Lait (Platon)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lait
eli Lainsäädännöstä
Νόμοι
ἢ Περὶ νομοθεσίας
Dialogin alku ensimmäisessä painetussa laitoksessa (editio princeps) vuodelta 1513.
Dialogin alku ensimmäisessä painetussa laitoksessa (editio princeps) vuodelta 1513.
Alkuperäisteos
Kirjailija Platon
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre filosofia
Julkaistu n. 347 eaa.
Kausi myöhäisvaihe
Tetralogia IX tetralogia
Numerointi 624a–969d
Suomennos
Niteessä Teokset VI
Suomentaja Marja Itkonen-Kaila, Holger Thesleff, Tuomas Anhava, A. M. Anttila
Kustantaja Otava
Julkaistu 1999
ISBN 951-1-15897-X
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Lait (muinaiskreikaksi Νόμοι, Nomoi; lat. Leges) on Platonin kirjoittama dialogi, joka esittää hahmotelman ihanneyhteiskunnan laeista. Sen toinen nimi Thrasylloksen jaottelussa on Lainsäädännöstä (Περὶ νομοθεσίας, Peri nomothesias).[1] Dialogissa keskustelevat Megillos, Kleinias ja ateenalainen vieras.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lait oli Platonin viimeinen teos ja kuuluu näin tämän myöhäisvaiheen dialogeihin.[3] Teos jäi kesken Platonin kuoltua vuonna 347 eaa. Sen kirjoitti lopulliseen muotoonsa Filippos Opuslainen, ja se julkaistiin pian Platonin kuoleman jälkeen. Dialogia on antiikin ajalta pidetty Platonin aitona teoksena, ja sen mainitsee sellaisena jo Aristoteles.[4] Holger Thesleffin mukaan sen sisältöön ovat kuitenkin saattaneet vaikuttaa useat henkilöt Platonin seuraajan Speusippoksen valvonnassa. Thesleff luonnehtii dialogia puoliautenttiseksi.[5]

Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa dialogi kuuluu IX tetralogiaan yhdessä dialogien Minos ja Epinomis sekä Platonin ‪kirjeiden kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki dialogin Platonin poliittisten teosten joukkoon.[1] Aristofanes Byzantionlaisen jaottelussa dialogi kuuluu puolestaan III trilogiaan yhdessä Minoksen ja Epinomiksen kanssa.[6]

Cicero käytti teosta esikuvana omalle teokselleen Laeista (De legibus).

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lait käsittää kymmenen kirjaa. Se on Platonin dialogeista kaikkein pisin. Teos sisältää kuvauksen Platonin mielestä toiseksi parhaasta valtiomuodosta, siinä missä Valtio oli esittänyt parhaan mahdollisen valtiomuodon. Platon pyrkii teoksessaan kuvaamaan tämän ihanteellisen yhteiskunnan lainsäädännön. Ihanneyhteiskunta olisi sopivan pieni ja sijaitsisi miellyttävällä paikalla meren rannalla.

Kymmenes kirja luokittelee ”jumalattomiin tekoihin” syyllistyvät kolmeen ryhmään: (1) ne, jotka eivät pidä jumalia todellisina, (2) ne, jotka pitävät jumalia todellisina mutta luulevat, että jumalat eivät välitä ihmisistä, ja (3) ne, jotka kuvittelevat, että jumaliin voidaan helposti vaikuttaa uhreilla ja rukouksilla.[7] Ryhmässä (1) Platon erottaa kahdenlaisia jumalankieltäjiä: ensiksi ne, jotka ”ehdottomasti kieltävät jumalien olemassaolon mutta ovat luonteeltaan oikeamielisiä”, toiseksi ne, jotka ovat ”voimattomia nautintojen ja tuskien edessä mutta joilla on hyvä muisti ja terävä äly”.[8] Ensiksi mainitut, jotka toimivat ”vain järjettömyyttään eivätkä luonteen ja tapojen kehnoudesta” on tuomittaa lain mukaan vähintään viideksi vuodeksi ”järkiinpalauttamislaitokseen”. Jos rangaistus ei tehoa, heidät on tuomittava kuolemaan. Jälkimmäiset, jotka ovelasti ja ”ihmisiä halveksien kietovat pauloihinsa elävien sieluja”, on lain mukaan eliniäkseen teljettävä maaseudulle vankilaan.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit III.58–60.
  2. Thesleff, Holger: "Esittelyjä ja selityksiä". Teoksessa Platon 1999, s. 385–409.
  3. Smith, Nicholas D.: Plato The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 7.1.2014. (englanniksi)
  4. Aristoteles: Politiikka 1266b5.
  5. Thesleff, Holger: Platonin arvoitus, s. 232–240. Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta yhteistyössä tekijän kanssa suomentanut Pinja Riikonen. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 978-952-495-200-2.
  6. DL III.61–62.
  7. Platon: Lait 885b.
  8. Platon: Lait 908b-c.
  9. Platon: Lait 908e–909c.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Plato: Leges. Teoksessa Burnet, J. (toim.): Opera. Volume V: Minos, Leges, Epinomis, Epistulae, Definitiones. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145462. Teoksen verkkoversio: osa 1, osa 2. Kreikankielinen alkuteksti.
  • Plato: Laws, Books 1–6. Teoksessa Plato's Works. Volume X. Loeb Classical Library. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99206-7. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
  • Plato: Laws, Books 7–12. Teoksessa Plato's Works. Volume XI. Loeb Classical Library. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99211-3. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Νόμοι (kreikaksi)
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Laws (Plato) (englanniksi)

Teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Plato: Laws. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
  • Plato: Laws. The Internet Classics Archive. (englanniksi)
  • Plato: Laws. Project Gutenberg. (englanniksi)

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bobonich, Chris: Plato on utopia The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)