Quietus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Macrianusten lyöttämä Antoninianus -kolikko, jossa Quietuksen kuva. Vasemmalla teksti "IMP C FVL QVIETVS AVG" (Imperator Caesar Fulvius Quietus Augustus, suom. Ylipäällikkö Caesar Fulvius Quietus Augustus). Oikealla "ROMA AETERNAE" (suom. ikuinen Rooma).

Titus Fulvius Junius Quietus (k. syksy 261) oli roomalainen usurpaattori eli vallananastaja. Hänen isänsä oli Fulvius Macrianus, joka oli yksi keisari Valerianuksen kenraaleista vuonna 260. Hänen veljensä oli Macrianus nuorempi. Quietuksen varhaisista vuosista ei ole juuri mitään tietoa. Epäluotettavan keisarien elämäkerran Historia Augustan mukaan Quietus toimi tribuunina Valerianuksen armeijassa, mutta tästä ei ole varmaa tietoa ja luultavasti tämä ei ole totta.[1]

Kesällä 260 roomalaiset kärsivät suuren tappion persialaisia vastaan Carrhaen lähistöllä. Valerianus vangittiin ja persialaiset hyökkäsivät Syyriaan ja Vähään-Aasiaan. Tilanne oli kaoottinen, mutta Macrianus vanhemman ja Ballistan (tai Callistuksen) vastatoimet Kilikiassa pysäyttivät persialaisten hyökkäyksen. Persian kuningas Sapor I joutui perääntymään takaisin itään. Macrianus vanhempi ja Ballista ansaitsivat tästä hyvästä sotilaidensa kunnioituksen ja nämä päättivätkin huutaa Macrianus vanhemman keisariksi vaikka Valerianuksen poika ja laillinen keisari Gallienus olikin yhä elossa ja hallitsi valtakunnan läntisiä provinsseja. Macrianus vanhempi kuitenkin kieltäytyi kunniasta vedoten ikäänsä ja terveyteensä ja nimitti keisareiksi sen sijaan poikansa Macrianus nuoremman ja Quietuksen.[2] Tämä tapahtui todennäköisesti ennen 17. syyskuuta 260. [3][1] Quietus otti keisarina nimen Imperator Caesar Titus Fulvius Junius Quietus Pius Felix Augustus (suom. Ylipäällikkö Caesar Titus Fulvius Junius Quietus, hurskas, menestyksekäs Augustus).[4]

Macrianuksilla oli käytössään Valerianukselta jäänyt kultavarat, mikä mahdollisti kolikoiden lyömisen uusien keisarien kunniaksi. Kolikoissa kunnioitettiin armeijaa ja julistettiin voiton olevan varmaa. Molemmat keisarit nimitettiin myös konsuleiksi kuluvalle vuodelle, jolloin koko valtakunnassa oli itse asiassa kolme konsuliparia vuonna 261; Gallian keisarikunnassa, Roomassa ja Macrianusten hallitsemassa Vähän-Aasian, Syyrian ja Egyptin provinsseissa.[3][1]

Keväällä 261 Macrianus vanhempi päätti lähteä länteen valtaamaan Gallienuksen hallitsemia provinsseja. Hän otti nuoremman Macrianuksen mukaansa jättäen Quietuksen ja Ballistan valvomaan idän provinsseja. Macrianusten armeija kuitenkin lyötiin syksyllä 261 Illyricumissa Gallienuksen kenraalien Aureoluksen ja Domitianuksen toimesta. Tappion jälkeen Macrianusten omat sotilaat murhasivat komentajansa.[5][1][4]

Quietus menetti nopeasti kannatuksensa idässä. Palmyralainen Septimius Odaenathus otti vallan ja Quietus joutui perääntymään Ballistan kanssa Emesan kaupunkiin Syyriaan. Heidät kuitenkin surmattiin pian tämän jälkeen syksyllä 261 kaupunkilaisten toimesta.[5][1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alaric Watson: Aurelian and the third century. Routledge, 1999. ISBN 0-415-07248-4. (englanniksi)
  • Christian Körner: Usurpers under Gallienus 6.12.1999. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 20.3.2009. (englanniksi)
  • Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Körner: Usurpers in the east: The Macriani and Ballista
  2. Watson s. 28–29, 31
  3. a b Watson s. 36
  4. a b Rooman keisarit s. 494
  5. a b Watson s. 31

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]