Malline:Valitut palat/2023

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuoden 2023 valitut palat.

Viikko 1[muokkaa wikitekstiä]

Suositeltu artikkeli on artikkeli, joka on Wikipedian kirjoittajien mielestä erityisen hyvin kirjoitettu ja kattava. Suositellun artikkelin merkkinä on tähtikuvake artikkelisivun oikeassa yläkulmassa. Tällä paikalla Wikipedian etusivulla esitellään viikoittain yksi suositeltu artikkeli.

Suositellut artikkelit valitaan äänestyksissä, joihin osallistuvat Wikipedian vakiintuneet kirjoittajat. Ennen äänestystä artikkeli on ollut vertaisarvioinnissa, jossa sitä on kehitetty. Wikipedia toivottaa uudet kirjoittajat tervetulleiksi tekemään ja arvioimaan suositeltuja artikkeleita. Koska Wikipedian artikkelit on tarkoitettu yleistajuisiksi, suositellun artikkelin arvioijien tai kirjoittajien ei tarvitse olla alan erikoisasiantuntijoita.

Suositeltuja artikkeleita on vuoden 2022 lopussa yhteensä 335. Niistä vuonna 2022 suositelluksi valittiin (aakkosjärjestyksessä):

Suositellun tasoa alempia laatutasoja ovat hyvät artikkelit Hyvä artikkeli ja lupaavat artikkelit Lupaava artikkeli. Ne valitaan laatuarvioinnissa ja ovat tyypillisesti lyhyempiä kuin suositellut artikkelit. Hyviä artikkeleja on yhteensä 482 ja lupaavia 3 568. Yhteensä eri laatutasoille on valittu vajaa prosentti kaikista suomenkielisen Wikipedian artikkeleista.



Viikko 2[muokkaa wikitekstiä]

Renault-skandaalilla (myös Singaporen kolariskandaali ja Renault’n kolariskandaali, englannin kielellä käytetty nimitystä Crashgate) tarkoitetaan kaudella 2008 Formula 1 -sarjassa Singaporen Grand Prix’ssa 28. syyskuuta 2008 tapahtunutta tahallista kolaria jälkitapahtumineen.

Renault-tallin kuljettaja Nelson Piquet Jr. aiheutti kilpailussa tahallisesti kolarin edesauttaakseen tallikaverinsa Fernando Alonson menestystä samassa kilpailussa. Piquet pyörähti radalla ja törmäsi betonimuuriin kilpailun alkupuoliskolla. Koska Piquet’n osin romuttunutta autoa ei muutoin saatu turvallisesti pois radalta, radalle kutsuttiin turva-auto. 15. lähtöruudusta lähtenyt Alonso oli tehnyt ensimmäisen varikkopysähdyksensä vain hetkeä ennen kolaria. Alonso sai kolarin takia merkittävää etua muihin kilpailijoihin nähden ja nousi myöhemmin kilpailun kärkeen ja voittoon.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Renault Formula 1 -sarjassa


Viikko 3[muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Jalkapalloklubi eli HJK on helsinkiläinen jalkapalloseura. Suomen mestaruuksilla mitattuna se on Suomen menestynein jalkapalloseura. Ajatuksen seuran perustamisesta sai Franz Fredrik Wathén. HJK perustettiin virallisesti vuonna 1907 ja se voitti ensimmäisen jalkapallon Suomen-mestaruutensa vuonna 1911. Seura aloitti toiminnan jalkapallosta, mutta myöhemmin mukaan tulivat jääpallo ja jääkiekko, joissa molemmissa seura voitti Suomen-mestaruuksia 1920- ja 1930-luvuilla. Lisäksi HJK:ssa harrastettiin muun muassa keilailua, taitoluistelua ja käsipalloa. Vuodesta 1976 lähtien seura on keskittynyt jalkapalloon.

Vuodesta 1964 lähtien HJK on pelannut jalkapallon pääsarjatasolla. Se on ainoa suomalaisseura, joka on pelannut Mestarien liigan tai Eurooppa-liigan lohkovaiheessa. Seuran nykyinen kotistadion on Bolt Arena. Aikaisemmin HJK on pelannut ottelujaan Töölön pallokentällä ja Helsingin olympiastadionilla. HJK:lla on myös reservijoukkue Klubi 04, joka pelaa Ykkösessä. Se perustettiin vuonna 2004, kun seura osti Jokerien jalkapallojoukkueen. HJK:n naisjoukkue on myös Suomen menestynein seura mestaruuksissa mitattuna.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: FC Jokerit ja Jari Litmanen


Viikko 4[muokkaa wikitekstiä]

Larry Bird (s. 7. joulukuuta 1956 West Baden Springs, Indiana) on yhdysvaltalainen ammattilaisuransa lopettanut koripalloilija ja koripallovalmentaja. Hän edusti koko ammattilaisuransa Boston Celticsiä.

Bird pelasi yliopistokoripalloa Indianan osavaltionyliopistossa vuosina 1976–1979. Hän osallistui NBA:n varaustilaisuuteen vuonna 1978, jolloin Boston varasi hänet tilaisuuden kuudentena pelaajana. Bird siirtyi NBA:han vuonna 1979 ja pelasi siellä vuoteen 1992 asti. Pelaajaurallaan hän voitti kolme NBA-mestaruutta, minkä lisäksi hänet valittiin kolmesti sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Chris Mullin ja NBA:n arvokkain pelaaja


Viikko 5[muokkaa wikitekstiä]

Kambodžan kuningaskunta (khmeriksi ព្រះរាជាណាចក្រកម្ពុជា, Preăh réachéa nachâk Kâmpŭchéa) on yli 15,5 miljoonan asukkaan valtio Kaakkois-Aasiassa. Kambodža rajautuu idässä Vietnamiin, pohjoisessa Laosiin ja lännessä Thaimaahan, ja etelässä sillä on rannikkoa Siaminlahdelle. Maan läpi virtaa Mekongjoki pohjoisesta etelään ja sen länsiosassa sijaitsee suuri Tonle Sap -järvi. Valtaosa maan asukkaista on theravada-buddhalaisia khmerejä, jotka puhuvat austroaasialaista khmerin kieltä. Kambodžan pääkaupunki on Phnom Penh.

Varhaiskeskiajalla Kambodžan aluetta hallitsivat intialaisen kulttuurin vaikutuksessa Funanin ja Chenlan kuningaskunnat. Niiden tilalle nousi 800-luvulla Khmerien valtakunta, josta tuli alueellinen suurvalta ja jolla oli merkittävä vaikutus Kaakkois-Aasian kulttuuriin. Valtakunnan taannuttua Kambodža ajautui Thaimaan ja Vietnamin vasallivaltioksi ja joutui viimein 1800-luvun lopulla Ranskan siirtomaavallan alle. Maa itsenäistyi jälleen vuonna 1953. Yhdysvallat pommitti Kambodžaa Vietnamin sodan yhteydessä, ja vuonna 1970 Kambodžan kuningas syrjäytettiin vallankaappauksessa ja maahan perustettiin Yhdysvalloille ystävällismielinen sotilashallinto. Valtaan nousivat kuitenkin muutaman vuoden kuluttua Pol Potin johtamat Punaiset khmerit, joiden toteuttamassa kansanmurhassa menehtyi ainakin yli miljoona kambodžalaista. Vuosikymmenen lopussa Vietnam hyökkäsi Kambodžaan, punakhmerit syrjäytettiin vallasta ja maahan perustettiin kommunistinen Kamputsean kansantasavalta. Sisällissota punakhmerejä vastaan päättyi 1990-luvun alussa ja monarkia palautettiin, minkä jälkeen maan olot ovat olleet suhteellisen vakaat.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Ieng Sary, Kambodžalainen kulttuuri, Kambodžan maantiede, Kambodžan sisällissota ja Khmerien valtakunta


Viikko 6[muokkaa wikitekstiä]

Rock and Roll All Night Long on suomalaisen Hurriganes-yhtyeen elokuussa 1973 julkaistu esikoisalbumi, joka sisältää sekä live- että studiomateriaalia. Albumin musiikki on pääasiassa suoraviivaista rockia, mutta mukana on myös rhythm and bluesia, ja pienemmissä määrin sillä kuuluu yhtyeen alkuajoille tyypillinen blues rockin ja progressiivisen rockin vaikutus. Hurriganesin kokoonpano albumilla on Remu Aaltonen (laulu, rummut), Cisse Häkkinen (bassokitara, laulu) ja Albert Järvinen (kitara).

