Sensuela

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sensuela
Ohjaaja Teuvo Tulio
Käsikirjoittaja Teuvo Tulio
Yrjö Norta (tekstin sovitus)
Regina Linnanheimo (käännös englanniksi)
Perustuu Teuvo Tulion ohjaamaan ja Filmimiehen käsikirjoittamaan elokuvaan Rakkauden risti (1946), joka taas perustuu Aleksandr Puskinin novelliin "Stantsionnij smortritelj" (1830)
Tuottaja Teuvo Tulio
Säveltäjä Pjotr Tšaikovski
Kuvaaja Teuvo Tulio
Yrjö Norta
Leikkaaja Teuvo Tulio
Lavastaja Teuvo Tulio
Pääosat Marianne Mardi
Mauritz Åkerman
Ossi Elstelä
Ismo Saario
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 1973[1]; valmistui 1972
Kesto 110 min (leikattu 105 min)
Alkuperäiskieli englanti
suomi (jälkiäänitetty)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sensuela on Teuvo Tulion ohjaama ja käsikirjoittama suomalainen elokuva vuodelta 1972. Elokuva on melodraama ja se jäi Tulion viimeiseksi.[1] Tekstin on sovittanut Yrjö Norta, ja sen on kääntänyt englanniksi Regina Linnanheimo.

Lyhentämätön vuonna 1972 valmistunut versio on 110 minuuttia pitkä, lyhennetty versio vuodelta 1974 kestää 105 minuuttia. Kumpikin versio on Suomessa kielletty alle 18-vuotiailta. Sensuela oli ensimmäinen suomalainen elokuva, jolle Valtion elokuvatarkastamo määräsi ikärajaksi 18 vuotta[1]. Sensuelan ylidramaattiseksi luonnehdittu musiikki[1] koostuu Pjotr Tšaikovskin sävellyksistä, lähinnä Joutsenlampi-baletin osista. Pääosissa näyttelevät Marianne Träskman taiteilijanimellä Marianne Mardi ja Mauritz Åkerman.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saamelaistyttö Laila rakastuu jatkosodan aikana pelastamaansa saksalaissotilaaseen Hansiin, joka on syöksynyt lentokoneellaan maahan. Kun Lapin sota alkaa, Hans karkotetaan, ja lopulta hän päätyy Helsinkiin. Hän tapaa Lailan uudestaan, ja isänsä kielloista huolimatta Laila lähtee mainoskuvaajaksi ryhtyneen Hansin kanssa Helsinkiin. Laila päätyy huonoille teille, mutta kuultuaan isänsä kuolleen, hän palaa kotikonnuilleen ja pyytää isänsä haudalla anteeksiantoa. Isänsä jättämän perinnön turvin Laila asettuu aloilleen sinne minne tuntee kuuluvansa.[2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Marianne Mardi  … Laila Walk  
 Mauritz Åkerman  … Hans Müller  
 Ismo Saario  … Pekka  
 Ossi Elstelä  … Aslak Walk, Lailan isä  
 Maria Pertamo  … Greta Kujala  
 Armas Ek  … Sami  
 Eila Hartikainen  … Lapin kylän nuorisoa  
 Jukka Kankaantähti  … Lapin kylän nuorisoa  
 Sinikka Myllyviita  … Lapin kylän nuorisoa  
 Sisko Ovaska  … Lapin kylän nuorisoa  
 Marina Piira  … Lapin kylän nuorisoa  
 Jorma Kylander  … vastaanottovirkailija  
 Julius Heikkilä  … väkeä Hansin juhlissa  
 Matias Ikävalko  … väkeä Hansin juhlissa  
 Tarleena Sammalkorpi  … väkeä Hansin juhlissa  
 Eero Soininen  … väkeä Hansin juhlissa  
 Irene Vauhkonen  … väkeä Hansin juhlissa  
 Seija Siikamäki  … Maija, vaalea tyttö  
 Aimo Paapio  … merikapteeni  
 Yrjö Norta  … mies telakan konttorissa  
 Marjatta Happonen  … valehäiden vieras  
 Heikki Huopainen  … valehäiden vieras  
 Simeon Rabinowitsch  … valehäiden vieras  
 Matti Nurminen  … Joni  

Tuotanto ja esityshistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sensuelan kuvaukset alkoivat jo 1964,[1] mutta sitä kuvattiin pääosin vuosina 1967–1968, ja uusintakuvauksia tehtiin vielä 1970-luvulla. Omintakeisista elokuvistaan tunnetun Tulion Sensuela sai ensi-iltansa 1973 Kemissä, ja sitä esitettiin myös Kuopiossa ja Pieksämäellä. Katsojamäärät jäivät minimaalisiksi.[1] Helsingissä elokuvan ensiesitys tapahtui vasta huhtikuussa 2001 Teuvo Tulio -seminaarin yhteydessä Orion-teatterissa, koska Tulio ei hyväksynyt esityspaikaksi elokuvan levittäjän tarjoamaa pornoteatteria[3]. Hän oli ylipäätään kieltänyt kaikkien elokuviensa esittämisen[1]. Sensuelan toinen kertanäytös tapahtui 2003 Tennispalatsissa[4]. YLE Teemalla Sensuela on esitetty toukokuussa 2005 ja elokuussa 2012 sekä Kakkosella kesäkuussa 2011[1]. Lisäksi Sensuela on esitetty vuoden 2003 Sodankylän elokuvajuhlilla[5].

