Gordianus III

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Imperator Caesar Marcus Antonius Gordianus Pius Felix Invictus Augustus
Bust Gordianus III Louvre Ma1063.jpg
Gordianus III:n rintakuva. Louvre.
Rooman keisari
29. heinäkuuta 238helmikuu 244
Edeltäjä Pupienus ja Balbinus
Seuraaja Philippus Arabs
Tiedot
Syntynyt 20. tammikuuta 225
Rooma, Italia, Rooman valtakunta
Kuollut helmikuu 244
Mesopotamia
Puoliso Furia Sabinia Tranquillina

Marcus Antonius Gordianus Pius (20. tammikuuta 225 – helmikuu 244), yleensä Gordianus III, oli Rooman keisari vuosina 238244.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gordianus III syntyi Roomassa tammikuun lopulla vuonna 225. Hänen isänsä nimeä ei tiedetä mutta tämä kuului senaattorisäätyyn ja kuoli ennen vuotta 238. Gordianuksen äiti oli senaattori Marcus Antonius Gordianuksen, eli Gordianus I:n tytär ja Gordianus II:n sisar mutta hänenkään nimensä ei ole tiedossa. Näin ollen Gordianus III oli Gordianus I:n tyttärenpoika ja Gordianus II:n sisarenpoika. Historia Augusta kertoo Gordianus III:n vanhempien nimiksi Junius Balbus ja Maecia Faustina mutta nykyään ne on todettu vääriksi.[1]

Nousu keisariksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuun lopulla vuonna 238 African provinssissa nousi kapina keisari Maximinusta vastaan. Uusiksi keisareiksi julistettiin Gordianus I ja Gordianus II. He saivat kuitenkin surmansa hallittuaan vain noin kolme viikkoa. Tämän jälkeen Rooman senaatti, joka oli tukenut kapinaa, valitsi keskuudestaan senaattorit Marcus Clodius Pupienus Maximuksen ja Decimus Caelius Calvinus Balbinuksen keisareiksi. Kiivastuneet roomalaiset kuitenkin toivat vasta 13-vuotiaan Gordianus III:n tämän kotoa ja vaativat, että hänet nimitettäisiin caesariksi ja perijäksi. Senaatti hyväksyi tämän ja väkijoukko rauhoittui. Pian Maximinus murhattiin ja sisällissota päättyi mutta kolmen kuukauden hallintokauden jälkeen 29. heinäkuuta 238 pretoriaanikaarti murhasi Pupienuksen ja Balbinuksen ja julisti nuoren Gordianus III:n keisariksi.[1]

Talousongelmia ja persialaisten valloitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 238–241 Rooman asioista huolehti alaikäisen Gordianuksen sijaan hänen neuvonantajansa. Uuden hallituksen esikuvana oli Severusten dynastia, etenkin sen viimeisen keisarin Severus Alexanderin aikakausi. Senaatin valtaa ja oikeuksia lisättiin. Uusia lakeja perustettiin turvaamaan yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen oikeuksia ja vapautta. Provinssien maaherrojen valtaa rajoitettiin ja kansalaisten verotaakkaa koitettiin hillitä. Gordianus III esitettiin sivistyneenä filhelleeninä, kontrastina "raakaan" ja "barbaarimaiseen" Maximinukseen. Armeijan tuki varmistettiin lakkauttamalla Legio III Augusta, joka oli osallistunut Gordianus I:n ja II:n kapinan kukistamiseen, ja nimittämällä sotilastehtäviin uuden hallinnon tukijoita. Samaan aikaan sotilaiden oikeuksia lisättiin. Valtakunta oli kuitenkin edelleen ongelmissa. Kolikoiden arvometallipitoisuuksien vähentäminen aiheutti suurta inflaatiota. Tonavan alajuoksulla Moesia Inferiorin provinssin puolustuksesta vastannut Tullius Menophilus joutui tekemään epäedullisen rauhansopimuksen goottien kanssa.[2][3] Itärajalla Persian kuningas Ardašir I hyökkäsi roomalaisten hallitsemaan Pohjois-Mesopotamiaan vuonna 236. Persialaiset valloittivat Dura-Europoksen huhtikuussa 239 ja vuonna 240 kaatui Hatra.[4]