Levyn raidat 1–4 äänitti Måns Groundstroem yhtyeen esiintymisissä maalis- ja kesäkuussa ja raidat 6–11 Jukka Teittinen Finnlevyn studiossa kesällä 1973. Viides kappale ”Sweet Sue” äänitettiin osittain livenä ja osittain studiossa. Levy-yhtiö Love Recordsin tavoitteena oli taltioida yhtyeen keikkojen tunnelma levylle. Samoissa esiintymisissä äänitettiin myös kappaleet ”Hey Mr. Fancy” ja ”Hear Me Calling”. Ne jäivät pois albumilta, mutta ne julkaistiin myöhemmin samana vuonna kokoelmalla Rock & Roll Juhlaa 3 ja vuonna 1997 kokoelmalla 25 Golden Greats.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Hot Wheels, Jailbird ja Tsugu Way


Viikko 7[muokkaa wikitekstiä]

Robert Capa (oik. Endre Ernő Friedmann 22. lokakuuta 1913 Budapest, Itävalta-Unkari25. toukokuuta 1954 Thái Bình, Vietnam) oli unkarilainen kuvajournalisti ja yksi Magnum Photos -kuvatoimiston perustajista. Hän työskenteli sotakuvaajana viidessä sodassa: Espanjan sisällissodassa, Kiinan–Japanin sodassa, toisessa maailmansodassa, Israelin itsenäisyyssodassa ja Indokiinan sodassa.

Uransa alkuvaiheessa Capa tunnettiin vielä sukunimellä Friedmann, mutta 1930-luvun alussa Pariisissa hän alkoi esiintyä yhdysvaltalaisena valokuvaajana nimeltään Robert Capa. Hän kehitti Capan hahmon kumppaninsa Gerda Taron kanssa. Capa lähti kuvaamaan Espanjan sisällissotaa, josta oli kiinnostunut myös poliittisista syistä. Sodassa hän otti yhden tunnetuimmista kuvistaan, ”Kaatuvan sotilaan”. Taron kuoleman jälkeen Capa jatkoi kuvaajana vielä neljässä sodassa. Hän oli mukana muun muassa Normandian maihinnousussa. Capan viimeinen työtehtävä oli Indokiinan sodassa, jossa hän kuoli astuttuaan maamiinaan.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Kaatuva sotilas, Henry Luce ja Gerda Taro


Viikko 8[muokkaa wikitekstiä]

Kásos (kreik. Κάσος; myös Kássos) on Kreikan saari, joka kuuluu Dodekanesian saariryhmään. Se on yksi saariryhmän kahdestatoista pääsaaresta. Saaren pinta-ala on 66,419 neliökilometriä ja asukasluku 1 224 (vuonna 2021). Hallinnollisesti Kásos kuuluu Kásoksen kuntaan, Kárpathoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen. Saaren pääkylä on Fry.

Kásos on Dodekanesian eteläisin saari ja sijaitsee Kreetan ja Kárpathoksen saarten välissä. Kásoksen väestö elättää itsensä enimmäkseen eläinten kasvatuksella, maanviljelyllä ja kalastuksella.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Armáthia


Viikko 9[muokkaa wikitekstiä]

Kanervamittari eli vanhalta nimeltään kellertävä lehtomittari tai kanervanlehtomittari (Chlorissa viridata) on vihermittareihin kuuluva pienehkö vihreä perhoslaji, joka on levinnyt suurimpaan osaan pohjoista Euraasiaa. Suomessa laji elää jokseenkin harvinaisena ja paikoittaisena maan eteläosissa. Kanervamittaria tavataan pääasiassa soilla ja kosteilla nummilla, joilla kasvaa sen toukkien pääasiallista ravintokasvia, kanervaa. Toukkia tavataan tosin myös muilla varvuilla ja matalilla pensailla, kuten variksenmarjalla ja suomyrtillä. Kanervamittarin aikuiset ovat lennossa kesäkuun tienoilla, useimmiten iltahämärässä. Yksivuotinen laji talvehtii kotelona.

Kanervamittari on jokseenkin harvinainen ja esiintyy paikoittaisesti koko elinalueellaan. Sen kanta on myös paikoin taantunut. Vaarantuneeksi se on luokiteltu kuitenkin vain Alankomaissa ja Norjassa; Suomessa lajilla ei ole uhanalaisuusluokitusta. Vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnin tulosten mukaan suurin perhosta uhkaava tekijä ainakin Norjassa on soiden ojituksesta aiheutuva elinympäristöjen pirstoutuminen ja häviäminen.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: suomyrtti


Viikko 10[muokkaa wikitekstiä]

Sierra Leonen tasavalta (engl. Republic of Sierra Leone) on valtio Länsi-Afrikassa Atlantin valtameren rannikolla. Sen rajanaapurit ovat Guinea pohjoisessa ja Liberia kaakossa. Sierra Leonessa on trooppinen ilmasto ja monipuolinen luonto, joka vaihtelee savanneista sademetsiin. Maan pinta-ala on 71 740 neliökilometriä ja väkiluku vuonna 2021 noin 7,5 miljoonaa. Sierra Leone on presidenttijohtoinen tasavalta, ja valtion johdossa on viisivuotiskausittain valittava presidentti. Hallituksen päämiehenä on pääministeriä vastaava Chief Minister.

Sierra Leonesta vietiin Atlantin orjakaupan aikana tuhansia orjia Atlantin taakse. Sen pääkaupunki Freetown perustettiin Amerikasta vapautetuille orjille vuonna 1787. Sierra Leone oli Britannian siirtomaana vuodesta 1808 ja protektoraattina vuodesta 1896 aina itsenäistymiseensä vuonna 1961. Maa on toipumassa vuosina 1991–2002 kestäneestä sisällissodasta, joka vaati ainakin 50 000 ihmisen hengen. Sierra Leonen talous on kasvanut nopeasti sodan päättymisen jälkeen, mutta kasvua ovat hidastaneet vuoden 2014 ebolaepidemia ja seuraavana vuonna tapahtunut rautamalmin maailmanhinnan romahtaminen.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Bai Bureh, Africanus Horton, Sierra Leonen historia, Sierra Leonen maantiede, Sierra Leonen media ja temnet


Viikko 11[muokkaa wikitekstiä]

Intian historia muodostaa yhden ihmiskunnan historian pisimmistä tunnetuista jatkumoista. Noin vuosina 2600–1800 eaa. alueella kukoisti Indus-kulttuuri, jonka tuhon syistä ei ole varmuutta. Indus-kulttuurin aikaa seurasi arjalaisten paimentolaisheimojen saapuminen Intian alueelle noin 1800 vuotta eaa. Arjalaisheimot sulautuivat vähitellen alkuperäisväestöön. Heidän perintönään Intiaan jäi veda-kirjallisuus.

Aleksanteri Suuren valloitusretken takia hajaantuneen Intian yhdisti jälleen Gupta-valtakunnan perustaja Chandragupta I noin vuonna 320. Gupta-valtakunnan aikana maassa käytiin jo kansainvälistä kauppaa lännen ja idän yhdistävää silkkitietä pitkin. Aikaa kutsutaan myös Intian klassiseksi ajaksi kulttuurin, taiteen, tieteen ja kirjallisuuden kehittymisen myötä. 500-luvun alussa valtakunta lopulta hajosi moneksi pienemmäksi valtakeskittymäksi. Intian keskiajaksi luonnehditulla ajanjaksolla vuosina 700–1200 maa oli jakaantunut useaan pieneen kuningaskuntaan, jotka olivat usein sotatilassa keskenään. Voimakkaimmiksi tällä ajanjaksolla nousivat rajputit, joita pidetään hunnien jälkeläisinä, jotka Intiaan saavuttuaan vähitellen omaksuivat hindukulttuurin.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Mahatma Gandhi, Maurya-valtakunta, George Robinson Ripon ja Taj Mahal


Viikko 12[muokkaa wikitekstiä]

Low on brittiläisen muusikon David Bowien tammikuussa 1977 julkaistu yhdestoista studioalbumi. Länsi-Berliiniin muuttanut Bowie teki albumin yhteistyössä Roxy Music -yhtyeestä tunnetun Brian Enon kanssa. Tuloksena oli kokeileva, ambient- ja krautrock-vaikutteinen albumi, jossa syntetisaattori oli tärkeässä osassa. Low aloitti Bowien niin sanotun Berliini-trilogian, johon kuuluvat myös hänen kaksi seuraavaa studioalbumiaan ”Heroes” ja Lodger. Low’n kansikuva ja nimi viittaavat siihen, että Bowie yritti pitää yllä ”matalaa profiilia”.

