Sapor I

Sapor I kuvattuna kolikossa.

Sapor I tai Šapur I oli Persian kuningas vuosina 241–272 tai mahdollisesti 239–270. Sapor valloitti Armenian ja Georgian. Parhaiten hänet tunnetaan hänen roomalaisille aiheuttamistaan vaikeuksista. Hän voitti keisarit Gordianus III:n, Philippus Arabsin ja Valerianuksen.

Valtaosa roomalaisten ja persialaisten välisestä konfliktista kertovista tiedoista on lähtöisin roomalaisilta. Nämä tiedot ovat osoittautuneet siloitelluiksi. Roomalaiset eivät edes mainitse joitain käydyistä taisteluista. Saporilta itseltään on säilynyt vuonna 1939 Persepoliin läheltä löydetty kallioreliefi (ns. Res gestae divi Saporis), jossa kuvataan roomalaisten tappiota.

Sapor vangitsi keisari Valerianuksen vuonna 260, mikä oli ensimmäinen kerta kun Rooman keisari jäi vihollisen vangiksi. Roomalaisten ja kreikkalaisten historioitsijoiden mukaan hän kutsui sotaretkellä olleen keisarin neuvottelemaan ja vangitsi petollisesti koko tämän seurueen, mukaan lukien pretoriaanikaartin päällikkö Succesianuksen ja useita senaattoreita. Saporin omassa piirtokirjoituksessa vangitsemisen mainitaan tapahtuneen roomalaisten häviämän taistelun seurauksena. Tämän jälkeen hän nöyryytti Valerianusta muun muassa käyttämällä tätä jalkajakkarana noustessaan hevosensa selkään sekä asettamalla Valerianuksen kuoleman jälkeen tämän nyljetyn nahan näytteille temppelin seinälle. Tiedot Valerianuksen nöyryytyksestä ovat peräisin kristityltä historioitsija Lactantiukselta, eikä niiden todenperäisyydestä ole varmuutta.

Zarathustralaisuus oli Saporin hovissa valtakunnanuskonto, mutta hän suvaitsi myös muita uskontoja, kuten kristinuskoa. Saporin valtakaudella profeetta Mani alkoi levittää perustamaansa manikealaisuutta Sassanidien valtakunnassa kuninkaan myöntämän valtakirjan turvin, ja kuningas itse suosi kyseistä uskontoa. Manin ainoa persiankielinen esitys uskonnostaan, Šapurgan, on omistettu Saporille.