassa ja yritti paeta kohti Hispaniaa, mutta Magnentiuksen kätyrit saivat hänet kiinni ja murhasivat hänet.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Constans.


Edeltäjä
Konstantinus Suuri
Rooman keisari
Kanssahallitsijat:
Konstantinus II (337–340) ja Constantius II
Seuraaja
Constantius II