Vaikka kriitikot ottivat aluksi albumin vastaan ristiriitaisesti, alan ammattilaiset arvostavat sitä nykyään paljon. Vuonna 2003 Rolling Stone -lehti valitsi sen kaikkien aikojen top 500 -albumilistallaan sijalle 249. Pitchfork Media puolestaan valitsi sen 1970-luvun parhaaksi albumiksi. Albumia pidetään yleisesti yhtenä Bowien merkittävimmistä, ja myös Bowie itse piti sitä yhtenä uransa huipuista. Low’ta myytiin kuitenkin selvästi vähemmän kuin Bowien edellisiä studioalbumeja



Viikko 13[muokkaa wikitekstiä]

Pilkkupussimittari (Thetidia smaragdaria), vanhalta nimeltään täplätön pussimittari, on vihermittareihin kuuluva keskikokoinen vihreä perhoslaji. Laji on levinnyt laajalle alueelle Euraasiaan, ja Suomessa sitä tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa.

Pilkkupussimittari on pääasiassa aurinkoisten, lämpimien ja kuivien ketojen, niittyjen ja rinteiden laji. Koiraita tavataan lennossa kesä-heinäkuussa, usein jo iltahämärissä, kun naaraat puolestaan piilottelevat useimmiten kasvuston seassa. Pilkkupussimittarin toukat käyttävät ravintonaan siankärsämöä, pietaryrttiä ja erilaisia marunoita. Toukat elävät, talvehtivat ja koteloituvat ravintokasvin karikkeesta kasaamansa pussin sisällä, mistä koko laji on saanut nimensä.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: mäkitervakko


Viikko 14[muokkaa wikitekstiä]

Antikolinergit ovat aineita, jotka estävät välittäjäaine asetyylikoliinin toimintaa keskus- ja ääreishermostossa. Antikolinergit ovat parasympatolyytteja eli ne vähentävät parasympaattisen hermoston toimintaa. Niiden vaikutus ulottuu paikalliskäyttöä lukuun ottamatta kaikkialle elimistöön.

Antikolinergejä käytetään lääkkeenä muun muassa Parkinsonin tautiin, virtsanpidätyskyvyttömyyteen ja keuhkoahtaumatautiin sekä joidenkin myrkytyksien hoidossa, anestesiologiassa ja silmätutkimuksissa.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: belladonna, difenhydramiini, hulluruoho ja syklitsiini


Viikko 15[muokkaa wikitekstiä]

Who Do We Think We Are on brittiläisen Deep Purple -yhtyeen helmikuussa 1973 julkaistu seitsemäs studioalbumi. Albumilla esiintyy vielä niin sanottu Mark II -kokoonpano: Ritchie Blackmore (kitara), Ian Gillan (laulu), Roger Glover (bassokitara), Jon Lord (kosketinsoittimet) ja Ian Paice (rummut). Gillanin mielestä yhtye oli kuitenkin juuttunut paikoilleen ja kadottanut kipinänsä, joten hän jätti yhtyeen albumin kiertueen jälkeen kesäkuussa 1973. Samalla myös Glover lähti yhtyeestä. Mark II -kokoonpano palasi kuitenkin yhteen vuonna 1984.

Albumi levytettiin kiireisenä aikana Roomassa ja Frankfurtissa vuonna 1972. Äänityksiä vaikeuttivat yhtyeen jäsenten, erityisesti Blackmoren ja Gillanin, huonot välit. Tilanne vaikutti myös levyn materiaaliin, etenkin sanoituksiin, jotka ovat usein sävyltään katkeria.



Viikko 16[muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 1930 Uruguayssa. Ensimmäisen maailmanmestaruuden voitti kisaisäntä Uruguayn maajoukkue, kun se kaatoi loppuottelussa Argentiinan maalein 4–2. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA oli päättänyt myöntää MM-kilpailut Uruguayn järjestettäväksi, sillä maa oli voittanut kaksi edellistä jalkapallon olympiaturnausta ja maan kansallinen liitto oli myös valmis maksamaan kustannukset.

Ensimmäiset jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut ovat olleet ainoat kisat, joihin ei ole järjestetty karsintoja, vaan osallistuvat joukkueet kutsuttiin. Monet Euroopan parhaista maista eivät olleet kiinnostuneita lähtemään pitkälle merimatkalle Atlantin yli, eivätkä monet seurat halunneet päästää parhaita pelaajiaan kahden kuukauden Etelä-Amerikan-matkalle. Mukaan saatiin houkuteltua neljä eurooppalaista joukkuetta. Turnaukseen osallistui lopulta 13 joukkuetta, joista suurin osa tuli Etelä-Amerikasta. Joukkueet arvottiin neljään lohkoon, joiden voittajat etenivät välieriin.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Argentiinan jalkapallomaajoukkue ja Luettelo jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen loppuotteluista


Viikko 17[muokkaa wikitekstiä]

Newcastle upon Tyne (tavallisesti Newcastle) on Englannin koillisosassa sijaitseva Tyne ja Wearin metropolikreivikunnan pääkaupunki. Ennen hallinnonuudistuksia se oli Northumberlandin pääkaupunki. Newcastle tunnetaan pitkästä historiasta, yliopistoista, jalkapallojoukkueesta, panimosta ja geordieiksi kutsuttujen asukkaidensa murteesta.

Newcastle on sijainnut lähellä Tynejoen suuta sopivan joenylityspaikan kohdalla jo roomalaisajoista asti. Sataman ja hiilikaivosten ansiosta se oli pitkään kukoistava teollisuuskaupunki. Teollisuuden taantumisen ja yhteiskunnan rakennemuutosten jälkeen sitä on voimakkaasti kehitetty nykyaikaisen tekniikan ja kulttuurin keskukseksi.



Viikko 18[muokkaa wikitekstiä]

Aavikko on ilmasto- ja kasvillisuusvyöhyke, jonka tyypillinen piirre on kuivuusindeksin mukaan määriteltävissä oleva kuivuus. Lisäksi aavikoilla kasvaa määritelmän mukaan kuivuuteen sopeutunutta kasvillisuutta, joka peittää kuitenkin vain pienen osan alueen maaperästä. Toisinaan aavikoilla tarkoitetaan myös jäätiköiden lähellä olevia kylmyysaavikoita, joilla on vain vähäistä kasvillisuutta. Suurin osa aavikoista sijaitsee hepoasteilla. Autiomaita on kuitenkin myös sisämaassa, vuoristojen kosteudelta eristämillä alueilla ja kuivilla rannikoilla. Tunnetuin aavikko on Sahara Afrikan pohjoisosissa. Aavikoita on viidellä mantereella, ja ne peittävät noin viidenneksen maapallon maapinta-alasta.

Aavikot jaetaan hiekka-, sora- ja kallioaavikkoihin. Niiden pinta on herkkä veden ja tuulen aiheuttamalle eroosiolle. Hiekka-aavikoilla tuuli kasaa dyynejä. Epäsuotuisista olosuhteista huolimatta autiomailla elää eläin- ja kasvilajeja, jotka ovat sopeutuneet hyvin kuiviin ja kuumiin olosuhteisiin. Aavikot eivät ole kuitenkaan täysin vedettömiä, sillä vettä esiintyy keitaissa ja sadekausina myös joissa ja järvissä, jotka kuivuvat myöhemmin suola-aavikoiksi. Aavikot ovat pääsääntöisesti kuumia ja kuivia, mutta lämpötilan vaihtelu voi olla suurta päivän ja yön välillä. Lauhkean vyöhykkeen mantereisilla aavikoilla myös vuodenaikojen välinen lämpötilan vaihtelu on suurta.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: aavikkokissa, John McDouall Stuart, Charles Sturt, Tibestivuoristo ja valkobeisa


Viikko 19[muokkaa wikitekstiä]

RMS Titanic oli White Star Line -yhtiön matkustajalinjalaiva, joka törmäsi neitsytmatkallaan 14. ja 15. huhtikuuta välisenä yönä 1912 jäävuoreen Pohjois-Atlantilla ja upposi vieden mukanaan noin 1 500 ihmistä. Laivan päällikkönä toimi White Star Linen kommodori Edward J. Smith.

Titanic oli sisarlaivojensa RMS Olympicin ja HMHS Britannicin ohella aikansa suurin ja loisteliain höyrylaiva, ja sitä sanottiin uudenlaisen laipiorakenteensa vuoksi ”käytännössä uppoamattomaksi”. Titanicin uppoaminen on historian kuuluisin merionnettomuus. Titanicin uppoamisesta kuuluisiksi tulleita käsitteitä ovat muun muassa ”naiset ja lapset ensin”, ”kapteeni uppoaa laivansa mukana” ja ”orkesteri soittaa loppuun asti”.



