Epinomis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Epinomis
eli Yöllinen kokous
Ἐπινομὶς
ἢ Νυκτερινὸς σύλλογος ἢ φιλόσοφος
Dialogin alku ensimmäisessä painetussa laitoksessa (editio princeps) vuodelta 1513.
Dialogin alku ensimmäisessä painetussa laitoksessa (editio princeps) vuodelta 1513.
Alkuperäisteos
Kirjailija Pseudo-Platon
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre filosofia
Julkaistu 300-luvun loppupuoli
Aitous epäperäinen
Tetralogia IX tetralogia
Numerointi 973a–992e
Suomennos
Niteessä Teokset VII
Suomentaja A. M. Anttila
Kustantaja Otava
Julkaistu 1999
ISBN 951-1-15898-8
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Epinomis (muinaiskreikaksi Ἐπινομὶς; lat. Epinomis) on Platonin nimiin laitettu dialogi. Sen toinen nimi Thrasylloksen jaottelussa on Yöllinen kokous tai Filosofi (Νυκτερινὸς σύλλογος ἢ φιλόσοφος, Nykterinos syllogos ē filosofos).[1] Dialogissa keskustelevat Kleinias Kreetalainen, Megillos Lakedaimonialainen ja ateenalainen vieras. Dialogia pidetään yleisesti epäperäisenä.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dialogi on luettu Platonin teosten joukkoon antiikin ajalta lähtien. Nykyisen näkemyksen mukaan se ei kuitenkaan ole Platonin kirjoittama, vaan todennäköisesti Akatemian myöhempää tuotantoa. Dialogin nimi epinomis tarkoittaa "lakien jälkeen", koska se on julkaistu alun perin ja usein yhä edelleenkin Platonin teoksen Lait jälkeen. Dialogin on mahdollisesti kirjoittanut Filippos Opuslainen, joka toimitti Lait Platonin kuoleman jälkeen.[3]

Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa dialogi kuuluu IX tetralogiaan yhdessä Lakien, dialogin Minos sekä Platonin kirjeiden kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki dialogin Platonin poliittinen teosten joukkoon.[1] Aristofanes Byzantionlaisen jaottelussa dialogi kuuluu puolestaan II trilogiaan yhdessä Lakien ja Minoksen kanssa.[4]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dialogissa esiintyvät tuntemattomaksi jäävä ateenalainen, Kleinias Kreetalainen sekä Megillos Lakedaimonialainen. Se aloittaa käsittelemällä samoja asioita kuin Lait, sekä sitä, miten ihminen tulee kouluttaa viisaaksi. Ateenalainen painottaa, että tässä on tärkeää suuntautua kohti jumalallista, mukaan lukien tähtitiede ja matematiikka. Näin teos päätyy pidemmälle erilaisiin tähtitieteellisiin, kosmologisiin ja matemaattisiin spekulaatioihin. Tähtitieteilijän todetaan olevan viisaista kaikkein etevin.[5][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit III.58–60.
  2. Thesleff, Holger: "Esittelyjä ja selityksiä". Teoksessa Platon 1999, s. 329–332.
  3. a b Thesleff, Holger: Platonin arvoitus, s. 245–246. Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta yhteistyössä tekijän kanssa suomentanut Pinja Riikonen. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 978-952-495-200-2.
  4. DL III.61–62.
  5. (Pseudo-)Platon: Epinomis 973a–992e.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Platon: Epinomis. Teoksessa Teokset VII. Toinen painos. Suom. A. M. Anttila. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15898-8.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Plato: Epinomis. Teoksessa Burnet, J. (toim.): Opera. Volume V: Minos, Leges, Epinomis, Epistulae, Definitiones. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145462. Teoksen verkkoversio. Kreikankielinen alkuteksti.
  • Plato: Epinomis. Teoksessa Plato's Works. Volume XII: Charmides. Alcibiades 1 & 2. Hipparchus. The Lovers. Theages. Minos. Epinomis. Loeb Classical Library. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99221-0. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]