Carinus
Wikipedia
| Imperator Caesar Marcus Aurelius Carinus Pius Felix Invictus Augustus | |
|---|---|
 |
|
| Rooman keisari | |
|
283 – 284 |
|
| Edeltäjä | Carus |
| Seuraaja | Diocletianus |
| Tiedot | |
| Syntynyt | noin 250[1] ? |
| Kuollut | heinäkuu 285 Margus -joki, Moesia |
| Puoliso | Magnia Urbica |
| Arvonimet | nobilissimus Caesar (282) princeps iuventutis (282) Germanicus Maximus (283) Persicus Maximus (283) Britannicus Maximus (284) |
Marcus Aurelius Carinus (noin 250[1] – heinäkuu 285) oli Rooman keisari vuosina 283–285. Hän oli keisari Caruksen vanhempi poika.
Carinuksen varhaisista vuosista ei tiedetä mitään. Kun hänen isänsä Carus julistettiin keisariksi syksyllä 282, Carinus oli jo aikuinen mies, jolla oli vaimo, Magnia Urbica ja lapsi Nigrinianus. Pian keisariksi tulonsa jälkeen Carus nimitti Carinuksen ja hänen veljensä Numerianuksen caesareiksi eli keisarin seuraajiksi. Molemmat saivat myös arvonimet nobilissimus Caesar (suom. caesareista jaloin) ja princeps iuventutis (suom. nuoruuden prinssi). Vuonna 283 Carus ja Numerianus lähtivät sotaretkelle itään Persiaa vastaan. Keisari nimitti Carinuksen Augustukseksi, eli samanarvoiseksi itsensä kanssa, ja konsuliksi kuluvalle vuodelle. Carus jätti Carinuksen vartioimaan läntisiä provinsseja. Pian tämän jälkeen Carus ja Numerianus löivät kvadit ja sarmaatit, ja kaikki kolme ottivat arvonimen Germanicus Maximus. Jotkut todisteet viittaavat siihen, että Carinus jatkoi sotaa germaaneja vastaan Caruksen ja Numerianuksen ollessa Persiassa.[2]
Persian sotaretki meni hyvin, ja pääkaupunki Ktesifon vallattiin kesään mennessä jolloin Carus, Carinus, ja Numerianus ottivat arvonimen Persicus Maximus. Pian tämän jälkeen, luultavasti heinä- elokuussa Carus kuitenkin kuoli yllättäen ja pretoriaaniprefekti Aper julisti Numerianuksen keisariksi, jolloin sekä hän, että Carinus hallitsivat yhdessä valtakuntaa. Vuodenvaihteessa 283-284 Carinus oli Roomassa, missä otti vastaan konsulinviran. Hänen konsulikumppaniin toimi hänen veljensä Numerianus. Pian tämän jälkeen Carinus lähti sotaretkelle Britanniaan, jonka jälkeen veljekset ottivat arvonimen Britannicus Maximus. Numerianus päätti johdattaa armeijan takaisin Eurooppaan, mutta hän kuitenkin kuoli marraskuussa 284, mahdollisesti sairauteen. Tämän jälkeen Numerianuksen armeijaan kuulunut Diokles julistautui keisariksi ja otti nimen Diocletianus. Samaan aikaan Pannoniassa eräs Sabinus Julianus julistautui myös keisariksi.[2][3]
Vuonna 285 Carinus oli kolmannen kerran konsulina. Hän päätti lähteä pikaisesti kukistamaan vallankaappaajia. Carinuksen armeija löi Julianuksen joukot Veronan lähellä alkuvuonna 285. Tämän jälkeen Carinus lähti kohtaamaan Diocletianusta ja lopullinen taistelu käytiin Moesiassa, Margus -joen varrella. Erään tarinan mukaan Carinuksen joukot voittivat Diocletianuksen armeijan, mutta eräs Carinuksen joukkoihin kuulunut upseeri murhasi keisarin, koska hän oli vietellyt upseerin vaimon. Toisen kertomuksen mukaan taas Carinuksen armeija loikkasi Diocletianuksen puolelle, jonka jälkeen pretoriaaniprefekti ja Carinuksen konsulikumppani Titus Claudius Marcus Aurelius Aristobulus murhasi hänet.[4] Joka tapauksessa hänet kuitenkin murhattiin.[2]
Uusi keisari Diocletianus antoi myöhemmin kirota Carinuksen muiston (damnatio memoriae). Tulevat historiankirjoittajat kirjoittivat hänestä myös erittäin negatiiviseen sävyyn. Hänen kerrottiin olleen julma ja verenhimoinen tyranni, joka teloitutti senaattoreita, raiskasi heidän vaimojaan, ja murhautti niitä, jotka olivat kiusanneet häntä pienempänä. Historia Augusta kertoo hänellä olleen yhdeksän vaimoa.[2][5]
[muokkaa] Lähteet
- Pat Southern: The Roman Empire from Severus to Constantine. Routledge, 2001. ISBN 0-415-23943-5. (englanniksi)
- Chris Scarre: Chronicle of the Roman Emperors. Thames and Hudson Ltd., 1995. ISBN 0-500-05077-5. (englanniksi)
- Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Jona Lendering: Carinus Livius.org. Viitattu 24.2.2009. (englanniksi)
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 William Leadbetter: Carinus (283-285 A.D.) 11.9.2001. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 23.2.2009. (englanniksi)
- ↑ Southern s. 134
- ↑ Southern s. 135
- ↑ Scarre s. 195
[muokkaa] Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carinus Wikimedia Commonsissa.
| Edeltäjä Carus |
Rooman keisari Kanssahallitsija Numerianus |
Seuraaja Diocletianus |
| Edeltäjä: Imp. Caesar M. Aurelius Probus Augustus ja Victorinus |
Rooman konsuli Imp. Caesar M. Aurelius Carus Augustuksen kanssa vuonna 283 |
Seuraaja: Imp. Caesar M. Aurelius Carinus Augustus ja Imp. Caesar M. Aurelius Numerianus Augustus |
| Edeltäjä: Imp. Caesar M. Aurelius Carus Augustus ja Imp. Caesar M. Aurelius Carinus Augustus |
Rooman konsuli Imp. Caesar M. Aurelius Numerianus Augustuksen kanssa vuonna 284 |
Seuraaja: Imp. Caesar M. Aurelius Carinus Augustus ja T. Claudius M. Aurelius Aristobulus |
| Edeltäjä: Imp. Caesar M. Aurelius Carinus Augustus ja Imp. Caesar M. Aurelius Numerianus Augustus |
Rooman konsuli T. Claudius M. Aurelius Aristobuluksen kanssa vuonna 285 |
Seuraaja: M. Junius Maximus ja Vettius Aquilinus |