Viikko 20[muokkaa wikitekstiä]

Jacques-Yves Cousteau (11. kesäkuuta 1910 Saint-André-de-Cubzac25. kesäkuuta 1997 Pariisi) oli ranskalainen merivoimien upseeri, tutkimusmatkailija, laitesukelluksen edelläkävijä ja tieteilijä, joka tutki merta ja kaikkia vesielämän muotoja.

Cousteau tuli erityisesti tunnetuksi pitkistä dokumenttielokuvistaan, joista hän sai kaksi Oscar-palkintoa, ja televisiosarjoistaan, joista Meren salaisuudet toi maailmanlaajuista mainetta. Cousteau ei kuitenkaan ollut pelkkä dokumentaristi, vaan hän tutki aluksellaan Calypsolla maailman meriä ja niihin liittyviä ilmiöitä. Cousteaun elokuvat herättivät kiinnostusta meriin ja näiden suojeluun, ja hänen keksintönsä vaikuttivat sukellusharrastuksen kehittymiseen. Cousteaun työtä jatkaa hänen perustamansa Cousteau Society.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Eugenie Clark


Viikko 21[muokkaa wikitekstiä]

Crazy Days on suomalaisen Hurriganes-yhtyeen 3. marraskuuta 1975 julkaistu kolmas albumi. Sitä myytiin Suomessa timanttilevyyn oikeuttava määrä, ja lisäksi siitä tuli listaykkönen kolmen kuukauden ajaksi. Albumi on yleisesti yhtyeen aiempia levyjä kevyempi ja popmaisempi, ja sillä on yksi yhtyeen suosituimmista kappaleista, basisti Cisse Häkkisen tulkitsema ”My Only One”. Levy äänitettiin edellisen Roadrunner-albumin tavoin Marcus Music -studioilla Tukholmassa. Levytykseen kului kolme päivää.

Kitaristi Albert Järvinen oli eronnut yhtyeestä aiemmin vuonna 1975, ja hänen tilalleen tuli Hurriganesin alkuperäiskitaristi Ile Kallio. Useiden kriitikoiden mielestä Kallio ei täysin kyennyt korvaamaan Järvistä, ja monet katsoivat itse albumin olevan Roadrunneriin verrattuna vaisu. Arvostelua aiheutti myös Suomen arvostetuimman kitaristin vaihtaminen teinityttöjen suosiossa olleeseen ”idolipoikaan”. Kallio itse on kertonut, että äänityksiä olisi pitänyt siirtää muutamalla kuukaudella itseluottamuksen kasvattamiseksi.



Viikko 22[muokkaa wikitekstiä]

Sokrates (m.kreik. Σωκράτης, Sōkratēs; 470/469399 eaa.) oli antiikin Kreikassa Ateenassa vaikuttanut filosofi. Hän on yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä filosofeja, ja häneen viitataan usein koko länsimaisen filosofian isänä.

Sokrates hylkäsi esisokraatikoiksi kutsuttujen edeltäjiensä luonnonfilosofiset pohdiskelut ja suuntasi tutkimuksensa ihmisten elämäntapoihin. Hän kyseenalaisti ihmisten totunnaiset käsitykset ja pyrki kyselemällä löytämään määritelmiä erilaisille käsitteille, kuten hyve ja oikeudenmukaisuus. Sokrateelle tieto ja hyve liittyivät läheisesti yhteen; hän esimerkiksi katsoi, että jos ihminen tunsi hyveen käsitteen, hän teki automaattisesti sitä, mikä on hyvää.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Alkibiades, Gnothi seauton ja Menedemos Eretrialainen


Viikko 23[muokkaa wikitekstiä]

Epameinondas (m.kreik. Ἐπαμεινώνδας, Epameinōndas, lat. Epaminondas; noin 418362 eaa.) oli thebalainen sotapäällikkö ja valtiomies, jonka johdolla Theba irtautui Spartan vallasta. Epameinondaan johtama Theban armeija kukisti Spartan armeijan Leuktran taistelussa, minkä jälkeen Theba nousi vähäksi aikaa Kreikassa johtoasemaan.

Epameinondas muutti Kreikan poliittista karttaa vapauttamalla Spartan alaisuudessa olleen Messenian, jonka heloottiväestö oli elänyt Spartan orjuudessa lähes 200 vuotta. Epameinondaan kuoleman jälkeen Theba menetti kuitenkin valta-asemansa ja joutui 300-luvun eaa. lopulla Makedonian vallan alle.



Viikko 24[muokkaa wikitekstiä]

Grace Kelly (vuodesta 1956 Grace Kelly Grimaldi; 12. marraskuuta 1929 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat14. syyskuuta 1982 Monaco) oli yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä, malli ja Monacon ruhtinatar.

Teatterinäyttelijän urasta haaveillut varakkaan irlantilais-saksalaisen perheen tytär eteni mallintöiden ja televisioroolien kautta Hollywoodiin. Hänen uransa kesti vain kuusi vuotta, mutta hän oli 1950-luvun puolivälin suosituimpia näyttelijöitä. Hän teki muistettavimmat roolinsa Alfred Hitchcockin elokuvissa, joista tunnetuimpia on klassikkotrilleri Takaikkuna (1954). Oscar-palkinnon hän sai naispääosasta elokuvassa Mies, jonka minulle annoit.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: parhaan naispääosan Oscar-palkinto


Viikko 25[muokkaa wikitekstiä]

Platon (m.kreik. Πλάτων, Platōn, lat. Plato; 427347 eaa.) oli antiikin kreikkalainen filosofi ja Akatemian perustaja, jota pidetään yhtenä antiikin ja koko historian vaikutusvaltaisimmista filosofeista. Hän oli Sokrateen kuuluisin oppilas ja Aristoteleen opettaja.

Filosofina Platon oli rationalisti, realisti, idealisti ja dualisti, ja hän on ollut monien näihin liittyvien ajatusten innoittaja myöhemmässä filosofiassa. Hän kirjoitti lukuisista filosofisista aiheista ja käsitteli erityisesti etiikkaa, politiikkaa, metafysiikkaa ja tietoteoriaa. Platon tunnetaan erityisesti ideaopistaan, kirjoittamistaan dialogeista (muun muassa Pidot, Faidros ja Valtio) sekä Sokrateen puolustuspuheesta. Platonin dialogit ovat antiikin ainoina säilyneet todennäköisesti kokonaisuudessaan nykypäivään, mutta osaa hänen nimissään kulkevista teoksista pidetään epäperäisinä, myöhempien platonikkojen kirjoittamina.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Faidon (dialogi), Lait (Platon) ja Platonin poliittinen filosofia


Viikko 26[muokkaa wikitekstiä]

Tuvalu on Kansainyhteisöön kuuluva Tyynellämerellä sijaitseva saarivaltio ja perustuslaillinen monarkia. Se kuuluu maailman pienimpiin maihin. Pinta-alaltaan se on maailman neljänneksi pienin valtio. Asukkaita Tuvalussa vuonna 2017 oli 10 645, ja itsenäisistä valtioista vain Vatikaanissa ja Naurussa on vähemmän asukkaita. Näiden kahden lisäksi vain Monaco on pinta-alaltaan Tuvalua pienempi. Lähimmät naapurimaat ovat Kiribati, Salomonsaaret, Fidži, Samoa, Wallis ja Futuna (Ranska) sekä Tokelau (Uusi-Seelanti). Tuvaluun kuuluu yhdeksän atollia, joissa on yhteensä 129 saarta. Maan hallinnollinen keskus on Funafutin atollilla. Tuvalun korkein kohta on vain noin viisi metriä merenpinnan yläpuolella, joten ilmaston lämpenemisestä johtuva merenpinnan nousu on suuri uhka koko valtion olemassaololle.

