George Robinson Ripon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Riponin markiisi vuonna 1880.

George Frederick Samuel Robinson, Riponin 1. markiisi, Riponin 2. jaarli, Goderich of Noctonin varakreivi (24. lokakuuta 1827 Lontoo9. heinäkuuta 1909 Studley Royal, lähellä Riponia, Yorkshire)[1] oli brittiläinen liberaalipoliitikko, joka loi pitkän uran ministerinä ja toimi vuosina 1880–1884 Intian varakuninkaana.

Ripon syntyi Downing Street 10:ssä Lontoossa, sillä hänen isänsä oli tuolloin lyhytaikaisesti Britannian pääministerinä toiminut Frederick John Robinson, silloinen Goderichin varakreivi ja sittemmin Riponin jaarli. Myös poika tunnettiin Goderichin varakreivinä, kunnes hän peri tammikuussa 1859 isältään Riponin jaarlin arvon ja myöhemmin samana vuonna myös sedälleen kuuluneen De Greyn jaarlin arvon, minkä jälkeen hänet tunnettiin nimellä De Greyn ja Riponin jaarli.[1][2]

Ripon kuului 1852–1859 parlamentin alahuoneeseen, ensin Hullin, vuodesta 1853 Huddersfieldin ja vuodesta 1857 West Riding of Yorkshiren edustajana. Perittyään isänsä päärinarvon hän siirtyi ylähuoneeseen. Hän toimi alivaltiosihteerinä sotaministeriössä 1859–1861 ja Intian asioiden ministeriössä 1861–1863 sekä 1863 sotaministerinä ja 1866 Intian asioiden ministerinä. William Gladstonen ensimmäisessä hallituksessa Ripon oli 1868–1873 lordipresidenttinä (Lord President of the Council). Hän johti myös 1871 Britannian ja Yhdysvaltojen välistä niin sanottua Alabama-kiistaa ratkonutta komiteaa, jonka työ toimi pohjana Washingtonin sopimukselle ja Genevessä järjestetylle välitystuomiolle. Ripon palkittiin tästä hyvästä 1871 markiisin arvolla. Hänet valittiin 1870 myös Englannin vapaamuurarien suurmestariksi, mutta käännyttyään 1874 katoliseksi hän erosi tehtävästä ja vetäytyi politiikasta kuudeksi vuodeksi.[1][2]

Gladstonen palattua pääministeriksi Ripon nimitettiin huhtikuussa 1880 Intian varakuninkaaksi lordi Lyttonin seuraajana ja hän ryhtyi osin peruuttaman edeltäjänsä linjauksia. Hän lopetti toisen afgaanisodan tunnustamalla Abdur Rahman Khanin aseman Afganistanin emiirinä ja veti 1881 brittijoukot pois Afganistanista. Intiassa Ripon toteutti liberaaleina pidettyjä uudistuksia. Hän kumosi vuoden 1878 Vernacular Press Actin palauttaen siten ei-englanninkieliselle lehdistölle tasaveroiset oikeudet englanninkielisen kanssa, laajensi paikallishallinnon valtuuksia, alensi suolaveroa ja yritti huonolla menestyksellä tasata maan verotusta. Riponin vuonna 1883 esittämä laki oikeuslaitoksen uudistamista (ns. Ilbert Bill) nostatti vastarintaa Intian eurooppalaistaustaisessa väestössä, sillä se olisi antanut intialaistuomareille tasaveroiset oikeudet käsitellä eurooppalaissyntyisiä Britannian kansalaisia koskeneita oikeusjuttuja. Laki hyväksyttiin muutettuna siten, että Britannian kansalaisilla olisi aina oikeus vaatia tapauksensa sellaisen valamiehistön käsiteltäväksi, jonka jäsenistä vähintään puolet oli eurooppalaisia. Intialaisten arvostama Ripon erosi varakuninkaan tehtävistä 1884.[1][2]

Ripon toimi meriministerinä Gladstonen kolmannessa hallituksessa 1886 sekä siirtomaaministerinä 1892–1895. Vuosina 1905–1908 hän toimi vielä pienemmän valtiosinetin hoitajana (Lord Privy Seal) sekä liberaaliryhmän johtajana ylähuoneessa.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e George Frederick Samuel Robinson, 1st marquess of Ripon (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 21.9.2013.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1916), s. 542–543 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]