Vuonna 240 eräs Sabinianus kapinoi Gordianusta vastaan Karthagossa. Naapuriprovinssin Mauretanian maaherra Faltonius Restitutianus kuitenkin kukisti kapinan ja Sabinianus luovutettiin keisarin viranomaisille.[5] Vuoden 240 lopulla tai 241 alussa pretoriaanikaartin prefektiksi nimitettiin kokenut Gaius Furius Sabinius Aquila Timesitheus, joka tästä lähtien oli käytännössä Rooman tosiasiallinen hallitsija. Timesitheuksen kollega oli Gaius Julius Priscus.[2][1]

Hyökkäys Persiaan ja Timesitheuksen kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timesitheus alkoi pian organisoida sotaretkeä Persiaa vastaan ja vuonna 242 armeija lähti kohti itää. Matkalla kukistettiin karpit ja muut heimot, jotka ryöstelivät taas Moesiassa. Menophiluksen erottaminen tehtävästään vuonna 241 ja persialaisten hyökkäykset idässä olivat rohkaisseet Tonavan pohjoispuolella asuneita heimoja ryöstöretkille Rooman alueille.[4][1] Roomalaiset värväsivät myös goottisotilaita armeijaansa.[6]

Gordianus III ja Timesitheus saapuivat armeijoineen Antiokiaan vuoden 242 lopulla. Roomalaiset saattoivat vielä käynnistää muutamia pienimuotoisia sotatoimia ennen talvea mutta varsinainen sotaretki alkoi keväällä 243. Timesitheuksen joukot ylittivät Eufratin Zeugmassa ja valtasivat Carrhaen. Sitten armeija kääntyi pohjoiseen, valtasi Edessan, suuntasi taas itään ja kukisti Saporin johtaman persialaisarmeijan Rhesainan taistelussa. Tämän jälkeen persialaiset jättivät Nisibiksen ja Singaran samalla kun roomalaiset etenivät kohti persialaisten pääkaupunkia Ktesifonia. Yllättäen Timesitheus kuoli, luultavasti vuoden 243 toisella puoliskolla. Kuoleman syyksi on epäilty salamurhaa mutta todennäköisesti Timesitheus kuoli sairauteen.[4][7][1]

Gordianuksen kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timesitheuksen seuraajaksi nimitettiin hänen kollegansa veli Marcus Julius Philippus. Rooman armeija ylitti Eufratin Misikhessä lähellä Ktesifonia ja kohtasi persialaiset. Rooman armeija lyötiin taistelussa ja epäselvissä olosuhteissa Gordianus III sai surmansa helmikuussa 244. Hän joko kuoli taistelussa, sen jälkeen saamiinsa vammoihin tai omat sotilaat murhasivat hänet. Tarkkaa syytä ei tiedetä. Philippusta, jonka roomalaiset sotilaat huusivat keisariksi, on syytetty Gordianuksen kuolemasta mutta hän saattoi olla syytön.[4][7][1] Antiikin lähteet eivät ole yksimielisiä Gordianuksen kuoleman syystä. Historia Augustan ja Zosimoksen mukaan Gordianus kuoli ennen kuin hän pääsi Persiaan, Eutropius, Festus, Hieronymus ja Orosius luettelevat hänen voittonsa ja kertovat, että keisari murhattiin paluumatkalla. Epitome de Caesaribuksen mukaan Gordianus murhattiin juuri ennen Ktesifonia. Zonaraksen mukaan hän mursi reisiluunsa ja kuoli. Mesopotamiasta löydetyn kuningas Saporin muistokirjoituksen (Res Gestae Divi Saporis) mukaan taas Gordianus kuoli taistelussa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pat Southern: The Roman Empire from Severus to Constantine. Routledge, 2001. ISBN 0-415-23943-5. (englanniksi)
  • Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3.
  • Bowman et al.: The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193–337. Cambridge University Press, 2005. ISBN 978-0-521-30199-2. (englanniksi)
  • David S. Potter: The Roman Empire at Bay: AD 180-395. Routledge, 2004. ISBN 0415100585. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Michael L. Meckler: Gordian III (238-244 A.D.) 8.4.2001. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 2.12.2009. (englanniksi)
  2. a b Cambridge Ancient History s. 33–34
  3. Southern s. 68–69
  4. a b c d Cambridge Ancient History s. 35–36
  5. Potter s. 229
  6. a b Southern s. 306
  7. a b Southern s. 70

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä
Pupienus ja
Balbinus
Rooman keisari
 
Seuraaja
Philippus Arabs