Tuvalu asutettiin noin ajanlaskun alun aikaan, ja saarten ensimmäiset asukkaat tulivat lähinnä Samoalta. Ensimmäinen eurooppalainen, joka saapui Tuvalulle, oli espanjalainen Álvaro de Mendaña de Neira, joka näki Nuin atollin vuonna 1568. Myöhemmin eurooppalaiset alkoivat kutsua saaria Ellicesaariksi, ja vuonna 1892 saaret liitettiin Britannian Gilbert- ja Ellicesaarten protektoraattiin. Vuonna 1975 se erosi omaksi siirtomaakseen nimellä Tuvalu, ja kaksi vuotta myöhemmin se itsenäistyi. Vuonna 2000 Tuvalu liittyi Yhdistyneisiin kansakuntiin saatuaan lisätuloja .tv-verkkotunnuksen vuokraamisesta.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Nui, Nukufetau, Tuvalun historia ja Vaitupu


Viikko 27[muokkaa wikitekstiä]

kuparipiirros Moran vuoden 1670 noitavainoista
kuparipiirros Moran vuoden 1670 noitavainoista

Noitavainot Ruotsin valtakunnassa sijoittuvat pääsääntöisesti 16601680-luvulle. Ruotsin valtakunnassa ei ollut kirkollista inkvisitiota, sen sijaan noitaoikeudenkäynnit käytiin maallisissa tuomioistuimissa. Syytettyjen kidutus oli valtakunnan lain vastaista, ja sitä käytettiinkin vain harvinaisissa poikkeustapauksissa.

Aikalaiskokemuksessa ei ilmennyt varsinaisia noitavainoja siinä muodossa, jossa ne näyttäytyvät nykyihmiselle, vaan samassa kylässä tai kaupungissa asuvat ihmiset vain yksinkertaisesti epäilivät toisiaan noituudesta. Noitavainoja on nykyisin pidetty nimenomaisesti noitiin kohdistuvana vainona. Aikalaisten käsitys asiasta oli toisenlainen: he uskoivat olevansa itse noitien vainoamia. Yleensä ihmiset kuvittelivat, että noituudesta syytetty oli aiheuttanut heille haittaa toistuvilla vahingonteoilla, ja epäilyksiään he esittelivät yleensä laveasti oikeudelle. Oleellista noitasyytöksen hyväksymiselle oli noitumisen motiivin löytyminen. Mikäli sellaista ei löydetty, syyte saatettiin hylätä. Pitkään jatkuneita naapurusten riitoja, joihin oli liitetty noituusepäilyjä, käsiteltiin oikeudessa kuin mitä tahansa riita- tai rikostapauksia.



Viikko 28[muokkaa wikitekstiä]

M/S Global Freighter (IMO 7528568) oli vuoden 2011 lopulla Intiassa romutettu ro-ro-rahtialus, jonka viimeinen omistaja ennen romuttajaa oli suomalainen Lillbacka Powerco Oy. Viimeinen aluksen hoidosta vastannut oli suomalainen Northern Tanker Company Oy. Alus oli rakennettu vuonna 1977 Hyundai Shipbuilders & Heavy Industriesin telakalla Ulsanissa Etelä-Koreassa. Global Freighter oli rekisteröity Suomen lipun alle, ja sen viimeinen kotipaikka oli Maksamaa. Alus oli käyttämättömänä Turun satamassa joulukuusta 2008 lähtien, ennen kuin se 18. toukokuuta 2010 siirrettiin PowerLinen uudelle linjalle Helsingin Vuosaaren sataman ja Saksan Travemünden välille, jota se liikennöi kerran viikossa.

Alus liikennöi suuren osan käyttöhistoriastaan Itämerellä Ruotsin lipun alla nimellä Stena Freighter. Vuonna 2004 alus siirtyi suomalaisomistukseen ja Suomen lipun alle nimellä Global Freighter. Alus oli mukana muutamassa onnettomuudessa, joissa kahdessa uppoaminen oli lähellä: ensimmäisen kerran vuonna 1981 Miamin ja Costa Rican välillä ja toisen kerran vuonna 2004 Turunmaan saaristossa.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: M/S Antares ja M/S Finnbirch


Viikko 29[muokkaa wikitekstiä]

Indonesian historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Maan nykyiset asukkaat ovat Kaakkois-Aasian mantereelta saapuneiden kansojen jälkeläisiä, jotka muuttivat nykyisen Indonesian alueelle 4 000 vuotta sitten. Alueella oli ihmisiä jo paljon aiemminkin, sillä varhaisimmat todisteet ihmisistä on 1,5 miljoonaa vuotta vanhoja.

Kiinan ja Intian suunnalta tulleet merenkävijät kävivät Indonesian alueella 200-luvulta lähtien. He toivat mukanaan vaikutteita hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta. Ensimmäinen saariston yhdistänyt kuningaskunta oli 600-luvulla syntynyt Srivijaya, joka hallitsi aluetta 1300-luvulle asti. Arabialaisten kauppiaiden mukana alkoi islam 1300-luvulla levitä alueelle, ja syntyi useita keskenään kilpailevia sulttaanien hallitsemia kuningaskuntia.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Indonesian–Malesian konfrontaatio, Mataramin kuningaskunta, Singhasari, Srivijaya ja Syyskuun 30. päivän liike


Viikko 30[muokkaa wikitekstiä]

Mutinan sota on vuonna 43 eaa. käyty Rooman sisällissota, joka käytiin Marcus Antoniuksen ja hänen vastustajiensa välillä. Antonius piiritti Mutinassa (nyk. Modena) yhtä Caesarin murhaajista, Decimus Junius Brutus Albinusta, jota auttamaan saapuivat senaatin lähettämät konsulit Aulus Hirtius ja Gaius Vibius Pansa Caetronianus. Taisteluihin osallistui myös Caesarin adoptoima Octavianus. Konsuli Pansa kuoli Mutinan lähettyvillä käydyssä Forum Gallorumin taistelussa saamiinsa haavoihin ja Hirtius kaatui Mutinan kaupungin ulkopuolella käydyssä taistelussa.

Sota päättyi, kun Antonius ja Octavianus muodostivat toisen triumviraatin, jonka kolmanneksi jäseneksi otettiin Lepidus.



Viikko 31[muokkaa wikitekstiä]

Lentokoneruoka on lentokoneen matkustajille lennon aikana tarjoiltavaa ruokaa. Ruoan ja muiden tarjoilujen määrä, laatu ja hinta vaihtelevat lentoyhtiön, matkustusluokan ja lennon pituuden mukaan. Lyhyellä lennolla turistiluokassa saatetaan tarjoilla vain juomia ja naposteltavaa, kun taas kaukolennon ykkösluokassa matkustava voi saada lukuisia ruokalajeja sisältävän lämpimän aterian.

Lentokoneissa tarjottavat ruoka-annokset valmistetaan maan pinnalla ja toimitetaan koneeseen ennen lentoa. Monilla lentoyhtiöillä tästä vastasi alun perin oma catering-osasto, mutta laadun parantamiseksi ja kulujen leikkaamiseksi ruoan valmistuksen ulkoistamisesta erilliselle catering-yhtiölle on tullut yleisempää. Lentokoneruokaa valmistetaan vuosittain noin 3,2 miljardia annosta.



Viikko 32[muokkaa wikitekstiä]

Wilhelm Steinitz (17. toukokuuta 1836 Praha12. elokuuta 1900 New York) oli itävaltalais-yhdysvaltalainen shakinpelaaja ja ensimmäinen shakin maailmanmestari. Steinitz tunnustettiin maailman johtavaksi pelaajaksi, kun hän oli voittanut Adolf Anderssenin 1866, mutta virallisen maailmanmestaruuden hän saavutti vasta voitettuaan Johannes Zukertortin 20 vuotta myöhemmin.

Steinitz kehitti runsaasti shakin asemallista ja strategista teoriaa. Hän puolusti voitollisesti mestaruustitteliään kahdesti Mihail Tšigorinia ja kerran Isidor Gunsbergia vastaan, mutta hävisi 1894 Emanuel Laskerille. Steinitzin ja Laskerin välille järjestettiin uusintaottelu, jonka Steinitz myös hävisi. Hän kuoli muutamaa vuotta myöhemmin New Yorkissa.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: espanjalainen peli


Viikko 33[muokkaa wikitekstiä]

Raimo Helminen (s. 11. maaliskuuta 1964 Tampere) on suomalainen jääkiekkovalmentaja ja entinen jääkiekkoilija, joka pelasi pitkän uran keskushyökkääjän pelipaikalla. Helminen pelasi SM-liigassa ainoastaan yhdessä joukkueessa, Tampereen Ilveksessä. Lisäksi hän edusti Yhdysvalloissa NHL:ssä New York Rangersia, Minnesota North Starsia ja New York Islandersia sekä Ruotsissa Malmötä. Helminen voitti maailmanmestaruuden lisäksi sekä Suomen- että Ruotsin-mestaruuden ja Euroopan cupin. Peliuransa jälkeen hän on valmentanut Suomen 20-vuotiaiden maajoukkuetta, Ilvestä, KHL-seura Barys Astanaa ja Kazakstanin maajoukkuetta, Jokereita ja TPS:a.

