Gordianus II

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Imperator Caesar Marcus Antonius Gordianus Sempronianus Romanus Africanus Pius Felix Augustus
GordianusIIsest.jpg
Gordianus II:n kuva roomalaisessa sestertiuksessa
Rooman keisari
Gordianus I:n kanssahallitsijana
22. maaliskuuta 23812. huhtikuuta 238[1]
Edeltäjä Maximinus Thrax
Seuraaja Pupienus ja Balbinus
Tiedot
Syntynyt noin 192
Kuollut 12. huhtikuuta 238[1]
Karthago, Africa, Rooman valtakunta
Gordianus I:n rintakuva.
Gordianus II roomalaisessa sestertiuksessa.

Marcus Antonius Gordianus Sempronianus Romanus Africanus (noin 19212. huhtikuuta 238[1]), yleensä Gordianus II, oli Rooman keisari vuonna 238. Hän oli keisari Gordianus I:n poika ja Gordianus III:n eno.[2]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gordianus II:n elämästä ennen keisariutta ei tiedetä paljoa. Hän syntyi noin vuonna 192, ja hänen samannimisen isänsä Gordianus I:n suku oli luultavasti kotoisin Vähästä-Aasiasta, ehkä Gordionin kaupungista. Historia Augustan mukaan Gordianus II:n äiti oli eräs Fabia Orestilla, mutta väite on myöhemmin todettu vääräksi.[2][3]

Konsulina ja maaherrana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historia Augusta on tärkein lähde Gordianus II:n elämän ja uran rekonstruoimisessa, mutta siihen ei kuitenkaan aina voida täysin luottaa. Teoksen mukaan Gordianus II oli Severusten ajan kirjailijan Serenus Sammonicuksen samannimisen pojan oppilas, mutta nykytutkijoiden mukaan ei ole varmaa, oliko Sammonicus nuorempaa edes olemassa. Historia Augusta kertoo myös, että Gordianus II oli kvestorina keisari Elagabaluksen aikana ja preettorina sekä lisäkonsulina (consul suffectus, eli astui virkaan keskellä vuotta) Severus Alexanderin kaudella. Näitäkään väitteitä ei voida luotettavasti varmistaa. Varmaa on ainakin se, että Gordianus II toimi lisäkonsulina Severus Alexanderin kauden lopulla tai Maximinus Thraxin kauden alussa. Noin vuonna 237 hän matkusti legaattina African provinssiin avustamaan provinssin maaherrana toiminutta isäänsä.[2]

Gordianus II saattaa olla sama prokonsuli Antonius Gordianus, jolle Flavius Philostratus omistaa teoksensa Sofistien elämä. Philostratuksen mukaan Antonius Gordianus oli 100-luvulla eläneen sofisti Herodes Atticuksen jälkeläinen. Tutkijat ovat ehdottaneet, että Gordianus II olisi ehkä mennyt naimisiin Herodes Atticuksen tyttärentyttären kanssa. On myös esitetty, että Philostratus ei olisi tarkoittanut "isällä" biologista isää vaan opettajaa. Jos nämä ovat totta, Gordianus II saattoi toimia Legio IV Scythican komentajana Antiokian lähistöllä ja Achaean provinssin maaherrana. Nykyään kuitenkin vain harvat tutkijat ovat hyväksyneet tämän teorian. Useimpien mielestä Philostratuksen mainitsema Gordianus oli isä Gordianus I.[2]

Isänsä kanssahallitsijaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Maximinus oli koko kautensa ajan sotinut armeijansa kanssa germaaneja vastaan pohjoisessa. Sota vaati kuitenkin runsaasti rahaa ja veroja oli täytynyt nostaa kustannusten kattamiseksi. Maximinus ei myöskään pitänyt senaattoreista ja uskoi heidän syyllistyneen moniin rikoksiin. Useita senaattoreita teloitettiin tai vangittiin ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin. Maximinuksen suosio laski nopeasti, ja maaliskuun lopulla Thysdruksen kaupungissa African provinssissa oli levottomuuksia, joissa keisarillinen prokuraattori ja verojen kerääjä murhattiin. Peläten rangaistuksia surmaajat kääntyivät provinssin maaherran Gordianus I:n puoleen ja julistivat tämän keisariksi hänen vastalauseistaan huolimatta.[4][3] Lopulta Gordianus I hyväksyi keisariuden, ja molemmat Gordianukset ottivat lisänimen Africanus. Historia Augustan mukaan Gordianus I ja II julistettiin julkisesti keisareiksi Thysdruksessa, mutta myöhemmin sama teos kertoo, että Gordianus II nimitettiin isänsä kanssahallitsijaksi Karthagossa vasta muutama päivä kapinan alun jälkeen. Herodianos ei mainitse Gordianus II:ta Thysdruksen kapinan yhteydessä mutta kertoo myöhemmin, että Rooman senaatti julisti molemmat Gordianukset keisareiksi heti saatuaan tietää kapinasta.[2]

