Kirkkokylä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirkkotupa-aluetta eli kirkkokylää. Kirkonkylästä on eri artikkeli.
"Bonnstan"-kirkkokylä Skellefteåssa

Kirkkokylä[1][2] tai kirkkotupa-alue[3] (ruots. kyrkstad)[4] tarkoittaa talonpoikaisväestön kirkkokäyntejä varten samalle alueelle rakennettuja asuinrakennuksia eli kirkkotupia, vajoja ja kirkkotalleja ja jotka sijaitsevat pitäjän kirkon välittömässä läheisyydessä.[5][6] Kirkkotupia käytettiin tilapäiseen asumiseen kirkossakäynnin, markkinoiden, käräjien ja veronkeräämisen yhteydessä, jolloin pitkien matkojen päästä pitäjän kylistä kirkolle saapuneet eivät ehtineet palata saman päivän aikana takaisin koteihinsa.[7] Kirkkokylävierailujen välillä kirkkotupien ikkunaluukut olivat suljetut ja kirkkokylien alueet olivat lähes autioita.[4]

Gammelstadin kirkkokylä Luulajassa

Kirkkokylien esiintymisalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkokyliä on esiintynyt lähinnä Ruotsissa sekä jonkin verran Suomessa ja pohjois-Norjassa. Ruotsissa kirkkokyläperinne on ollut voimakasta eritoten Västerbottenin ja Norrbottenin lääneissä, joissa käytännöllisesti katsoen joka pitäjässä on ollut tärkeä kirkkokylä kirkon yhteydessä. Tornionjokilaakso on ollut poikkeus ja sen kirkkokylät ovat olleet hyvin pieniä ja lähes merkityksettömiä suhteessa pitäjien asukaslukuun.[8] Ruotsissa kirkkokyliä on ollut yhteensä 71, joista on jossain muodossa säilynyt 16. Ainut Norlannin ulkopuolella ollut kirkkokylä on sijainnut Kopparbergissa. Parhaiten säilyneitä ovat Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1996 valittu Gammelstadin kirkkokylä Luulajassa, sekä Öjebynin (Piitimessä), Skellefteån ja Arvidsjaurin kirkkokylät. Muilta Ruotsin paikkakunnilta kirkkokylät ovat suurimmaksi osaksi kadonneet kirkkotupien purkamisen myötä.[4]

Suomessa kirkkokyläperinnettä on esiintynyt lähinnä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja pohjoisimmassa Lapissa. Pohjanmaan kirkkokyläalueen eteläraja on välittömästi Vaasan alapuolella. Suomen Lapissa kirkkokyliä on ollut ainakin Enontekiöllä, Utsjoella, Inarissa, Sodankylässä ja Kuusamossa. Inarin kirkkokylä on ollut suurimpia ja siellä sijaitsi parhaimmillaan jopa 70 kirkkotupaa vuonna 1828. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla kirkkokyliä on ollut Kokkolassa, Kruunupyyssä sekä Pedersöressä. Närpiön kirkon lähistöllä oleva kylä on puolestaan ollut pääasiassa kirkkotalleista koostunut tallikylä. Kemissä ja Iin Haminassa on kirkon lähistöllä sijainnut myös useampia taloja, joita on ilmeisesti käytetty tilapäiseen yöpymiseen markkinoiden ja kirkonmenojen yhteydessä.[9] Keuruun museon mukaan myös Keuruulla oli 1800-luvulla kymmeniä kirkkoaittoja kirkon lähistöllä, joista nykypäivään on säilynyt vain yksi.[10]

Utsjoen kirkkotupia

Norjassa kirkkokyliä on sijainnut pääosin maan pohjoisimmassa osassa, muun muassa Koutokeinossa ja Kaarasjoella. Berglingin mukaan Tromssan kirkkokylä lienee muistuttanut eniten Pohjois-Ruotsin kirkkokyliä käyttötavaltaan ja perinteiltään. Sunnmøren alueella kirkkokylän tyylistä rakennuskantaa lienee käytetty lähinnä markkinoiden yhteydessä, ja asumusten kirkollisten tilaisuuksien yhteydessä tapahtunut käyttö lienee ollut toissijaista.[11]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen asiakirjamerkintä kirkkokylästä on vuodelta 1600 ja niiden rakentamisen on arvioitu alkaneen pohjois-Ruotsissa 1500-luvun jälkipuoliskolla.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ragnar Bergling: Kyrkstaden i övre Norrland. Skytteanska samfundets handlingar No 3; Väitöskirja. Uumaja: Skytteanska samfundet. Länsmuseet, Umeå, 1964. tiivistelmä verkossa (viitattu 11.4.2013). (ruotsiksi)
  • Göran Schäder, Niclas Johannisson: De norrländska kyrkstäderna. Statens offentliga utredningar SOU 2003:81. Tukholma: Edita, 2003. ISBN 91-38-21921-2. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 3.1.2013). (ruotsiksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stina Söderholm, Lawe Söderholm, (käänt.) Hannele Huuva: Culture Guide for Barents Road and Northern Lights Highway. Vidsel: Söderholm Marketing HB, 2002. ISBN 91-631-3169-2. (norjaksi), (ruotsiksi), (suomeksi)
  2. Ruotsin kirkko Luulajan hiippakunnassa huomattava osa Ruotsia www.svenskakyrkan.se. 2012. Svenska kyrkan. Viitattu 2.1.2013. (suomeksi)
  3. Utsjoen kirkkomaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 2.1.2013.
  4. a b c d Arne Järtelius: Luleå: Gammelstads kyrkstad Nationalencyklopedin. 13.6.2003. Viitattu 2.1.2013. (ruotsiksi)
  5. Schräder, Johannisson, s. 37
  6. Ruotsinkielistä "kyrkstad"-termiä on joskus käytetty myös kuvaamaan keskiaikaisessa kielessä myös kirkon sijaintipaikkaa sinänsä, tiettyä paikkaa kirkon sisällä tai modernimmassa kielessä koko kirkon yhteydessä olevaa kyläyhteisöä eli kirkonkylää (ks. Schräder, Johannisson, 2003, s. 37; Bergling s. 35-37).
  7. Bergling s. 41.
  8. Bergling s. 42-51.
  9. Bergling s. 42-51.
  10. Tuoksua taivaan ja tervan. Keuruun vanha kirkko 250 vuotta Keuruun museo. 2009. Keuruu: Keuruun museo. Viitattu 2.1.2013.
  11. Bergling s. 51.