Helminen pelasi seuratasolla ammattilaisena 26 vuotta. Hän aloitti SM-liigassa kaudella 1982–1983, ja hänen viimeinen kautensa oli kausi 2007–2008. Häntä pidetään Ilveksen tunnuskuvana. Suomen maajoukkueessa Helminen pelasi 331 ottelussa, joten hän on pelannut enemmän maaotteluja kuin kukaan toinen miesjääkiekkoilija maailmassa. Helminen pelasi Suomen edustusjoukkueessa 19 arvoturnauksessa. Joukossa on kuudet olympialaiset. Helmisellä on yhteensä kuusi MM- ja kolme olympiamitalia.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: luettelo jääkiekkoleijonista ja Kimmo Timonen


Viikko 34[muokkaa wikitekstiä]

Korintin sota käytiin vuosina 395387 eaa. Ateena, Argos, Korintti ja Theba yrittivät Persian avustuksella kukistaa Spartan, josta oli peloponnesolaissodan jälkeen tullut Kreikan suurvalta. Ateena oli peloponnesolaissodan takia menettänyt sen vallassa olleet alueet eli niin sanotun Ateenan imperiumin Spartalle. Sodan tärkein syy oli kuitenkin Spartan omavaltainen käyttäytyminen heikompia liittolaisiaan kohtaan.

Sparta hyökkäsi muun muassa liittolaisensa Eliin kimppuun, koska se ei ollut spartalaisten mielestä tukenut heitä tarpeeksi sodan aikana. Spartan kaksi vahvinta liittolaista, Korintti ja Theba, olivat taas närkästyneitä siitä, että Sparta oli käyttänyt peloponnesolaissodan jälkeistä tilannetta omaksi edukseen liittolaistensa kustannuksella. Lopulta Theba ja Korintti ajautuivat liittoon Ateenan ja Spartan vanhan vihollisen Argoksen kanssa. Spartan vastustajia tuki myös Persian valtakunta, jota vastaan Spartan kuningas Agesilaos II oli aloittanut sodan vuonna 398 eaa. Agesilaos oli saanut vallattua suuren osan Jooniasta, ja persialaiset toivoivat, että hänen olisi uuden sodan syttyessä pakko palata Kreikkaan.



Viikko 35[muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1952 kesäolympialaiset (19. heinäkuuta3. elokuuta 1952) olivat 12. kesäolympialaiset. Ne olivat toistaiseksi ainoat Suomen isännöimät olympialaiset ja eniten huomiota saaneita Suomessa järjestettyjä tapahtumia.

Helsinki oli alkujaan saanut järjestettäväkseen kesäolympialaiset 1940, jotka kuitenkin peruttiin talvisodan takia. Helsingille myönnettiin sitten sodan jälkeen vuoden 1952 kesäolympialaisten järjestäminen. Kisojen avajaiset olivat 19. heinäkuuta, ja Paavo Nurmi sytytti olympiatulen.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Paul Elvstrøm, Jalkapallo kesäolympialaisissa 1952, Kesäolympialaiset 1912, Koripallo kesäolympialaisissa 1952 ja Kurt Wires



Viikko 36[muokkaa wikitekstiä]

Thomas Edward Lawrence (16. elokuuta 1888 Tremadog, Wales, Yhdistynyt kuningaskunta19. toukokuuta 1935 Bovington Camp, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) oli brittiläinen arkeologi, kirjailija ja sotilas, joka tunnetaan erityisesti osuudestaan ensimmäisen maailmansodan aikana Lähi-idän sotanäyttämöllä Osmanien valtakuntaa vastaan käytyyn arabikapinaan. Lawrence nousi sodan jälkeen kansainväliseen julkisuuteen ja sai lehdistössä kutsumanimen Lawrence of Arabia (suom. Arabian Lawrence). Hänen sotamuistelmansa Seven Pillars of Wisdom (1922) lisäsivät julkista kiinnostusta.

Lawrence syntyi Walesissa 1888 Thomas Chapmanin ja Sarah Junnerin aviottomana lapsena. Hän opiskeli historiaa ja arkeologiaa Oxfordin yliopiston Jesus Collegessa, josta hän valmistui 1910 erinomaisin arvosanoin. Lawrence työskenteli 1910–1914 arkeologina Lähi-idässä Karkemišin kaivauksilla. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua hän työskenteli tiedustelu-upseerina Kairossa, ja hänet lähetettiin 1916 yhteysupseeriksi prinssi Faisalin ja tämän arabijoukkojen pariin. Lawrencen mainetta lisäsivät hänen 1917 tekemänsä tiedusteluretki Syyriaan turkkilaislinjojen taakse, osuus strategisesti tärkeän Akaban kaupungin valtaukseen sekä hänen kasvava roolinsa arabikapinassa. Arabikapina huipentui Damaskoksen valtaamiseen turkkilaisjoukoilta lokakuussa 1918.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Arabian Lawrence, Thomas Chapman, Clouds Hill, A Dangerous Man: Lawrence After Arabia ja Seven Pillars of Wisdom



Viikko 37[muokkaa wikitekstiä]

Vihermittari (Thalera fimbrialis) on vihermittareihin kuuluva keskikokoinen vihreä perhoslaji, jota tavataan laajalla alueella Euroopassa ja Aasiassa. Suomessa vihermittari on harvinainen etelärannikon laji, joka on havaittu maan nykyisten rajojen sisäpuolelta ensimmäisen kerran vuonna 1955. Lajin tyypillistä elinympäristöä ovat levinneisyysalueen pohjoisosassa erilaiset rämeet, etelässä taas hiekkadyynialueet ja soraiset rannat. Vuoristoalueilla perhosta tavataan myös vuoristoniityillä.

Vihermittarin lentoaika ajoittuu Suomessa heinä-elokuulle, etelässä lento alkaa yleensä aikaisemmin. Lajin naaraita voi nähdä ilmassa päivälläkin, koiraat lentelevät yleensä iltaisin ja öisin. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana, jonka pääasiallinen ravintokasvi on kanerva, mutta toukkien on havaittu syövän myös esimerkiksi mustikkaa, siankärsämöä, piikkihernettä, ja ketomarunaa. Suomessa ja esimerkiksi Saksassa laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, ja muun muassa Englannissa laji on rauhoitettu. Vihermittarin suurimmat uhat ovat elinympäristöjen häviäminen ja umpeenkasvu.



Viikko 38[muokkaa wikitekstiä]

D’You Know What I Mean? on brittiläisen rockyhtye Oasiksen kappale ja ensimmäinen single yhtyeen kolmannelta albumilta Be Here Now. Se julkaistiin singlenä 7. heinäkuuta 1997, ja se nousi listaykköseksi yhtyeen kotimaassa Britanniassa sekä Irlannissa, Suomessa, Espanjassa ja Kanadassa. Kappale oli Oasiksen kolmas listaykkönen Britannian singlelistalla, ja se myi Britanniassa platinaa. Kappale oli lisäksi yhtyeen ensimmäinen ja ainoa kappale ykkösenä Suomen virallisella listalla.

Kappale on Noel Gallagherin kirjoittama, ja sen laulaa hänen veljensä Liam Gallagher. Yli seitsemänminuuttinen ”D’You Know What I Mean?” oli ilmestyessään Oasiksen pisin kappale. Sille kuvattiin edellisten singlejen tapaan musiikkivideo, jonka ohjasivat Dominic Hawley ja Nic Goffey. Brittiläinen musiikkilehti NME valitsi lokakuussa 2011 ”D’You Know What I Meanin?” sijalle 77 listallaan, joka sisälsi 150 parasta kappaletta vuosilta 1996–2011.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Be Here Now, Heathen Chemistry ja The Hindu Times



Viikko 39[muokkaa wikitekstiä]

Parasympatomimeetit (joskus kolinomimeetit) ovat ryhmä aineita, jotka vaikuttavat hermostossa välittäjäaine asetyylikoliinin tavoin. Parasympatomimeettejä käytetään lääkkeenä muun muassa Alzheimerin tautiin ja glaukoomaan eli silmänpainetautiin. Joitakin parasympatomimeettejä käytetään päihteinä: esimerkiksi tupakan sisältämä nikotiini kuuluu niihin. Voimakkaimpia parasympatomimeettejä käytetään hyönteistorjunta-aineina ja hermokaasuina. Aineita tunnetaan nykyisin useita kymmeniä. Niistä useita esiintyy luonnossa, ja monen myrkyllisen kasvi- ja sienilajin myrkyllisyys perustuu nimenomaan parasympatomimeetin vaikutukseen.