African kapina ja Gordianus II:n kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gordianus I ja II matkustivat Karthagoon, ja viestinviejiä lähetettiin Roomaan senaatin puheille.[4] Huhtikuun alussa se asettui tukemaan Gordianuksia, julisti Maximinuksen valtionviholliseksi ja mahdollisesti myös julisti edesmenneen keisari Severus Alexanderin jumalaksi.[5] Gordianuksen tukijat myös murhasivat pretoriaanikaartin prefektin Vitalianuksen, joka oli uskollinen Maximinukselle ja joka olisi pystynyt tarvittaessa pidättämään koko senaatin ja mitätöimään sen määräykset. Kapinan nopeus ja tehokkuus ovat saaneet monet nykytutkijat epäilemään salaliittoa African provinssin senaattoreiden keskuudessa.[6][7]

Ei tiedetä tarkalleen, mitkä provinssit tukivat Gordianuksia. Näyttää kuitenkin siltä, että monet sotilasyksiköitä sisältävät provinssit pysyivät uskollisena Maximinukselle. Näihin kuului myös African naapuriprovinssi Numidia, jonka maaherra Capelianus oli Maximinuksen kannattaja. Capelianus vihasi vanhempaa Gordianusta erään aikaisemman oikeusjutun vuoksi. Hän kokosi joukkonsa ja marssi Gordianuksia vastaan. African provinssissa ei ollut omaa armeijaa mikä oli Gordianusten heikko kohta. Capelianuksella puolestaan oli hyvin varustettu ja kokenut armeija, johon kuului Legio III Augusta ja muita auxilia-yksiköitä. Gordianukset joutuivat käyttämään Karthagon nostoväkeä, jotka varustettiin terävillä työkaluilla, metsästysaseilla ja muilla improvisoiduilla aseilla ja haarniskoilla. Heistä ei kuitenkaan ollut vastusta Capelianuksen ammattisotilaille, ja Karthagon lähistöllä käydyssä taistelussa Gordianus II:n komentama nostoväkiarmeija tuhottiin ja nuorempi Gordianus sai surmansa. Kuultuaan taistelun lopputuloksesta Gordianus I hirttäytyi Karthagossa omaan vyöhönsä. Capelianus valloitti Karthagon, surmautti kaupungin johtomiehet ja antoi sotilaidensa ryöstää sen.[8] Gordianus II:n valtakausi oli kestänyt noin kolme viikkoa, Zonaraksen mukaan 22 päivää ja tuntemattoman, vuoden 354 kronikoitsijan mukaan 20 päivää.[6] Senaatti julisti pian Gordianus I:n ja II:n jumaliksi.[4]

Vuoden 238 tapahtumien kronologia on osoittautunut poikkeuksellisen vaikeiksi ristiriitaisten papyruksien ja piirtokirjoitusten takia.[4] On esitetty, että Gordianusten kapina alkoikin jo tammikuussa ja päättyi samassa kuussa.[3][9] Nykytutkijat ovat päässeet yhteisymmärrykseen asiasta, ja Robin Mc Mahon esittää seuraavat päivämäärät: 22. maaliskuuta Gordianus I ja Gordianus II julistettiin keisariksi Afrikassa, 1. tai 2. huhtikuuta Rooman senaatti hyväksyi Gordianusten keisariuden ja 12. huhtikuuta he saavat surmansa hallittuaan 20 päivää.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Michael Grant: The Roman Emperors. Phoenix Press, 2002. ISBN 1-84212-652-0. (englanniksi)
  • Pat Southern: The Roman Empire from Severus to Constantine. Routledge, 2001. ISBN 0-415-23943-5. (englanniksi)
  • Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3.
  • Bowman et al.: The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193–337. Cambridge University Press, 2005. ISBN 978-0-521-30199-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Robin Mc Mahon: Pupienus (238 A.D.) and Balbinus (238 A.D.) 8.4.2001. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 22.11.2009. (englanniksi)
  2. a b c d e Michael L. Meckler: Gordian II (238 A.D.) 26.6.2001. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 23.11.2009. (englanniksi)
  3. a b c Rooman keisarit s. 227–228
  4. a b c d Cambridge Ancient History s. 30–31
  5. Southern s. 66
  6. a b Michael L. Meckler: Gordian I (238 A.D.) 26.6.2001. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  7. Rooman keisarit s. 228–229
  8. Rooman keisarit s. 229–230
  9. Jona Lendering: Gordian I and Gordian II Livius.org. Viitattu 22.11.2009. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä
Maximinus Thrax
Rooman keisari
Kanssahallitsija
Gordianus I
Seuraaja
Pupienus ja Balbinus