Mäkitervakko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mäkitervakko
Lyccnis viscaria7.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Käenkukat Lychnis
Laji: viscaria
Kaksiosainen nimi
Lychnis viscaria
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mäkitervakko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mäkitervakko Commonsissa

Mäkitervakko (Lychnis viscaria, syn. Viscaria vulgaris, Silene viscaria[1]) on kohokkikasveihin kuuluva tahmeavartinen tummanpunainen kukkakasvi.

Mäkitervakko on saanut nimensä varsien tervamaisesta nesteestä. Tahmean nesteen arvellaan olevan keino estää mesivarkaita, lähinnä muurahaisia, kiipeämästä vartta pitkin ja tunkeutumasta kukkiin.[2] Kansanomaisella nimellä mäkitervakkoa on kutsuttu nimellä tervakukka.[3]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkitervakon kukintoja. Varren tahmeat osat erottuvat muuta vartta tummempina.
Mäkitervakkoja niityllä Saksassa.

Monivuotinen mäkitervakko kasvattaa pystyn, 20–50 cm korkean varren. Tummanpunaruskeat varret ovat nivelvälien alapuolelta tahmean nesteen peitossa. Lehdet ovat tasasoukan suikeita, lehtityven laidat ovat valkokarvaisia. Noin 10 cm pitkä runsaskukkainen kukinto on terttumainen. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on yhdislehtinen, ulkoverhiötön ja kooltaan 10–15 mm. Tummanpunaiset terälehdet ovat lisäteriöllisiä, ehyt- tai lanttokärkisiä sekä hieman nirhalaitaisia. Pituudeltaan ne ovat 5–9 mm pitkiä. Emin vartaloita on viisi kappaletta. Mäkitervakko kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Hedelmä on viisiliuskaisesti aukeava kota.[4]

Mäkitervakon lähisukuinen pikkutervakko (L. alpina) muistuttaa lajia paljon, mutta on sitä matalampi eikä sen varsi ole tahmea.[4] Lajit voivat risteytyä keskenään niiden yhteisillä kasvupaikoilla.[5]

Kukkiva mäkitervakko muistuttaa myös yleistä puna-ailakkia (Silene dioica). Kasvit erottaa toisistaan esimerkiksi siitä, että mäkitervakon kukinto on tiheämpi ja puna-ailakin varsi ei ole tahmea.[6]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkitervakkon päälevinneisyysalue ulottuu Alpeilta Balkanin läpi Pohjois-Kreikkaan, Bulgariaan, Romaniaan ja edelleen Ukrainan kautta Keski-Venäjälle. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian keskiosiin saakka. Satunnaisemmin lajia tavataan suurimmassa osassa Länsi-Eurooppaa Pohjois-Saksasta Espanjaan ja Britteinsaarille, Italiassa, Kaukasuksen alueella ja Fennoskandian pohjoisosissa.[5] Suomessa mäkitervakkoa kasvaa lähinnä Etelä- ja Keski-Suomessa, jossa se on alkuperäislaji. Tulokaslajina sitä kasvaa Etelä-Lappia myöten. Runsaimmillaan laji on maan eteläosissa.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkitervakko on kuivien ja aurinkoisten kasvupaikkojen laji. Se viihtyy kuivilla kallioilla ja mäenrinteillä, hiekkaisilla rinne- ja ketoniityillä sekä tien- ja radanvarsilla.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS Report Lychnis viscaria Viitattu 26.8.2012. (englanniksi)
  2. Luontoportti: Mäkitervakko Viitattu 26.8.2012.
  3. Helsingin kasvit 1998, s. 198.
  4. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 117.
  5. a b Den virtuella floran: Tjärblomster (myös levinneisyyskartat) Viitattu 26.8.2012. (ruotsiksi)
  6. Retkeilykasvio 1998, s. 117, 121.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]