Erilaisten parasympatomimeettien vaikutusprofiileissa on eroja. Asetyylikoliinin muskariinin kaltainen ja nikotiinin kaltainen vaikutuksen ero on selvä. Myös sivuvaikutukset ja käyttömahdollisuudet eroavat jonkin verran toisistaan esimerkiksi farmakokinetiikan eli sekä elimistöön pääsyn, metabolian että elimistöstä poistumisen suhteen.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: muskimoli ja punakärpässieni



Viikko 40[muokkaa wikitekstiä]

Vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus) on pienikokoinen nisäkäslaji, jota esiintyy Kaakkois-Australiassa ja Tasmaniassa. Neljän nokkasiililajin ohella vesinokkaeläin on yksi viidestä nokkaeläimiin kuuluvasta nisäkäslajista, jotka eivät synnytä eläviä poikasia vaan munivat. Muiden nokkaeläinten tapaan myös vesinokkaeläimellä on sähköaisti.

Muniva, myrkyllinen, räpyläjalkainen ja ulkomuodoltaan ankannokkaiseksi sekä majavahäntäiseksi kuvailtu nisäkäs on hämmentänyt eurooppalaisia eläintieteilijöitä, joista monet ensi kohtaamisella luulivat sitä hyvin suunnitelluksi huijaukseksi. Se on yksi harvoista myrkyllisistä nisäkkäistä: vesinokkaeläinuroksella on takajalassaan kannus, joka levittää ihmiselle kovaa kipua aiheuttavaa myrkkyä. Vesinokkaeläin on ainutlaatuisten ominaisuuksiensa vuoksi tärkeä evoluutiobiologian tutkimuskohde ja Australian helposti tunnistettava symboli. Sitä on käytetty useiden kansallisten tapahtumien maskottina, ja se on kuvattuna Australian 20 sentin kolikon kääntöpuolelle.



Viikko 41[muokkaa wikitekstiä]

Linnut (Aves) ovat tasalämpöisiä, munivia ja höyhenpeitteisiä selkärankaisia, joiden siivet antavat useimmille niistä lentokyvyn. Lintuja tunnetaan yli 10 900 lajia.

Linnut kehittyivät jurakaudella dinosauruksista, ja ne luokitellaankin teropodien alaryhmäksi. Lintulajit muistuttavat paljon toisiaan, ja kaikkien lajien perusrakenne on sama. Linnut ovatkin muista eläinryhmistä suhteellisen selvästi erottuva ryhmä. Linnuilla on nokka, mutta ei hampaita. Eturaajat ovat kehittyneet siiviksi, ja luut ovat onttoja ja kevyitä. Lintujen näkö on hyvin tarkka, näkökenttä laaja ja värinäkö erittäin kehittynyt. Joillakin lajeilla on magneettiaisti. Linnut ovat kokoonsa nähden melko pitkäikäisiä, ja jotkin lajit ovat erittäin älykkäitä.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: linnunlaulu ja höyhenpeite



Viikko 42[muokkaa wikitekstiä]

Okavangon suisto eli Okavangon suoalue on Okavangojoen muodostama alluviaalikeila Kalaharin laidalla Botswanassa. Alue on vuodesta 2014 ollut Unescon maailmanperintökohde. Suistoalue alkaa Namibian puolelta Popan putouksista, mutta varsinainen suisto noin sadan kilometrin päästä putouksilta. Suisto on muodostunut kahden siirroslinjan väliin. Ne pakottavat Okavangon veden levittäytymään ja muodostamaan viuhkamaisen suistomuodostelman.

Okavango jakaantuu suistossa neljään pääkanavaan ja ne edelleen pienempiin jokiuomiin. Vedenpinta on korkeimmillaan huhtikuussa, ja laajimmillaan suisto peittää keskimäärin 9 000 neliökilometrin alueen. Pääosa sinne virtaavasta vedestä haihtuu ilmaan, ja vain pieni osa siitä päätyy suistosta lähteviin, Kalaharin alueelle lopulta kuivuviin jokiin. Suisto on jatkuvassa muutoksessa: vesi etsii uusia reittejä, ja sen keskellä kasvaa uusia saaria. Suiston uomien elinikä on vain noin sata vuotta, sillä sedimentit ja kasvillisuus tukkivat niitä ja aiheuttavat veden purkautumisen reunustaville tulvatasangoille.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Botswana, ruskokurkkuhaikara ja valkoposkisaukko



Viikko 43[muokkaa wikitekstiä]

Haukilahti (ruots. Gäddvik) on Espoon kaupunginosa, joka kuuluu Suur-Tapiolan suurpiiriin. Kaupunginosa sijaitsee Suomenlahden rannalla, ja sen maa-alue on vanhaa maankohoamisaluetta, joka on kohonnut merestä viimeisen jääkauden jälkeisinä vuosituhansina. Kaupunginosaa reunustavat 20–30 metrin korkuiset mäet, jotka nousivat ensimmäisenä merenpinnan yläpuolelle. Haukilahdessa oli vuoden 2022 lopussa 5 672 asukasta.

Haukilahden moderni historia alkaa noin 1500-luvulta, mutta alueen kehitys nykytilaansa on tapahtunut pääosin vasta toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin kaupunginosaan rakennettiin paljon uusia omakoti-, rivi- ja kerrostaloja. Haukilahti kasvoi sotien jälkeen pienestä helsinkiläisten lomanviettopaikasta noin 6 000 asukkaan esikaupunkialueeksi, minkä seurauksena alueen pääelinkeino muuttui maanviljelystä nykyiseen palvelu- ja kaupan alan liiketoimintaan.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Haukilahden lukio, Haukilahden historia, Haukilahden vesitorni ja Niittykumpu



Viikko 44[muokkaa wikitekstiä]

Danny (oikealta nimeltään Ilkka Johannes Lipsanen, s. 24. syyskuuta 1942 Pori) on suomalainen laulaja, yrittäjä ja musiikkineuvos.

Hänen levyjään on myyty noin 600 000 kappaletta. Dannyn kuuluisimpia levytyksiä ovat ”East Virginia”, ”Kauan”, ”Piilopaikka”, ”Vähän ennen kyyneleitä”, ”Kesäkatu”, ”Tuuliviiri”, ”Kuusamo”, ”Tahdon olla sulle hellä” ja ”Tämä taivas, tämä maa”. Danny on tunnettu myös show-kiertueistaan, joita hän on järjestänyt 1960-luvulta saakka, ja hänen on katsottu aloittaneen show-kulttuurin Suomessa. Lisäksi hän teki lähes kaksikymmentä vuotta yhteistyötä Armi Aavikon kanssa.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Armi Aavikko, Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua ja Tahdon olla sulle hellä



Viikko 45[muokkaa wikitekstiä]

Filippos II (m.kreik. Φίλιππος Β', 382336 eaa.) oli Makedonian kuningas vuosina 359336 eaa. Filippos yhdisti hajanaisen Makedonian voimakkaaksi kuningaskunnaksi ja uudisti sen armeijan. Hän sai valtansa alle ympäröivät alueet, kuten Traakian, Thessalian ja myös Kreikan kaupunkivaltiot. Ennen kuolemaansa hän oli suunnitellut hyökkäystä Persian valtakuntaa vastaan. Hänen poikansa Aleksanteri Suuri toteutti isänsä suunnitelman ja valtasi koko Persian valtakunnan ja enemmänkin.

Filippos nousi valtaan 359 eaa. kaapattuaan vallan veljensä Perdikkaan alaikäiseltä pojalta Amyntaalta, jonka sijaishallitsijana Filippos oli hetken toiminut. Hän nousi sotaretkiensä ansiosta Thessalian arkontiksi ja vuonna 338 eaa. Khaironeian taistelun jälkeen Kreikan kaupunkivaltioiden Korintin liiton johtoon. Filippos salamurhattiin 336 eaa. Murhan taustalla epäillään olleen laaja salaliitto.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Luettelo Makedonian kuninkaista



Viikko 46[muokkaa wikitekstiä]

Michael Jordan (s. 17. helmikuuta 1963 New York, New York) on aktiiviuransa päättänyt yhdysvaltalainen koripalloilija ja Charlotte Hornets -joukkueen pääomistaja. Hänet on äänestetty lukuisissa äänestyksissä kaikkien aikojen parhaaksi koripalloilijaksi.

