Mayhem (yhtye)
| Mayhem | |
|---|---|
 |
|
 Mayhem esiintymässä Glasgowissa vuonna 2004 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa |
1984–1993 1994–[1] |
| Tyylilaji | black metal |
| Kotipaikka | Oslo, Norja |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Necrobutcher, basso |
| Levy-yhtiö |
Deathlike Silence Productions |
Mayhem (tunnettu myös nimellä The True Mayhem) on oslolainen vuonna 1984[2] perustettu black metal -yhtye, joka nimettiin Venomin kappaleen ”Mayhem With Mercy” mukaan. Yhtyeen tunnetuin albumi De Mysteriis Dom Sathanas (1994) on black metal -genren tunnetuimpia julkaisuja. Mayhem on myös ensimmäinen Norjassa perustettu black metal -yhtye.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mayhemin perustivat vuonna 1984 norjalaiset kitaristi/laulaja Euronymous (Øystein Aarseth), basisti Necrobutcher (Jørn Stubberud) ja rumpali Manheim (Kjetil Manheim). Euronymous keskittyi vuodesta 1985 pelkästään kitaransoittoon pestattuaan laulajaksi ensin Messiahin,[2] sekä myöhemmin vuonna 1986 Messiahin korvanneen Maniacin.[3] Yhtye sai aikaiseksi kaksi demoa ja yhden, Euronymouksen perustaman Deathlike Silence Productionsin julkaiseman EP:n 1980-luvulla. Deathcrush-nimistä omakustanne-EP:tä myytiin lyhyessä ajassa tuhat kappaletta.[4] Kahden demon ja yhden EP:n turvin yhtye konsertoi pienille underground-piireille 1980-luvun lopulla.
.jpg)
Vuonna 1988 Maniac ja Manheim erosivat yhtyeestä. Uusiksi jäseniksi tulivat laulaja Dead (Per Yngve Ohlin) joka oli kotoisin Ruotsista ja rumpali Hellhammer (Jan Axel Blomberg). Mayhemin musiikki ja ideologia siirtyi lähemmäksi saatananpalvontaa, pahuutta ja pimeyttä. Yhtye sai mainetta äärimmilleen viedyn shokeeraavan lavaesiintymisen vuoksi: Dead viilteli itseään usein konserteissa, lavalla oli sianpäitä seivästettyinä keihäisiin, yhtye heitteli yleisön sekaan mätänevää lihaa ja Dead hengitti keikoilla pussista, jossa oli kuollut korppi. 1993 ilmestyi konserttitaltiointi Live in Leipzig, jolla Dead laulaa.[5]
Mayhemin laulaja Dead teki itsemurhan vuonna 1991. Hänen ruumiinsa löytänyt Euronymous otti siitä lukuisia valokuvia, joista yhtä käytettiin bootleg-albumi Dawn of the Black Heartsin kannessa.[6] Vahvistamattomien huhujen mukaan Euronymous teetti Deadin kallonpalasista muun muassa Mayhemin jäsenille koruja.[7] Hänen on myös väitetty syöneen Deadin aivoja. Deadin itsemurhan jälkeen basisti Necrobutcher erosi yhtyeestä vielä samana vuonna. Unkarilainen Attila Csihar sai Mayhemin vokalistin paikan vuonna 1992 ja norjalainen, aiemmin Burzum-sooloprojektistaan tunnettu Count Grishnackh (Varg Vikernes) pestattiin vuonna 1993 basistiksi. Mayhemin verinen historia kuitenkin jatkui, kun Varg Vikernes surmasi puukottamalla vuonna 1993 yhtyetoverinsa Euronymouksen ja sai itse 21 vuoden vankeustuomion. Murhan avunannosta tuomittiin Mayhemin lyhytaikainen kakkoskitaristi Snorre ”Blackthorn” Ruch.[8]
Veristen tapahtumien keskellä Mayhemin ensimmäinen studioalbumi De Mysteriis Dom Sathanas julkaistiin vuonna 1994, johon mennessä yhtye oli nauttinut lähinnä kulttimainetta ja kyseenalaista julkisuutta jäsenten sotkeennuttua erilaisiin veritöihin. Albumilla esiintyivät jo edesmennyt Euronymous ja Varg Vikernes. Vuodenvaihteen 1993–1994 toimimattomana ollut yhtye perustettiin uudestaan 1994 Hellhammerin johdolla: uuteen kokoonpanoon liittyivät entiset jäsenet Necrobutcher (basso) ja Maniac (laulu), sekä kitaristi Rune ”Blasphemer” Eriksen. Yhtye julkaisi 1997 EP:n Wolf's Lair Abyss, minkä jälkeen se aktivoitui jälleen studiotyöskentelyyn vasta 2000-luvulla, jolloin se julkaisi studioalbumin Grand Declaration of War (2000) sekä livealbumin Live in Marseille (2000).[1]
Mayhem oli Grand Declaration of War -julkaisun jälkeen muutamia vuosia tauolla, kunnes rumpali Hellhammer päätti jatkaa yhtyeen nimen käyttämistä. Hän kuitenkin korosti, että yhtye ei ole enää saatanallinen[9]. Yhtyeen kolmas studioalbumi Chimera ilmestyi vuonna 2004. Kolkosta historiastaan huolimatta Mayhem on siis yhä toiminnassa ja julkaisi huhtikuussa 2007 pitkäsoiton Ordo Ad Chao, jolla Maniacin tilalle palasi Attila Csihar.[8] Yhtyeen piti esiintyä myös eri metallimusiikkifestivaaleilla vuoden 2007 aikana, mutta kiertuesuunnitelmat peruuntuivat Hellhammerin katkaistua kesällä 2007 kätensä. Blasphemer erosi vuonna 2008, ja hänen tilalleen tulivat sessiokitaristit Krister ”Morfeus” Dreyer Limbonic Artista ja Silmaeth.
Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mayhem oli Norjan ensimmäinen äärimetalliyhtye.[10] Samalla se lienee maan merkittävin ja vaikutusvaltaisin metalliyhtye. Mikään muu norjalaisyhtye ei ole innoittanut niin montaa ulkomaista yhtyettä.[11]
Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Necrobutcher – basso (1984–1991, 1994–)
- Hellhammer – rummut (1988–)
- Attila Csihar – laulu (albumilla De Mysteriis Dom Sathanas ja 2004–)
- Teloch – kitara (2011–)
- Ghul – kitara (2012–)
- Livejäsenet
- Morfeus - kitara (2008–2012)
- Silmaeth - kitara (2009–2011)
Entiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dead (Per Yngve Ohlin) – laulu (1988–1991; teki itsemurhan vuonna 1991)
- Euronymous – kitara (1984–1993; Varg Vikernes tappoi vuonna 1993)
- Count Grishnackh (Varg Vikernes) – basso (albumeilla De Mysteriis Dom Sathanas ja From The Darkest Past)
- Manheim – rummut (1984–1988)
- Messiah – laulu (1986–1987)
- Maniac – laulu (1986–1988, 1994–2004)
- Occultus – basso ja laulu (lyhyen aikaa vuonna 1991)
- Kittil – laulu (1987)
- Blackthorn – kitara (lyhyen aikaa vuonna 1993)
- Nordgaren – kitara (1997–1998)
- Torben – rummut (1987)
- Blasphemer (Rune Eriksen) – kitara (1994–2008)
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- De Mysteriis Dom Sathanas (1994)
- Grand Declaration of War (2000)
- Chimera (2004)
- Ordo Ad Chao (2007)
- Esoteric Warfare (2014)
- Daemon (2019)
Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Live in Leipzig (1993)
- Live in Zeitz (1993)
- The Return... (Live in Bischofswerda) (1997)
- Mediolanum Capta Est (Live in Milan) (1999)
- Live in Marseille (2000)
- De Mysteriis Dom Sathanas Alive (2016)
- Live in Jessheim (2017)
- Live in Sarpsborg (2019)
- Daemonic rites (2023)
Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Deathcrush (1987)
- Wolf's Lair Abyss (1997)
- Life Eternal (2008)
- Atavistic Black Disorder / Kommando (2021)
Demot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Voice Of A Tortured Skull (1985)
- Pure Fucking Armageddon (1986)
- Deathrehearsal (1987)
- Life Eternal (2009)
- Psywar (2014)
- Black Glass Communion (2019)
- Voces Ab Alta (2021)
Bootlegit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- In Memorium (7″/CD) (1991)
- From the Darkest Past (1993)
- A Tribute to the Black Emperors (split, 1994)
- Dawn of the Black Hearts (1995)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moynihan, Michael & Søderlind, Didrik: Lords of Chaos: The Bloody Rise of the Satanic Metal Underground. Venice, California: Feral House, 1998. ISBN 0-922915-48-2. Archive.org. (englanniksi)
- Helvetti soikoon – norjalaisen black metalin historia (Helvete – historien om norsk black metal, Norja 2020) 3.10.2021. Yle. Viitattu 14.11.2021. (norjaksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Yhtyeen virallinen MySpace
- ↑ a b Moynihan s. 45
- ↑ Moynihan: s. 46
- ↑ Moynihan: s. 47
- ↑ Encyclopaedia Metallum: Mayhem (Nor) - Live in Leipzig
- ↑ Moynihan: s. 49
- ↑ Moynihan: s. 55
- ↑ a b Chris Campion: In the face of death The Observer. 20.2.2005. Viitattu 18.1.2009. (englanniksi)
- ↑ Interview with Hellhammer taken from Sounds Of Death Magazine Sounds of Death Magazine. 1998. Arkistoitu 23.8.2007. Viitattu 18.3.2019.
- ↑ Helvetti soikoon – norjalaisen black metalin historia, jakso 1: ”Ei mitään Norjalle” (01.48).
- ↑ Helvetti soikoon – norjalaisen black metalin historia, jakso 1: ”Ei mitään Norjalle” (02.05).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yhtyeen virallinen internetsivu (englanniksi)
- Yhtyeen albumien arvosteluja Anus.com-internetsivulla (englanniksi)
- Mayhem (yhtye) Last.fm:ssä (englanniksi)
- Mayhem Encyclopaedia Metallumissa (englanniksi)
| ||||||||||||||