Sensuela on jälkiäänitetty suomeksi, koska se oli alun perin näytelty englanniksi kansainvälisiä markkinoita silmällä pitäen. Ulkomailla elokuvaa ei kuitenkaan ole esitetty, ja Suomessakin on esitetty vain suomenkielistä versiota. Elokuva on kuvattu 1940-luvulta peräisin olevalla kalustolla.[4] Erääseen kohtaukseen houkuteltiin kadulta ihmisiä näyttelemään tarjoamalla heille ilmaisia alkoholijuomia[3].

Tulio poisti elokuvasta Hampurissa tehdyn bordellijakson, jonka esittäminen olisi aiheuttanut elokuvalle ylimääräisen veron. Se löytyi Kavan arkistosta ja on liitetty Tulion elokuvista tehtyyn DVD-sarjaan, jota Olavi Similä on toimittanut ja jonka viimeiset osat julkaistiin 2007.[6]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan ensimmäinen arvio on vuodelta 1987 Filmihullun erikoisnumerossa, jossa Markku Varjola toteaa, että läpikaupallinen elokuva muodostui kaupalliseksi katastrofiksi. Hänestä elokuvasta puuttuu Tuliolle ominainen moraalinen totaliteetti, mutta hän huomaa kuitenkin elokuvan tuliomaiset hurjat kuvat.[7]

2000-luvun televisioesitysten yhteydessä kriitikko Harri Römpötin mukaan Tuliota on pidetty suomalaisen elokuvan erotiikan perinteen keskeisenä taiturina, mutta Sensuelassa hän rikkoi perinteeseen kuuluvat heinälatoromantiikan sopivaisuussäännöt. Römpötti katsoo, että elokuva on suomalaisen elokuvan kuuluisimpiin kuuluvia camp-kalkkunoita, kehno ja huvittava elokuva, jonka mainonta noudatti samaa linjaa kuin itse elokuva: "Sensuela – nainen kuuma kuin pätsi". Myös teknisesti se on kriitikon mukaan "järisyttävän huono" dokumentti- ja trikkipätkineen, ja käsikirjoitus on tökerö, kuten myös jälkiäänitys, sillä eläinten äänet kuulostavat saman ihmisen matkimilta. Parhaana jaksona löperösti tehdyksi luonnehtimassaan elokuvassa Römpötti pitää Hansin ja Lailan ensimmäistä rakastelukohtausta, jossa tosin siinäkin on perverssi erikoisuus, sillä leikkauksen vuoksi näyttää siltä kuin huolestunut isä seuraisi kohtausta vierestä.[1]

Kriitikko Jussi Karjalaisen arvion mukaan muoviväreillä herkutteleva tarina on uskomaton ja täynnä epäloogisuuksia. Tulion tuotannossa sillä on kuitenkin paikkansa, varsinkin versiona, joka sisältää myös lopun poistetun kohtauksen. Mysteeriksi jää hänen mielestään Tulion seksihekumoinnin ja feministisen viestin ristiriita, ja hän pohtii, että elokuva onkin ehkä ohjattu osin kieli poskessa.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Harri Römpötti, Elokuvat, Helsingin Sanomat 24.6.2011, sivu D 17
  2. Sisältö, Elonet.fi, viitattu 20.8.2012
  3. a b Jarkko Silén: Mauritz Åkerman ja Sensuela (Haastattelut) Film-o-holic. 3.3.2003. Viitattu 2.7.2011.
  4. a b Mr. Idiot: Leffat: Sensuela Viitattu 2.7.2011. (Kuollut linkki) Arkistoitu versio
  5. Elokuvan juhlaa pohjoisessa Midnight Sun Film Festival 2003 Film-o-holic. 27.6.2003. Viitattu 2.7.2011.
  6. Harri Römpötti: Teuvo Tulion palaneen esikoiselokuvan alku ja loppu löytyivät Hs.fi. 15.3.2007. Viitattu 2.7.2011.
  7. Arvio, Elonet.fi, viitattu 21.8.2012
  8. Jussi Karjalainen, Sensuela, Tv-maailma, 24/2011 sivu 29

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]