Ammattilaisuransa aikana Jordan voitti useita palkintoja. Hän voitti NBA:n mestaruuden kuusi kertaa, ja hänet valittiin joka kerralla myös liigan finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Lisäksi hänet valittiin vuoden tulokkaaksi ja viisi kertaa NBA:n arvokkaimmaksi pelaajaksi. NBA:n pistekuninkuuden Jordan voitti kymmenen kertaa ja sivusi näin Wilt Chamberlainin ennätystä, mutta ainoastaan Jordan on voittanut pistekuninkuuden seitsemän kertaa peräkkäin. Lisäksi Jordanin uran ottelukohtainen pistekeskiarvo on liigan korkein sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Chris Mullin ja NBA:n arvokkain pelaaja



Viikko 47[muokkaa wikitekstiä]

Leo Mechelin (24. marraskuuta 1839 Hamina26. tammikuuta 1914 Helsinki) oli suomalainen valtiomies, oikeustieteilijä, talouselämän vaikuttaja, liberaali poliitikko ja kansallisen oikeustaistelun johtaja Suomen autonomian aikana.

Mechelin osallistui säätyvaltiopäiville vuosina 1872–1906 ja toimi senaattorina vuosina 1882–1890. Hän kuului ruotsinkielisten liberaalien tärkeimpiin johtajiin ja kirjoitti vuonna 1880 Liberaalisen puolueen ohjelman, joka oli Suomen ensimmäinen kirjoitettu puolueohjelma. Sortovuosien aikana Mechelin oli perustuslaillisten ja passiivisen vastarinnan johtohahmo. Vuosina 1905–1908 hän johti Mechelinin senaattina tunnettua Suomen ensimmäistä poliittista hallitusta, jonka aikana toteutettiin eduskuntauudistus ja yleinen äänioikeus.

Kameraali- ja hallintolainopin sekä valtio-oikeuden professorina toiminut Mechelin tarkasteli Suomen ja Venäjän suhteita oikeuskysymyksenä. Hän muotoili systemaattiseksi opin, jonka mukaan Suomen suuriruhtinaskunta oli suvereeni valtio ja tasaveroisessa unionisuhteessa Venäjään.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Vera Hjelt ja August Schauman



Viikko 48[muokkaa wikitekstiä]

Vaajakosken historia on paljolti teollistumisen historiaa 1800-luvun alusta 1900-luvun loppupuolelle. Vaajakoski kasvoi pienestä maalaiskylästä sahateollisuuspaikkakunnaksi 1800-luvulla, jolloin T. & J. Salvesen oli paikkakunnan suuri työllistäjä. Vuonna 1916 SOK osti paikkakunnan sahat maa-alueineen ja laajensi toimintaa muille teollisuudenaloille. SOK:n Vaajakosken tehtaat työllistivät enimmillään noin 2 000 henkeä.

Vaajakoski on alue Jyväskylässä keskustaajaman itälaidalla. Se sijaitsee noin seitsemän kilometriä kaupungin keskustasta. Usein Vaajakoskella tarkoitetaan hieman laajempaa aluetta kuin varsinainen Vaajakosken kaupunginosa; siihen katsotaan kuuluvan myös osia naapurikaupunginosista. Vaajakosken alue on kuulunut historian saatossa Sysmän, Rautalammin ja Laukaan pitäjiin, vuodesta 1868 vuoteen 2009 pääosin Jyväskylän maalaiskuntaan, nykyään Jyväskylän kaupunkiin.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Vaajakosken tehtaat



Viikko 49[muokkaa wikitekstiä]

Juhani Juice Leskinen (vuoteen 2006 Pauli Matti Juhani ”Juice” Leskinen, 19. helmikuuta 1950 Juankoski24. marraskuuta 2006 Tampere) oli suomalainen laulaja-lauluntekijä, sanoittaja, runoilija ja kansantaiteilija. Tämän ohella hän toimi muun muassa kääntäjänä ja kolumnistina. Häntä on kutsuttu ”suomalaisen pop-musiikin kulmakiveksi” ja ”suomalaisen rock-musiikin isähahmoksi”.

Leskisen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Marilyn”, ”Jyrki boy”, ”Syksyn sävel”, ”Se oli jautaa”, ”Viidestoista yö”, ”Ei elämästä selviä hengissä”, ”Musta aurinko nousee”, ”Kaksoiselämää” ja ”Norjalainen villapaita”. Leskisen levyjä oli myyty vuoteen 2006 mennessä yhteensä yli puoli miljoonaa kappaletta.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Marilyn (kappale), Syksyn sävel (kappale) ja Viidestoista yö



Viikko 50[muokkaa wikitekstiä]

Kurjenrahkan kansallispuisto on Varsinais-Suomen maakunnassa usean kunnan alueella sijaitseva kansallispuisto. Se on noin 35 kilometrin päässä Turun keskustasta. Puiston pinta-ala on 29 neliökilometriä, ja se on Varsinais-Suomen suurin suojeltu, luonnontilainen suoalue. Puiston läheisyydessä on myös suovaltainen Vaskijärven luonnonpuisto.

Kurjenrahkan kansallispuistossa on enimmäkseen karuja keidassoita, mutta siellä on myös metsää ja suorantaisia järviä. Osa metsistä, kuten Pukkipalon aarnialue, on huomattavan vanhaa. Puiston eläimistö ja kasvisto on pääosin tyypillistä suolajistoa. Alueella elää kuitenkin myös erämaisia, Varsinais-Suomessa harvinaisia ja uhanalaisia eläinlajeja, kuten liito-orava, rosopehkiäinen ja luumittari. Kansallispuisto on myös monien pohjoisten lintulajien eteläisimpiä esiintymispaikkoja.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Kuhankuonon retkeilyreitistö, Kurjenrahka, Pukkipalo ja Vajosuo



Viikko 51[muokkaa wikitekstiä]

Yellowstonen kansallispuisto on Yhdysvalloissa sijaitseva, maailman ensimmäinen ja täten myös vanhin kansallispuisto. Se sijaitsee suurimmaksi osaksi Wyomingin, mutta myös osittain Idahon ja Montanan alueella. Pinta-alaltaan se on 8 983 neliökilometriä. Yellowstone on pääasiassa vuoristoseutua, ja sen alueella on esimerkiksi puistolle nimen antaneen Yellowstonejoen ja Snake Riverin lähdevedet.

Yellowstone sijaitsee geologisesti aktiivisella alueella, ja se sijaitsee Yellowstonen kalderana tunnetun supertulivuoren päällä. Alueella on lisäksi monia geysireitä ja kuumia lähteitä, muun muassa maailman ehkä kuuluisin geysir Old Faithful eli Vanha Uskollinen. Alue on tunnettu monipuolisesta luonnostaan, kuten kanjoneistaan ja vesiputouksistaan. Sen kasvillisuus on tyypillistä Kalliovuorten kasvillisuutta, ja 80 prosenttia puiston pinta-alasta on metsää. Yellowstonessa on lisäksi rikas eläimistö, johon kuuluu muun muassa karhuja, biisoneita ja puumia.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: geysir, Ulysses S. Grant ja Yhdysvaltain maantiede



Viikko 52[muokkaa wikitekstiä]

Galápagossaaret on Ecuadorille kuuluva 8 010 neliökilometrin laajuinen saaristo Tyynessämeressä. Galápagossaarilla asui vuoden 2017 arvion mukaan 30 890 ihmistä, ja niiden pääkaupunki on Puerto Baquerizo Moreno. Saaristoon kuuluu 13 yli kymmenen neliökilometrin saarta, ja suurin saarista on Isabela, jonka pohjoisosan päiväntasaaja halkaisee. Galápagossaaret ovat muodostuneet 3–6 miljoonaa vuotta sitten, ja ne ovat edelleen vulkaanisesti aktiivisia. Maasto on jyrkkärinteistä, ja monet saaret ovat tulivuoren huippuja.

Suurin osa Galápagossaarista kuuluu puoliaavikkoiseen kuivakkokasvien vyöhykkeeseen, mutta ylängöillä kasvaa muun muassa pilvimetsiä ja rannikoilla mangrovea. Galápagossaarilla elää monia eliöitä, joita ei tavata missään muualla. Ne ovat lajiutuneet mantereelta tulleista lajeista. Charles Darwinin tutkimia darwininsirkkuja tunnetaan saarilta 13 lajia, ja jokainen laji on sopeutunut omanlaiseensa ympäristöön. Saarten lajistoon kuuluvat myös muun muassa galápagoksenjättiläiskilpikonna ja ainoa merielämään sopeutunut lisko merileguaani. Saarten luonto on korkean kotoperäisyysasteen takia herkkää, ja suurimpana uhkana sille pidetään vieraslajien leviämistä.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: darwininmatkija, galapagosinmerimetso, Ecuador, laavalokki ja valashai