Tämä on lupaava artikkeli.

Henry Luce

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Henry Luce
Henry Luce vaimonsa näytelmäkirjailija Clare Boothe Lucen kanssa.
Henry Luce vaimonsa näytelmäkirjailija Clare Boothe Lucen kanssa.
Syntynyt 3. huhtikuuta 1898
Tengchow, Kiina
Kuollut 28. helmikuuta 1967 (68 vuotta)
Phoenix, Arizona, Yhdysvallat
Ammatti kustantaja

Henry Robinson Luce (3. huhtikuuta 1898 Tengchow, Kiina28. helmikuuta 1967 Phoenix, Arizona, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kustantaja, joka perusti muun muassa Time-, Fortune-, Life- ja Sports Illustrated -lehdet. Hänestä tuli merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja lehtiensa kautta.

Nuoruus ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henry Luce syntyi Kiinan Tengchowissa. Hänen isänsä oli pastori Henry Winters Luce ja äitinsä Elizabeth Root Luce. Hänen vanhempansa olivat presbyteerilähetyssaarnaajia. Henry oli ensimmäinen perheen neljästä lapsesta. Hän aloitti koulunkäyntinsä ankarassa brittiläisessä sisäoppilaitoksessa ja muutti 15-vuotiaana apurahan turvin Hotchkiss Schooliin. Luce pärjäsi hyvin koulussa ja toimi koulun lehtien toimittajana ja päätoimittajana. Lisäksi hän tutustui kouluaikanaan Briton Haddeniin.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luce ja Hadden opiskelivat kumpikin Yalen yliopistossa ja valmistuivat vuonna 1920. Opiskeltuaan hetken Oxfordin yliopistossa Luce aloitti Chicago Daily Newsissa reportterina. Hän siirtyi Chicagosta baltimorelaiseen The News -lehteen, jossa myös Hadden työskenteli. Vapaa-ajallaan Luce ja Hadden suunnittelivat uutta viikoittaista aikakauslehteä, jota he kutsuivat ensin nimellä Facts. He jättivät työpaikkansa vuoden 1922 alkuvaiheissa ja alkoivat kerätä rahaa julkaisuaan varten. He saivat taakseen 72 sijoittajaa ja Time-nimen saanut lehti ilmestyi ensimmäisen kerran 3. maaliskuuta 1923.[1]

Time alkoi tuottaa voittoa vuonna 1927, jolloin Luce ja Hadden perustivat Tide-talouslehden, joka myytiin vuonna 1930. Hadden kuoli vuonna 1929, jolloin Timen toimituksellinen ja taloudellinen johto siirtyi Lucelle. Hän suunnitteli samoihin aikoihin uutta Fortune-nimistä lehteä, jota alettiin julkaista vuonna 1930.[1]

Luce hankki 1932 Architectural Forum -lehden, mutta Lucen julkaisuista suosituimmaksi nousi vuonna 1936 ensimmäisen kerran ilmestynyt Life.[1] Lucen vaikutusvallan kasvaessa hänen lehtensä alkoivat olla merkittäviä kansainvälisten uutisten levittäjiä. Niiden välittämien uutisten katsottiin tosin olleen Lucen kannattamien aatesuuntausten kuten internationalismin värittämiä. Luce ja Time kannattivat vielä 1930-luvun puolivälissä fasismia kommunismin vastustajana. Adolf Hitlerin hallinnon osoittaessa aggressiivisuutta Lucen lehdet alkoivat vastustaa fasismia. Kiinan sisällissodan ja Kiinan–Japanin sodan aikana Timessa ja Lifessa julkaistiin useita Tšiang Kai-šekia tukevia artikkeleita.[2]

Vuoden 1938 Münchenin sopimuksen jälkeen Lucen julkaisut alkoivat puoltaa Yhdysvaltain väliintuloa Euroopassa. Luce pyrki näin herättämään erityisesti republikaanipuolueen sisällä vastustusta eristäytymispolitiikkaa vastaan. Luce oli tukenut vuoden 1936 presidentinvaaleissa Alf Landonia ja 1940 Wendell Willkietä. Yhdysvaltain liityttyä sotaan Pearl Harborin iskun jälkeen Lucen lehdet pyrkivät edistämään sodan voittoa.[2]

Luce asettui kylmän sodan aikana selvästi vastustamaan Neuvostoliittoa. Timessa ja Lifessa julkaistiin usein artikkeleita, joissa väitettiin Neuvostoliitolla olevan pahoja aikomuksia. Lehdissä kannatettiin myös Yhdysvaltain antikommunistisia tavoitteita. Osa Time-lehden voimakkaasta antikommunismista meni vanhemman toimittajan Whittaker Chambersin piikkiin.[2]

Lucen viimeinen lehtiyritys oli Sports Illustrated, jota alettiin julkaista vuonna 1954. Hän jäi vuonna 1964 eläkkeelle Time Inc -yritysten julkaisujen päätoimittajan paikalta. Hän oli tuolloin yrityksen pääomistaja, joka omisti 16,2 prosenttia osakkeista. Lucen omistusten arvo oli yli 42 miljoonaa dollaria, ja hänen vuotuiset tulonsa ylittivät miljoonan dollarin rajan.[1]

Yksityiselämä ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henry Luce oli kahdesti naimisissa. Hänen avioliittonsa Lila Ross Hotzin kanssa kesti 1923–1935. He saivat kaksi lasta, Henryn ja Peter Paulin. Pian eronsa jälkeen Luce meni naimisiin Clare Boothe Brokaw’n kanssa. Brokaw oli vaudeville-esiintyjien tytär ja George Tuttle Brokaw’n ex-vaimo. Clare Boothe Luce kirjoitti näytelmiä ja oli mukana politiikassa. Hän istui 1943–1947 Yhdysvaltain edustajainhuoneessa Connecticutin edustajana. Dwight D. Eisenhower nimitti hänet 1953 Yhdysvaltain Italian-suurlähettilääksi. Henry Luce asui vaimonsa kanssa Roomassa lähes koko kolmevuotisen virkakauden ajan. Luceilla oli asunto New Torkissa, Connecticutin Ridgefieldissä ja Phoenixissa.[1] Henry Luce kuoli Phoenixissa sydänvaivoihin.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Whitman.
  2. a b c American Decades.
  3. Nation: HENRY R. LUCE: End of a Pilgrimage 10.3.1967. Time Inc. Viitattu 8.3.2015. (englanniksi)