Quietus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Macrianusten lyöttämä Antoninianus -kolikko, jossa Quietuksen kuva. Vasemmalla teksti "IMP C FVL QVIETVS AVG" (Imperator Caesar Fulvius Quietus Augustus, suom. Ylipäällikkö Caesar Fulvius Quietus Augustus). Oikealla "ROMA AETERNAE" (suom. ikuinen Rooma).

Titus Fulvius Junius Quietus (k. syksy 261) oli roomalainen usurpaattori eli vallananastaja. Hänen isänsä oli Fulvius Macrianus, joka oli yksi keisari Valerianuksen kenraaleista vuonna 260. Hänen veljensä oli Macrianus nuorempi. Quietuksen nuoruusvuosista ei ole juuri mitään tietoa. Epäluotettavan keisarien elämäkerran Historia Augustan mukaan Quietus toimi tribuunina Valerianuksen armeijassa, mutta asiasta ei ole varmaa tietoa, eikä se luultavasti ole totta.[1]

Kesällä 260 roomalaiset kärsivät Carrhaen lähistöllä persialaisia vastaan suuren tappion. Valerianus vangittiin, ja persialaiset hyökkäsivät Syyriaan ja Vähään-Aasiaan. Tilanne oli sekasortoinen, mutta Macrianus vanhemman ja Ballistan (tai Callistuksen) vastatoimet Kilikiassa pysäyttivät persialaisten hyökkäyksen. Persian kuningas Sapor I joutui perääntymään takaisin itään. Macrianus vanhempi ja Ballista ansaitsivat tästä hyvästä sotilaidensa kunnioituksen, ja sotilaat päättivätkin huutaa Macrianus vanhemman keisariksi, vaikka Valerianuksen poika ja laillinen keisari Gallienus oli yhä elossa ja hallitsi valtakunnan läntisiä provinsseja. Macrianus vanhempi kuitenkin kieltäytyi kunniasta vedoten ikäänsä ja terveyteensä ja nimitti keisareiksi sen sijaan poikansa Macrianus nuoremman ja Quietuksen.[2] Tämä tapahtui todennäköisesti ennen 17. syyskuuta 260. [3][1] Quietus otti keisarina nimen Imperator Caesar Titus Fulvius Junius Quietus Pius Felix Augustus (suom. Ylipäällikkö Caesar Titus Fulvius Junius Quietus, hurskas, menestyksekäs Augustus).[4]

Macrianuksilla oli käytössään Valerianukselta jääneet kultavarat, jonka ansiosta voitiin lyödä kolikoita uusien keisarien kunniaksi. Kolikoissa kunnioitettiin armeijaa ja julistettiin voiton olevan varmaa. Molemmat keisarit nimitettiin myös konsuleiksi kuluvalle vuodelle, jolloin koko valtakunnassa oli vuonna 261 itse asiassa kolme konsuliparia: Gallian keisarikunnassa, Roomassa ja Macrianusten hallitsemassa Vähän-Aasian, Syyrian ja Egyptin provinsseissa.[3][1]

Keväällä 261 Macrianus vanhempi päätti lähteä länteen valtaamaan Gallienuksen hallitsemia provinsseja. Hän otti nuoremman Macrianuksen mukaansa ja jätti Quietuksen ja Ballistan valvomaan idän provinsseja. Gallienuksen kenraalit Aureolus ja Domitianus kuitenkin löivät Macrianusten armeijan syksyllä 261 Illyricumissa. Tappion jälkeen Macrianusten omat sotilaat murhasivat komentajansa.[5][1][4]

Quietus menetti idässä pian kannatuksensa. Palmyralainen Septimius Odaenathus otti vallan, ja Quietus joutui perääntymään Ballistan kanssa Emesan kaupunkiin Syyriaan. Kaupunkilaiset kuitenkin surmasivat heidät jo syksyllä 261.[5][1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alaric Watson: Aurelian and the third century. Routledge, 1999. ISBN 0-415-07248-4. (englanniksi)
  • Christian Körner: Usurpers under Gallienus 6.12.1999. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 20.3.2009. (englanniksi)
  • Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Körner: Usurpers in the east: The Macriani and Ballista
  2. Watson s. 28–29, 31
  3. a b Watson s. 36
  4. a b Rooman keisarit s. 494
  5. a b Watson s. 31

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]