Minos (dialogi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Minos
eli Laista
Μίνως
ἢ Περὶ νόμου
Dialogin alku ensimmäisessä painetussa laitoksessa (editio princeps) vuodelta 1513.
Dialogin alku ensimmäisessä painetussa laitoksessa (editio princeps) vuodelta 1513.
Alkuperäisteos
Kirjailija Pseudo-Platon
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre filosofia
Julkaistu 300-luku eaa.?
Aitous epäperäinen
Tetralogia IX tetralogia
Numerointi 313a–321d
Suomennos
Niteessä Teokset VII
Suomentaja A. M. Anttila
Kustantaja Otava
Julkaistu 1999
ISBN 951-1-15898-8
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Minos (muinaiskreikaksi Μίνως) on Platonin nimiin laitettu dialogi. Sen toinen nimi Thrasylloksen jaottelussa on Laista (Περὶ νόμου, Peri nomou).[1] Dialogissa Sokrates keskustelee tuntemattomaksi jäävän ystävän kanssa laeista. Dialogia pidetään yleisesti epäperäisenä.[2][3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dialogi luettiin Platonin teosten joukkoon antiikin aikana. Nykyään tutkijat pitävät dialogia yleisesti epäperäisenä eli jonkun toisen henkilön kirjoittamana. Sen arvellaan mahdollisesti olevan Akatemian myöhempää tuotantoa. Holger Thesleffin mukaan dialogi on mahdollisesti tarkoitettu osaksi Akatemian sisäistä keskustelua koskien lainsäädäntöä.[3]

Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa dialogi kuuluu IX tetralogiaan yhdessä dialogien Lait ja Epinomis sekä Platonin kirjeiden kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki dialogin Platonin poliittisten teosten joukkoon.[1]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dialogi käsittelee lakia. Sokrateen keskustelukumppani on tuntemattomaksi jäävä ystävä. Keskustelu alkaa, kun Sokrates kysyy, "mitä on laki?" Sen jälkeen dialogissa tutkitaan lain luonnetta. Sokrateen keskustelukumppani määrittelee lain yhteiskunnan käsitykseksi siitä, mikä on oikein. Sokrates vastaa, että lakien säätäminen on tietynlaista tietoa ja taitoa, ja lait ovat niin kirjavia siksi, etteivät ihmiset tiedä mikä on oikein. Lainsäätäjän tehtävä on jakaa jumalallinen tieto lain muodossa ihmisille. Loppuosassa ylistetään Minosta, Kreetan myyttistä kuningasta ja Ateenan muinaista vihollista, koska tämä oli lainsäätäjä, jolla oli läheisimmät suhteet jumaliin.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit III.58–60.
  2. Thesleff, Holger: "Esittelyjä ja selityksiä". Teoksessa Platon 1999, s. 368–370.
  3. a b Thesleff, Holger: Platonin arvoitus, s. 245. Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta yhteistyössä tekijän kanssa suomentanut Pinja Riikonen. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 978-952-495-200-2.
  4. (Pseudo-)Platon: Minos 313a–321d.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Platon: Minos. Teoksessa Teokset VII. Toinen painos. Suom. A. M. Anttila. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15898-8.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Plato: Minos. Teoksessa Burnet, J. (toim.): Opera. Volume V: Minos, Leges, Epinomis, Epistulae, Definitiones. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145462. Teoksen verkkoversio. Kreikankielinen alkuteksti.
  • Plato: Minos. Teoksessa Plato's Works. Volume XII: Charmides. Alcibiades 1 & 2. Hipparchus. The Lovers. Theages. Minos. Epinomis. Loeb Classical Library. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99221-0. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Plato: Minos. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
  • Plato: Minos. The Latin Library. (latinaksi)